Kysyit miksi Jumala salli pahuuden syntyä, jos täydellisyys oli tavoitteena!
Jumala loi ensimmäiset ihmiset täydellisiksi, sen säilyttäminen kuitenkin edellytti tottelemista. Tottelevaisuuskoe ei ollut vaativa, kiellettiin vain yhdestä puusta syöminen. Jumala myös varoitti: "Jos syötte siitä puusta, te kuolette." Kuolema tuli siis vasta kielletystä puusta syömisen jälkeen. Tottelevaisuuskokeen tarkoitus oli että ihmiset tunnustavat Jumalan suvereeniuden, hänen oikeutensa Luojana sanoa mikä on oikein ja väärin. Koska ensimmäiset ihmiset Saatanan houkuttelemina valitsivat Jumalasta riippumattomuuden tien ja halusivat ottaa vallan omiin käsiinsä (todellisuudessa antoivat vallan Saatanalle), he hylkäsivät Jumalan hallitusvallan oikeellisuuden. He myös uskoivat Saatanan valheen; "ette suinkaan kuole, vaan Jumala tietää, että sinä päivänä, jona te syötte siitä puusta, te tulette niinkuin Jumala, tietämään hyvän ja pahan." (Koska kohta nähtiin että Saatana valehteli, hän muutti valhettaan sellaiseksi että ei ihminen kokonaan kuole vaan sielu jää eloon). Jumala ei luvannut sellaista.
Jumala näki viisaudessaan, että täytyy antaa aikaa, jotta kaikki näkevät, mihin Jumalasta riippumaton menettely johtaa. Olisi hän toki voinut hävittää Saatanan ja ensimmäiset ihmiset heti, mutta se ei olisi vastannut Saatanan herättämiin väitteisiin.
Kysymyksesi jo osoittaa että aika on tehnyt tehtäväänsä. Oman käden oikeus ei ole johtanut onnellisuuteen, vaan kävi kuten Raamatussa sanotaan: Ihminen hallitsee toista ihmistä hänen onnettomuudekseen. Kaikenlaisia hallitusmuotoja on saatu kokeilla, eikä mikään niistä ole ollut kaikkia tyydyttävä. Onneksi Jumala ei anna tämän kestää loputtomasti, vaan tulee valtakuntansa välityksellä toteuttamaan alkuperäisen suunnitelmansa.
Jumala loi ensimmäiset ihmiset täydellisiksi, sen säilyttäminen kuitenkin edellytti tottelemista. Tottelevaisuuskoe ei ollut vaativa, kiellettiin vain yhdestä puusta syöminen. Jumala myös varoitti: "Jos syötte siitä puusta, te kuolette." Kuolema tuli siis vasta kielletystä puusta syömisen jälkeen. Tottelevaisuuskokeen tarkoitus oli että ihmiset tunnustavat Jumalan suvereeniuden, hänen oikeutensa Luojana sanoa mikä on oikein ja väärin. Koska ensimmäiset ihmiset Saatanan houkuttelemina valitsivat Jumalasta riippumattomuuden tien ja halusivat ottaa vallan omiin käsiinsä (todellisuudessa antoivat vallan Saatanalle), he hylkäsivät Jumalan hallitusvallan oikeellisuuden. He myös uskoivat Saatanan valheen; "ette suinkaan kuole, vaan Jumala tietää, että sinä päivänä, jona te syötte siitä puusta, te tulette niinkuin Jumala, tietämään hyvän ja pahan." (Koska kohta nähtiin että Saatana valehteli, hän muutti valhettaan sellaiseksi että ei ihminen kokonaan kuole vaan sielu jää eloon). Jumala ei luvannut sellaista.
Jumala näki viisaudessaan, että täytyy antaa aikaa, jotta kaikki näkevät, mihin Jumalasta riippumaton menettely johtaa. Olisi hän toki voinut hävittää Saatanan ja ensimmäiset ihmiset heti, mutta se ei olisi vastannut Saatanan herättämiin väitteisiin.
Kysymyksesi jo osoittaa että aika on tehnyt tehtäväänsä. Oman käden oikeus ei ole johtanut onnellisuuteen, vaan kävi kuten Raamatussa sanotaan: Ihminen hallitsee toista ihmistä hänen onnettomuudekseen. Kaikenlaisia hallitusmuotoja on saatu kokeilla, eikä mikään niistä ole ollut kaikkia tyydyttävä. Onneksi Jumala ei anna tämän kestää loputtomasti, vaan tulee valtakuntansa välityksellä toteuttamaan alkuperäisen suunnitelmansa.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Loiko Jumala eläimet ja kasvit alunperinkin kuolevaisiksi?
Vain ihmiselle annettiin ikuisen elämän toivo.
Ei siis annettu ikuista elämää vaan luulo/toivo/usko ikuisesta elämästä.
Olisi mielenkiintoista nähdä, missä kohtaa Raamatussa sanotaan, mikä oli eläinten elinikä alkuperäisessa paratiisissa.
Elivätkö eläimetkin ikuisesti vanhenematta vai olivatko ne jo silloin "kuolevaisia"??
Siis kyse on nyt ajasta ENNEN syntiinlankeemusta. Jeesuksen lunnaat eivät luonnollisestikaan ole tarkoitettu eläinkunnalle, sitä en väitäkään.
Mutta mistä tiedämme, oliko eläimille määrätty jokin elinaika alkuperäisessä paratiisissa ja jos eläimetkin oli tarkoitettu aikoinaan elämään ikuisesti (myös eläinten solu-uusiiutuminen on tarkoitettu jatkumaan ikuisesti niinkuin ihmisillä, vaikkakin TÄLLÄ HETKELLÄ solut eivät uusiudukaan ikuisesti), onko Jumalan tarkoitus tehdä eläimistäkin jälleen ikuisesti eläviä.
-luterilainen-
En todellakaan ole nähnyt Raamatussa kohtaa, jossa eläinten alkuperäinen ikä mainitaan. Mutta jos yritän johdonmukaisesti ajatella niin ihminen kuoli sen vuoksi että valitsi tottelemattomuuden. Eläimistä taas ei ole mainittu missään niiden aiheuttaneen itse kuolevaisuuttaan. Eli tuntuu siksi että ne luotiinkin kuolevaisiksi. En osaa myöskään sanoa mitään tieteen tutkimuksista eläinten solujen suhteen. Voitaisiin tietenkin ajatella että eläinten kuoleminen olisi seurausta ihmisten muuttumisesta epätäydellisiksi mutta tähänkään en löydä tukea Raamatusta.
Luotan silti siihen että täydellinen ihminen osaa varmasti suhtautua tasapainoisesti mahdolliseen eläinten kuolemiseen.
Omppuvarkaissa lienee käynyt jokainen maalla varttunut nappulaikäisenä. Ajatella, jos jokainen kiinni jäänyt omppuvaras tuomittaisiin Jumalan haluamalla tavalla kuolemaan. Eikä sekään kyllin: omppuvarkaan lapset ja lapsenlapset, koko hänen tuleva sukunsa tuomittaisiin kuolemaan sen vuoksi, että hän on varastanut ymmärtämättömyyttään yhden ompun.
Mutta kun Edenissä kyse ei nimenomaan ollutkaan vain omppuvarkaudesta, vaan paljon vakavammasta asiasta.
Lue 1. Moos. 3. luku ja mieti mistä siinä puhutaan. Mieti käärmeen eli saatanan vaikuttimia. Saatana väitti Jumalaa valehtelijaksi ja väitti että kielletystä puusta syöminen tekisi heidät yhtä viisaiksi kuin Jumala. Eikö se ollut törkeää herjaamista Kaikkivaltiasta vastaan. Saatana halusi Eevan alkavan ajattelemaan että kannattaako heidän totella Jumalaa, jospa Jumala evää heiltä jotain hyvää. Näin Jumalan hallitusvallan oikeellisuus asetettiin kyseenalaiseksi. Ja todellisuudessa Saatana halusi itselleen sen vallan ja palvonnan ihmisiltä, joka kuului yksin Luojalle.
Ja Saatana on onnistunutkin erittäin loistavasti. Onneksi Raamatun viimeinen kirja Ilmestyskirja kertoo myös miten Saatanalle demoneineen lopulta käy. Ikuisuuden rinnalla lentonsa jäivät lyhyeksi.
minua rangaistaan Saatanan tekemisten tähden? Kaikkia rakastava Jumala kurittaa meitä, jotta näyttäisi Saatanalle kaapin paikan, näemmä väität.
Sinunkin täytyy valita, kumman puolen valitset, Jumalan vai Saatanan, elämän vai kuoleman. Saat itse valita. Välimaastoa ei ole.
Jumala ei rankaise ketään, Saatana ja hänen hallitsema maailmansa aiheuttavat vaikeuksia, myös meidän oma epätäydellinen lihamme aiheuttaa
ongelmia. Jumala vain sallii tämän kaiken, aivankuin sairaan lapsen vanhemmat antavat tehdä lapselleen kivuliaan leikkauksen, jotta tämä paranisi. Kun nyt kestämme tämän pienen hetken, niin kiistakysymys on ratkaistu ikuisiksi ajoiksi. Sen jälkeen alkaa todellinen elämä.
Maailmassa ilmenevä pahuus on suhteellista,se on paikallista, aikaan ja paikkaan,tilanteeseen,ryhmään tai yksilöön kohdistuvaa,osuvaa ja osittaista,ei koskaan ehdotonta ja ikuista koko maailman kannalta.Esim.materialismin "kavalat käärmeet" ovat luikellerreet uskontoihin,rappeuttaen niitä pahansuopuudellaan,lopulta kuitenkin korottaen ja puhdistaen ja saaden vilpittömät sielut etsiytymään tiedon todellisille lähteille.Pahuus on hyvän puutetta kokemus osoittaa sen,musta antaa valkoiselle merkityksen,pahat voimat ovat Jumalan luomistöiden negaatioita.Kaikkivaltias ei luo pahaa,ihminen sen luo, Kaikkivaltias sallii pahuutta, jos ei näin olisi, ihminen voisi vaatia henkilökohtaista vapautusta vastuusta,joka hänellä on virheistään.
ei pitänyt paikkaansa. Olen täysin samaa mieltä sinun kommentistasi, mutta itse yritin selittää miten pahuus sai alkunsa. Sinä taas puhut pahuuden luonteesta. Ei ristiriitaa.
Mielestäni loputon persoonallisen elämän pidentäminen,kaikkine ahtaine ja rajoittunein kokemuksineen, olisi yhtä loputonta,sietämätöntä toistamista,aivan kuin valveilla olo ilman unta.
Ihminen toki tarvitse tarkoituksen ja mikä olisi parempi tarkoitus,kuin pyhä toveruus Korkeinmman kanssa.Kun Jumalasta tulee tulee meille kaiken sen kohde, mihin ihminen on vuosisatoja pyrkinyt;hengen maailmaan,lopulliseen olomuotoon alkuperäiseen ideaan,rakkauteen,totuuteen oikeudenmukaisuuden olotilaan,silloin ihminen pyrkii vasta todellisesti toteuttamaan Jumalaa itsessään,toimimalla oikeudenmuaisesti,rakkaudellisesti j.n.e.Voiko tapahtua sulautuminen taivaallisen tiedonantajan kanssa,pitääkö maallisen persoonallisuuden sulautua yhteen taivaallisen lähteen kanssa,jonka pyrkii tuntemaan?Minusta oman egomme syrjään paneminen ja materialistisen,lapsellisen ajatus mallin henkilökohtaisesta maallisesta ikuisesta elämästä, olisi aika siirtyä syrjään ja ymmärtää että täydellisyyttä ei voi olla muuten kuin, että havaitsija ja havaittava tulevat yhdeksi,sulautuvat toisiinsa.
Menet yli sen mitä Raamattuun on kirjoitettu. Jumala on ilmoittanut sanassaan sen mikä meidän on tarpeen tänä aikana tietää. Raamatussa kuitenkin luvataan että uudessa järjestelmässä avataan uudet kirjakääröt. Mitä ne pitävät sisällään, sitä ei vielä kerrota. Vajavainen, epätäydellinen ihminen, joka ehtii nykyelämänsä aikana käyttää aivojaankin vasta noin 0,5 % koko kapasiteetista, ei vielä ymmärrä esim. ikuisuutta, Jumalan suuruudesta puhumattakaan. Emmehän voi käsittää edes avaruuden laajuudesta kuin jotain hämärää aavistusta. Joka tapauksessa Raamattu kertoo Jumalan luoneen ihmisen ikuiseen elämään. Tuskinpa sinä voit vielä tietää, mitä kaikkea se pitää sisällään. Miksi luulet sen olevan ahtaita ja rajoittuneita kokemuksia, loputonta, sietämätöntä toistamista, aivankuin valveilla olo ilman unta. Emme me tosiaankaan voi vielä käsittää, mitä on olla täydellinen ja elää ikuisesti. Ja koska ihminen on luotu Jumalan kuvaksi, mitä kaikkea uutta, jota emme vielä osaa edes aavistaa, kykenisimme tekemään. Kuka tietää vaikka Jehova alkaisi jatkamaan luomistekojaan, mikäpä sen voisi estää. Päinvastoin, luulenpa sen olevan jopa todennäköistä, ikuisuus on pitkä aika.
Mutta nyt vajavaisena ihmisenä voisin ajatella ikuisuudesta niin, että herään aina uuteen päivään, eikä sitä viimeistä päivää tule koskaan.
Eihän ihminen nykyäänkään halua ajatella kuolinpäiväänsä, vai voitko rehellisesti sanoa päivän, jona haluat kuolla? Vai ajatteletko silloinkin että et todellisuudessa kuole, vaan jatkat ikuista elämää jossakin muualla?
Niin olettamus ikuisesta elämästä on arvoitettu sen pituuden ei laadun mukaan.Puhut ikuisesta elämästä arvuutellen, että jos onkin jotakin muuta, ihmeellistä, toisenlaista, muuta kuin nyt, tätä tarkoitan, ei ihmisen viiden aistin vajaavainen olemus anna mahdollisuuksia kovin laajaan olemiseen.Lisääntyminen, nautintojen toistaminen tässä meidän lyhessä olemassaolossamme, on ainakin minusta pitkästyttävää.Olen tosin jo kaikkea paljon kokenut, lapseni kasvattanut,paljon rakastanut,vihannut j.n.e. tosin kuten sanot, jos kaikki tehdään uudeksi ja toisenlaiseksi voi elämä tässä muodossa olla mielenkiintoista, jonkin aikaa? Pelko siitä että egoistinen maailmamme häviää ja tulemme vain osaksi jotakin suurenpaa ja alkuperäistä, voi tuntua peloittavalta, mutta luulenpa että kun itsekäs egomme väistyy tärkeimmän tieltä, on aika ymmärtää että henkilökohtainen "ikuinen pelastus" ja elämä ovat vain hetken "ylimenoa" tässä ikuisuuden kiertokulussa.