Oletko ajatellut sellaista tilannetta, että menettäisit uskosi? Entä jos tietäisit että niin tulee tapahtumaan? Ei väliä sillä mistä sen tietäisit. Sinä vain tietäisit. Miten suhtautuisit asiaan?
Kysymys uskoville
Tuomo
15536
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Oikea usko ei ole niin vaan menetettävissä, uskottelu kylläkin.
Usko vahvistuu, sillä oikea usko nojautuu Totuuteen. Uskottelu saa mennäkkin.
Onko kysymykset loppuneet, kun tällaisia tarvitsee kysellä??
Eiköhän kuitenkin olisi parempi että ajattelisi niitä iankaikkisuusasioita!
..oli ihan hyvä kysymys.
Muuten terve taas kaikille! Täällä vierailen ainakin tänään;)
Hassuja kyselet, johan evankeliumeissakin kirjoitetaan vertauksia jotka kuvaava sitä että vain harvat tavoittavat määränpään.
ON kylväjävertaus, on ravisteltu oliivipuu yms.
Jaaha suhtautuminen; yleensäkkään elämässä ei kovinpitkälle voi varmuudella tulevaa ennustaa, kysymys lienee uskomisesta / luottamuksesta että kyllä se tästä. Joten sitä kait jatkas elämäänsä.
Jos elää Kristuksessa, ei tarvi moisessa epäilyksessä elää.
Seurakunta onkin uskovan turva jotta hän pysyy Jeesuksessa, ettei heti ensimmäisen vastoinkäymisen kautta jätä uskoaan. Se viittaa tuohon kylväjä esimerkkiin.
Mutta ne jotka säilyttävät hyvän sanoman sydämmessään on lupaus moninkertaistua.
Usko ei ole sitä että tänään uskon Häneen vaan se on jatkuvaa olemista Jeesuksessa, niin kauan kunnes teemme syntiä ja käännymme Hänestä pois.
Meidän tuleekin valvoa omaa uskoamme, ettei kallis kruunumme joudu hukkaan.
Jälkeenpäin olin vähän surullinen, en siitä että "voi kauheeta, nyt en pääse taivaaseen" vaan siitä, että kuitenkin, olin niin monesti kokenut kuinka Raamatun ohjeet olivat auttaneet minua eteenpäin elämässä ja kuinka rukouspyynnöt olivat, ainakin välillä, toteutuneet.
Nyt olen kuitenkin palaillut takaisin päin. En oikein tiedä, kehtaanko itseäni edes uskovaksi enää kutsua, mutta uskon Jumalaan ja rukoilen jälleen. Näinkin on parempi, kuin kokonaan ilman. Niin se vain on.
Hermostuin kaikkeen, myös Jumalaan, ja haistatin hänelle pitkät :-)
Jälkeenpäin olin vähän surullinen, en siitä että "voi kauheeta, nyt en pääse taivaaseen" vaan siitä, että kuitenkin, olin niin monesti kokenut kuinka Raamatun ohjeet olivat auttaneet minua eteenpäin elämässä ja kuinka rukouspyynnöt olivat, ainakin välillä, toteutuneet.
Nyt olen kuitenkin palaillut takaisin päin. En oikein tiedä, kehtaanko itseäni edes uskovaksi enää kutsua, mutta uskon Jumalaan ja rukoilen jälleen. Näinkin on parempi, kuin kokonaan ilman. Niin se vain on.
Uskossa eläminen on sellainen perhesuhde. Jeesus on elävä persoona, kun me lähestytään häntä myös hän tulee meitä lähelle.
Me ei voida minkään ulkopuolisen voiman oikusta menettää uskoamme. Jos päätämme lopettaa Jumala-suhteemme se onnistuu kyllä, mutta se on aina tietoinen oma päätös.
Ajatusmaailmaamme saattaa tulla joskus tuntemuksia, että nyt on niin tiukka tilanne ja kun ei näytä Jumalakaan auttavan, antaa vetää sitten, ei täällä luusereita palvota.
Se on kiusaus nimeltään. Täytyi siis tulla ahdistus uskon vuoksi. Usko koetellaan muuten aina. Juuri näitä ahdistuksen ja koettelemuksen hetkiä uskoville tulee paljoltikin, mutta ystäväni ne ovat vain merkki siitä että olet inhimillinen olento.
Jumala ei ole pahan kiusattavissa eikä Hän kiusaa ketään. Ei se ole merkki siitä että sinun olisi tehtävä itsesi suhteen negatiivisia päätöksiä, kun Jumalan oma langennut enkeli ahdistaa sinua.
Suomalaisella sisulla eteenpäin:" Sittenkin!"
Mielestäni konginkankaan tapahtuma on juuri sellainen jota ei pitäisi tapahtua jos jumala olisi olemassa.
Miten todellinen jumala voisi olla niin julma että tapattaisi lapsia noin vain ohimennen.
Ja jos joku vaittää että lasten kuolemalla on joku tarkoitus, niin kannattaa miettiä jos oma lapsi olisi siellä niin ei varmasti lohduttaisi.
tarkoitat siis, että on olema vain pelkkä pahuus maailmassa, ilman hyvyttää ja anteeksiantoa
Väitteestäsi voi käsittää, että asetat Jumalan syylliseksi onnettomuuteen.Lue Raamattumme alusta kuinka ihminen lankesi tekemään vastoin Jumalan kehotusta. Eikä ihminen ole vieläkään oppinut tottelemaan Jumalaa. Aatami ja Eeva eivät tienneet mitään synnistä ja pahuudesta ja lankesivat paholaiset tuomaan uteliaisuuteen, nykypäivän ihminen tietää pahuuden ja tekee tietoisesti, ahneudessaan tuhoa itselleen.
En halua mitenkään vähätellä Konginkankaan onnettomuuden pahuutta ja surua. Rukoilen Jumalaa olemaan surevien kanssa.
hyvyys ja pahuus on ihmisen omia valintoja.
Kyllä joku voi tehdä minulle pahaa ja voin antaa sen anteeksi, mutta pitääkö konginkankaan nuorten vanhempien antaa jumalalle anteeksi ?
Jos jumala olisi olemassa niin ainakin itse ihmettelisin jumalan syystä viedä 23 nuoren henki.
Minun ajattelun mukaan kyseessä oli vain erittäin ikävä sattuma.
Jos bussi tai rekka olisi ajanut 1 km/h nopeampaa tai hitaampaa niin onnettomuutta ei olisi tapahtunut konginkankaalla, joten kysymyksessä ei ole jumalan tahto vaan sattuma.
Älä nyt mahdottomia puhu, ei kukaan voi menettää uskoaan. Luulla voi kaikenlaista.
"Oletko ajatellut sellaista tilannetta, että menettäisit uskosi?" Olen ajatellut ja varmasti tänäänkin olen joutunut toteamaan uskoni horjuneen "Entä jos tietäisit että niin tulee tapahtumaan?" Niin ja tiedän noin käyvän ehkä huomennakin "Ei väliä sillä mistä sen tietäisit. Sinä vain tietäisit. Miten suhtautuisit asiaan?"
Hiljennyn ja rukoilen Jumalalta voimaa taistella paholaista vastaan ja pyydän Häneltä Pyhän Hengen ohjausta ja uskoni vahvistusta. Jeesuksen veren suojaa uskolleni ja paholaisen vallalle joka yrittää horjuttaa sitä pelastuksen tiellä kulkemista jonka olen Vapahtajani Jeesuksen Kristuksen ansiosta Hänen armosta saanut.