Mitä se ei ole? Lihan kuolettaminen ei ole pyrkimistä paremmaksi, pyhemmäksi, henkisemmäksi, kuuliaisemmaksi Jumalalle.
Mitä se on! Lihan kuolettaminen on kääntymistä pois lihan teoista sen puoleen, joka kuolettaa lihan, kääntymistä Jeesuksen puoleen ja pysymistä Jeesuksessa. Liha pysyy hengissä ja hallitsee vain jos sille antaa vallan. Niin kuin auto liikkuu vain polttoaineella, liha hallitsee vain jos sille antaa polttoainetta, lähtee lihan viemäksi. Mutta Jeesus laittaa lihan polttoaineletkut tukkoon.
Mitä se on! Lihan kuolettaminen on kääntymistä pois lihan teoista sen puoleen, joka kuolettaa lihan, kääntymistä Jeesuksen puoleen ja pysymistä Jeesuksessa. Liha pysyy hengissä ja hallitsee vain jos sille antaa vallan. Niin kuin auto liikkuu vain polttoaineella, liha hallitsee vain jos sille antaa polttoainetta, lähtee lihan viemäksi. Mutta Jeesus laittaa lihan polttoaineletkut tukkoon.
Vastaukset 45
Vanhimmat
Lihan kuoletus on suomeksi SYÖPÄ.
tyhjistä puheista, sillä niiden puhujat menevät yhä pitemmälle jumalattomuudessa,
17 ja heidän puheensa jäytää ympäristöään niinkuin syöpä
Alunperin lihanhimo kyllä tarkoitti oikeasti lihaan kohdistuvaa himoa, siis sellaista jota voi tänä päivänä nähdä esim K-, S-, tai joissakin muissa kaupoissa ja ravintoloissa. Ihmisillä on edelleen vahva taipumus mässäillä esim lihalla ja haluta lihaa syötäväksi alinomaan, joka myös tarkoittaa samalla elävän olennon tappamista. Siksipä siis leipä ja viini vertauskuvalliseksi ruumiiksi ja vereksi .. ja siinä kaikki.
Kristus oli jo muuten aikoinaan sellainen kertakaikkinen sovitusuhri joka sovitti perisynninkin, jottei tarvitsisi enää vuodattaa ollenkaan viattoman olennon verta eikä sovittaa yhtäkään pahaa tekoa vikauhrilla, elikä eläimen keholla, ruuumiilla, elämällä. Joten, kenenkään lihaa ei tarvitse uhrata edes nälän taikka nälkäkuoleman edessä.
Seksuaalisuus ja kaikki siihen liittyvä liittyy sitten esim elämän syntymiseen ja jatkumiseen, jossa ei ole pahaa, koska sehän on Luojamme, taivaallisen Isän tahtoa sekin.
Kirjoitat: >>Liha pysyy hengissä ja hallitsee vain jos sille antaa vallan.
"Vanha ihminen huutaa ja itkee kuin pieni lapsi sitä ruokaa, jota se on tottunut saamaan.
Mutta jos suostut kärsimään lihassasi, niin tuo 'lapsi' kuolee ravinnon puutteeseen.
Siinä on se tie ja kilvoituksen avain, jolla vanhan ihmisen tahto nujerretaan ja kuoletetaan."
Enpä olisi itse osannut asiaa paremmin kuvata. Liha tosiaan kärsii kun sille ei enää anneta sitä mitä se on tottunut saamaan. Kova taistelu se voi olla monelle.
"Ette vielä ole verille asti tehneet vastarintaa, taistellessanne syntiä vastaan"
pyrkimystä paremmaksi, pyrkimystä pyhmemmäksi ja pyrkimystä kuuliaisemmaksi. Minusta kaikessa on kyse farisealaisuudesta. Sen sijaan pyrkimyksessä pysyä Jeesuksessa, jossa on pyhyys ja kuuliaisuus, on kyseessä Elämä ja se on minusta koko homman juju. Ei pidä pyrkiä mihinkään muuhun kuin pysymään kiinni Jeesuksessa.
Voi olla että käsitit minut väärin, en puhunut uskon kuuliaisuudesta vaan lakihenkisestä kuuliaisuudesta. Ei pidä taistella syntiä vastaan vaan sitoutua synnin sovittajaan.
Korostat viestissäsi >>pyrkimystä pysyä Jeesuksessa, jossa on pyhyys ja kuuliaisuus
Eihän lihan poisto ja kuoletus ole ihmisen tehtävissä.
Sehän tapahtuu kasteessa kun tapahtuu Kristuksen ympärileikkaus, liha leikataan irti Jumalan Hengen ja veden ja sanan voimasta.
liha leikataan irti ihan oikeassa ympärileikkauksessa. Ei sydämen ympärileikkauksessa leikata lihaa, ei siinä leikata yhtään mitään.
Jotta ihminen voi vaeltaa Jumalan tahdon mukaan vapautettuna synnin orjuudesta. Lihan teot ovat:
Haureus, saastaisuus, irstaus, epäjumalanpalvelus, noituus, vihamielisyys, riita, kateellisuus, vihat, juonet, eriseurat, lahkot, kateus, juomingit, mässäykset ja muut senkaltaiset, joista teille edeltäpäin sanon, niinkuin jo ennenkin olen sanonut, että ne, jotka semmoista harjoittavat, eivät peri Jumalan valtakuntaa.
Mutta Hengen hedelmä on rakkaus, ilo, rauha, pitkämielisyys, ystävällisyys, hyvyys, uskollisuus, sävyisyys, itsensähillitseminen. Sellaista vastaan ei ole laki. Ja ne, jotka ovat Jeesuksen Kristuksen omat, ovat ristiinnaulinneet lihansa himoineen ja haluineen. Jos me Hengessä elämme, niin myös Hengessä vaeltakaamme.
enää paremmin sanoa. Vanha ihminen meissä ei miksikään muutu ja sitä on turha kouluttaa, se pitää panna pois ja myös sen vanhan ihmisen ruoka pitää panna pois ja pukea päälle se uusi ihminen, Jumalasta syntynyt.
syntiä vastaan. Minusta tuntuu, että synti tulee sitä voimakkaammaksi mitä enemmän sitä vastaan taistelen. Mutta uskon että on Eräs, jolla on antaa tarvittava sota asu syntiä vatsaan. Pitäisi vaan muistaa pukea se yllä ja pitää se yllä.
viestiin yllä "vain uusi luomus on Jeesuksessa"
Me valitsemme sen ulkoisen sota-asun ja kääriydymme lampaa taljoihin ja menemme hurskastelemaan ja huutaman aamenia ja hallelujaa johonkin uskonlahkoon
"Sillä rakkaus Jumalaan on se, että pidämme hänen käskynsä.
Ja hänen käskynsä eivät ole raskaat; sillä kaikki, mikä on
syntynyt Jumalasta, voittaa maailman; ja TÄMÄ ON SE VOITTO,
joka on maailman voittanut, MEIDÄN USKOMME.
Kuka on se, joka voittaa maailman, ellei se, joka uskoo,
että Jeesus on Jumalan Poika?" 1.Joh. 5:3-5
Sinä viittaat "Jumalan koko sota-asuun" (Ef. 6) emmekä me ilman sitä selviäkään taistelusta pimeyden
valtoja vastaan. Päivittäin jatkuvassa taistelussa syntiä ja saastaisuutta vastaan me tarvitsemme tuon
sota-asun ja erityisesti uskon Henkeä me tarvitsemme. Jos emme itse jaksa uskoa voittoon synnistä ja
saatanan vallasta, niin eipä meillä ole paljoa toivoa siihen voittoon pääsemisestä. Tappiomieli sen kuin
vahvistuu ja vihollinen pitää otteensa lujana meissä.
Tutkaileppa yllä olevia voitonvarmoja sanoja Johanneksen kirjeestä. Ehkäpä saat niistä uutta näköalaa
voiton saavuttamiseen siinä taistelussa, johon hebrealaiskirjeen kirjoittaja meitä rohkeasti kehottaa:
"Ette vielä ole verille asti tehneet vastarintaa, taistellessanne syntiä vastaan,"
Muista myös tämä Paavalin tutun rohkea ja kohti käyvä tilannearvio taistelusta:
"Teitä ei ole kohdannut muu kuin inhimillinen kiusaus; ja
Jumala on uskollinen, hän ei salli teitä kiusattavan yli voimienne,
vaan salliessaan kiusauksen hän valmistaa myös pääsyn siitä,
niin että voitte sen kestää." 1.Kor. 10:13
PS.
Minä olen tasan samassa taistelussa kuin sinäkin enkä voi kerskua suurilla saavutuksillani.
Mutta uskon Hengestä en suostu luopumaan mistään hinnasta - voitto on meille luvattu!
Ja lisäksi ihmisten kaikki kerskaaminen on pahasta, sillä Jumalan armosta ja Totuudessa voimme yksin Herraa Jeesusta palvella ja tuntea, niinkuin tulee.
Minä oletan, että sinä olet mies. Ihmettelen kuitenkin en ainoastaan sinun kohdallasi, vaan yleensäkin täällä olevien miesten kohdalla, kuinka pienissä ympyröissä teidän maailma pyörii.
Itsekkäästi ryvetään omissä syntisäkeissä, ( kuvitelluissa) voi minua, voi sinua...etc.
Maailma on suuri ja täällä on oikeita syntejä, oikeita epäoikeudenmukaisuuksia, Niitä vastaan tulee taistella, kirjoittaa. Johtuvatko ne henkivalloista, en tiedä. Jos ajatellaan konkreettisesti, että jonkun pahaa tarkoittavat ajatukset muuttuvat maailmassa toiminnaksi, ja paljon kannattajia liittyy mukaan, niin tuleehan siitä melkoinen valta, jota tavallaan ohjaa tietty yhteinen henki.
Usein tuo yhteinen henki tekee hyvin paljon pahaa, hyvän varjolla, uskoen ajavansa jonkin jumalan asiaa.
Pitää nähdä laajemmalle, maailma ei muutu ennenkuin kaikki uskovat vain yhteen Jumalaan, se on ainoa toivo ja tavoite.
Sitä ennen ei ole mitää toivoa hyvästä henkimaailmasta.
Juuri nuo kohdat, joita lainasit ovat mietityttäneet minua useasti.
1. "Ette vielä ole verille asti tehneet vastarintaa, taistellessanne syntiä vastaan,"
2. "Teitä ei ole kohdannut muu kuin inhimillinen kiusaus; ja
Jumala on uskollinen, hän ei salli teitä kiusattavan yli voimienne,
vaan salliessaan kiusauksen hän valmistaa myös pääsyn siitä,
niin että voitte sen kestää." 1.Kor. 10:13
1. Kokemukseni taistelusta on jatkuva tappio. En ehkä verille asti ole taistellut, mutta epätoivon partaalle - uskallan väittää. Uskon, että Jumala on antanut minun taistella - ja antaa - kunnes olen niin verillä, etten pysty sanomaan muuta kuin: Luovutan, haluan pukea päälleni sota-asusi, Jeesuksen.
Olen aina taistellut syntiä vastaan, kunnes olen kunnolla sitten langennut. Lankeemukseni jälkeen tajuan, tosin vaan hetken, ettei kysymys ole minun taistelustani, vaan Hänen joka minussa on alkanut hyvän työnsä. Tajuan, että minun ei pidä katsoa syntiin ja kiusaukseen vaan Jeesukseen.
2. Kokemukseni on täysin päinvastainen. Jumala on jättänyt minut taistelemaan kiusausta vastaan aina lankeemukseen asti. Hän ei ole valmistanut minulle pääsyä siitä. Miksi? Tätä olen pohtinut, itkenyt, voisi sano melkein verille asti. Mikä on tuo, jonka Jumala on valmistanut meille pääsyksi kiusausten yli? Mikäs muu kuin Hänen koko sota-asunsa: Jeesus Kristus. Siksi kiusaus on aina minut voittanut, että en ole suostunut pukemaan ylleni Jumalan sotasua, Jeesusta, vaan olen yrittänyt taistella omin voimin.
Siis. Aloitukseeni palaten. Kyse ei ole taistelusta vaan pysymisestä Jeesuksessa, jossa on Jumalan koko asu.
saat levon. Miksi rypeä epävarmuudessa. Taistelusi on nimenomaan sitä.
Jumalassa on lepo ja rauha. Toivottavasti maailma sen löytää, kaikki lähtee kuitenkin yksilöistä.
Kuten jo edellä toin esille olen samassa taistelussa kuin sinäkin. Niinpä voin otsikoida tämän 'kenttäpostiksi'.
Tässä maailmassa olemme tosiaan aivan kuin rintamaolosuhteissa, joita Paavali kuvaa Ef. 6:10 jakeesta alkaen.
Kirjoitat näin: Jumala on jättänyt minut taistelemaan kiusausta vastaan aina lankeemukseen asti. Hän ei ole
valmistanut minulle pääsyä siitä. Miksi? Tätä olen pohtinut, itkenyt, voisi sano melkein verille asti.
juuri löydä. ja Isän luo tie käy vain Jeesuksen kautta, joka on ovi. Olen vain miettinyt, millainen Jumala on esim. Dianalla? Saako siitä sielun rauhan ja kokeeko ihan aidosti Jumalan läsnäoloa ilman Jeesusta? Kunnioittavasti ihmetellen.
Edellisestä viestistäni oli jostain syystä pudonnut pois koko alkuosa, joten palautan siitä osan tähän.
Kirjoitit tällä tavalla: >>Kokemukseni taistelusta on jatkuva tappio.
Jumala on yksi ja Häneen me uskomme, yhteen Jumalaan ja Hänen Poikaansa Jeesukseen Kristukseen.
Suuressa rakkaudessaan Jumala lähetti meille oman rakkaan Poikansa sovittamaan meidän rikoksemme,
että me saavuttaisimme iankaikkisen elämän kirkkaudessa isän tykönä taivaan kodissa. Lue Joh. 3:16.
Hän avasi Pojassaan meille uuden ja elävän tien, joka johtaa pois sieltä 'omissa syntisäkeissä rypemisistä'.
Jeesuksen veren kautta meillä on nyt pääsy kaikkeinpyhimpään, Hebrealaiskirje 10:19-20
"Koska meillä siis, veljet, on luja luottamus siihen, että
meillä Jeesuksen veren kautta on pääsy kaikkeinpyhimpään,
jonka pääsyn hän on vihkinyt meille uudeksi ja eläväksi tieksi,
joka käy esiripun, se on hänen lihansa, kautta,"
etupäässä viholliskuvaa. Mistä tuollainen vihollisuusajattelu? "Olkaa rauhan tekijöitä." Ei silloin etsitä vihollisia joka puolelta, vaikka niitä olisikin. Oma liha on aina vihollinen, jos sitä tarkoitat. Sen suhteen on oltava aina varuillaan. Koskapa se huomaamatta syöttää sitä viholliskuvaa.
Oletko tarkistanut omaa taisteluasetelmaa ja mitkä ne todelliset vihollispesäkkeet ovat? Sinulla on selvästi sellainen vihollisuusajattelu, että vihollisuus on itsen ulkopuolella, ei omassa itsessä. Ei sinua syyttäen, mutta ajatuksesi viittaavat siihen.
Et kai sinäkään tarkoita, että meidän olisi lähdettävä hieromaan rauha-rauhaa sielunvihollisen kanssa?
Vihollisuus, ainakin sen 'päämaja', ON itsen ulkopuolella. Se on sielumme vihollinen, perkele, joka pyrkii
tuhoamaan meidät ottamalla meidät komentoonsa lihan heikkouden kautta. Sen vihollisen kanssa EI
pidä lepsuilla eikä esittää "rauhan tekijää"; eihän?
Minussa, se on minun lihassani, ei asu mitään hyvää - olen Paavalin kanssa aivan samaa mieltä asiasta.
Efesolaiskirje 6:12
"Sillä meillä ei ole taistelu verta ja lihaa vastaan, vaan
hallituksia vastaan, valtoja vastaan, tässä pimeydessä
hallitsevia maailmanvaltiaita vastaan, pahuuden
henkiolentoja vastaan taivaan avaruuksissa."
Toisaalta näyttäisimme puhuvan samasta asiasta, eri terneillä vaan. Toisalta sinä näytät puhuvan taistelusta syntiä vastaan, minä pysymällä siinä joka taistelee puolestani.
En ole hellimässä vihollisen voimia. Mutta en myöskään ole taistelemassa niitä vastaan.
Jos tarkoitat hellimisellä huomion kiinnittämistä vihollisen voimiin, puhumme samasta asiasta. Jos syntiin kiinnittää huomion, niin varmasti sitä kohta toteuttaa käytännössä. Jumala kielsi ihmistä syömästä yhdestä puusta paratiisissa - ja niin, tässä sitä ollaan.
Näytät kuitenkin tarkoittavan sitä, että vihollisen voimia pitää itse tuhota. Mutta syntinen itsehän ei siihen tietenkään pysty. Ja jos taas pukee ylleen sota-asun, Jeesuksen, silloin on vallalla lepo ja rauha. Ainakin Jeesus itse sanoi, että opetuslapsilla olisi Hänessä rauha. Missä silloin on taistelu?
1. "Ette vielä ole verille asti tehneet vastarintaa, taistellessanne syntiä vastaan,"
2. "Teitä ei ole kohdannut muu kuin inhimillinen kiusaus; ja
Jumala on uskollinen, hän ei salli teitä kiusattavan yli voimienne,
vaan salliessaan kiusauksen hän valmistaa myös pääsyn siitä,
niin että voitte sen kestää." 1.Kor. 10:13
---------------------------------------------------------------------------------------------------------------------------
Koska meillä siis, veljet, on luja luottamus siihen, että meillä Jeesuksen Veren kautta on pääsy kaikkeinpyhimpään, jonka pääsyn hän on vihkinyt meille uudeksi ja eläväksi tieksi, joka käy esiripun, se on hänen Lihansa, kautta, ja koska meillä on "suuri pappi, Jumalan huoneen haltija", niin käykäämme esiin totisella sydämellä, täydessä uskon varmuudessa, sydän vihmottuna puhtaaksi pahasta omastatunnosta ja ruumis puhtaalla Vedellä pestynä; pysykäämme järkähtämättä toivon tunnustuksessa, sillä hän, joka antoi lupauksen, on uskollinen; ja valvokaamme toinen toistamme rohkaisuksi toisillemme rakkauteen ja hyviin tekoihin; älkäämme jättäkö omaa seurakunnankokoustamme, niinkuin muutamien on tapana, vaan kehoittakaamme toisiamme, sitä enemmän, kuta enemmän näette tuon päivän lähestyvän. Sillä jos me tahallamme teemme syntiä, päästyämme totuuden tuntoon, niin ei ole enää uhria meidän syntiemme edestä, vaan hirmuinen tuomion odotus ja tulen kiivaus, joka on kuluttava vastustajat. Joka hylkää Mooseksen lain, sen pitää armotta kahden tai kolmen todistajan todistuksen nojalla kuoleman: kuinka paljoa ankaramman rangaistuksen luulettekaan sen ansaitsevan, joka tallaa jalkoihinsa Jumalan Pojan ja pitää epäpyhänä liiton veren, jossa hänet on pyhitetty, ja pilkkaa armon Henkeä! (Heb 10:19-29)
Onneksi Herra Jeesus on hyvä ja armollinen, sillä hän tietää, mitä on olla liha ja veri eli ihminen, niin että hän tahtoo sääliä meidän heikkouksiamme, silti tahtoo enemmän, että hänen pyhänsä pyhittäytyisivät ja puhdistuisivat, että voisivat vaeltaa niissä hyvissä teoissa, jotka hän tahtoo valmistaa omilleen Valtakunnassaan.
mutta tarkoitan pysymään yksinkertaisesti erossa - sielunvihollisesta. Sinun parastasi ajatellen. Siis ole nyt ihan rauhassa, asiat ovat ennustusteni myötä hyvin. Hiero vaan rauhaa minunkin suhteen. Ei ole mitään ongelmaa.
Jotenkin aistin sinun herkkyysalueen ja veljellisellä rakkaudella haluan lähestyä. Siunausta sinulle, jos aistit kuka se nyt kirjoittaa. En itse halua olla kovin esillä, koska en itse jaksa mitään entisiä.
sanat suusta. Lue Söreniä vleikulta.
Sodan vastustamisessa ei sinänsä ole mitään pahaa - eikä rauhan rakastamisessa ja tekemisessä, päinvastoin.
Mutta siinä näen väärää painotusta, että olet niin innokkaasti vastustamassa synnin vallan vastustamista!
Siitä nimittäin on kysymys, kun kieltäydyt taistelemasta sielunvihollisen voimia vastaan. Kirjoitit näin:
>>En ole hellimässä vihollisen voimia. Mutta en myöskään ole taistelemassa niitä vastaan.
että käyt taistelua omalla lihallasi, vihollista vastaan. Lue Raamatusta ne kohdat, missä puhutaan, ei lihan käsivarrella, vaan Jumalan antamilla valtuutuksilla. Tässä on Semperin "lihan" ongelma. Ja millään ei oma ylpeys anna periksi.
Minä sanon: vaeltakaa Hengessä, niin ette lihan himoa täytä. Sillä liha himoitsee Henkeä vastaan, ja Henki lihaa vastaan; nämä ovat nimittäin toisiansa vastaan, niin että te ette tee sitä, mitä tahdotte.
Katsokaa siis tarkoin, kuinka vaellatte: ei niinkuin tyhmät, vaan niinkuin viisaat, ja ottakaa vaari oikeasta hetkestä, sillä aika on paha. Älkää sentähden olko mielettömät, vaan ymmärtäkää, mikä Herran tahto on. Älkääkä juopuko viinistä, sillä siitä tulee irstas meno, vaan täyttykää Hengellä, puhuen keskenänne psalmeilla ja kiitosvirsillä ja hengellisillä lauluilla, veisaten ja laulaen sydämessänne Herralle, kiittäen aina Jumalaa ja Isää kaikesta meidän Herramme Jeesuksen Kristuksen nimessä.
Meidän tulee taistella pimeyden henkivaltoja vastaan Jumalan koko sota-asu yllämme.
Oman lihan paikka on ristillä. Lihaa vastaan ei taistella, vaan se viedään ristinkuolemaan.
Sinun ongelmasi on se, että et ole löytänyt uskon kilvoituksen peruskulmakiviä, vaan
näet synnin vastustamisen ja vanhan ihmisen tuomitsemisen 'lihan-käsivarsien' työnä.
Et ole tainnut vielä päästä edes aloittamaan todellista uskon kilvoitusta - tai et ainakaan
antaisi toisten sitä aloittaa omassa elämässään! Varo vastustamasta Totuuden sanaa ja
estämästä todellisia kilvoittelijoita heidän jalossa taistelussaan syntiä vastaan.
Ystävällisin terveisin ja hyvää lauantai-iltaa sinulle toivottaen,
SF
1.Timoteuksen kirje:
1:18 "Tämän käskyn minä annan sinun toimitettavaksesi, poikani
Timoteus, aikaisempien, sinusta lausuttujen ennustusten
mukaisesti, että niiden nojalla TAISTELISIT JALON TAISTELUN,
1:19 säilyttäen uskon ja hyvän omantunnon, jonka eräät
ovat hyljänneet ja uskossaan haaksirikkoon joutuneet.
1:20 Niitä ovat Hymeneus ja Aleksander, jotka minä olen
antanut saatanan haltuun, kuritettaviksi, etteivät enää pilkkaisi."
uskon kilvoitus sinulle? Konkreettisesti elämässä.
Oman itsekkään ja lihallisen tahdon kuolettamista, Gal. 5:24
Itsensä pitämistä synnille kuolleena, Room. 6:11, Kol. 3:5
Jumalan tahdon tekemistä ja Hengen mukaan vaeltamista, Room. 8:5, Gal. 5:25
Tuon kaiken haluan tehdä Jumalan armon avulla ja Kristuksen askelissa Vapahtajaani uskossa seuraten.
"Mutta näissä kaikissa me saamme jalon VOITON Hänen kauttansa, joka meitä on rakastanut." Room. 8:37
tuohon asenteeseen mm. joidenkin helluntailaisten suhteen. Sören kuvasi kyllä aivan oikein suhdetta vihollisiin. Minusta olematta nyt mikään "pasifisti". Koen niin, että SF:n taistelu on sinun sisälläsi vielä käymättä ja koet herkästi viholliskuvia muissa ja tuomitset ne vääriksi kilvoittelijoiksi. On kysymys sydämen ympärileikkauksesta. Pudistautumisesta sydämen kuuliaisuuteen. Oletko seissyt Herran neuvottelussa? neuvottelupöydässä, missä uudestaan ja uudestaan tuodaan sama neuvottelukirjakääre eteesi. Siinä lukee, että suostutko Herran kuritettavaksi? Ahdas portti on varmaan jo kulunut fraasi tällä palstalla. Mutta taistelu käydään sen edessä jokatapauksessa. Siinä riisutaan ylpeys ja kovuus; repäiskää rikki sydämenne, jotta kaikki viimeisetkin pinttyneet sotkut pudistettaisiin. Ei pidä suuttua, jos Herra tuo valoon kaikki sisälmykset, mitkä eivät kuulu sydämen puhtauteen. Käy jalo taistelu, käyden voittajana perille. Sillä sama taistelu on sinun kanssaveljienkin käytävävä. Tämä tulkoon SF:llekin kahden tai kolmen todistajan myötä vahvistettavan.
aikuinen mies, ota vaan ihan itse vastuu teoistasi äläkä pane kuolleiden kannettavaksi.
Totuus on kuitenkin se, että sinä itse joudut tekosi sovittamaan, tavalla tai toisella.
>>>> Vanhurskas saa palkkansa maan päällä, niin myös jumalaton ja syntinen.
madot syövät sinun pääsi
jo syöneet
"Lihan kuolettaminen on kääntymistä pois lihan teoista sen puoleen, joka kuolettaa lihan, kääntymistä Jeesuksen puoleen ja pysymistä Jeesuksessa."
Samaa mieltä olen tästä. Lihan mieli ajattelee asioita omalla tavallaan ja hengen mieli omallaan. Kumpaa me itsessämme ruokimme se myöskin tässä taistelussa pääsee voitolle. Toinen osapuoli kärsii ravinnon puutteesta kun toinen vahvistuu ja voimistuu. Ei Jeesus ja apostolit turhaan kehoittaneet meitä valvomaan, pysymään valveilla, suuntaamaan koko mielemme ja voimamme rakastamaan Jumalaa enemmän kuin maailmaa. Ja Jumala on luvannut meitä auttaa tässä. "Valvokaa, pysykää lujina uskossa, olkaa miehuulliset, olkaa väkevät."
Rukous on tässä äärimmäisen tärkeää: "Olkaa kestäväiset rukouksessa ja siinä kiittäen valvokaa" "Valvokaa ja rukoilkaa, ettette joutuisi kiusaukseen; henki tosin on altis, mutta liha on heikko."
"Veljet, jos joku tavataan jostakin rikkomuksesta, niin ojentakaa te, hengelliset, häntä sävyisyyden hengessä; ja ole varuillasi, ettet sinäkin joutuisi kiusaukseen. "
Raamatussa olisi niin paljon paikkoja jossa tätä asiaa käsitellään ja opetetaan seurakuntaa, jotka eivät yksin taisteluitaan käyneet. Heillä oli veljet ja sisaret tukena. Rukouksissa ja valvomisessa.
Saarnajakin tämän asian tiesi jo kauan sitten ennen Kristillisen seurakunnan perustamista.
"Kahden on parempi kuin yksin, sillä heillä on vaivannäöstänsä hyvä palkka.
Jos he lankeavat, niin toinen nostaa ylös toverinsa; mutta voi yksinäistä, jos hän lankeaa! Ei ole toista nostamassa häntä ylös. "
Ja Jeesus sanoo:
"Sillä missä kaksi tahi kolme on kokoontunut minun nimeeni, siinä minä olen heidän keskellänsä."
Ei missään raamatussa meille ole luvattu että elämä Kristuksessa olisi helppoa tai että Jumala tekisi kaiken meidän puolestamme. Usko ilman tekoja on kuollutta uskoa ja synnin harrastamisesta on luovuttava(oli ne kellä sitten mitä tahansa) ja sen tilalle Jumala kyllä antaa meille terveempää ja hyödyllisempää tehtävää. Ja ennen kaikkea voiman luopua syntisestä elämän tavasta.
Yksin vain Jumalaan luottaen tästä voi tulla kyllä äärimmäisen vaikeaa. Tiedän sen itse kokemuksesta. Ilman veljiä ja sisaria jotka myös ovat joutuneet käymään omat taistelunsa, voisivat meitä tukea ja rohkaista monin tavoin pääsemään voitolle, mutta ilman heidän tukeaan kiusaukset ja kärsimykset ovat ehkä liian ylivoimaisia.
"Vastustakaa häntä lujina uskossa, tietäen, että samat kärsimykset täytyy teidän veljiennekin maailmassa kestää."
"Älkää eksykö, Jumala ei salli itseänsä pilkata; sillä mitä ihminen kylvää, sitä hän myös niittää.
Joka lihaansa kylvää, se lihasta turmeluksen niittää; mutta joka Henkeen kylvää, se Hengestä iankaikkisen elämän niittää.
Ja kun hyvää teemme, älkäämme lannistuko, sillä me saamme ajan tullen niittää, jos emme väsy.
Sentähden, kun meillä vielä aikaa on, tehkäämme hyvää kaikille, mutta varsinkin uskonveljille. "
Jumala meitä jokaista johdattakoon ja auttakoon, että pääsisimme voitolle Hengen mielen avulla tässä taistelussa jossa lihan mieli taistelee hengen mieltä vastaan. Mutta auttakoon siinä meitä myös veljet ja sisaret rukouksillaan ja muilla avuillaan joita Jumala meille jokaiselle on varmasti antanut. Lopuksi pakko vielä laittaa tässä avuksi seuraava kehoitus:
"Ja vielä, veljet, kaikki, mikä on totta, mikä kunnioitettavaa, mikä oikeaa, mikä puhdasta, mikä rakastettavaa, mikä hyvältä kuuluvaa, jos on jokin avu ja jos on jotakin kiitettävää, sitä ajatelkaa;
9. mitä myös olette oppineet ja saaneet ja minulta kuulleet ja minussa nähneet, sitä tehkää, niin rauhan Jumala on oleva teidän kanssanne. "
Minusta on juuri näin. Se mihin kiinnittää huomionsa valtaa ihmisen. Minusta kyse ei ole varsinaisesti taistelusta, vaikka Paavali noita sanoja käyttääkin, vaan huomion suuntaamisesta. Paavali kehoitti kulkemaan katse kiinnitettynä Jeesukseen. Joskus mietin, että mitä on tuo Jeesukseen katsominen, häntähän ei voi enää nähdä. Sitten tajusin, että se on uskoa. Jatkoin pohdiskelua. Ihminen voi katsoa vain yhteen suuntaan kerrallaan. Joko katsoo Jeesusta, kunnes Jeesus valtaa katsojan ja hän alkaa katsella Jeesuksen silmin maailmaa. Tai sitten ihminen katsoo itseään ja näkee itsekkyytensä läpi kaikkialla vain lihan maailman. Näinhän se on. Uskosta osaton katsoo aina itsekeskeisesti.
Olen joskus miettinyt rukousta; mitä se oikein on. Kerran tajusin sen niinkuin se olisi kyykkämailalla lyöty päähäni. Rukous on Jumalalle osoitus uskostani. Jumalan pyhityksen etenemisen näkee kaikkein selvimmin rukouksesta: mitä enemmän rukoilee sitä pyhittyneempi on. Uskon että pyhitys on täydellinen - vasta taivaassa tosin - kun elämä on muuttunut rukoukseksi, kun "tapahtukoon sinun tahtosi"-rukous täyttää joka sekunnin elämästä.
Hyviä pohdiskeluja sulla Sören. Vastaavanlaisiin tuloksiin olen itsekin tullut pohdiskeluissani. Se mihin me kiinnitämme koko mielemme ja huomiomme määrää aika pitkälle sen mikä meissä pääsee voitolla. "Tämä on se voitto, joka on maailman voittanut, meidän uskomme." ja "pankaamme mekin pois kaikki, mikä meitä painaa, ja synti, joka niin helposti meidät kietoo, ja juoskaamme kestävinä edessämme olevassa kilvoituksessa,
silmät luotuina uskon alkajaan ja täyttäjään, Jeesukseen"
"Minusta kyse ei ole varsinaisesti taistelusta, vaikka Paavali noita sanoja käyttääkin, vaan huomion suuntaamisesta. "
Kilvoittelussa kestävänä pysyminen voi kyllä tuosta asiasta tehdä taisteluun verrattavan asian. Heikkoina hetkinä kun monet asiat kerjäävät huomiotamme niin itse ainakin näen välillä tarvetta taistelulle, jotta saisi mielen ja sydämen kiinnitettyä lujasti siihen mikä on Jumalan tahto. Joskus joissakin tilanteissa se vain tuntuu tosi vaikealta suunnata huomionsa Jeesukseen, rakkauteen ja armollisuuteen toista kohtaan.
Onhan se selvä juttu että jos päivänkin viettää esimerkiksi vaikkapa työpaikalla hengaillen työkavereiden kanssa ja on täysillä mukana heidän jutuissaan, mielensä upottaen heidän tapaansa ajatella, niin alkaa varmasti ongelmia syntymään uskon alueella. Vaatii rohkeutta katsoa kristukseen ja pysyä erossa sellaisista jutuista jotka eivät ruoki muuta kuin lihan mieltä. Itse monessa työpaikassa huomannut, että työkaverit eivät hirveästi tykkää siitä kun joku ei lähdekkään juorukerhoon ja seläntakana puhumiseen mukaan. Siten pääsee sitten helposti itse siihen joukkoon josta puhutaan kun selkänsä kääntää. Mutta tälläistä tämä välillä on.
Jumalan tahdon tekeminen on suurimmalta osaltaan nimenomaan aktiivista TEKEMISTÄ ja toimintaa.
Meidän tulee ITSE lähteä liikkeelle, meidän tulee luopua jostakin, meidän tulee ottaa jotakin jne, jne.
Epäilemättä useimpien mielestä olisi kylläkin miellyttävämpää, jos Jumala tekisi oman tahtonsa myös
meidän puolestamme. Mielellään kaiketi katselisimme sivusta, miten Jumalan tahto kauniisti tapahtuu
omassa elämässämme ja oma tahtomme väistyy ilman taistelua ja ongelmia Jumalan tahdon tieltä.
Vääjäämätön tosiasia on kuitenkin, että Jumala on antanut meille ihmisille oikeuden omaan tahtoon
ja että me itse päätämme sen, mitä teemme omalla tahdollamme. Me itse joudumme ratkaisemaan
sen, toteutammeko elämässämme omaa itsekästä tahtoamme vai annammeko tilaa Jumalan tahdolle.
On selvää, että oman tahdon kieltämisestä seuraa ankara taistelu, jonka keskelle me itse joudumme.
Omaa itsekästä tahtoamme määrää ja tahdittaa lihan mieli, joka asuu jokaisen ihmisen luonnossa.
Uskovan ihmisen on irtisanouduttava lihan mielen vallasta ja se johtaa katkeraan TAISTELUUN siitä
syystä, että lihan mieli on vihollisuus Jumalaa vastaan kuten apostoli Paavali kirjoittaa Room. 8:7.
Emme voi välttää taistelua omassa elämässämme, jos haluamme eroon lihan mielen ja synnin vallasta.
Sörenille on tärkeää tässä lopuksi huomauttaa, että vaikka et minua uskoisikaan, niin älä vastusta
Raamatun selvää ilmoitusta, Jumalan Sanaa, joka kehottaa meitä taisteluun syntiä vastaan.
Jos kieltäydyt taistelusta ja tyydyt passiivisena suuntailemaan katseitasi Auttajan suuntaan, niin
tappiosaldosi tuskin vähenee. Mitä todennäköisimmin se kasvaa ja siitä syystä, että Auttajamme
Jeesus vaatii omiaan seuraamaan Häntä, ottamaan joka päivä ristinsä ja luopumaan kaikesta omasta.
Tämä veljellisenä kehotuksena illan päätteeksi!
veljellisestä kehotuksesta ja keskustelusta.
Ps. koetan aktiivisesti pitää kiinni Jeesuksesta.
TUO ÄLYVAPAA LIHAKAUPPANNE!!!