Erään 1900-luvun alussa eläneen JT:n kertomaa:
"Vanhempani ja isovanhempani odottivat paljon vuodelta 1914. Vartiotorni oli jo vuonna 1880 julistanut tuon vuoden merkitsevän "kansojen määräaikojen" eli pakanain aikojen loppua. Päättyisikö Saatanan hallitusvalta vuonna 1914, ja alkaisiko silloin kauan odotettu Kristuksen Jeesuksen tuhatvuotinen hallituskausi?
Kun tuo ajankohta lähestyi, kävi ilmeiseksi, etteivät ihmisten odotukset ole aina Jumalan aikataulun mukaisia. Vartiotorni huomautti vuoden 1914 helmikuun 1. päivän numerossaan (engl. 1.1.1914): "Meidän kuvittelukykymme yläpuolella on ajatella kaikkien niiden asioitten tapahtumista vuoden kuluessa, joita Raamattu edellyttää ennen rauhan hallituksen alkamista. --Olkaamme sentähden entistä enemmän varuillamme, jotta olisimme hyödyksi ja jotta meitä voitaisiin käyttää Kuninkaamme palveluksessa."
"Vartiotorni kannusti näin lukijoitaan omaamaan oikean asenteen. Olkaa lujat, pysykää valveilla, odottakaa Jehovaa älkääkä antako liian innokkaitten odotusten muovata asennettanne Jumalaa ja hänen palvelemistaan kohtaan. Tällaisen asenteen perheeni jäsenet sekä kaikki uskolliset omaksuivat. Pian ymmärrettiin, että ennustuksen täyttyminen silloin osoitti tuon ajankohdan oikeaksi. Kansa oli noussut kansaa vastaan, ja tuon kohtalokkaan vuoden tapahtumat todella olivat tämän asianjärjestelmän ahdingon tuskien alkua. Tilanne kuitenkin koetteli perimmäisiä vaikuttimia ja antaumuksemme syvyyttä. Jotkut odottivat liian paljon tapahtuvaksi liian pian. Surullista kyllä he eivät pystyneet kohtaamaan haastetta menestyksellisesti".
"Jehovan palvelijat kohdistivat odotuksensa myös vuoteen 1925. Ajateltiin, että 70 esikuvallisen riemuvuoden jakso (70 x 50 vuotta) laskettuna siitä ajankohdasta, jona Israelin kansa astui Luvattuun maahan, päättyisi v. 1925 ja merkitsisi suuren vastakuvallisen riemuvuoden, Jeesuksen Kristuksen tuhatvuotisen hallituskauden alkamista. Näin ei kuitenkaan käynyt. Perheemme jäsenet oppivat kuitenkin ymmärtämään, etteivät toteutumattomat toiveet ole tunnusomaisia pelkästään meidän ajallemme. Myös apostolit joutuivat huomaamaan, etteivät todelliset tapahtumat täyttäneet heidän odotuksiaan. He kuvittelivat mielessään, että ylösnoussut Jeesus Kristus ennallistaisi Israelin kansan aikaisempaan kunniaansa Jehovan valittuna kansana teokraattisen hallinnon alaisuuteen, joka poistaisi roomalaisten tiukan hallinnon". (Apt. 1:6,7).
Sama perusperiaate on soveltunut nykyajan JT:iin. Nykyään ollaan valppaita ja yritetään saada mahdollisimman tarkasti selville Jumalan tarkoitus, ja joskus yritetään jopa liian innokkaasti saada selville, milloin maailman paha järjestelmä päättyy, mutta tapahtumien tarkka ajoittaminen on todellakin vain Jehovan tuomiovallassa.
"Muistan hyvin elävästi sen, miten malttamattomasti me odotimme tuota kauan toivomaamme tapahtumaa. Mutta silmiltämme oli verhottu Jeesuksen Matteuksen 24:14:ssä olevan ennustuksen hämmästyttävä lisätäyttymys: "Tämä valtakunnan hyvä uutinen tullaan saarnaamaan koko asutussa maassa todistukseksi kaikille kansoille, ja sitten tulee loppu."
"Laajentuneen toiminnan vuosikymmenet kuluivat nopeasti, ja nyt heräsi kysymys: mitä 1970-luku toisi tullessaan? Lapseni olivat kasvaneet aikuisiksi ja heillä oli kullakin oma perhe. Odotimme, että 6000 vuotta ihmisen luomisesta tulisi täyteen vuonna 1975. Alkaisiko silloin Kristuksen tuhatvuotinen valtakunta? Tuo mahdollisuus kiihotti uteliaisuuttamme.
Nyt voimme muistella tuota vuotta ja ymmärtää, että Matt. 24:36:ssa olevien Jeesuksen sanojen mukaan meidän ei tule asettaa lopun tulemiselle mitään päivämäärää. Hän sanoi: "Sitä päivää ja hetkeä ei tiedä kukaan, eivät taivaiden enkelit eikä poika, vaan ainoastaan Isä". "Sukumme kolmannen ja neljännen polven edustajat ovat kuitenkin pysyneet valveilla aikojen merkkien suhteen ja heillä on ollut runsaasti tehtävää Herran työssä", 1. Kor. 15:58.
JT:t eivät ole koskaan väittäneet olevansa erehtymättömiä Raamatun ennustusten suhteen. Nuo asiat kun eivät ole niitä tärkeimpiä uskon kannalta, vaikka ovatkin mielenkiintoisia. Valo kirkastuu kirkastumistaan sydänpäivään saakka.
"Vanhempani ja isovanhempani odottivat paljon vuodelta 1914. Vartiotorni oli jo vuonna 1880 julistanut tuon vuoden merkitsevän "kansojen määräaikojen" eli pakanain aikojen loppua. Päättyisikö Saatanan hallitusvalta vuonna 1914, ja alkaisiko silloin kauan odotettu Kristuksen Jeesuksen tuhatvuotinen hallituskausi?
Kun tuo ajankohta lähestyi, kävi ilmeiseksi, etteivät ihmisten odotukset ole aina Jumalan aikataulun mukaisia. Vartiotorni huomautti vuoden 1914 helmikuun 1. päivän numerossaan (engl. 1.1.1914): "Meidän kuvittelukykymme yläpuolella on ajatella kaikkien niiden asioitten tapahtumista vuoden kuluessa, joita Raamattu edellyttää ennen rauhan hallituksen alkamista. --Olkaamme sentähden entistä enemmän varuillamme, jotta olisimme hyödyksi ja jotta meitä voitaisiin käyttää Kuninkaamme palveluksessa."
"Vartiotorni kannusti näin lukijoitaan omaamaan oikean asenteen. Olkaa lujat, pysykää valveilla, odottakaa Jehovaa älkääkä antako liian innokkaitten odotusten muovata asennettanne Jumalaa ja hänen palvelemistaan kohtaan. Tällaisen asenteen perheeni jäsenet sekä kaikki uskolliset omaksuivat. Pian ymmärrettiin, että ennustuksen täyttyminen silloin osoitti tuon ajankohdan oikeaksi. Kansa oli noussut kansaa vastaan, ja tuon kohtalokkaan vuoden tapahtumat todella olivat tämän asianjärjestelmän ahdingon tuskien alkua. Tilanne kuitenkin koetteli perimmäisiä vaikuttimia ja antaumuksemme syvyyttä. Jotkut odottivat liian paljon tapahtuvaksi liian pian. Surullista kyllä he eivät pystyneet kohtaamaan haastetta menestyksellisesti".
"Jehovan palvelijat kohdistivat odotuksensa myös vuoteen 1925. Ajateltiin, että 70 esikuvallisen riemuvuoden jakso (70 x 50 vuotta) laskettuna siitä ajankohdasta, jona Israelin kansa astui Luvattuun maahan, päättyisi v. 1925 ja merkitsisi suuren vastakuvallisen riemuvuoden, Jeesuksen Kristuksen tuhatvuotisen hallituskauden alkamista. Näin ei kuitenkaan käynyt. Perheemme jäsenet oppivat kuitenkin ymmärtämään, etteivät toteutumattomat toiveet ole tunnusomaisia pelkästään meidän ajallemme. Myös apostolit joutuivat huomaamaan, etteivät todelliset tapahtumat täyttäneet heidän odotuksiaan. He kuvittelivat mielessään, että ylösnoussut Jeesus Kristus ennallistaisi Israelin kansan aikaisempaan kunniaansa Jehovan valittuna kansana teokraattisen hallinnon alaisuuteen, joka poistaisi roomalaisten tiukan hallinnon". (Apt. 1:6,7).
Sama perusperiaate on soveltunut nykyajan JT:iin. Nykyään ollaan valppaita ja yritetään saada mahdollisimman tarkasti selville Jumalan tarkoitus, ja joskus yritetään jopa liian innokkaasti saada selville, milloin maailman paha järjestelmä päättyy, mutta tapahtumien tarkka ajoittaminen on todellakin vain Jehovan tuomiovallassa.
"Muistan hyvin elävästi sen, miten malttamattomasti me odotimme tuota kauan toivomaamme tapahtumaa. Mutta silmiltämme oli verhottu Jeesuksen Matteuksen 24:14:ssä olevan ennustuksen hämmästyttävä lisätäyttymys: "Tämä valtakunnan hyvä uutinen tullaan saarnaamaan koko asutussa maassa todistukseksi kaikille kansoille, ja sitten tulee loppu."
"Laajentuneen toiminnan vuosikymmenet kuluivat nopeasti, ja nyt heräsi kysymys: mitä 1970-luku toisi tullessaan? Lapseni olivat kasvaneet aikuisiksi ja heillä oli kullakin oma perhe. Odotimme, että 6000 vuotta ihmisen luomisesta tulisi täyteen vuonna 1975. Alkaisiko silloin Kristuksen tuhatvuotinen valtakunta? Tuo mahdollisuus kiihotti uteliaisuuttamme.
Nyt voimme muistella tuota vuotta ja ymmärtää, että Matt. 24:36:ssa olevien Jeesuksen sanojen mukaan meidän ei tule asettaa lopun tulemiselle mitään päivämäärää. Hän sanoi: "Sitä päivää ja hetkeä ei tiedä kukaan, eivät taivaiden enkelit eikä poika, vaan ainoastaan Isä". "Sukumme kolmannen ja neljännen polven edustajat ovat kuitenkin pysyneet valveilla aikojen merkkien suhteen ja heillä on ollut runsaasti tehtävää Herran työssä", 1. Kor. 15:58.
JT:t eivät ole koskaan väittäneet olevansa erehtymättömiä Raamatun ennustusten suhteen. Nuo asiat kun eivät ole niitä tärkeimpiä uskon kannalta, vaikka ovatkin mielenkiintoisia. Valo kirkastuu kirkastumistaan sydänpäivään saakka.
Vastaukset 7
Vanhimmat
"JT:t eivät ole koskaan väittäneet olevansa erehtymättömiä Raamatun ennustusten suhteen."
Silti he ovat erottaneet niitä, jotka eivät ole halunneet uskoa noita pieleen menneitä mielikuvitusennusteluita.
Jälkeenpäin Vartiotornin on helppo pyytää armoa "epätäydellisille veljille".
Tuo kokemus kertoo oivalla tavalla sen, että aivopesukultin jäsenet selittävät epäonnistuneet ennustelut päässään parhain päin. Ja sokeasti uskovat taas seuraavaan "totuuteen".
Hohhoijaa.
Sinä et vain halua uskoa että kyse on syvällisemmistä asioista. Jos minä nyt kertoisin vanhimmille että en oikein usko tuohon vuoteen 1914, niin sinäkö väität että minut erotettaisiin. Hohhoijaa itellesi. Kyllä ne erottamisen syyt ovat aina vakavampia. Jos minä en usko johonkin JT:n oppiin, voin sen täysin rehellisesti sanoa srk:ni vanhimmille. Tottakai he etsisivät aineistoa auttaakseen minua tutkimaan asiaa tarkemmin ja tottakai minäkin haluaisin saada varmuuden. Mutta ei minua sen takia erotettaisi. Eri asia on, jos alkaisin riitelemään asioista, ja jos yrittäisin väenväkisin saada toisia omaksumaan omia ajatuksiani riitaisessa hengessä. Siinäkään tapauksessa ei minua heti erotettaisi, vaan asioista keskusteltaisiin ja pyrittäisiin rakentamaan rauhaa. Olenhan vapaaehtoisesti liittynyt JT:iin ja jos tulisin toisiin ajatuksiin, en varmaankaan jaksaisi enää kuunnella srk:ssa annettavaa opetusta. Jos minä en enää uskoisi JT:n opetuksiin, miksi minä haluaisin siellä käydä. Ja tätä jotkut erotetut tai eronneet juuri valittavat... en ymbärrä.
Ei siihen tarvita "riitelyä" tai "epäilysten muille levittämistä", että erotetaan. Esim. tuo oppi vuodesta 1914 on sellainen perusoppi, jonka perusteella voidaan erottaa jos siihe ei usko. Muuta ei tarvita.
Mikäli kerrot vanhimmille, että et usko siihen (että Jeesus tuli toisen kerran silloin jne.), he todennäköisesti yrittävät pitkäänkin "auttaa sinua rakkaudellisesti". Mutta he tekevät sitä vain se silmämääränä, että hyväksyt lopulta heidän oppinsa ja "voitat epäilysi". Mikäli heidän todistelunsa ei tuota tulosta, sinut erotetaan. Tämä siis, vaikka et levittäisi epäilystäsi kenellekään.
Lue esim. seuraava.
http://www.geocities.com/valaisija/h_ero.htm
Ei sellainen yksin voi mitenkään olla erottamisen syy. Kun luen näitä erotettujen juttuja, huomaan että he eivät ensinkään ole ymmärtäneet totuuden syvintä olemusta. Ei totuus, jonka Jehova on todistajilleen paljastanut ole noin pinnallinen juttu. Se että ymmärrämme elävämme viimeisissä päivissä, on tietenkin osa totuutta koska Jeesus itse kertoi ne tunnusmerkit, joista voitaisiin tietää milloin elämme viimeisissä päivissä. Tunnusmerkin eri piirteitä on tietysti ollut kaikkina aikoina, mutta juuri se että ne kaikki toteutuvat samana ajanjaksona, tekevät siitä vasta viimeisten päivien tunnusmerkin. Ja yksi piirre eli valtakunnan hyvän uutisen saarnaaminen ei ole koskaan aiemmin täyttynyt siinä mittakaavassa kuin nykyään. Luin myös tuon linkin jonka kirjoittaja sanoi ettei ole minkään muunkaan uskonnon yhteydessä. Eihän sitä voikaan olla kun ei ole toista uskontoa, jonka yhteydessä voisi tyydyttää hengelliset tarpeensa siinä määrin kuin on JT:n yhteydessä saanut totuutta maistaa. Jeesus sanoi Matt. 24:45-47: "Kuka oikeastaan on se uskollinen ja ymmärtäväinen orja, jonka hänen isäntänsä on asettanut huolehtimaan palvelusväestään, antamaan heille heidän ruokansa oikeaan aikaan? Onnellinen on tuo orja, jos hänen isäntänsä saapuessaan tapaa hänet näin tekemästä! Totisesti minä sanon teille: hän asettaa hänet kaiken omaisuutensa hoitajaksi."
Tiedän joitakin toimettomia, jotka eivät jaksa käydä kokouksissa, eivätkä enää usko kaikkiin JT:n oppeihin, mutta heitä ei ole erotettu, koska eivät muuten elä Raamatun opetusten vastaisesti.
Tuon linkin kirjoittaja ei ymmärtääkseni uskonut enää mihinkään JT:n oppeihin, eli häntä ei enää voitu pitää lainkaan Jehovan todistajana, hän olisi halunnut olla järjestössä vain siitä syystä että sukulaisiakin oli siinä. No sen kyllä ymmärrän ettei voi kuulua Jehovan todistajiin vain siitä syystä. Tämä uskonto kun ei ole vain nimikristillisyyttä, vaan tosi usko on elävää.
Kyllähän hän sanoi uskovansa Jumalaan ja Jeesukseen, mutta kuten Jaakob kirjoitti, sen demonitkin uskovat ja vapisevat.
"Sinä et vain halua uskoa että kyse on syvällisemmistä asioista. Jos minä nyt kertoisin vanhimmille että en oikein usko tuohon vuoteen 1914, niin sinäkö väität että minut erotettaisiin."
Ei tietenkään erotettaisi, sillä Seura luopui tiukasta 1914-opista jo vuonna 1995 ;-)
Jos epäilee oppia eikä käännä päätään tai unohda asiaa, leimataan kapinalliseksi luopioksi > erotetaan. Jos epäilijä on joku yksinkertainen ressukka, häntä ehkä siedetään lahjoitusten antajana.
Ajattelepa tätä: Huomaat että jokin Seuran opetus on valhetta, virheellinen ja usein muuttunut. Silti sinun pitäisi uskoa siihen ja saarnata siitä totuutena muillekin. Seurakunta kiristää sinua erottamisen ja karttamisen uhalla vaikenemaan. Missä on kristillinen omatuntosi?
Sitä totuutta, joka ei ole totuus. Totuus on, että Jeesus on Jumalan maanpäällinen persoonallisuus. Totuus on, että rakkaus pitää osoittaa myös muina hyvinä tekoina kuin julistaminen ja myös seurakunnan ulkopuolelle. Totuus on, että jehovantodistajilla ei ole ollut missään vaiheessa totuutta vuosista, koska raamattu sanoo, ettei niitä pidä ennustella. Totuus on se, että parhainta Jumalan nimen pyhittämistä on se ettei sitä turhaan käytä. Totuus on, että raamattu on pyhä kirja jonka totuutta tarvitsee lukea vain ja pelkästään sen avulla, sillä maalliset avut johtavat vain harhaan. Ymmärtämiseen pitää riittää vähäinenkin järki, jotta kaikilla olisi mahdollisuus pelastua. Ja vielä totuus on se, että Jumalan sanaa ei pidä ikinä muuttaa omien oppiensa mukaiseksi. Jeesus sanoi kaksi tunnusmerkkiä mistä tosi uskon tunnistaa ja ne ovat ihmeteot Pyhällä hengellä ja rakkaus keskuudessanne. Ja jotta ne voisi tunnistaa ne pitää myös ulkopuolisen nähdä. Miten on? Onko teillä totuus? Minulla on.
Hallintoelimen laatima "historiikki" vihreiden kansien välissä jättää kuitenkin kertomatta ne epäkohdat, jotka ovat kaikkein oleellisimpia, vääristelee lähdeaineistojaan, vähättelee muutoksia ja esittää ovelasti kaiken menevän "edistyvän valon" mukaisesti. Rebekka, olen surullinen puolestasi.
Kertooko historiikki myös kuinka monia ihmisiä on kuollut hallintoelimen ammoisten elinsiirto- ja rokotuskieltojen vuoksi? Ei. Vähätteleekö se nykyisen, joskin "uuden valon" myötä vähän parempaan suuntaan muuttuneen verikiellon vuoksi kuolleiden määrää? Kyllä.