LUTHERIN KIRJOITUSTEN
HEDELMÄLLISESTÄ LUKEMISESTA
C. F. W. Walther (1811-1887)
TEESI I
Luther oli uskonpuhdistaja ja antikristuksen paljastaja
Jotta saataisiin halua ja rakkautta Lutherin kirjoitusten lukemiseen ja tutkimiseen, on ennen muuta välttämätöntä tiedostaa elävästi, ettei Lutheria tule lukea tavallisten puhtaiden teologien joukkoon, vaan että hän on itsensä Jumalan valitsema kirkon uskonpuhdistaja sekä antikristuksen paljastaja ja kukistaja (2 Tess. 2:8, Ilm. 14:6-7).
Luther on ainoa teologi, joka on ennustettu Raamatussa. Hän on ilman pienintäkään epäilystä se enkeli, josta Ilm. 14:6 puhuu. Hän on epäilemättä se, joka 2 Tess. 2:n mukaan on saattava ilmi ja kukistava antikristuksen. Että Luther on paljastanut antikristuksen, sen myöntää jokainen, joka vielä uskoo, että paavi on antikristus. Että hän on kukistanut hänet, sitä eivät monet tosin myönnä, mutta ei ole epäilystäkään, ettei hän olisi sitä tehnyt. Tosin hän ei ole tehnyt loppua paavikunnasta, mutta sen, joka nyt vielä antaa paavin vietellä itsensä, täytyy ensin hylätä Luther, sillä Luther on hänet osoittanut antikristukseksi niin selvästi, että ihmisen täytyy sulkea silmänsä, mikäli hän ei tahdo uskoa, että paavi on antikristus. Sitä, joka ei tahdo joutua paavin viettelemäksi, tämä ei voi eksyttää. Lutherin kautta Jumala on avannut tuhansien ja miljoonien sellaisten silmät, jotka aiemmin sokeuttaan kunnioittivat paavia Pietarin seuraajana ja Kristuksen sijaisena. Lutherilla ei ole vertaistaan kirkossa apostolien ja profeettain jälkeisenä aikana. Mainittakoonpa ainoakaan yksityinen uskonkohta, jota Luther ei olisi kaikkein selvimmin ja ihanimmin tuonut esille. Eikö nyt olisi sanomattoman suurta kiittämättömyyttä Jumalaa kohtaan, joka on lähettänyt meille tämän miehen, jos emme tahtoisi kuulla hänen ääntään? Silloin emme olisi tunteneet etsikkoaikaa, jolloin Jumala on meitä lähestynyt. Millainen Jumalan viha tällaisesta seuraa, näemme tätä nykyä uusista saksalaisista teologeista, jotka eivät mitään tutki Lutherin esikuvan mukaan, jopa pohjimmiltaan halveksivatkin häntä, koska hän ei ole esittänyt totuutta ’tieteellisesti’. Jos modernit teologit joskus lainaavat häntä, sillä on aina jokin tietty tendenssi; mutta se ei tapahdu siinä tarkoituksessa, että hänet esitettäisiin totuuden todistajana. Sitä vastoin eräs vanha teologi nimittää Lutherin kirjoituksia ’Elian mantteliksi, jonka hän on taivaaseen mennessään jättänyt tänne*. Samoin Bugenhagen näkee Ilm. 14:6-7:n perin pohjin toteutuneen Lutherissa.
Siksi tämä teesi on erittäin tärkeä. Jumala saattaa kristikunnan vastuuseen siitä, jos se ei tunnusta tätä miestä kirkon uskonpuhdistajaksi. Me emme saa Lutherin kohdalla ajatella: ’Senhän mekin osaamme; yhtä hyvin kuin Luther on löytänyt totuuden, yhtä hyvin mekin löydämme sen ahkeralla tutkimisella.’ Ei, kun Jumala täyttää profeettansa Hengellä ja valolla, niin Hän tekee sen kirkon yhteiseksi hyödyksi; ja voi kirkkoa, jos se ei tahdo käyttää Jumalan työvälinettä, vaan kulkee tämän ohittaen! Kirkolla, jossa eivät ensinnäkään pastorit eivätkä sitten näiden kehotuksesta tavalliset kristityt opiskele Lutherin kirjoituksia, ei totisesti ole Lutherin henkeä, ja Lutherin henki on uskon, nöyryyden, yksinkertaisuuden puhdas evankelinen henki.
Kirkkomme muita dogmaatikkoja ei sovi asettaa Lutherin kanssa samalle lähtöviivalle. Lutherilla ei ollut takanaan mitään muuta kuin helvetillistä eksytystä. Hänen täytyi yksin käydä sisälle Raamattuun ja ammentaa sieltä totuus. Yksikään ihminen ei voi käsittää, miten se on ollut mahdollista. Se ehkä näyttää helpolta, mutta sen oli mahdotonta tapahtua ilman aivan erityistä Pyhän Hengen valaisua.
16 teesiä on vielä jäljellä, mutta kun ei mahdu, laitoin vain ensimmäisen.
Suomentanut Risto Relander. Julkaistu aiemmin osana C. F. W. Waltherin teosta Oikea näkyvä kirkko. Jyväskylä 1999. Julkaistu suomentajan luvalla
HEDELMÄLLISESTÄ LUKEMISESTA
C. F. W. Walther (1811-1887)
TEESI I
Luther oli uskonpuhdistaja ja antikristuksen paljastaja
Jotta saataisiin halua ja rakkautta Lutherin kirjoitusten lukemiseen ja tutkimiseen, on ennen muuta välttämätöntä tiedostaa elävästi, ettei Lutheria tule lukea tavallisten puhtaiden teologien joukkoon, vaan että hän on itsensä Jumalan valitsema kirkon uskonpuhdistaja sekä antikristuksen paljastaja ja kukistaja (2 Tess. 2:8, Ilm. 14:6-7).
Luther on ainoa teologi, joka on ennustettu Raamatussa. Hän on ilman pienintäkään epäilystä se enkeli, josta Ilm. 14:6 puhuu. Hän on epäilemättä se, joka 2 Tess. 2:n mukaan on saattava ilmi ja kukistava antikristuksen. Että Luther on paljastanut antikristuksen, sen myöntää jokainen, joka vielä uskoo, että paavi on antikristus. Että hän on kukistanut hänet, sitä eivät monet tosin myönnä, mutta ei ole epäilystäkään, ettei hän olisi sitä tehnyt. Tosin hän ei ole tehnyt loppua paavikunnasta, mutta sen, joka nyt vielä antaa paavin vietellä itsensä, täytyy ensin hylätä Luther, sillä Luther on hänet osoittanut antikristukseksi niin selvästi, että ihmisen täytyy sulkea silmänsä, mikäli hän ei tahdo uskoa, että paavi on antikristus. Sitä, joka ei tahdo joutua paavin viettelemäksi, tämä ei voi eksyttää. Lutherin kautta Jumala on avannut tuhansien ja miljoonien sellaisten silmät, jotka aiemmin sokeuttaan kunnioittivat paavia Pietarin seuraajana ja Kristuksen sijaisena. Lutherilla ei ole vertaistaan kirkossa apostolien ja profeettain jälkeisenä aikana. Mainittakoonpa ainoakaan yksityinen uskonkohta, jota Luther ei olisi kaikkein selvimmin ja ihanimmin tuonut esille. Eikö nyt olisi sanomattoman suurta kiittämättömyyttä Jumalaa kohtaan, joka on lähettänyt meille tämän miehen, jos emme tahtoisi kuulla hänen ääntään? Silloin emme olisi tunteneet etsikkoaikaa, jolloin Jumala on meitä lähestynyt. Millainen Jumalan viha tällaisesta seuraa, näemme tätä nykyä uusista saksalaisista teologeista, jotka eivät mitään tutki Lutherin esikuvan mukaan, jopa pohjimmiltaan halveksivatkin häntä, koska hän ei ole esittänyt totuutta ’tieteellisesti’. Jos modernit teologit joskus lainaavat häntä, sillä on aina jokin tietty tendenssi; mutta se ei tapahdu siinä tarkoituksessa, että hänet esitettäisiin totuuden todistajana. Sitä vastoin eräs vanha teologi nimittää Lutherin kirjoituksia ’Elian mantteliksi, jonka hän on taivaaseen mennessään jättänyt tänne*. Samoin Bugenhagen näkee Ilm. 14:6-7:n perin pohjin toteutuneen Lutherissa.
Siksi tämä teesi on erittäin tärkeä. Jumala saattaa kristikunnan vastuuseen siitä, jos se ei tunnusta tätä miestä kirkon uskonpuhdistajaksi. Me emme saa Lutherin kohdalla ajatella: ’Senhän mekin osaamme; yhtä hyvin kuin Luther on löytänyt totuuden, yhtä hyvin mekin löydämme sen ahkeralla tutkimisella.’ Ei, kun Jumala täyttää profeettansa Hengellä ja valolla, niin Hän tekee sen kirkon yhteiseksi hyödyksi; ja voi kirkkoa, jos se ei tahdo käyttää Jumalan työvälinettä, vaan kulkee tämän ohittaen! Kirkolla, jossa eivät ensinnäkään pastorit eivätkä sitten näiden kehotuksesta tavalliset kristityt opiskele Lutherin kirjoituksia, ei totisesti ole Lutherin henkeä, ja Lutherin henki on uskon, nöyryyden, yksinkertaisuuden puhdas evankelinen henki.
Kirkkomme muita dogmaatikkoja ei sovi asettaa Lutherin kanssa samalle lähtöviivalle. Lutherilla ei ollut takanaan mitään muuta kuin helvetillistä eksytystä. Hänen täytyi yksin käydä sisälle Raamattuun ja ammentaa sieltä totuus. Yksikään ihminen ei voi käsittää, miten se on ollut mahdollista. Se ehkä näyttää helpolta, mutta sen oli mahdotonta tapahtua ilman aivan erityistä Pyhän Hengen valaisua.
16 teesiä on vielä jäljellä, mutta kun ei mahdu, laitoin vain ensimmäisen.
Suomentanut Risto Relander. Julkaistu aiemmin osana C. F. W. Waltherin teosta Oikea näkyvä kirkko. Jyväskylä 1999. Julkaistu suomentajan luvalla
Vastaukset 2
Vanhimmat
Voi noita tulkintoja
Piispa Simo Peura tapasi paavi Benedictus XVI:n Roomassa ekumeenisella rukousviikolla
Uutinen julkaistu 22.1.2007 Klo 10:51
Uutisen julkaisija: Kirkon tiedotuskeskus
(Hae uutistuottajan muut uutiset)
Lapuan hiippakunnan piispa Simo Peura, Helsingin katolinen piispa Józef Wróbel SCJ ja kardinaali Walter Kasper tapasivat torstaina 18.1. paavi Benedictus XVI:n Roomassa kristittyjen ykseyden rukousviikon tapahtumien yhteydessä. Ennen paavin tapaamista suomalaisilla oli neuvottelu katolisen kirkon kristittyjen ykseyden neuvostossa. Neuvoston puheenjohtajana toimii kardinaali Walter Kasper.
Piispa Simo Peuran mukaan katolisen kirkon ja luterilaisen kirkon näkemykset ekumeenisesta tilanteesta ovat samansuuntaiset. Molempien osapuolten mukaan kristinuskon ydinsisällöstä ja opista tulee vallita yhteinen näkemys, koska se auttaa kirkkoja niiden perustehtävänsä toteuttamisessa.
Paavin yksityisvastaanotolla piispa Simo Peura piti puheen paaville, jossa hän viittasi paavin marraskuussa pitämään puheeseen Paavalin vanhurskauttamisnäkemyksistä.
”Me, jotka olemme varttuneet luterilaisen reformaation omaksuneessa kirkossa, kuulemme teidän Paavalin tulkinnassanne läheisen liittymäkohdan siihen, mitä aikanaan Martti Luther toi julki”.
Peuran mielestä luterilais-katolisen ekumenian perusta on luja. Sitä voidaan laajentaa ja vahvistaa juuri paavin esiin tuomien korostusten avulla. Tällöin vaikeimpiinkin näkemyseroihin löydetään ratkaisu. Paavi Benedictus XVI vastasi ystävällisellä tervehdyksellä todeten, että Suomessa luterilaisten ja katolilaisten suhteet ovat kehittyneet myönteisesti. Kehitys tarjoaa paljon toivoa tulevaisuudelle. Parhaillaan Suomen ja Ruotsin luterilaiset kirkot käyvät keskustelua maittensa katolisten hiippakuntien kanssa.
”Toivon ja rukoilen, että nämä keskustelut vaikuttavat voimakkaasti kirkon täyden ja näkyvän ykseyden saavuttamiseen”, sanoi paavi puheessaan.
Rooman matkan aikana piispa Simo Peura saarnasi kardinaali Walter Kasperin toimittamassa vesperissä ja johti pyhän Henrikin muistopäivän ekumeenisen messun Santa Maria sopra Minervan kirkossa. Messussa saarnasi piispa Jozef Wróbel SCJ katolisesta kirkosta Suomesta ja Rita Varosen johtama Cantinovum –kuoro Jyväskylästä toimi avustajana. Tästä luterilaisten ja katolilaisten yhteisestä messusta on muodostunut kristittyjen ykseyden rukousviikon merkittävä tapahtuma. Piispanmessuna se on toteutettu vuodesta 1985 lähtien.
Sunnuntaina piispa Simo Peura saarnasi Rooman luterilaisessa seurakunnassa. Saarnassa hän valotti kirkkomme historiassa tapahtunutta käännettä, jolloin luterilainen reformaatio omaksuttiin. Saksasta kotimaahan opintomatkalta palanneesta Mikael Agricolasta tuli maamme uskonpuhdistaja. Hän omaksui Lutherin käsityksen kristillisen uskon perustotuuksista ja toteutti ne vähitellen Suomessa.
Agricolan suomennosten myötä suomalaiset saivat lukea Jumalan sanaa omalla kielellään. Keskiajan katolisesta kirkosta tuli luterilainen. Lutherin esikuvan mukaisesti korostettiin kastetta ja ehtoollista. Piispa Simo Peuran mukaan yksi kaikkein vahvimmin luterilaisia ja katolisia yhdistävä piirre on kasteen sakramentin korostus. Yhtä olennaista kirkoille on Kristuksen todellinen läsnäolo ehtoollisen sakramentissa.
Suomen luterilaisesta kirkosta Rooman matkalle osallistui myös piispatar Anni Peura, kirkkoherra Tapio Luoma Seinäjoelta, pastori Aaro Rytkönen Kirkkohallituksesta sekä rouva Eija Rytkönen sekä kanttori Jukka Hassinen Jyväskylästä. Suomen katolisesta kirkosta mukana vierailulla olivat myös yleisvikaari Marino Trevisini ja birgittalaissisar Marjaliisa. (KT 22.1.2007)