Suomi vajosi kapeakaistamaaksi
Vielä viime vuosikymmenellä Suomi paistatteli uuden viestintäteknologian mallimaan asemassa. Silloin kyse oli ennen kaikkea kännyköistä.
Noiden vuosien jälkeen Suomi on valunut keskinkertaisuuksien joukkoon. Uutta näyttöä tästä saatiin torstaina, kun julki tuli Oxfordin ja Oviedon yliopistojen tekemä kansainvälinen tutkimus laajakaistaverkkojen levinneisyydestä ja laadusta. Siinä Suomi ei ole kärkipäässä vaan enemmänkin jne-sijoilla. Suomen edellä listalla on 20 muuta, kärjessä Etelä-Korea, Japani ja Hongkong.
Kärkikolmikossa huomio kiinnittyy siihen, että niissä väentiheys on suuri ja nopeiden yhteyksien veto siksi edullisempaa kuin harvaanasutussa Suomessa. Se ei kuitenkaan selitä kaikkea, sillä listan neljäntenä tulee Ruotsi, jossa on omat syrjäseutunsa sielläkin.
Entisen itäblokin maistakin Suomen jättivät taaksensa Liettua ja Viro. Kukapa sitäkään olisi vielä muutama vuosi sitten uskonut.
Vielä viime vuonna Suomi oli rankingissa sijalla 12. Luisu siis etenee jyrkkänä.
Projekteista ei ole ollut pulaa. Suomeen on luotu kansallinen laajakaistastrategia, ja nyt on menossa kansallinen laajakaistahanke. Seminaareja on pidetty, tavoitteenasetantaa on hiottu otsat rypyssä, paperia ja verkkomateriaalia tuotettu, mutta se mitä täällä kutsutaan laajakaistaksi tai nopeaksi yhteydeksi, onkin kansainvälisessä vertailussa kapeaa ja hidasta.
Oulussa sentään voidaan hiukan iloita siitä, että tutkimuksen mukaan kaupunki on Suomen edistynein. Oulunkaan sijaluku mukana olevien kaupunkien listalla ei ole kuin 24. Kaupungissa on kaiken lisäksi alueita, joihin on vaikea saada kahta megatavua nopeampaa kiinteää nettiyhteyttä. Lukema on surkea, kun maailmalla yleistyvät sadan megan yhteydet.
On myös kysyttävä, onko Suomessa liian vähän yhteyden tarjoajia, jotta hinnoista syntyisi kunnon kilpailua. Kun markkinat on jo käytännössä jaettu muutaman ison operaattorin kesken, ne voivat rauhassa keskittyä lähettämään laskuja.
Nopeiden yhteyksien tarve ei perustu siihen, että niiden kautta netistä saa imuroiduksi sujuvasti elokuvia koneelleen.
Kyse on paljon muustakin, vaikkapa videokuvan välittämisestä lääkärin ja potilaan välillä, videoneuvotteluiden toimivuudesta, laajemmin katsottuna esimerkiksi mahdollisuuksista kasvattaa tuottavuutta ja edistää innovaatioita.
Jos yhteydet, fyysiset tai sähköiset, eivät ole ajan tasalla, yksi kansakunnan menestyksen avaimista on hukassa.
http://www.kaleva.fi/plus/index.cfm?j=817061
Vielä viime vuosikymmenellä Suomi paistatteli uuden viestintäteknologian mallimaan asemassa. Silloin kyse oli ennen kaikkea kännyköistä.
Noiden vuosien jälkeen Suomi on valunut keskinkertaisuuksien joukkoon. Uutta näyttöä tästä saatiin torstaina, kun julki tuli Oxfordin ja Oviedon yliopistojen tekemä kansainvälinen tutkimus laajakaistaverkkojen levinneisyydestä ja laadusta. Siinä Suomi ei ole kärkipäässä vaan enemmänkin jne-sijoilla. Suomen edellä listalla on 20 muuta, kärjessä Etelä-Korea, Japani ja Hongkong.
Kärkikolmikossa huomio kiinnittyy siihen, että niissä väentiheys on suuri ja nopeiden yhteyksien veto siksi edullisempaa kuin harvaanasutussa Suomessa. Se ei kuitenkaan selitä kaikkea, sillä listan neljäntenä tulee Ruotsi, jossa on omat syrjäseutunsa sielläkin.
Entisen itäblokin maistakin Suomen jättivät taaksensa Liettua ja Viro. Kukapa sitäkään olisi vielä muutama vuosi sitten uskonut.
Vielä viime vuonna Suomi oli rankingissa sijalla 12. Luisu siis etenee jyrkkänä.
Projekteista ei ole ollut pulaa. Suomeen on luotu kansallinen laajakaistastrategia, ja nyt on menossa kansallinen laajakaistahanke. Seminaareja on pidetty, tavoitteenasetantaa on hiottu otsat rypyssä, paperia ja verkkomateriaalia tuotettu, mutta se mitä täällä kutsutaan laajakaistaksi tai nopeaksi yhteydeksi, onkin kansainvälisessä vertailussa kapeaa ja hidasta.
Oulussa sentään voidaan hiukan iloita siitä, että tutkimuksen mukaan kaupunki on Suomen edistynein. Oulunkaan sijaluku mukana olevien kaupunkien listalla ei ole kuin 24. Kaupungissa on kaiken lisäksi alueita, joihin on vaikea saada kahta megatavua nopeampaa kiinteää nettiyhteyttä. Lukema on surkea, kun maailmalla yleistyvät sadan megan yhteydet.
On myös kysyttävä, onko Suomessa liian vähän yhteyden tarjoajia, jotta hinnoista syntyisi kunnon kilpailua. Kun markkinat on jo käytännössä jaettu muutaman ison operaattorin kesken, ne voivat rauhassa keskittyä lähettämään laskuja.
Nopeiden yhteyksien tarve ei perustu siihen, että niiden kautta netistä saa imuroiduksi sujuvasti elokuvia koneelleen.
Kyse on paljon muustakin, vaikkapa videokuvan välittämisestä lääkärin ja potilaan välillä, videoneuvotteluiden toimivuudesta, laajemmin katsottuna esimerkiksi mahdollisuuksista kasvattaa tuottavuutta ja edistää innovaatioita.
Jos yhteydet, fyysiset tai sähköiset, eivät ole ajan tasalla, yksi kansakunnan menestyksen avaimista on hukassa.
http://www.kaleva.fi/plus/index.cfm?j=817061
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.