Läntisessä sivilisaatiossa ateismi ja tiede, kuten myös monet muutkin järjentuotteet, ovat punaniskaisen kristinuskon suurimpia miekanteroittajia.
Tämä punaniskaisuus on kristinuskon tärkein elättäjä, sillä vain pysymällä tarpeeksi suljettuna ympäristönä ja tarjoamalla itseään "oikeana vastauksena" yksilön rajatonta kehittymistä surkastavin edellytyksin voi kristinusko ylläpitää omaa, todellisuudenvastaista ideologiaansa. Kun kaikki ei-uskonnollinen, todennettu ja havaittu tieto on mitä suurimmissa määrin ristiriidassa kristinuskon sanoman kanssa ja ihmislaji on tänään muutenkin paljon paremmin perillä kaikesta, voi vain miettiä mitä uskonto JOUTUU vielä tekemään, jotta voi säilyttää oman asemansa tulevaisuudessa.
Saapa nähdä. Kristinuskosta on muovautunut viime vuosikymmeninä ulkopuolisen silmissä vain yhä surkuhupaisamman oloinen itsepetoskultti mm. internetin mahdollistaman, lähes rajattoman tiedonvälityksen ja uusien uskonsuuntauksien (kuten ID:n) ansiosta. Muutos kertoo ennenkaikkea siitä, että kristinusko on joutunut hieman jo raottamaan puolustustaan, astumaan älylliselle "taistelukentälle" ja haastamaan todennetun tiedon.
Pidemmän tähtäimen lopputulos on tässä kamppailussa jo nyt itsestäänselvä. Niin kauan, kuin kristinusko kasvattaa ja käännyttää ympärillään punaniskoja, voi se hengittää rauhassa omalla kentällään, mutta kun muu maailma jatkaa kehittymistä joka sekunti kohti yhä todennetumpaa, tiedolla ja järjellä rakennettua maailmaa, pienenee samalla kristinuskon tarjoama maailmankaikkeus. Mikään niin staattinen tila kuin persoonallisen jumalan hallitsema, pysähtynyt maailmankaikkeus, joka jo pelkkänä raamatullisena "faktana" ihmiskeskeisine lähtökohtineen on täysin todellisuudenvastainen, ei ole koskaan ollut täällä - vaikkakin ehkä pimeän keskiajan aikoihin, kun kirkko hallitsi kaikkea - sillä kaikki kehittyy, ja jopa kristinusko itse on siihen tänä päivänä pakotettu.
Jos kristinusko hyökkää tulevaisuudessa todennettua tietoa ja ihmisen riippumattomuutta vastaan vielä samalla mitalla kuin esim. tämän päivän Suomessa, tulee sen vähintäänkin keksiä uusi lähestymistapa jumaluuteen ja maailmankaikkeuteen, sillä nykyisillä "vastauksilla" sillä ei tule olemaan mitään sanomista kehittyvän ihmislajin eteenpäin viemiin, järjellä ja konkretialla rakennettuihin, jatkuvasti laajentuviin ideoihin.
Kristinusko tulee vielä olemaan vain yksi pilaantunut rypäle isossa viinirypälepuutarhassa, kuten kaikki muutkin aiemmat uskonnot.
Tämä punaniskaisuus on kristinuskon tärkein elättäjä, sillä vain pysymällä tarpeeksi suljettuna ympäristönä ja tarjoamalla itseään "oikeana vastauksena" yksilön rajatonta kehittymistä surkastavin edellytyksin voi kristinusko ylläpitää omaa, todellisuudenvastaista ideologiaansa. Kun kaikki ei-uskonnollinen, todennettu ja havaittu tieto on mitä suurimmissa määrin ristiriidassa kristinuskon sanoman kanssa ja ihmislaji on tänään muutenkin paljon paremmin perillä kaikesta, voi vain miettiä mitä uskonto JOUTUU vielä tekemään, jotta voi säilyttää oman asemansa tulevaisuudessa.
Saapa nähdä. Kristinuskosta on muovautunut viime vuosikymmeninä ulkopuolisen silmissä vain yhä surkuhupaisamman oloinen itsepetoskultti mm. internetin mahdollistaman, lähes rajattoman tiedonvälityksen ja uusien uskonsuuntauksien (kuten ID:n) ansiosta. Muutos kertoo ennenkaikkea siitä, että kristinusko on joutunut hieman jo raottamaan puolustustaan, astumaan älylliselle "taistelukentälle" ja haastamaan todennetun tiedon.
Pidemmän tähtäimen lopputulos on tässä kamppailussa jo nyt itsestäänselvä. Niin kauan, kuin kristinusko kasvattaa ja käännyttää ympärillään punaniskoja, voi se hengittää rauhassa omalla kentällään, mutta kun muu maailma jatkaa kehittymistä joka sekunti kohti yhä todennetumpaa, tiedolla ja järjellä rakennettua maailmaa, pienenee samalla kristinuskon tarjoama maailmankaikkeus. Mikään niin staattinen tila kuin persoonallisen jumalan hallitsema, pysähtynyt maailmankaikkeus, joka jo pelkkänä raamatullisena "faktana" ihmiskeskeisine lähtökohtineen on täysin todellisuudenvastainen, ei ole koskaan ollut täällä - vaikkakin ehkä pimeän keskiajan aikoihin, kun kirkko hallitsi kaikkea - sillä kaikki kehittyy, ja jopa kristinusko itse on siihen tänä päivänä pakotettu.
Jos kristinusko hyökkää tulevaisuudessa todennettua tietoa ja ihmisen riippumattomuutta vastaan vielä samalla mitalla kuin esim. tämän päivän Suomessa, tulee sen vähintäänkin keksiä uusi lähestymistapa jumaluuteen ja maailmankaikkeuteen, sillä nykyisillä "vastauksilla" sillä ei tule olemaan mitään sanomista kehittyvän ihmislajin eteenpäin viemiin, järjellä ja konkretialla rakennettuihin, jatkuvasti laajentuviin ideoihin.
Kristinusko tulee vielä olemaan vain yksi pilaantunut rypäle isossa viinirypälepuutarhassa, kuten kaikki muutkin aiemmat uskonnot.
Vastaukset 49
Vanhimmat
Minä veikkaan [en ole koskaan merkittävästi voittanut ;P] että tulevaisuudessa tiede-yhteisöjen suurin pelko, eli se että materialistisen monismin paradigma menee kokonaan uusiksi, toteutuu lopulta - ja näin monelta telaketju-ateistilta putoaa pohja elämästä?
Vastaavasti myös totetuu se fundiksien suurin pelko -->ettei Jumala olekkaan se miksi Jumalaa on luultu mm. Pyhä Viha, josta he ovat aina sauhunneet ja jolla he ovat kiristäneet ihmisiä ja pitämällä heitä pelossa.
Ehkä ihan taviksille tapahtuu niin, että kaikki se mitä he ovat saaneet materialisessa elämässään aikaan, eli vauraus, maine, kunnia, arvostus ja menestys nykyisessä yhteiskunnassa osoittautuu tulevaisuudessa arvottomaksi arvojen kääntyessä pää-laelleen? Tämä merkitsee yleisesti kansan mielissä luusereina pitämien ihmisten idea-maailmojen nousemista loppu-peleissä arvoon arvaamattomaan?
Todennäköisesti joo. Tiede ei kylläkään pelkää, vaan kehittää todennettavaa teoriaa todellisuudesta, joka voi muuttua. Uskonto taas pelkää, ja ylläpitää valheellista, staattista todellisuutta, joka ei voi muuttua.
Tässä on ero. Tiede voi muuttaa käsitystä materiaalimaailmasta jos ihminen tulee kehittämään kyvyn nähdä omien rajojensa ulkopuolelle, mutta toisin kuin tiede, usko pitää tätä ja "tuota" maailmaa eri asioina.
Yhteistä noille visioillesi tuntuisi olevan patriarkaalisten arvojen näivettyminen, mitä ennusti myös aivotutkija Matti Bergström taannoisessa tv-ohjelmassa.
Jumaluuksille on tähän saakka ollut tyypillistä sisäänrakennettu sovinismi hallitsevine isähahmoineen, joiden avulla on mm. perusteltu naisten alistaminen eri muodoin. Sama sovinismi on ollut vallalla varsin pitkälti myös tiedeyhteisössä, jossa naisten urakehitys on aina torpedoitu tavalla tai toisella. Tieteellisiä menetelmiä on tähän saakka hallinnut "kova laskennallisuus", "miehiset" kvantitatiiviset menetelmät, "insinööritieteet", jotka ovat osaltaan myös suunnanneet tieteentekemisen prioriteetteja sellaisten ilmiöiden tutkimiseen, jotka taipuvat näille laskennallisille menetelmille.
Niin tiede kuin uskonnolllisuuskin elävät vahvassa murrosvaiheessa. Vanhat kirjauskonnot pyrkivät etsimään selityksiä (pseudo-)tieteellisin menetelmin, uskonnolliset toimijat imevät vaikutteita psykologiasta ja sosiologiasta, ja kokonaan uudet uskonnolliset liikkeet tekevät tuloaan yhdistäen opeissaan "henkisyyden ja tieteen" (New Age). Kaikki tämä vahvan uskonnollisen isähahmon kustannuksella. Tietenkin kaikki murrokset ja muutokset saavat ihmisissä aikaan myös pelkoa ja tämän seurauksena muutosten vastaiset fundamentaaliset liikkeet nostavat ärhäkästi päätään. Muutosta tapahtuu kuitenkin vääjäämättömästi, joten aggressiivinen muutosvastarinta on aina vain pienen vähemmistön kontolla.
Tieteen murrosta hallitsee holistinen ihmiskuva ja poikkitieteelliset menetelmät. Tieteen sankareita eivät ole enää tutkijankammioissaan omien pikku spesialiteettiensa kanssa nyhertävät fakki-idiootit, vaan eräänlaiset transkendentit subjektit persoonallisuudet, jotka omasta erityisalueestaan käsin kykenevät tarkastelemaan ilmiöitä laajemmassa kontekstissa ikäänkuin metatasolta käsin.
Ei tiede pelkää ei, mutta ihmiset tieteilijöinä ovat luultavasti hyvinkin hämillään, kun rajat tulevaisuudessa hämärtyvät mm. olevaisen ja anti-olevaisen väliltä. Kun fysiikan-lait eivät tunnu enää pätevän ja uusia tutkimus-tapoja ja lähestymis-tapoja on keksittävä, niin voihan vanhan-liiton-porukka pistää kampoihin uusille tavoille ja ajatus-malleille tyyliin: "Toihan menee jo huuhaan puolelle!", ainakin menneisyydessä tämä on toteutunut.
Holistisen ihmis-kuvan hakemisesta on pohjimmiltaan aina kysymys.
Tuossa jumaluuksien suku-puoli-kehityksessä ja ketjutuksessa kierretään kehää.Menneisyydessä matriarkkaalista jumaluutta seurasi patriarkkaalinen ankara isä-jumaluus jonka jälkeen androgyyninen sukupuoleton voima/idea-jumaluus/rakkaus.
Kai se matriarkaalinen nostaa uudelleen päättään, ehkä tällä kertaa laajentuen enemmin panteismimaiseksi laajaksi konseptiksi, joka lienee lähimpänä sitä jatkumoa, jossa kaiken oletetaan lähteneen yhdestä pisteestä ja kaiken lisäksi elämässä olevan yhdenmukaisesti yhdessä suunnassa samojen syiden saattelemana, kuin
lapsen hellästi äidin sylkössä?
Aivan. Tätähän Matti Bergströmkin ennusteli: yhteiskuntamme on siirtymässä informaatioyhteiskunnasta kohti arvoyhteiskuntaa, jossa korostuvat matriarkaaliset arvot.
Tulevaisuustutkimuksen terminologiaa soveltaen muutokseen viittaavia hiljaisia signaaleja löytyy yhä enemmän puhumattakaan vahvoista trendeistä kuten wiccalaisuus, vahvat naistaiteilijat tai vaikkapa "Miehet jotka vihaavat naisia"- tai "DaVinci-koodi" -tyyppisten kirjojen menestyminen.
Olet aivan oikeassa. Otapa kenen tahansa vanhan liiton tutkijan kanssa puheeksi esimerkiksi kasvatustieteet, niin reaktio on hyvinkin verrattavissa uskonnolliseen fundamentalismiin.
sun aivoissa elävän mielikuvitusjumalan tutkiminen eroaa riippuen tutkijan maailmankuvasta?
Sama shitti siellä velloo ja se voidaan todeta monin eri tavoin.
>>sun aivoissa elävän mielikuvitusjumalan tutkiminen eroaa riippuen tutkijan maailmankuvasta
Olen pitkälti samoilla linjoilla kanssasi. Mietityttää kyllä suuresti, että onko ihmisen potentiaalilla todellisuudessa mitään rajoja ja että kuinka lähellä metadataan käsiksipääseminen oikeasti voi olla. Olen törmännyt muutamiin mielenkiintoisiin ideoihin ihmisen tulevasta evoluutiosta, joten mukailen seuraavassa niitä.
Jos esim. ajatellaan vallankumouksellisia kehitysaskelia ihmisen historiassa ajasta varhaiset korkeakulttuurit n. 6 000 vuotta sitten aikaan tämä päivä, huomaa helposti että suurten askelten tahti on kiihtyvä. Maatalouden synnystä teolliseen vallankumoukseen on useita tuhansia vuosia, mutta teollisesta vallankumouksesta tietoyhteiskuntaan ja korkeateknologiaan ei ole kuin kolmisensataa vuotta.
Jos tämä on pysyvää ja ihminen kehittyy jatkuvasti nopeutuvaa tahtia, niin voidaan olettaa, että jossain vaiheessa nämä lajitason kehitysaskeleet syntyvät niin nopeasti, että yhden ihmiselämän pituinen aika riittää kokemaan koko lajin evoluution huipun, eli siirtymän seuraavaan lajiin. Jos tämä on mahdollista, voi evoluutio siirtyä kliimaksin aikana koko lajista yksilön tasolle, kun ihminen yhdessä syklissä lopulta muuttuu (eli siinä vaiheessa todennäköisimmin tietoisesti muuttaa itsensä sen sijaan, että luonto tekisi sen lisääntymisen kautta) uudeksi lajiksi.
Tällainen neo-ihminen, joka tietysti jo pelkästään syntyäkseen vaatisi aiemmalta, huonommalta lajilta erittäin kehittynyttä teknologiaa, voisi kehittyä jo useamman evoluution verran yhden elämänsyklin aikana, mikäli kehitystahti olisi edelleen kiihtyvä. Tämä toisi neo-ihmiselle mahdollisuuden hallita kaikkea oman evoluutionsa kautta ja kehittyä juuri haluamaansa suuntaan ja olla juuri sitä, mitä oikeasti haluaa. Se toisi todellisen vapauden, tiedon ja rajattoman kasvun.
Mitä mahdat tarkoittaa? Olisiko esimerkkejä noista vanhan liiton tutkijoista?
"vaan eräänlaiset transkendentit subjektit persoonallisuudet, jotka omasta erityisalueestaan käsin kykenevät tarkastelemaan ilmiöitä laajemmassa kontekstissa ikäänkuin metatasolta käsin."
Mitä mahdat tarkoittaa? Onko tuollaisista esimerkkejä?
"Neo-ihminen" voisi olla [kvantti-fysiikka-teorioita] lopulta niin itse-kehittynyt sisäisten'prosessien kautta, että kykenisi luomaan ajatuksillaan haluamansa todellisuuden ja "hävitä" siihen?
Kyllä. Hän voisi vaikka luoda uuden rinnakkaistodellisuuden ajasta X, antaa kansalle raamatun ja hallita sitä jumalana. Kuolemansa jälkeen luotu todellisuus jatkaisi kehittymistä, vaikka luojaa ei enää olisi. Toisaalta, kun Neo-ihminen eläisi tällä tavalla useammassa todellisuudessa, aika ja tila eivät välttämättä enää rajaisi hänen olemassaoloaan.
keskustelua. Tämän tyyppinen ketju on tervetullut älyllisine pohdintoineen tulevaisuuden Neoihmisen mahdollisesta kehityskulusta. Mutta yhtä asiaa tässä ketjussa ei ole mainittu. Nimittäin 3/4 osaa maapallon väestöstä elää kovin perinteisillä tavoilla omilla pikku peltotilkuillaan tai näkee nälkää jossain Afrikan Darfurin pakolaisleirissä. Tämä ei olkein istu tähän ajatteluun tulevaisuuden ihmisen kehityskulusta muuten kuin, että me täällä kehittyneessä maailmassa lähdemme omille teillemme ja jätämme muut oman onnensa nojaan.
Totta. Kehityskirjo ihmislajin yksilöiden välillä on huikea. On alkuasukkaita ja huippuälykkäitä tiedemiehiä ja kaikkea siltä väliltä. Jos ympäristö rajaa kehitysnopeuden, niin voisi tosiaan ajatella että korkeinta älyä edustava ympäristö kehittyy jatkossakin muita ympäristöjä nopeammin ja lopulta saavuttaa "päämäärän" muita ennen. Näin ihminen on toistaiseksi aina tehnytkin, ajanut oman heimonsa etua.
Ehkä tuossa aiemmin hahmotellussa kehityksessä pitäisi olla jokin välietappi, kuten yhden ympäristön kehittyminen ensin niin korkealle tasolle, että se ottaisi tehtäväkseen tuoda kaikki ympäröivätkin ympäristöt, ts. koko ihmiskunnan samalle viivalle, jolloin lajin yhteinen evoluutio kohti tuota "älyllistä metafyysisyyttä" olisi oikeasti mahdollista.
eräs saksalainen kansakiihottaja ajatteli, että heidän heimonsa on ylivertainen muihin verrattuna aika surullisin seurauksin.
Mutta hänen motiivinsa olivatkin muun ympäristön kirjaimellisen tuhoamisen kannalla. :)
Se vaihe voidaan itseasiassa nähdä osana juuri tätä yhtenäisempää, useamman ympäristön tai jopa koko lajin kehittymistä, sillä nyt ko. asiaan liittyvä populaatio tietää ja elää sen mukaan, ettei sakemannien tapahtumasarjaa saa enää ikinä päästää tapahtumaan.
Sen oli siis tapahduttava, jotta se ei voisi enää koskaan tapahtua. Vähän niinkuin yksittäisen ihmisen, tapahtuu myös koko ihmiskunnan kehittymisessä peruuttamattomia tapahtumia, jotka määräävät seuraustensa perusteella tulevaisuuden suunnan "oikeelliset" raamit.
että joku saattaa nähdä asian noin positiivisessa valossa. Mutta kun seuraa tämän päivän uutisia maailmalta tätä 1930 luvun mallia yritetään monessa paikassa edelleen. Esimerkiksi Sudanissa pieni muslimivähemmistö pitää sotilaallisessa otteessaan koko kansakuntaa ja yrittää muuttaa maan omien ihanteidensa mukaiseksi ja pari miljoonaa ihmistä on joutunut poistumaan kotoaan.
eittämättä. En näe asioita yleensä kovin lohdullisessa valossa, mutta haluan silti uskoa ihmisen kykyyn kehittää omaa moraaliaan ja katsoa eteenpäin uusin silmin tällaisten järkyttävien tapahtumien seurauksena.
Nykypäivänä tästä ollaan kyllä vielä niin kaukana, että on välillä todella vaikea kuvitella ihmistä edes itsetietoiseksi, älylliseksi olennoksi. Mm. tuo Sudanin tilanne on juuri niin järkyttävä kehityssuunta, kuin länsimaalainen natsisaksan virheet todennut ihminen voi kuvitella.
Oli kyseessä sitten uskonto, rotu, yhteiskuntastatus tai mikä tahansa muu ympäristön valtaapitävä määre, niin syy kyseiseen toimintaan on aina pelkästään ihmisen omassa kehittymättömyydessä ja kyvyttömyydessä etsiä yhteistä, kaikille hyödyllistä, yleispätevää ratkaisua. Toisin sanoen ihmisen ego, joka näkee itsensä erillisenä toisesta ihmisestä, pyrkii pitämään hänet näkymättömässä kuplassa, ikäänkuin oman ympäristönsä tuotteena, jolle ei tee hyvää rikkoa tiettyjä rajoja tai hyväksyä hevillä uusia, itselleen haitallisia suuntauksia. Tämän ymmärtämiseksi ja kehittymisen uudelleensuuntaamiseksi on itse kunkin ilmeisesti käytävä ainakin jossain määrin läpi helvetillinen kehityskaari egon ylivallasta sen lopulliseen tuhoon asti.
tapahtunut valtavin harppauksin. Suuriin koko maailmaa koskeviin konflikteihin ei olla ajauduttu yli kuuteenkymmeneen vuoteen, mutta historian valossa se varsin lyhyt aika.
ja eteenpäin ollaan koko historian ajan menty, vaikka välillä on tullutkin ihan helvetisti takkiin.
menneisyydessä ovat sidoksissa kehitykseen. Ensin maanviljelys, sitten auran keksiminen ja niin edes päin. Nämä ovat olleet ilmiselviä todisteita ihmisen kekseliäisyyden ja uteliaisuuden yhteydestä väestömääriin.
I agree. Ei ihminen yksin paranna maailmaa vastaamaan tarpeitaan, vaan koko maailma auttaa häntä muutoksessa, kunhan kehitysaskelia edellyttävät palaset ovat olemassa. Tai jotain. :)
Sain sellaisen käsityksen että ihmisestä tuli lähes jumalallinen olento joka voi elää koko evoluution yhden elämän aikana.
Ottakaa huomioon:
Biologinen evoluutio on eri asia kuin teknologian kehitys. Kummassakin on kuitenkin sama kaava eli tarpeellinen jätetään/jää ja tarpeeton poistetaan/poistuu.
Evoluutioon ainakin yksi tärkeimmistä periaatteista on luonnonvalinta ja valintapaine. Sellaista kenneliä ei ihmisille voida tehdä (en puhu etiikasta) että sieltä tulisi neosuperhyper ihminen. Teoriassa tähän menisi kymmeniä tuhansia vuosia.
Nyt keskustelu liikkuu vaarallisella alueella. Sen verran totean että jos tai kun ihminen pääsee asuttamaan muita planeettoja homosapiensin sukuhaarat jakautuvat. Esimerkiksi geenimanipulaatiolla joka mahdollistaa vieraan planeetan ilmakehän hengittämisen tai aivokapasiteetin nostattamisen sekä tietenkin sen elin-iän noston siihen tuhanteen vuoteen.
Ei välttämättä jumalainen, vaan entistä kehittyneempi olento. Miksi pitäisi ajatella itsestäänselvyytenä, että potentiaalimme olisi todella rajattu pelkästään fyysiseen, neliuloitteiseen maailmaan?
Tämä neojuttu tosiaan olisi mahdotonta luonnollisen evoluution kautta. Siksi ihmisen tulisikin yhdistää niin luonnon-, formaali- kuin ihmistieteetkin uudenlaiseksi soveltavaksi tieteeksi, joka mahdollistaisi "luonnon rajattoman teknologisen kehittämisen", eli esim. juuri ihmisen täydellisen muokkaamisen tällaiseksi olennoksi.
"Nyt keskustelu liikkuu vaarallisella alueella."
Niin, siksi aiemmat otsikot ovatkin "huuhaillaan", mutta ei visioiva, utopistinen ajattelu suinkaan vaarallista ole. Riippuu tietty siitä, voiko tässä nähdä linkin vaikkapa jumaluskoon. :D
"Esimerkiksi geenimanipulaatiolla joka mahdollistaa vieraan planeetan ilmakehän hengittämisen tai aivokapasiteetin nostattamisen sekä tietenkin sen elin-iän noston siihen tuhanteen vuoteen."
Aivan. Tämäkin vaatisi jo osaltaan em. tieteen kehittymistä, tosin geenimanipulaatio on jo yksi sen osa-alueista.
"Sama sovinismi on ollut vallalla varsin pitkälti myös tiedeyhteisössä, jossa naisten urakehitys on aina torpedoitu tavalla tai toisella. Tieteellisiä menetelmiä on tähän saakka hallinnut "kova laskennallisuus", "miehiset" kvantitatiiviset menetelmät, "insinööritieteet", jotka ovat osaltaan myös suunnanneet tieteentekemisen prioriteetteja sellaisten ilmiöiden tutkimiseen, jotka taipuvat näille laskennallisille menetelmille."
En ole huomannut tätä niissä yliopistoissa, joissa olen työskennellyt. En myöskään yrityksissä, joiden kanssa olen tehnyt yhteistyötä. Tietysti on niin, että asioiden mittaaminen tavalla tai toisella, ja mainitsemasi "kova laskennallisuus" on yksi tärkeä osa ns. insinööritieteitä, ja näin kuuluukin olla. Mutta tiedettä, oli sitten insinööritiede tai ei, ei ole koskaan tehty pelkillä laskuilla tai kvantitatiivisilla menetelmillä. En edes tunne tapauksia, joissa naisten urakehitystä olisi torpedoitu tiedeyhteisöissä millään tavalla. Laitosten johtajina ja tutkijoina naisia arvostetaan, ja otettaisiin enemmänkin huippututkijakoulutukseen.
En tiedä, miten olet "tieteiden" (hyödytöntä niputtaa saman sateenvarjon alle) kanssa tekemisissä, ja mistä aloista edes puhut, mutta omien kokemusteni pohjalta en pysty allekirjoittamaan ainuttakaan virkettä lainaamassani kappaleessa. Tieteentekemisen prioriteeteista minulla ei ole ehkä niin laajaa kuvaa kuin sinulla. En ainakaan uskaltaisi heittää noin voimallista väitettä pelkän mutu-tuntuman pohjalta.
http://www.iltalehti.fi/uutiset/2009100410363848_uu.shtml
Aiheesta löytyy informaatiota vaikka millä mitalla. Aiheeseen törmäsin jaettuani vähän aikaa yhteisen työhuoneen naistutkimusta tekevän kollegan kanssa. Konkreettisesti aiheen kanssa joutuu tekemisiin haettaessa rahoitusta tutkimustyölle.
http://www.uta.fi/laitokset/naistutkimus/pdf tiedostot/sukupuolitiedejateknologia.pdf
En nyt ihan ymmärtänyt mitä tarkoitat tällä vertauksellasi. Mutta sen minä ymmärsin, että piiskasi kohdistuu kristinuskoon. Ja tässäpä kohtaa sitä voisi taas pohtia sitä Totuutta, tästä näkökulmasta.
Mutta nyt kun kristinuskosta keskustellaan, niin minä kyllä kääntäisin katseeni kohti kirkkoa, en kristinuskoon sinällään. Kirkkohan on se foorumi, joka muodostettiin Jeesuksen ylösnousemuksen ’kunniaksi’, ja jossa Raamatussa esitettyä sanomaa levitetään?
Eli en minä syyllistäisi kristinuskovia, vaan jos jotakin tulisi syyllistää, niin kirkkoa sitten.
Ja tämä, mitä esität: ”…, tulee sen vähintäänkin keksiä uusi lähestymistapa jumaluuteen ja maailmankaikkeuteen…”” toivoisin myös kirkon ottavan huomioon, uudistuessaan. Sillä kirkonhan on väistämättä uudistuttava!
Ps. Tosin tieteellä ei ole antaa yhtään mitään sellaista faktaa näissä asioissa, jota lisäarvona voisi mainostaa!
Ps.Ps. En ole lukenut viestiketjua, vielä. Joten toistoa saattaa ilmetä!
Punaniskaisuudella meinaan juuri kirkon levittämän arvomaailman taannuttavaa vaikutusta ihmismielessä. Kirkko kannustaa kieltämään ja pelkäämään radikaalia muutosta sen sijaan, että kehottaisi ihmistä avaamaan maailmaa omin silmin ja kokemaan niin paljon kuin mahdollista. Voisin kopioida tähän yhden kirjoittamani pätkän ko. aiheesta, jonka joskus julkaisin täällä toisella nimimerkillä, mikäli haluat kuulla (kapeakatseisista mielipiteistäni) lisää.
"Eli en minä syyllistäisi kristinuskovia, vaan jos jotakin tulisi syyllistää, niin kirkkoa sitten."
Olet oikeassa, ei uhreja tulisi syyttää, vaan rikollista. Kirkko on jo satoja vuosia saanut ohjata ympärillään eläviä ihmisiä kohti omia, vähintäänkin todellisuuden monimuotoisuuden poissulkevia arvojaan ilman minkäänlaista empatiaa tai ymmärrystä muita näkökulmia kohtaan ja pyrkinyt istuttamaan mallinsa jokaiseen ihmiseen.
"Sillä kirkonhan on väistämättä uudistuttava!"
Totta turiset. Ihmiset alkavat heräilemään kirkon tarjoamasta "turvasta" pelottavaa vauhtia, kiitos nykyisen tietotekniikan ja tiedonvälityksen huiman kehityksen.
"Ps. Tosin tieteellä ei ole antaa yhtään mitään sellaista faktaa näissä asioissa, jota lisäarvona voisi mainostaa!"
Ei olekaan, mutta tiede pyrkii selvittämään maailmankaikkeuden toimintaa niissä eteenpäin kehittyvissä puitteissa, joissa se on mahdollista. Jos tiede hyppäisi nyt koko tulevan kehityskaarensa yli ja alkaisi väittämään löytäneensä päämääränsä, vaikkapa elämän tarkoituksen, tulisi siitäkin vain yksi perätön uskonto muiden joukossa.
ateismin sairaalloisuus ja mahdottomuus tulee netissä hyvin esille, varsinkin tällä palstalla, kiitos siitä.
Internet on vain ateistin pahoinvoinnin välinen, ennen ne kävi kirkoissa sekoilemassa ja huutamassa, lääkityksen hiipuessa.
ole paha olo, ei ainakaan minulla. Etkö ole seurannut Lasaruksen amok-juoksua hautaan ja mies uskovainen?
Niistä on mielenkiintoisia ajatuksia esitetty palstalla. Tieteen, ihmiskuvan ja moraalin muuttumisen näköalat ovat hyvin paljon mielenkiintoisempia kuin dogmiuskojen visiot toisesta elämästä henkiolentona. Joitakin ajatuksiani esitän.
Työn tuottavuus kohoaa ehkä kiihtyvää vauhtia tulevina vuosikymmeninä tieteellisen toiminnan huiman etenemisen ansiosta. Siitä seuraa mahdollisuuksia; Ehkä ensin tuleva lisätuote tarvittaisiin elämän mahdollisuuksien turvaamiseen maapallolla eli maapallon saastumisen ehkäiseminen ja saasteettoman tuotannon luominen. Toiseksi ja ehkä samalla kertaa kaikkien ihmisten elinmahdollisuuksien turvaaminen.
Päiväjärjestykseen tulee myös työajan lyhentäminen perinteisessä mielessä. Työhön tulisi kuulumaan se klassinen työ sekä "yhdistetty työ", joka olisi työn vuorottelua. Sama henkilö voisi toimia tutkijana, sorvaajana, kulttuurityöntekijänä ym. ja että olisi myös kapealla ammattialalla työskenteleviä halunsa mukaan. Työnkuvan muutokselle on suuria mahdollisuuksia.
Materiaalinen maailma ei mielestäni katoa. Syödä juoda, pukeutua ja asua täytyy tulevaisuudessakin. Ihmisten moraali ja arvostukset tulevat muuttumaan. Klassiset uskonnot ovat jo nyt tuhoutumassa. Sitä ei voi mikään estää. Vaarana todellisuuden vääristämiselle ovat nousemassa olevat ns. tiedeuskonnot. Millainen jarru niistä olisi elämän ymmärtämiselle? En osaa sanoa.
Vähän reilu 100 vuotta kumoutui antiikin kreikkalaisten materialistien näkemys atomista materian pienimpänä hiukkasena. Tiede- ja uskovaispiireissä nousi valtava häly -Materia on kadonnut-. Ei kadonnut. Atomitaso on edelleen olemassa. Löydettiin vain uutta tietoa materian rakenteesta ja ominaisuuksista.
Varmaksi voisi veikata, että maailma muuttuu kovaa vauhtia. Voiko muutoksen hyötyjä käyttää koko ihmiskunnan hyväksi?
Mielenkiintoinen näkemys. Haluaisin kyllä nähdä tuollaisen maailman, jossa nimenomaan yhteistyö vie lajia eteenpäin, eikä vaikkapa pelkkä taloudellisten hyötysuhteiden osoittama suunta rahamarkkinoilla.
Jos ja kun - haluan siihen ainakin luottaa - raha, tuo yksi kehityksemme suurimmista tulevista, ellei jo nykyisistä, kompastuskivistä, voidaan ehkä joskus tulevaisuudessa poistaa koko ihmiskunnasta, syntyy tälle näkemykselle suuremman tilan lisäksi myös oikea suunta.
Jos ihmistä kannustetaan vapaasti tekemään ja kokeilemaan mitä tahansa hyödyllistä ilman taloudellisen romahtamisen, epäonnistumisen, syrjäytymisen tai minkään muunkaan pelkoa, syntyy hänelle helpommin luontainen motivaatio auttaa ja ymmärtää ympäröivää maailmaa sekä keksiä uutta. Mikäli ympäristö tarjoaa hänelle mahdollisuuden kehittyä osana symbioottista, auktoriteeteista vapaata, "arvotonta" yhteiskuntaa, on ihmisellä periaatteessa paljon vähemmän syitä riistää ja hallita muita kuin vaikkapa nykypäivän individualistisessa maailmassa, jossa vallanhimoisia, omaa persettä peilaavia idiootteja sikiää vähintäänkin tiuhaan tahtiin.
Tämä tietysti vaatii jo niin pitkälle viedyt yhteisön puitteet niin esim. teknologian kuin moraalinkin suhteen, että yksilö on oikeasti vapaa ja saa omatoimisesti valita, osallistuako yhteisönsä mukana kehittymiseen vai ei ilman nykyajan syrjäyttäviä ja "halveksuttavia" seurauksia. Yhteiskunnan ytimen (perustarpeet tarjoavan kokonaisuuden) tulisi olla siis sekä tärkeydessään "kuolematon" että ihmislähtöinen ja resursseista riippumaton, jolloin se sekä turvaisi oman kehittymisensä että antaisi jokaiselle todellisen vapauden valita elämänsuuntansa.
Kuulostaa aika paljolti anarkismilta, mutta se loistaisi noissa puitteissa vallan mainiosti.
Tulevaisuudentutkimus on erittäin mielenkiintoinen ala. Tapasin taannoin yhden Suomen johtavista tulevaisuudentutkijoista ja hän opasti minua heidän käyttämissään menetelmissä.
"Trendit" ovat jo vallalla olevia ja vahvassa nousussa olevia ilmiöitä. Sen sijaan mielenkiintoisimpana alueena pidän "heikkoja signaaleja", yhteiskunnassa, yrityksissä ja ihmisten omassa elämässä esiintyviä toistuvia merkkejä, jotka enteilevät muutosta. Heikkojen signaalien pohjalta voidaan luoda skenaarioita, joita analysoimalla voidaan rakentaa tulevaisuuskuvaa. Heikkojen signaalien huomaaminen esimerkiksi yritysmaailmassa johtaa usein "itseään toteuttavaan ennusteeseen", joten on tärkeää, että skenaarioissa pyritään vahvistamaan positiivista kehitystä.
Millaisia heikkoja signaaleja kukin huomaa elämässään? Olisiko esimerkiksi palstan kirjoittajilla tällaisia yhteisiä ilmiöitä, joista voisi rakentaa laajempia skenaarioita? Heikot signaalit, jotka ovat henkilökohtaisia ovat siinä mielessä mukavia, ettei niistä juurikaan voi syntyä sanaharkkaa: jokaisella on oma elämänsä. Sen sijaan olisikin mielenkiintoista, esiintyykö samoja huomioita, heikkoja signaaleja tai trendejä useammilla kirjoittajilla?
Esimerkkejä:
- Nykyisellä taloudellisella lamalla ei ole merkitystä. Henkilökohtainen taloudellinen tilanne paranee koko ajan, työ muuttuu yhä mielekkäämmäksi ja vapaa-aika lisääntyy. En ymmärrä syytä tähän. Joskus vaikuttaa siltä, että lama on pelkkä median keksintö.
- Arvokeskustelu tulee koko ajan vastaan tavalla tai toisella. Ystävät eivät enää ryve itsesäälissä, vedä masislääkkeitä taikka vaihtoehtoisesti tuuleta sarasvuolaisen voittajan elkein. Elämänvalintoja tehdään eettiseltä pohjalta. Optimismi vallitsee.
- Cityketut ja -kanit.
- Muslimit ja maahanmuuttajuus
- http://muxlim.com/
- Australia, Englanti ja Uusi-Seelanti.
- Jazz.
- Kitaristit.
- Opetus- ja koulutus.
- Hoivapalvelut.
- Projektit ja yllättävät integraatiot.
- Kognitiivinen neurotiede.
- Nuorisotoiminta.
- Paikallistoiminta, kansalaisaktiivisuus.
- Kirjaston muuttuva rooli.
- Blu-ray-teknologia.
Tässä jotain nopealla funtsaamisella, enempi itsestäänselviä trendejä vielä, mutta ehkä jatkopohdiskelu auttaa.
todellisuuteen: "Voiko muutoksen hyötyjä käyttää koko ihmiskunnan hyväksi? " Ihminen on inhimillinen eläin, jonka henkinen kehitys kulkee kaukana teknisen kehityksen takana. Olen lukenut tiedelehdistä, että ihminen on ollut henkisessä kehityksessä samalla tasolla ainakin 10 000 vuotta. Politiikka, jolla ohjataan yhteiskunnan toimintoja on aina ollut ja tulee tulevaisuudessakin olemaan sikäli yhteisöllistä, että sen päämäärä on taata meidän heimollemme (valtiomme) mahdollisimman hyvät oltavat, mutta muusta maailmasta viis. En jaksa uskoa sellaisen superjohtajan syntymiseen, jolla olisi riittävät edellytykset johtaa koko maailma seuraavalle asteelle ajattelun tasolla, jossa otettaisiin huomioon koko ihmiskunnan etu.
käsitteen oikein, mutta tuntuu järkeen käyvältä. Heikot signaalit? Tarkoitetaanko tällä hiljaista ja vähittäistä asennemuutosta ihmisen tai yhteisön ajattelussa? Me täällä suhteellisen yltäkylläisyyden keskellä usein unohdamme, että meitä on kohta 7 miljardia ja siitä määrästä 3/4 tulee toimeen miten kuten ja suurimmalla osalla ihmiskuntaa on täysi työ saada riittävästi ruokaa joka päiväiseen elämäänsä. Maailman resurssit riittäisivät kyllä jokaisen ruokkimiseen, jos ihmiset ruokittaisiin optimaalisella maan käytöllä, mutta se edellyttää esimerkiksi lihakarjan poistamista ruokalistalta lähes kokonaan. Lihakarjan käyttämät resurssit sopivat mahdollisimman huonosti optimaaliseen ruoan tuotantoon. Yhden naudan käyttämällä rehulla ruokittaisiin satoja ihmisiä.
Totta. Tästä olen löytänyt tietota useista eri lähteistä: me olemme henkisesti "jumissa", tai ainakin todella hitaassa kehityksessä. Teknologia on nostanut päätään ja laajentanut maailmaa, mutta ihminen (hyvin älykkäät yksilöt poislukien) on periaatteessa edelleen yhtä älykäs kuin antiikin Kreikassa.
Syitä tähän en tiedä, mutta sen tiedän, että elämämme niin nyt kuin muinoinkin perustuu mahdollisuuksien rajoittumiseen omassa ympäristössämme, jossa raha, valta, yhteiskuntastatus, sosiaaliset suhteet jne. määrittävät, mitä nappeja me näemme, ja mitä niistä voimme painella.
En usko myöskään, että parempi maailma voisi koskaan syntyä minkään auktoriteetin kädestä muiden yläpuolelta, vaan "kansan parista", ihmisen vapaaehtoisesta pyrkimyksestä muutokseen osana kokonaisuutta.Tämä on tosin selvässä ristiriidassa lajitason henkisen kehityssuunnan kanssa.
pessimisti, mutta oma elämänkokemukseni on pitempi, kuin useimpien kanssaihmisten tällä palstalla. Jos sitten katselee omaan napaansa ja on vähänkään rehellinen itselleen, huomaa, että olen samanlainen arvostusta ja yhteiskunnallista statusta hamuava yksilö kuin kaikki muutkin. Tämä ei poista sitä, ettenkö silti olisi huolissani siitä, että miten muut pärjäävät. Olen nähnyt maailmaa lännessä ja idässä paljon, tehnyt kymmeniä matkoja eri puolille aina Amerikoista Kauko-Itään, joten niillä matkoillani kai silmäni ovat avautuneet ensinnäkin huomaamaan sen samankaltaisuuden, joka ihmisillä kaikkialla vallitsee ja toisaalta sen kulttuurien erilaisuuden, joka tulee johtopäätöksistä, joita ihmiset ovat maailmaa hahmottaessaan tehneet. Kulttuuriset erilaisuuden johtuvat maailman hahmottamisen johtopäätösten erilaisuudesta. Tästä johtuvat myös eri uskonnot, jotka periaatteessa ovat saman asian eri tulkintoja.
Heikot signaalit ovat merkkejä tulevasta. Heikot signaalit esiintyvät ensin yksilöitten elämässä, mutta kasvavat pikkuhiljaa trendeiksi ja sitten valtavirraksi. Mikäli samoja heikkoja signaaleja esiintyy useilla yksilöillä, tästä voidaan päätellä jotain nousevasta yleisestä trendistä.
Heikkoja signaaleja käytetään hyväksi luotaessa skenaarioita tulevasta. Skenaariomenetelmät ovat läheistä sukua mind-mapping-tekniikoille sillä erotuksella, että skenaarioissa pyritään tietoisesti rajaamaan ilmiö esimerkiksi "suotaviin", "todennäköisiin" ja "kielteisiin" kehityssuuntiin.
Mielenkiintoista heikoissa signaaleissa on niiden samankaltaisuus jungilaisen synkronisiteetti-käsitteen kanssa. Sama ilmiö saattaa toistua yksilön elämässä eri variaatioin ilman, että yksilö näkee siihen minkäänlaista järjellistä syytä.
Otetaan esimerkkinä omaa elämääni koskeva ilmiö: islam. En todellakaan ole muslimi, enkä ole kiinnostunut islamista uskontona. Sen sijaan aihe toistuu eri variaatioina elämässäni koko ajan. Tutustuin jokin aika sitten marokkolaiseen elokuvaohjaajaan, sen jälkeen tapasin Abdullah Tammen ystävineen, pääsin vierailemaan moskeijoissa ja viettämään aikaa somalinuorten seurassa. High-techiä edustavaan yritykseeni haki harjoittelijaksi muslimityttö, joka osoittautui erittäin tunnolliseksi ja osaavaksi tekijäksi. Ystäväni teini-ikäinen poika on päättänyt kääntyä muslimiksi jne. jne. Islam - tai arabikulttuuri - on hiljainen signaali, ellei peräti nouseva trendi elämässäni.
Voin joko torjua ilmiön tai käyttää sitä hyväkseni. Voin puntaroida ilmiötä tulevaisuustutkimuksen tarjoamalla sabluunalla. Kaikki "kielteinen" islamissa liittyy uskonnolliseen fundamentalismiin, maailmanpolitiikkaan ja terrorismiin. Kaikki "suotava" monikulttuurillisuuteen, yhteistyöhön, dialogiin, yhteisiin intresseihin. Kaikki "todennäköinen" maahanmuuttajuuteen, kulttuurillisiin ristiriitoihin ja suvaitsemattomuuteen puolin ja toisin.
Postitiivinen skenaario luodaan tukeutumalla "suotavaan". Millä tavoin minun tulisi toimia elämässäni edistääkseni monikulttuurillisuutta, yhteistyötä, dialogia ja yhteisiä intressejä? Tästä seuraa taas uusia vaihtoehtoisia skenaarioita. Valitsemalla skenaarioista suotavat kehityssuunnat voin itse - tai yritykseni - edetä nousevan trendin myötä tietoisesti positiiviseen kehityssuuntaan.
Samalla tavalla yhteiskunnan nousevia ilmiöitä voi joko hyödyntää tai niitä vastaan voi taistella. Suomalaisten helmasyntinä on huono itsetunto, jota pönkittääkseen tukeudutaan "kriittisyyteen". Suomalainen kaiken kaikkiaan on mestari kritisoimaan asioita ja ilmiöitä, koska sillä tavoin on äärimmäisen helppoa luoda itsestään mielikuva ajattelevana ja pohtivana henkilönä. Tosiasia kuitenkin on, ettei mikään ole sen helpompaa kuin olla kriittinen. Todellista älykkyyttä ja luovuutta tarvitaan vasta silloin kun pyritään luomaan ratkaisumalleja ja vastaamaan haasteisiin positiivisesti. Tulevaisuustutkimus antaa positiiviselle kehitykselle omat menetelmänsä.
http://www.futurasociety.fi/seminaarit/heikot_signaalit.htm
valtiovarainministeriön ylijohtaja Timo Relander käyttää hyväkseen heikkoja signaaleja, kun hän jo 1989 ennusti tulevan syvän laman. Kukaan ei kuunnellut häntä, mutta hän oli ainoa, joka tiesi asian etukäteen. Kyllä minä nyt sain aika kattavan selityksen asiaan ja luulen ymmärtäväni mistä on kysymys. Kiitos vaivasta.
... kukaan ei vain halunnut nähdä niitä.
Itse näin. Omasta alastani oli muodostunut kupla, joka vain odotti puhkeamistaan. Kun kupla sitten puhkesi ja lama iski, kaikki alan toimijat ja tekijät tarrautuivat kynsin hampain niihin harvoihin työpaikkoihin, joita ala vielä tarjosi. Sen he tekivät hinnalla millä hyvänsä. Palkkoja poljettiin ja ihmisiä nöyryytettiin. Silti suuri osa jengistä sai kenkää.
Itse toimin joka asiassa vastoin valtavirtaa. Erosin itse hyväpalkkaisesta työstäni ja perustin oman asiantuntijayritykseni palvelemaan alan harvoja selviytyjiä. Riski kannatti: puolen vuoden sisällä perustamisesta yritykseni oli jo kansainvälisen tason toimija. Siis tämä kaikki keskellä pahinta talouslamaa!
Yritykseni toimii edelleen ja voi hyvin. Olen käyttänyt hyväkseni skenaariomenetelmiä ja nämä ovat tuottaneet tulosta. Toimin yrittäjänä edelleenkin vastoin valtavirtaa. Entiset työnantajani ovat jo ajat sitten ajautuneet konkursseihin. Tänä vuonna yritykseni täytti 17 vuotta.
Kaiken A ja O on herkkä vainu hiljaisten signaalien, trendien ja megatrendien suhteen. Suomalainen heavy metal esimerkiksi on megatrendi, johon ei todellakaan enää kannata panostaa. Kyseessä on "mennen talven lumi". Sen sijaan musiikkipuolella vahvat suomalaiset naisartistit ovat edelleen nouseva trendi, joka on ajankohtainen vielä jonkun aikaa. Hiljaiset signaalit löytyvät sellaisista festareista ja tapahtumista, kuten "Ääni ja vimma" tai Suvilahden techno-& ravebileet.
kunnon konkurssin silloin. Kahdeksan ihmistä joutui hakemaan saataviaan palkkaturvasta. Siitä selviämiseen meni enemmän kuin vuosikymmen. Nyt olen hyvässä tasapainossa ja tyytyväinen elämääni vapaana toimittajana, mutta en ole vaurastunut; siitä viis, en kaipaa mitään sellaista mitä minulla ei ole.
Edustat ilmiön toista laitaa. Nykyinen tilanteeni on se, ettei minun juurikaan olisi tarvis tehdä enää mitään mikäli mittapuuksi asetetaan taloudellinen tilanne. Voisin aivan hyvin vetäytyä viettämään loppuiäkseni lokoisia lomapäiviä Espanjan aurinkorannoille taikka Karibialle. Mietin tätä päivät pääksytysten: olen kohta 50-vuotias, mutta edelleen ammatiilisesti katsoen "kova jätkä"; olen velkaa suomalaiselle yhteiskunnalle pitkän koulutukseni ja tämä tietyllä tavalla velvoittaa minut jakamaan osaamistani nuoremmille sukupolville.
Etsin sijoituskohteita säästöilleni ja mietin millä tavoin hyödyntää tilannetta niin, että siitä koituisi maksimaalinen hyöty sekä itseni että yhteiskunnan kannalta.
Jokin kummallinen vimma sitä sen sijaan ajaa toimimaan omalla alalla, opettamaan, jakamaan omaa kokemusta ja patistamaan nuoria viemään asiaa eteenpäin. Pelkkä henkilökohtainen taso ei riitä. Jokin ihmeellinen "sosiaalinen omatunto" vaatii, että opittua täytyy myös jakaa.
Näillä näkymin vetäydyn pikkuhiljaa yritystoiminnastani ja suitsiin astuu nuorempi sukupolvi. Tässä suhteessa pullat ovat varsin hyvin uunissa: mikäli jälkikasvu saa puljun pyörimään näissä olosuhteissa, vain taivas on rajana, kun nousukausi alkaa...
mutta siihen opettamiseen voisit kyllä panostaa. Se on mielekästä työtä. Itse olen aikoinani hankkinut mikrotukihenkilön ammattipätevyyden ja tehnyt nimenomaan opetustyötä. Aikuisopetus on lajini, koska minulla pitkä pinna, enkä hermostu, jos joku ei heti osaa. Vanhin oppilaani oli 84 vuotias kuntamme entinen kunnanjohtaja. En ole tehnyt tätä työtä Helsingissä asuessani, joten niistä markkinoista minulla ei ole mitään käsitystä. Lähdin syntymäkaupungista 15 vuotta sitten, eikä takaisin ole tehnyt mieli. Tänä päivänä annan enää yksityisopetusta, kun kursseille ei tahdo löytyä maksajaa.
>>siihen opettamiseen voisit kyllä panostaa
kymmenen vuotta sitten, kun aloittelin opetustyötä. Oppiminen on interaktiivista toimintaa, josta opettaja saa oman osansa. Se on mielekästä hommaa ja jokainen oppitunti antaa myös opettajalle jotain. Alan trendien seuraaminen on pakollista, muuten putoaa kelkasta. Itselleni on käynyt vähän sillä lailla, kun en opetustyön vähenemisen takia ole viitsinyt päivittää tietojani riittävällä intensiteetillä. Tämä toimittajan homma alkoi sitten viedä aikaa yhä enemmän ja siksi tietojenkäsittely jäi kakkoshommaksi.