1.3v repii laatikot auki miten estän

Jos on laatikot niin tiheästi ettei joka laatikkoon saa lapsilukkoa niin jos saat yhteen laatikkoon laitettua lapsilukon ja sitten kahvat vaan yhteen kiinni. Mutta jos vaan jokaiseen laatikkoon saa erillisen lapsilukon niin saisit itse luultavasti helpoiten käytettyä laatikoita. Meillä ei saanut lapsilukkoja keittiön laatikostoon joten otettiin kaikki lapselle vaaralliset esineet pois laatikoista ja lapsi sai itsekseen tutkiskella laatikoiden sisältöjä. Eipä tuo enää useasti käy keittiön laatikoilla, joskus käy hakemassa kauhan tai kaksi leikkeihinsä.

Elikä silloin se lapsi on saatava uskomaan, teinä miettisin ennemmin sitä, kun mitään lukkoja ja sitomisia!

Villasukat käteen aina kun on jäänyt kiinni pahanteosta.
Kiinnitä ne niin ettei saa itse niitä pois.
Kun sukassa ei ole peukaloakaan, niin ne kädessä on vaikea toimia.

Meillä asennettiin pari vuotta sitten yhteen kirahyllyn alalaatikkoon pommi, joka käynnistyi oven auetessa ja räjähti siitä 5 sekunnin päästä.

Toimi hyvin ainakin meillä.

Ihan ensiksi suuri apu voi olla jo siitä, että vanhempina lakkaatte ajattelemasta laatikoiden avaamista "kiusana". Lapsi ei avaa niitä kiusatakseen vanhempiaan eikä tuon ikäinen muutenkaan tee yhtään mitään sillä tavoitteella. 1-vuotias on vasta oppinut tekemään näitä meille itsestäänselviä juttuja: kävelemään, kiipeämään, avaamaan ovia ja laatikoita, jne. Hän yksinkertaisesti vain tutkii ympäröivää maailmaa ja, kaikella kunnioituksella, hänellä tulee siihen myös olla sekä mahdollisuus että oikeus.

Kun olette tunneperäisesti selvittäneet asian itsenne kanssa (tämä on tärkeää, sillä lapsi kyllä vaistoaa, mikäli hänen luontaiset tutkimusretkensä ovat teille "kiusa" ja se mutkistaa suhdettanne), voitte ryhtyä seuraaviin toimiin: kaikki vaarallinen tai muuten tärkeä tavara paikkoihin, joihin lapsi ei pääse, ja muihin kaappeihin ja laatikoihin onkin sitten lupa kurkistaa ja sisältöönkin koskea. Se ei tarkoita, että sinun on avuttomana vieressä katsottava, kun lapsi vetää kaikki tavarat kaapista ja levittää ne pitkin asuntoa, kerta toisensa jälkeen. Ei, vaan suhtaudu tilanteeseen ystävällisen ymmärtäväisesti, mutta kuitenkin viestien mitä mieltä itse olet noista tavaroista: "Nytpä olet ottanut paljon kippoja lattialle, ota nuo kaksi ja loput mä laitan heti kaappiin takaisin, ettei niihin kukaan kompastu", kipot kaappiin, ovi kiinni ja mikäli protesteja kuuluu, niin voit joko kysyä halusiko lapsi ehkä jonkin toisen kipon ja antaa tilaisuuden valita tai vaihtoehtoisesti voit kaapata hänet syliin, kutitella ja viedä pois paikalta. Tässä iässä huomion voi aina kiinnittää muualle ja lapsen yksinkertaisesti viedä pois ikävästä tilanteesta.

Siellä kaapissa voi myös olla tiettyjä tavaroita, joihin on parempi olla koskematta. Meillä on yhdessä alakaapissa toisella hyllyllä muovirasioita ja toisella posliinisia tarjoiluastioita. Lapsi on nyt 1v5kk ja olen aina toiminut esittämälläni tavalla eikä niiden posliiniastioiden kanssa ole ollut ongelmaa (ovat sen verran painavia, etteivät yhdellä vetäisyllä liikahda paikaltaan). Kunnioitan lasta hyvin paljon ja luotan hänen hyväntahtoisuuteensa kuitenkin samalla esittäen selvästi oman mielipiteeni: saa katsoa, koskea, ihmetellä, mutta NOITA TUOSSA ei missään nimessä saa ottaa kaapista ja jos yrittäisi niin kaappi menisi vauhdilla kiinni.

Perinteisesti on opetettu, että pitää olla johdonmukainen ja esim. kaappeihin pitää liittyä selkeä sääntö: joko niitä saa avata (aina) tai ei saa avata (koskaan). Minusta tällaisen toimintatavan toinen nimitys on joustamattomuus. Lapsi ei tarvitse niinkään johdonmukaisia sääntöjä, vaan ennemmin elävän ihmisen rinnalleen. Me ihmiset emme ole joustamattomia kylmiä koneita, vaan muutumme koko ajan ja meillä on erilaisia mielialoja ja hetkiä. Jos siis lapsella on mahdollisuus availla niitä lukottomia kaappeja, niin silti voit ihan turvallisin mielin kieltää sen tiettynä hetkenä, mutta sano se lapselle niinkuin asia on: "En halua, että nyt leikit kattiloilla, koska lähdemme pian ulos eikä mulla ole enää aikaa siivota". Ei haittaa, vaikka lapsi ei ymmärrä puhetta, sillä kyse on asenteesta ja lapsi ymmärtää sen, vaikka ei sanoja ymmärtäisikään.