Minusta oli ilo saada ammattitaitoinen opettaja Riitta laukama katekeettisen johtoon. Todella hyvä nimitys!
Myös isä Rafal on tehnyt hienoa työtä, kiitos hänelle ja onnea molemmille! Alla vielä linkki nimityksistä:
http://katolinen.net/?p=1528
Myös isä Rafal on tehnyt hienoa työtä, kiitos hänelle ja onnea molemmille! Alla vielä linkki nimityksistä:
http://katolinen.net/?p=1528
Vastaukset 53
Vanhimmat
Tunnettu "keskitien kulkija" Teemu Sippo on viimeistään kahdella päätöksellään osoittanut olevansa kaikkea muuta kuin mikään keskitien kulkija. Kummatkin päätökset osoittavat hänen olevan pesunkestävä liberaali. Sekä yleisvikaariksi korotettu isä Wieslaw Swiech että feminismistä gradunsa tehnyt Riitta Laukama ovat kummatkin liberaaleja. Tämän lisäksi piispa ei ole valinnut yhtäkään piispanvikaaria, mikä tarkoittaa sitä, että tähän asti piispanvikaareina toimineet konservatiivisemmat monsignoorit on syrjäytetty.
Koskahan "keskitien kulkija" nimittää jonkun konservatiivisen tärkeään tehtävään? Saanko arvata? Ei koskaan.
mielenkiinnosta tiedustelen ketkä hiippakunnan papistosta kuuluu konservatiiveihin ja ketkä liberaalihin? Ja mitkä hommat lasketaan tärkeiksi tehtäviksi?
No, onneksi sunnuntaina tulee telkasta Family guy ja Kukkulan kunigas. :)
No, joku joskus totesi, että hänen kotikaupunkinsa puudelitrimmaamossa on enemmän säpinää ja vastuuta kuin Helsingin hiippakunnan johdossa.
.. olen se verran uusi Suomessa että en oikein tiedä kuka on mitä hiipakunnassa, siis (conservativinen tai liberali). Huoman vaan että harva pappi käy pappispuvuissa mikä aina on ollut huono merkki. Silti, olen kuulut jotkut hyvät papit täläkin. Pieni muistutus siitä mikä on oikein ja mikä väärä olisi varmaan hyvä, siksi luettava
http://www.liberalismisasin.com/index.htm
mutta vakavasti puhuttuna moisen roskan postaaminen ja verkkosivujen pitäminen on synti! Siri itse ei varmasti olisi ikinä hyväksynyt moista.
Mutta totta puhut, että liian harvat käyttävät talaaria.
http://katolinen.net/?p=1528
Tässä uutinen asiasta. Huomioitavaa on, että ensin vain opetustoimen johtaja, sitten - yhtäkkiä - koko lafkan pomo. Verschureniläiskatolisuuden viimeinen triumfi. Kysyn vaan, missä on pitkäjänteisyys henkilövalinnoissa: pappeja pompotetaan paikasta toiseen vuoden välein, mitään kokemusta tai ihmissuhteita ei ainakaan pääse syntymään.
vakavasta asiasta: Pirkka chilitomaattiipyre sisältää sokeria ja pilaa spagettikastikkeen täydellisesti :(
Minulle on oikeastaan ihan sama kuka on opettaa, kunhan opettaa kirkon opin mukaan. Se mistä itse olen huolestunut on se, että hiippakunnassa ei ole suomalaisia hiippakuntapappeja. Piispan kannattaisi tehdä jotain, ja tällä en takoita, että ottaa mallia tässä piispa Josef Wrobelista taikka Paul Verschurenista.
Lisäksi haluan sanoa, että Opus dei taikka Neokatekumeenit eivät kykene millään lailla vastaamaan hiippakuntapappien tarpeeseen, sillä heitähän ei kiinnosta se, onko suomessa suomalaisia hiippakuntapappeja vai ei. Muutoinhan he olisivat tehneet jo jotain asialle.
Ihmetyttääkin miten kauan nuntiukset ja vatikaani ovat jaksaneet ihmetellä tätä pelleilyä täällä. No todennäköisesti heillä on tärkeämpääkin hommaa.
Tuntuu järkevältä, että katekeettista keskusta johtaa pätevä uskonnonopettaja ja SCJ-pappi toimii papin tehtävissä seurakunnassa. Kumpikin tekee koulutuksensa mukaista työtä.
Jos järkevä työnjako on verschureniläisyyttä, niin olkoon.
Eikös ensin kuitenkin pitäisi olla suomalaisia pappiskutsumuksia ennen kuin voi puhua mistään suomalaisista hiippakuntapapeista.
Lisää suomalaisia papeja olisi ihan tervetullut asia. Mitäs jos paroni puhuisi piispan kanssa kutsmuksestaan ;)
Vähän vakavampi, seurakuntiin rukouksia kutsumuksien puolesta joka viikko, esim. ruusukkon tai sakramentipalvonnan yhetydessä. Ja kannusta tekin sopivia miehiä ajatelemaan asiasta.
kutumuksista pappeja tule, jos papisto seisoo tumput suorassa tai ristissä. Tarttis tehdä jotakin. Ehkäpä toisaan piispaa pitäisi kädestä pitäen ohjata ja kertoa miten niitä pappeja saadaan.
Minä näen joiain asioita:
1) Aiemmin hiippakunnassa on suhtauduttu negatiivisesti kutsumuksiin. Tämä on saatava muutettua. Pappien on oltava asiallisia kaikille, myös infokurssilaisille ja heidän asioihin ei saa suhtautua olan kohautuksella, puhumattakaan ilkeilystä. Tämän ilmapiirin muuttaminen vienee joitain vuosia aikaa mutta kannattaa ehdottomasti.
2) Koska viimeksi hiippakunnassa on ollut kutsumuksia miettivä retriitti? Tällä en tarkoita, vain sitä, että sinne tulisi papeiksi aikovia vaan sitä, että seillä ylipäänsä keskuseltisiin asioista. Hyvä ajankohtan on juuri pääsiäisviikko. Retriitti on tietty avoin kaikille. Mitä ihmiset tarvitsevat on tunnerikkaita kokemuksia. Ajattele vaikka kärsimysnäytelmää, kun se luetaan soihtujen valossa pihalla pimeässä ja tuulessa. Se räjäyttää tajunnan. Tavllisestihan ihmiset on unessa kun tätä luetaan.
3) Kun ihmiset on saatu ajattelemaan asiaa, vie vielä vähän aikaa, jotta ideat miettijöiden mielissä vahvistuvat. Tässä on oikea ilmapiiri tärkeä . Ks. kohta 1.
4) Retriittiongelma: Retriitit on monesti Stella Mariksessa, jonne on vaikea päästä paitsi, jos asuu Helsingissä. Miksi muilla paikkakunnilla ei ole pieniä retriittejä? Jos kerran isä Frans on kokopäiväinen retriittiohjaaja, niin miksi hän ei kierrä muissa seurakunnissa ja järjestä viikonlopun yli kestäviä retriittejä? Ihmiset voisivat jopa nukkua kotona! Tietty kohtaa 2 ei voi toteuttaa tällä laillla mutta sitä voisi mainostaa.
5) Pappien ulkonäkö. Papeilla on parta ja eivät käytä sutaania. Kun nuori näkee tällaisen yksilön, niin ei hän tietenkään sellainen halua olla. Jostain pitää saada positiivinen esikuva.
Juttelen mielellään piispan kanssa mutta hän tarjota ruoan, minä voin sitten tuoda viinin.
Hiippakuntamme perusongelma on SCJ ja erityisesti puolalaiset papit. He eivät HALUA tänne uusia pappeja, eivät varsinkaan suomalaisia saatikka käännynnäisiä. Teemun piispanvirassa heillä onkin paljon sulattamista, mutta sitä helpottaa SCJ-jäsenyys.
Jos joku suomalainen yrittäisi papiksi, puolalaiset SCJ:t tulevat tekemään kaikkensa, jotta hän ei onnistuisi kutsumuksessaan. Jos sitten hänet vihittäisiin, siitä vasta alkaisi varsinainen kiusanteko, syrjättäminen ja pahanpuhuminen. En usko, että tämä hiippakunta tulee enää samaan täysin SUOMALAISIA pappeja, pakolaisia mahdollisesti.
Tästä kaikesta olen varma, koska tällaista olen kuullut monilta eri tahoilta, mm. sittemmin edesmenneeltä suomalaissyntyiseltä papilta.
1. Meillähän on niitä pappiskutsumuksia, mutta ne ovat pysytelleet poissa Suomesta.
Miksiköhän? Tämä on SCJ-lähetysalue. Lisäksi Tänne sopii tulla Neokatekumenaalit tai
mahdollisesti OD. Jos nyt sattuu olemaan dominikaani, parempi pitää turpa kiinni ja pysytellä kiltisti ritarikadulla.
Uusiin katolilaisiin suhtautuu kielteisimmin tietyt maallikot.
2. Sanoisin että retriitti voi olla ihan ok. Paras olisi kuiten tajunnan mullistava liturgia, sellainen joka saa kyynelkanavat auki ja joka jättää hämmennyksen valtaan. tai saa ainakin kivisimmänkin tyypin unohtamaan tuleva kirkkokahvi ja siihen kuuluva juoruilu hetkeksi.
3,4. ks. kohta 2. Isä Frans ei räjäytä tajuntaa kirkossa. Jotenkin sympaattinen kaveri kyllä muuten, tuskaisen SCJ tosin.
5. Täsmälleen. Tulee ajatelleeksi joitain pappejamme. Kuka haluaisi oikeasti samaistua heihin? Tämä ei ole mikään Suomen ongelma. Se koskettaa koko kirkkoa. Katolilaisesta mauttomuuden triumfista on tehty jopa kirjoja.
Järki käteen!
Konservatiiviselle sielulle haluaisin huomauttaa ammattipätevyyden merkityksestä. Yliopistollisten tutkintojen ja pitkän käytännön työkokemuksen luulisi rittävän perusteeksi valintaan
Meillä opinnot ja työkokemus alalla ovat tiettävästi tärkeimpiä perusteita työntekijöitä valittaessa.
Ja mistä olet saannut päähän, että puolalaiset ovat kirkkoon liittyviä vastaan? Onhan Wrobel minutkin hyväksynyt kirkkoon ja hänhän on puolalainen. Mistä te näitä revitte? Oletko kysellyt puolalaisilta, että he eivät halua käännynnäisiä? Minun ajattelivien aivotuotteiden mukaan vanhat suomalaiset katoliset ovat olleet temperamenttilisesti haukkumassa käännynnäisiä pois kirkosta. Hollantilainen piispa oli tekemässä suomalaista kirkkoa suomalaisille eli niille 3000 jäsennille ennen paavin vieraillua, ennen pakolaisten tai maahan muuttajien tuloa ja ennen EU:n liittyymistä. Tuskin puolalaiset papit ovat käännynnäisiä vastaan, enemmänkin olettajia vastaan. Olettajat ja haukkujat ne käännynnäisiä ajavat pois kirkosta. Voitko todistaa väitteen minulle todenperäisenä?
Tämä on vain häikäilemätöntä valehtelua ja manipulaatiota.
Tai itseasiassa pitämässä kirkkoa suomalaisena, jos tarkkoja ollaan.
on parta". Tässäpä pieni yhtymäkohta katolilaisuuden ja vanhoillislestadiolaisten välillä. Lestoillahan on pitkät syntilistat, sieltä löytyy myös parran synti.
Suomalaisten yliopistojen teologiset tutkinnot EIVÄT pätevöitä katolisen kirkon tehtäviin, koska ko. teologia ei ole katolista teologiaa.
kuin tarkkaavainen sielu. Ongelma on nimenomaan SCJ:n puolan haara. Puhun ihan omast kokemuksesta.
retriitti on se normaali tapa jolla haetaan kutsumuksia. Miksi se ei toimisi täälläkin kuin toimii niin monissa muissa maissa.
Mitä tulee ohjaajaan, niin näen oikeastaan vain kaksi vaihtoehtoa: isä Frans tai se englanninkielinen dominikaani. Tämä jälkimmäinen on ainakin, niissä harvoissa tapaamisissamme, tehnyt älyllisen vaikutuksen minuun ja antanut ajattelemisen aihetta.
Onhan kyllä näkyään olemassa ainakin jotkut jotka ajatlevat asiasta. Minulle on kerrottu kaverista joka on katsomassa olisiko hänellä kutsumus dominikaanien kanssa, olen puhunut nuoren miehen kanssa joka on kiinostunut hiippakunta pappeudesta -tosin ei vielä otettu kirkkoon kuin puhuin hänen kanssa. On olemassa ainakin yksi toinen joka olen tavannut ja kehottanut ottamaan yhteyttä ensiksi karmelittojen kanssa ja sen jälkeen joko piispan tai halumansa sääntökunnan kanssa. Kaikki näitä ovat tietäkseni suomalais syntyneitä.
Kutsumuksia on olemassa myös meidän kivikartanossa mutta tarvitsevat kannustusta ja esirukousta.
Toinen asia myös, onko hippakunalla varaa seminaristien kanssa? matkustan aika paljon työssäni ja viimeksi kun olin englannissa löysin keräys esiteen joka väiti että Lontoon arkkihiippakunalle yhden seminaristin hinta on £18000/vuosi. Meillä pitäisi järjestää jonkilainen säätiö joka voisi auttaa sekä hippakunta että yksityisiä opiskelijoita ja joka olisi itsenäinen sekä hiippakunnasta että SCJltä.
On siin muutakin kuin Puolan haara. Käypä katsomassa tätä pro gradua:
http://www.teologia.fi/opinnaytteet/pro-gradut/305-pro-gradu-tutkielma-suomen-katolinen-paikalliskirkko-oli-1990-luvulla-kasvava...
Se kannattaa. Aivoja kannattaa käyttää. Jos syyttelyyn lähtee, niin faktoja kannattaa esittää muutoinkin kuin mututuntumalla. Minä puhun myös omasta kokemuksesta. Tiedän kaikkien maitten ihmisten reagoivan oman maan tavalla. Minä en voisi silloin syyttää ketään yksittäisiä joidenkin maan kansalaisia, että kaikki ovat sen maan ääliöt tyhmiä. On minulta saksalaista, englantilaisista ja monista muistakin eri kansalaista huonoja kokemuksia, mutta näistäkin on todella hienoja kokemuksia. Vammaisena ihmisenä minä saan maailman kaikilta kansalaisilta hyviä ja huonoja kokemuksia, suomalaisiltakin. Miksi yleistämään? Hajaannus on lähtenyt ennen puolalaisten tuloa liikkelle.
Haluaisin konkreettisia esimerkkejä, jotka eivät esim Helsingin yliopiston teologisen tiedekunnan välittamissä tiedoissa eivät pidä paikkaansa. Opettajaksi valmistuvilla on ymmärtääkseni jopa vaativammat opinnot kuin katolisilla papeilla. Missä kasvatustieteen perusopinnot erehtyvät?
faktoja haluat? Valitettavasti en ole nauhoittanut keskusteluja, mutta oikeudessa voin vannoa puhuvani totta käsi Raamatulla, kuten nyttenkin. Olen toki tavannut myös älykkäitä puolalaisia muta yksikään heistä ei ole ollut pappi.
Ekumenia juontuu 90-luvun asioille, josta nykyiset ekumeenikot pyytävät jatkamaan piispamme kirkon ekumeniasia pyrkimysiä, vaikkakin jotkut ovat olleet lapsia siihen aikaan. Nykyiset tapahtumat ovat kehittyneet muutoksien kautta 90-luvulta lähtien. Siinä tuskin puolalaisilla on näppinsä ainoana välissä. Eiköhän syytökset voi heittää ihmisiin, jotka täällä katsovat aamuisin ja illoin peilistä itseään. En tiedä, kuinka kauan tätäkin jauhan, mutta helpompi on "ulkopuolisena", persona non gratana, nähdä tämänkaltainen tapahtuma eri näkökulmasta.
Ei ole ihme, että oletukset kehittyvät, kun tutkijoita ei päästetä arkistoihin täällä, vaan pidetään itsellämme asiat. Saapahan oletukset jyllätä vapaasti syytöksillä, niin kauan kun joku kielinero kirjoittaa taas valituksia jostakin henkilöstä paaville suomalaisella mentaliteetilla. Lumedemokratia -kirja todellakin osoittaa käytöksemme hyvin. Kirkon sisällä käyty kriittinen keskustelu avoimuudesta voisi osoittaa hyvin lumeksi. Avoimuus ei ole ongelma, vaan ongelmana ovat ne, jotka tulivat kirkkoon 90-luvulla ja sen jälkeen.
Jos olisit tuntenut hiippakuntamme rauhan, yhteinäisyyden ja elävyyden ENNEN puolalaisten pappien ja sisarten saapumista, kirjoittaisit täysin eri tavalla. Ei silti, minustakin perusongelma on SCJ.
Piispa Paul sanoi kerran, että ulkomaalaisten pappien "ainoa tehtävä on tehdä itsensä tarpeettomiksi edistämällä paikallisia kutsumuksia papin tehtävään". Nyt tuntuu siltä. että tästä asiasta puolalaiset ja muut nykyiset SCJ-papit ovat täysin päinvastaista mieltä.
Se on suuri vahinko.
Minuakin ärsytti tuo "teologian maisterina" esiintyminen, joten tarkastin asian yhdeltä papilta. Vastaus oli selvä: katolinen kirkko EI TUNNUSTA ei-katolisten tiedekuntien oppiarvoja, joten niitä ei saisi periaatteessa edes käyttää katolisessa kirkossa. Näin säätää kuulemma kirkkolaki.
Silloin oli jäseniäkin vähemmän, eikä maahanmuuttajia montakaan. On helppoa sanoa eläneen rauhassa silloin. Maailma muuttui, ihmisiä tuli Suomeen, liityttiin EU:n. Rauhallinen tiiviys olisi joka tapauksessa hajonnut. Eli ulkopuolisia ei haluttu rauhaa rikkomaan. Silloin ulkopuoliset ovat syylisiä idyllisen elämän päättämiselle.
Täällä tarvittiin näitäkin pappeja, koska kirkko kasvoi 2000-luvulla. Tänne saataisi taas rauha, jos kukin ei lietsoisi eripuraa syynnä "kun muut tulivat ja meidän rauha katosi". Käännynnäiset ja vanholliset papit sekä 100-vuotinen SCJ-papit ovat kaiken pahan alku ja juuri. Hei maallikot, tehän täällä nalkutatte kun se ja se on sellainen. (Haikailua vanhan perään). Toista se oli siihen aikaan ...joo, sitä ennen oli alkuräjähdys ja maailman synty, ja sitten keksitiin Suomi.
Kumpi on pätevämpi, merkonomitutkinnon vai kauppatieteen maisterin tutkinnon suorittanut henkilö? Tietysti merkonomin pätevyys on joihinkin töihin täysin riittävä, mutta tarkoittaako se yliopistollisen tutkinnon suorittaneen huonommuutta. Kysymys on käsittääkseni siitä, että yliopistoopinnoissa vaaditaan perusteellisempia, tieteellisiin tutkimuksiin tiukemmin perustuvia tietoja kuin ammattiopinnoissa. En tietenkään aliarvioi ammattikoulutusta, katolisella puolella pappiskoulutusta, mutta on täysin asiantuntematonta aliarvioida teologista loppututkintoa siihen verrattuna. Luettavien tietellisten teosten ja käytävien kurssien määrä ennen loppututkintoa puhukoon puolestaan. Sääennusteitakin kysytään ilmatieteilijöiltä, ei paikkakunnan yksityisennustajilta. Mitä tehdään yliopisto-opetuksella, ellei se nimenomaan lisää ihmisten tietoja ja asiantuntemusta?
Mistä olet saanut päähäsi sen, että pappiskoulutus olisi "vain ammattikoulutusta" ??? KAIKILLA katolisilla papeilla on yliopiston loppututkinto teologiasta. Sitä ennen he ovat opiskelleet vähintään kaksi vuotta filosofiaa.
Hiippakuntamme papeista lisäksi tohtoreita ovat minun tietojeni mukaan ainakin Opus Dein papit, Berti, Galla, Levy, Magagna ja tietenkin Vimpari.
Minkä tieteenalan tohtoreita? Ainakin monsignore Larenz on fysiikan tohtori, mikä ei tee häntä yhtään pätevämmäksi teologian alalla.
En suinkaan halua mitään ammattikoulutusta kuvata sanalla 'vain'. En myöskään tehnyt niin. Onko teologisen tutkimuksen kannalta sitten niin, että esim. Saksan ja Suomen yliopistollinen tutkimus on huonompaa kuin katolisten pappisseminaarien? Haluaisin konkreettisia esimerkkejä siitä, missä asioissa ja jakamissaan tiedoissa esimerkiksi Helsingin yliopiston teologian professorit ovat väärässä tai heidän jakamansa tieto esim. vanhaa ja paikkansa pitämätöntä. En tosiaankaan kritisoi katolisten pappien koulutusta, mutta haluan tietää millä perustella yliopistojen teologisia opintoja arvioidaan huonommiksi. Teologinen tiedekunnan opinnoissa on ainakin viisi osa-aluetta ja yleensä opiskelu kestää 5 - 6 vuotta.
Kerrontako, että Helsingin yliopistossa teologkandit voi valita nykyään katolisen opintokokonaisuuden 25 op. Joten vaikka katolisia teologeja ei tulisikaan täältä, niin jotain tietoa teologiopiskelijat voivat saada. Pätevyys on itseasiassa korvien välissä. Hyvä merkonomi voi olla työssään parempi kuin huono kauppatieteiden maisteri. Ja pätevyydestä kerrotaankoon se vielä, ettei ammattitutkinnossa opiskella tieteellisen tutkimuksen kautta kuten yliopistossa kauppatieteiden maisterit. Näitä kahta koulutusta on turha verrata toisiinsa.
Monet täällä Suomessa käyvät monta eritasoista tutkintoa, miksi ei silloin muuallakin? Miksi Fysikan tohtorilla ei saisi olla alemmantason pappistutkintoa? Monet merkonomit käyvät tradenomikoulutuksen ja saattavat siitä vielä pyrkiä maisterin koulutukseen ja jopa opiskella tohtoriksi asti. Pätevyyttä ei kannata tuijottaa paperilla, vaan mitä ihmisellä on annettavaa ja miten hän toimii tehtävässään, vaikkakin olisi keskiasten koulutus. Näitäkin tapauksia on, että ammattikoulutuksen saanut taitaja on vaihdettu AMK:n koulutuksen saaneeseen sosiaalisesti kyvyttömään tekijään. Täällä Suomessa tuijotetaan papereihin, ei tuloksiin.
Ottakaa ihan rauhallisesti vaan, joillekin aikuisille naisille on nämä ekumeniahömpötykset ja feminismit hurahtanu päähän niin että ne kuvittelee tietävänsä asiat paremmin kuin kirkon opetusvirka. Työväenopiston kurssilla huovutetut hatut hautovat niin että logiikka haihtuu.
Teilipyörän kanssa olen aivan samaa mieltä käytännön pätevyydestä ja ammattitaidosta. Yhden huomautuksen tekisin siltä kannalta, että tieto on myöskin tärkeää mahdollisimman syvän maailmankatsomuksen rakentamisessa ja siinä en aliarvioi korkeakouluja. Tiedän kyllä hyvin, että on pahansuopiakin professoreita ja vaikkapa todella erinomaisia ja rakastavia perushoitajia, eli olen samaa mieltä, että korvien väli on tärkeä.
Se, miksi puutuin asiaan oli kritiikki, jolla arvosteltiin piispan todella pätevän ja ammattitaitoisen opetusalan hoitajan nimitystä.
että rauha ei ole ei-sota. Se, että asioista ei keskustella ei tarkoita sitä, että on rauha. Eikä se tarkoita sitä, että rauha syntyy, jos kaikki istuu tuppisuuna poteroissa pyssyt kourassa.
Piispa on avain asemassa tässä rauhan teko asiassa ja voi tehdä jotain, jos haluaa. Ensiksi hänen on haluutava saada kutsumuksia ja sitten tehtävä jotain niiden saamiseksi ja pidettävä huolta, että heille järjestetään realistiset mahdollisuudet opiskella ja ryhtyä papeiksi. Kun Suomeen saadaan edes 2-3 suomalaista hiipakuntapappia, niin tilanne helpottaa jo paljon.
lähettää opiskelijoita Englantiin ja Italiaan puhumattakaan Puolasta vaan ehkä ennemmin Saksaan. Onhan Saksalainen kuttuuri paljon Suomalaista lähempänä kuin noissa missa maissa.
Mutta tuo säätiö idea olisi hyvä. Jos vaikka 100 henkilöä antaisi 200 e vuodessa niin sehän riittää yhden hiippakuntapapin hankintaan. Itse maksaisin sen summan mielelläni.
Kuten jo totesin, katolinen kirkko EI TUNNUSTA mitään Helsingin teologisen tiedekunnan oppiarvoja. Kirkkolain mukaan tunnustettavia ovat vain katolisten teologisten tiedekuntien oppiarvot.
Tämä ei käsittääkseni ole kannanotto itse opintojen "tasoon". Silti minusta tuntuu, ettei Helsingin teologisen tiedekunnan taso ole järin korkea.
Lienee itsestäänselvää, että teologian tutkinnon suorittanut on pätevä käyttämään titteliään, juridisesti. Se, että joku on opiskellut Suomessa teologiaa, ei tarkoita, että hän tietäisi keskiverto katolilaista enempää katolisesta opetuksesta. Päinvastoin, ajattelen, että hänen tulisi tuntea katolinen teologia todella hyvin, että osaisi ymmärtää, mitkä opetetut asiat ovat katolisesta näkökulmasta vääriä.
Siis tottakai kyseisellä henkilöllä on tutkinto. Se ei vain ole se tutkinto, joka normaalisti tarvittaisiin katolisen uskon opettamiseen.
Minulle tämä asia on lähinnä yhdentekevä. Mielestäni luterilaista tutkintoa (eihän se sitä virallisesti ole, tiedän) ei pitäisi korostaa. Sen sijaan voidan sanoa, että katolista uskoa pitkään opettanut henkilö on pätevä kokemuksensa kautta. Tässä tapauksessa, niin kuin aina, tulee kuitenkin siis kysyä, mitä kyseinen henkilö opettaa ja onko se katolista.
Itse ottaisin ihan iloiten lapsilleni opettajan, jolla ei ole muodollista pätevyyttä, jos hän parhaansa mukaan opettaa kirkon opetuksen mukaan. Jos taasen ei, lapseni eivät kyseiseen opetukseen osallistu. Miksi heidän pitäisi istua tuntikausia kuuntelemassa jonkun yksittäisen ihmisen tulkintaa uskosta ja kirkosta?
"Itse ottaisin ihan iloiten lapsilleni opettajan, jolla ei ole muodollista pätevyyttä, jos hän parhaansa mukaan opettaa kirkon opetuksen mukaan. Jos taasen ei, lapseni eivät kyseiseen opetukseen osallistu. Miksi heidän pitäisi istua tuntikausia kuuntelemassa jonkun yksittäisen ihmisen tulkintaa uskosta ja kirkosta?"
No, tuo "parhaansa mukaan" voi tarkoittaa aika lailla erilaisia käsityksiä oikeasta katolisuudesta ja varsinkin erilaisia painotuksia ja erilaista perusasennoitumista akselilla ankara usko - iloinen usko. Näin sanon, kun seurasin aika läheltä lauantaikurssin opetusta useita vuosia, aikanaan (jo hyvän aikaa sitten).
Sinulta kysyn: mihin sinä panet lapsesi, jos olet sitä mieltä, että opettaja ei opeta "parhaansa mukaan kirkon opetuksen mukaan"?
Varmaan siellä retriitissä on hyvä purkaa ajatuksia ja syventää tietoa pappeudesta, mutta arvelen kuitenkin että kutsumus herää siellä, mikä erottaa pyhän maallisesta.
Herää käsitys siitä, että on jonkun korkeamman palveluksessa ihmisen tähden. Arvelen näin röyhkeästi, että se miten pappi viettää messua, kertoo paljon hänen pappeudestaan.
Isä Antoine on ranskankielinen, mutta puhuu sujuvaa englantia. Hän on varsin sivistynyt ja verraton keskustelija. Jos haluat kuulla pappia, joka antaa joka saarnassaan ajattelemisen aihetta, toisin sanoen muistat saarnan vielä kuukausien päästä, osallistu isä Durhamin viettämään messuun. Mikäli osallistuminen ns. vanhaan messuun tuottaa periaatteellisia ongelmia, unohda koko juttu.
Olisi ilahtunut jos sinä, Liisa, hakisit johonkin virkaan tai tehtävään hiippakunnassamme. Juuri sinunkaltaisiasi ihmisiä tarvittaisiin - sellaisia, joilla on näkemystä. Luin kerran kirjasi avainten vallasta. Olen samaa mieltä kanssasi. Wrobelin kauden jälkeen piispa Teemun avuksi tarvittaisiin nyt sinun kaltaisiasi katolilaisia.
Luin minäkin sen avainten vallasta-pamfltetin ja arvelin jonkun liberaalin luterilaisen neuvovan katolista kirkkoa.
Eihän kenenkään ole pakko osallistua kouluopetukseen, vaikka sellaista tarjottaisiin, vaan voi mennä lauantaikurssille. Varmasti onnistuu myös lapsen kuskaaminen saman kunnan sisällä kauempaan kouluun, jos niin haluaa. Kysymys on lähinnä, kuinka paljon vanhempi viitsii ja voi.
Yhtenä vaihtoehtona on varmasti vielä se, että ottaa yhteyttä kirkoherraan ja pyytää tätä tenttimään. Jos voi osoittaa, että opettaja höpisee omiaan, tuskin yksikään kirkkoherra pakottaa sinne tunneille menemään. Viimeisenä, ja toki kovin outona vaihtoehtona vielä se, että vastaanottaa sakramentit ulkomailla. Kirkossamme on niin paljon muualtaa tulleita, että tämäkään ei monelle ole mahdoton vaihtoehto.
Mitään pakkoa siis mennä jonkin tietyn opettajan opetukseen ei varmasti ole. Se on sitten eri asia, kuinka paljon työtä joutuu tekemään kyseisen opettajan kiertääkseen.
Hiippakunnassamme on muuten paljon opettajia, jotka kelpaisivat minulle mainiosti. Sen lisäksi on sitten joitain, joiden tunneille en tosiaan lapsiani laittaisi. Kaikilla opettajista taitaa olla ongelmana se, että lapset tulevat aivan erilaisista oloista, myös siinä mielessä, että osa käy messussa vähintään kerran viikossa ja osa ei koskaan. Siinä sitten istuvat samassa ryhmässä opettelemassa samoja asioita. Osalle tuo aika ei varmaankaan riitä edes perusasioiden hallitsemiseen ja osalle se on lähinnä ajantuhlausta.
Konservatiiviset papit kannattaa kiertää kaukaa, joten piispa Teemu, isä Frans tai isä Bryan ovat hyviä vaihtoehtoja.
Ei ole taso korkea, tämän voin todeta teologian opinnot jo muutama vuosi sitten päättäneenä. Korkeinta tasoa edusti käsittääkseni isä Jan aikoinann, häntä muisteltiin vieläkin tdk:ssa. En tiedä kävikö hän koko pappiskoulutuksensa helsingissä, mutta ainakin tohtoriksi hän väitteli täällä ja kai pappisvihkimyksen eli tm:n arvon sai myös?
Varokaa konservatiiveja! Kun he puhuvat teille sielun hoidossa he eivät osaa soveltaa kirkon moraaliopetusta teidän elämäntilanteeseenne vaan kaatavat dogmit teidän päällenne. Meillä on kotimaassani kaikki sellaisia. Ei ole tilaa Sznej wzs iczlesija-liikkeelle (We are church). Mainitut papit ovat inhimillisiä ja kristillis-ekumeenisen raakkauden täyttämiä.
Munchhausen: Saksa on Suomea lähellä mutta he ovat tehneet historiassa paljon pahaa. Siksi ei ehkä ole hyvä lähettää siihen maahan suomalaisia. Lisäksi maa on hyvin materiaalinen ja siellä on mm paljon seksuaalikiusauksia.
ei kai niitä pappiskokelaita kannata Hampuriin lähettääkkään. Onhan nykyinen paavikin Saskasta! Että ei ne seminaarit kai ihan mahdottomia sitten ole.
paroni von Münchhausen
kuka on konservatiivi ja kuka jotain muuta. Vaan lähinnä sitä kenellä on aika tehdä moinen ja kuka osaa tehdä sen. Isä Frans on retriittiohjaajana joten hän olisi luonnollinen valinta ja isä Brian on nykyisistä papeistamme ainoa, joka on tekee joka kerta vaikutuksen minuun. Jos tämä kaksikko hoitaisi homman niin se saattaisi toimia. Kaikki kirkkoherrathat ovat poissa pelistä jo virkansa puolesta ja rehellisesti sanottuna, en usko OD:n pappien tuovan lisää kutsumuksia.
Ainakin molemmat heistä ajavat partansa. Ja täyty sanoa, että isä Frans on hurskaan näköinen sutaanissa. Lisäksi he edustavat eri sääntökuntia ja ajattele miten hyvältä se näyttäisi retritissä kun isä Brianilla on dominikaani asu ja isä Fransilla sutaani.
paroni von Münchhausen
Onhan se vähän vaikea sanoa mihin ihmisiä pitäisi lähettä. Itse lähtisin mielällään Espanjaan tai Portugaliin... (Jos vaimo ja piispa suostuisivat ajatukseen ;)
Englannissa taita olla samat ongelmat kuin Saksassa - erittäin maalistunut. En tiedä miltä Irlanti näyttä nykyään.
Jos on totta että ruotsalaiset ovat avaneet oma seminaari Uppsalassa se olisi luultavasti todenäköisin paikka meidän pojillekin.
No, ensin pitäisi rukoila ja tehdä vähän lisää työtä että ollenkaan saataisin ne kutsumukset..
ole paljoa Saksassa matkustellut jos kuvittelet että Saksassa on maallistuneempaa kuin esim. Portugalissa. Poikkea ensikerralla vaikka Baijeriin Hampurin ja Berliinin sijasta, jotka ovat Saksan kuvottavimmat kaupungit. Ja jos München tuntuu maallistuneelta, jossa jokaisessa keskustan vähänkään isommassa kirkossa on luokkaa 5 messua sunnuntaissa ja lauantai-illan messu, matkusta vaikka 30 kilsaa ulso keskustasta ja johan löytyy benediktiiniluostareita kymmenittäin. Samalla voit nauttia hyvää olutta, weißwurstia ja perunasalaattia. Se on hengellisyyttä jos mikä.
Tarkoitat, että moraali pitää sovittaa teidän elämäntilanteeseenne sopivaksi?