Kuuntelin tuossa Agnus Dein, Matteuspassion, Concierto de Aranjuezin ja muita maineikkaita klassisia mestariteoksia. Alan aina kyynelehtiä voimallisen, molliskaalaisen musiikin vaikutuksesta. Mikä siinä on, että musiikkitermein ilmaistuna pieni terssi itkettää ja suuri terssi saa hyvälle tuulelle? Siinä on jotain yliluonnollisen tuntuista, että yhden sävelen muutos skaalassa saa fyysisiä reaktioita aikaan noin voimakkaasti. Ja minä olen ateisti, en minä usko mihinkään ylifyysisiin juttuihin, minä vaan liikutun kauniista musiikista, mutta en tiedä miksi C-duuriskaala C D E F G A H C antaa iloisen mielen, mutta Bachin D-molli - Fuugastakin tuttu D-molliskaala D E F G A Hb C D, haikean. Henkinen vaikuttaa fysiikkaan tavalla, jota en pysty sisäistämään.
Aistien massaärsytys, Aranjuez tuossa viimeisenä linkkinä, on kuvakollaasi maapallon kauniista paikoista. Yhdistettynä kauniiseen musiikkiin se vie ajatuksiin, kuinka maailma on täynnä kaikkea kaunista jota emme koskaan tapaa, emme ikinä tule näkemään. Hieno osoitus siitä, kuinka verkkokalvoille iskeytyvä fotoni saa silmät valumaan kyynelnestettä ja muistisopukat vaeltamaan vuosikymmenten taakse, menetettyihin hetkiin. No okei, jotkut niistä kuvista oli shopattuja.
http://www.youtube.com/watch?v=tdLCcQixNvg&feature=related
http://www.youtube.com/watch?v=M_LLFfFXaUA
http://www.youtube.com/watch?v=X9DOtuPLqNI
Aistien massaärsytys, Aranjuez tuossa viimeisenä linkkinä, on kuvakollaasi maapallon kauniista paikoista. Yhdistettynä kauniiseen musiikkiin se vie ajatuksiin, kuinka maailma on täynnä kaikkea kaunista jota emme koskaan tapaa, emme ikinä tule näkemään. Hieno osoitus siitä, kuinka verkkokalvoille iskeytyvä fotoni saa silmät valumaan kyynelnestettä ja muistisopukat vaeltamaan vuosikymmenten taakse, menetettyihin hetkiin. No okei, jotkut niistä kuvista oli shopattuja.
http://www.youtube.com/watch?v=tdLCcQixNvg&feature=related
http://www.youtube.com/watch?v=M_LLFfFXaUA
http://www.youtube.com/watch?v=X9DOtuPLqNI
Vastaukset 16
Vanhimmat
myös, että täysin erilaisiin uskontoihin lukeutuvat miljardit ihmiset hurmioituvat omaan kulttuuriinsa liittyvästä musiikista, joka usein on meille täysin vierasta.
klassinen jyrämusiikki C-mollissa tuottaa paljon elektromagneettista säteilyä
Mielenkiintoinen aihe. Ääni on aaltoliikettä, värähtelyä ja
musiikki mittaa sielumme värähtelyt ja resonoi sanattomasti kaikki mahdolliset tunteemme auki, eli musiikki uppoaa syvälle sielun sopukoihin.
Ihan samalla tavalla kun me hakeudumme ihmisten seuraan, jotka ovat samalla aaltopituudella, hakeudumme
myös sellaisen musiikin pariin joka värähtelee sielumme kanssa samalla taajuudella ja joista voimme peilata ja -tutkia- itseämme
ja omia muistojamme.
Pieni terssi repii sydämen ja murtaa meidät aivan yliluonnollisella tavalla, koska tiedostamme silloin myös duurin olemassaolon. Tässä on kyse valosta ja varjosta, eli
tämä tonaalisuus, duuri-molli vaihtelu kuvaa myös omaa elämäämme. Siksi erittäin herkästi värähtelevät muusikot saavat kaunista, harmonista jälkeä aikaan.
http://www.youtube.com/watch?v=9t0FBQ3xeVA
syvän liikutuksen vallassa aina Matteus-passion alkukuorosta lähtien. Mutta vielä suuremman vaikutuksen minuun tekee Mozartin Requiem. Sitä en pysty itkemättä kuuntelemaan vaikka olekin sen kuullut kymmeniä kertoja. Matteus-passiota kävin kuuntelemassa aina siihen asti paikan päällä, kunnes se siirrettiin perinteisestä esityspaikastaan Johanneksen kirkosta Kallioon. Nyt olen katsonut enää televisiosta, eikä vaikutus ole yhtä voimakas, vaikka toistolaitteissa ei mitään vikaa olekaan.
Olen ateisti, enkä usko mikinkään yliluonnolliseen, mutta kyllä tälle musiikkiasialle varmasti jokin järkevä selityskin löytyy. Toiset ovat eri lailla musikaalisia, se vaihtelee. Itse olen soittanut rumpuja bändissä ja lähinnä rock/blues puolen musiikkia, mutta kuuntelen kuitenkin klassista. Kummaa? Joku joskus sanoi, että ei rummut ole soitin, vaan ainoastaan rytmin ylläpitäjä. Siihen minä vastaan, että rummut maailman ensimmäinen soitin.
http://www.youtube.com/watch?v=wDgRGutjc7Y&feature=player_profilepage
Rumpuja voi soittaa myös korkealta ja kovaa, Rytmiä on joka paikassa
selvästi käsikirjoitettu ja organisoitu. Yhtään perinteistä rumpua en siinä nähnyt.:-)
Bachin Fuuga D-molli ei aiheuta kummoisia väristyksiä tyypissä, joka syntynyt ja kasvanut Mumbain kaduilla tai kuunnellut koko elämänsä Popedan Kersantti Karoliinaa. Tosin Spinal Tap-elokuvassa esitetään mielenkiintoinen teoria, että D-molli on maailman surullisin sävellaji.
Kuuntelen musiikkia mieluimmin yksinäni kotosalla, muualla kun joutuu tunteitaan pidättelemään jolloin nautinto uupuu, eihän ole miehekästä tirauttaa kyyneliä musiikin viedessä;)
Pimeys tai silmien ummistaminen tuo selkeän lisän musiikin syvyyteen.
en häpeä kyynelehtiä edes julkisessa konsertissa.
itse en vain osaa rentoutua suurissa tilaisuuksissa, varmaankin lapsuuden trauma;)
selittävät nykyään kaiken. Maestro Freudin aikaan olivat naisen hysterian syyt aina seksuaalisuudessa.:-)
linkit ja laitan vuorostani tästä sinulle oman suosikkini. http://www.youtube.com/watch?v=mb3bwGb0glQ
Olen sattumoisin viime aikoina aloittanut tutustumisretken resonanssin, intervallien ja yläsävelsarjojen maailmaan ja mitä enemmän opin, sitä kiinnostavammaksi kaikki muuttuu. En ole koskaan väheksynyt hurmioitumisen tunnetta - hurmioidunhan itsekin - ja nyt asiat alkavat saada uudenlaisia yhteyksiä mielessäni.
Mutta uskovaiset, älkää nuolaisko huulianne - tämä ei tarkoita sitä mitä te ehkä luulette. Täysin päinvastoin...
sydämessäni mennessäni ateistina Johanneksen kirkkoon kuuntelemaan Matteus-passiota.
En minäkään tunne pistoa sydämessäni kuunnellessani hurmioituneena Bachin musiikkia tai ikivanhoja hymnejä joissa yläsävelsarjat kajahtelevat kuin kellot. Ehkä olen aikaisemmin ollut hämmentynyt reaktioistani, mutta nyt hämmennys alkaa hälvetä...