Kuulkas

vielä

kännissä.... kirjoitti:

vielä

niitä aiheita lötyy tässä porukasta. voitaisiko ottaa aiheeksi vaikka kissa matkakuppanina etelässä ,sitähän ei ole vielä käsitelty tietääkseni.

kännissä.... kirjoitti:

vielä

Niin muuten onkin, tuota en tullut ajatelleeksi. Kohan se krapula vähän hellittää, eiköhän sitten tarvita taas pullistelua?

egon vahvistusta kirjoitti:

Niin muuten onkin, tuota en tullut ajatelleeksi. Kohan se krapula vähän hellittää, eiköhän sitten tarvita taas pullistelua?

ole mitään ajatuksia kun pitää outella että sais jollekin keljuilla.

itselläsi kirjoitti:

ole mitään ajatuksia kun pitää outella että sais jollekin keljuilla.

Eikös se vastavuoroisuus ole sitä keskustelua. Kun äkäinen, kärttyinen, ilkeä haluaa kärttyillä, saa sitä mitä pyytää. Tilausperiaattellahan kaikki toimii, eiköstä?

Jos tässä odotellessa juteltaisiin matkustamisesta..?

Pääsin juuri perille Gaboroneen, aurinkoiset terveiset. Lämmintä on, ei tarvitse paljoa Trumaticin toiminnasta olla huolissaan. Jatkan tästä ehkä Durbaniin vielä.

Tulin tällä kertaa vähän eri reittiä. Jätin Kasaman, Mwanzan, Nyalan ja Fayan väliin, tulinkin reittiä Mopti-Kumasi-Garoua-Kananga-Saurimo-Mongu. Ihan mukavaa maisemaa, vaikka enemmän olenkin kulttuurin, sivistyksen ja gastronomisten nautintojen perässä ja niitähän riittää. Paras herkku tähän mennessä on ollut sellainen höyryävä harmaa massa, en muista oliko se apinan aivoja vai mitä. Jotain tummahahmoisen hyhmää kuitenkin.

Tiet ovat tällä reitillä loistavassa kunnossa. Pahimmilla kohdilla olen käyttänyt paikallista kohteliasta väestöä kantamaan Dehtlefssini. Yhdellä seudulla saivat kantaa lähemmäs sata kilometriä mutta mitäpä nämä ystävälliset ja aurinkoiset eivät tekisi minun vuokseni. Olivat kiitollisia kun suvaitsin ulostaa heidän kotikylänsä vessaan. Siellä savimajassa oli sellainen lämmitetty pata johon asettauduin hajareisin. Hassulle tuntui ajatus, että lämmittävät toilettinsa tuolla tavoin, mutta ehkä he pitävät muutenkin kuumasta kun kerran siellä paahteessa asuvat. Uskomatonta vieraanvaraisuutta, ulostettani juhlittiin kuin sotkan munaa muinais-Suomessa ja minut nostettiin lavitsalle ja kannettiin suurelle juhlapaikalle, he järjestivät oikein äänekkään (mutta toki raittiin) juhlan minun saapumiseni kunniaksi. Siellä oli vielä isompi pata jonka ylle he minua kantoivat, käsittääkseni tarkoitus oli pestä minut lämpimällä vedellä ja näin pyhittää yhdeksi suurimmista jumalolennoista.

Kuinka ollakaan, joku kademielinen eurooppalainen sattui paikalle näkemään tämän kaiken ja kuulkaa!! tuli repimään minut pois lavitsalta. Käski ottamaan Dehtleffsini alle ja painumaan niin kaus kuin ikinä pääsen. No pääsinhän minä ja koko ajomatkan ihmettelin miksi tuo möllö eurooppalainen suhtautui niin omistavasti tuohon kyläpahaseen. Oli vaan varmaan niin ylitsepääsemättömän kade siitä että juuri minut valittiin suuren riitin päärooliin. Ihan kuin se olisi muilta pois että minä satun olemaan näin universaali ja kertakaikkisen vastustamaton tyyppi.

Hieman häiritsevää tuolla ajellessa oli se, että tielle poukkoili vähän väliä jos minkälaista elukkaa. Oli nelijalkaista ja kaksijalkaista. Loppumatkasta en enää jaksanut niin väistellä kun koko ajan vilahti joku tumma hahmo auton eteen. Painoin vain kaasua ja päättelin että kyllä siellä valtiovalta korjaa riistavahigot talteen.

No, mutta nyt alkaa kannettavastani akku loppua, pitää lähteä etsimään piuhaa. Istun tässä paikallisessa levähdyspaikassa vähän kulttuuria aistimassa. Ihmisvilinä on uskomaton. Kirjoitan sitten taas seuraavasta etapistani. Eihän minulla oikeasti aikaa olisi teille kokemuksiani jakaa, mutta satuin syntymään pyyteettömään ja jaloon ja kaikin puolin hienoon sukuun, joten ehkä minä vaan revin itsestäni teillekin hieman armopaloja. Josko tekin oppisitte jotain suuresta maailmasta, edes näin sivustakuulijoina?

Koittakaa pärjätä siellä kylmässä ja sateisessa Euroopassa!

Missä helv... minun Defthlessini nyt on? Ah, veivät varmaankin sen ilmaiseen huoltoon, ovat niin pyyteettömiä, sivistyneitä ja palvelualttiita täällä päin maailmaa. Etsitään...

kännissä.... kirjoitti:

vielä

Ei selvinpäin tässä ollaan,mutta kohta korkkaan jos ei ala juttu lentämään.Iltapäivä tossa menikin jo mukavasti kun sai naureskella,näitä etelään lähtijöiden suunnitelmia.

Gonkari kirjoitti:

Jos tässä odotellessa juteltaisiin matkustamisesta..?

Pääsin juuri perille Gaboroneen, aurinkoiset terveiset. Lämmintä on, ei tarvitse paljoa Trumaticin toiminnasta olla huolissaan. Jatkan tästä ehkä Durbaniin vielä.

Tulin tällä kertaa vähän eri reittiä. Jätin Kasaman, Mwanzan, Nyalan ja Fayan väliin, tulinkin reittiä Mopti-Kumasi-Garoua-Kananga-Saurimo-Mongu. Ihan mukavaa maisemaa, vaikka enemmän olenkin kulttuurin, sivistyksen ja gastronomisten nautintojen perässä ja niitähän riittää. Paras herkku tähän mennessä on ollut sellainen höyryävä harmaa massa, en muista oliko se apinan aivoja vai mitä. Jotain tummahahmoisen hyhmää kuitenkin.

Tiet ovat tällä reitillä loistavassa kunnossa. Pahimmilla kohdilla olen käyttänyt paikallista kohteliasta väestöä kantamaan Dehtlefssini. Yhdellä seudulla saivat kantaa lähemmäs sata kilometriä mutta mitäpä nämä ystävälliset ja aurinkoiset eivät tekisi minun vuokseni. Olivat kiitollisia kun suvaitsin ulostaa heidän kotikylänsä vessaan. Siellä savimajassa oli sellainen lämmitetty pata johon asettauduin hajareisin. Hassulle tuntui ajatus, että lämmittävät toilettinsa tuolla tavoin, mutta ehkä he pitävät muutenkin kuumasta kun kerran siellä paahteessa asuvat. Uskomatonta vieraanvaraisuutta, ulostettani juhlittiin kuin sotkan munaa muinais-Suomessa ja minut nostettiin lavitsalle ja kannettiin suurelle juhlapaikalle, he järjestivät oikein äänekkään (mutta toki raittiin) juhlan minun saapumiseni kunniaksi. Siellä oli vielä isompi pata jonka ylle he minua kantoivat, käsittääkseni tarkoitus oli pestä minut lämpimällä vedellä ja näin pyhittää yhdeksi suurimmista jumalolennoista.

Kuinka ollakaan, joku kademielinen eurooppalainen sattui paikalle näkemään tämän kaiken ja kuulkaa!! tuli repimään minut pois lavitsalta. Käski ottamaan Dehtleffsini alle ja painumaan niin kaus kuin ikinä pääsen. No pääsinhän minä ja koko ajomatkan ihmettelin miksi tuo möllö eurooppalainen suhtautui niin omistavasti tuohon kyläpahaseen. Oli vaan varmaan niin ylitsepääsemättömän kade siitä että juuri minut valittiin suuren riitin päärooliin. Ihan kuin se olisi muilta pois että minä satun olemaan näin universaali ja kertakaikkisen vastustamaton tyyppi.

Hieman häiritsevää tuolla ajellessa oli se, että tielle poukkoili vähän väliä jos minkälaista elukkaa. Oli nelijalkaista ja kaksijalkaista. Loppumatkasta en enää jaksanut niin väistellä kun koko ajan vilahti joku tumma hahmo auton eteen. Painoin vain kaasua ja päättelin että kyllä siellä valtiovalta korjaa riistavahigot talteen.

No, mutta nyt alkaa kannettavastani akku loppua, pitää lähteä etsimään piuhaa. Istun tässä paikallisessa levähdyspaikassa vähän kulttuuria aistimassa. Ihmisvilinä on uskomaton. Kirjoitan sitten taas seuraavasta etapistani. Eihän minulla oikeasti aikaa olisi teille kokemuksiani jakaa, mutta satuin syntymään pyyteettömään ja jaloon ja kaikin puolin hienoon sukuun, joten ehkä minä vaan revin itsestäni teillekin hieman armopaloja. Josko tekin oppisitte jotain suuresta maailmasta, edes näin sivustakuulijoina?

Koittakaa pärjätä siellä kylmässä ja sateisessa Euroopassa!

Missä helv... minun Defthlessini nyt on? Ah, veivät varmaankin sen ilmaiseen huoltoon, ovat niin pyyteettömiä, sivistyneitä ja palvelualttiita täällä päin maailmaa. Etsitään...

Vähän pelkäsinkin että keskustelu tyrehtyy tähän. Mietin uskallanko kirjoittaa matkaseikkailustani kun tiedän että palsta on pullollaan kateellisia sieluja, mutta päädyin ajattelemaan että te ylittäisitte tällä kertaa itsenne ja kaunaisuuteen taipuvaisen mielenne.

Cin-cin!

Gonkari kirjoitti:

Vähän pelkäsinkin että keskustelu tyrehtyy tähän. Mietin uskallanko kirjoittaa matkaseikkailustani kun tiedän että palsta on pullollaan kateellisia sieluja, mutta päädyin ajattelemaan että te ylittäisitte tällä kertaa itsenne ja kaunaisuuteen taipuvaisen mielenne.

Cin-cin!

Kukapas muu se kissanhännän ylös nostaa, kuin kissa itse? Kiitoksella se kissakin elää!