Suomi pyrki tieteellä osoittamaan Karjalan kuuluvan Suomeen, kirjoittaa YLE:n online-sivustot.
Tuoreen väitöstutkimuksen mukaan suomalaiset tekivät tiivistä sukukansatutkimusta idästä miehittämillään alueilla 1941 - 1944. Lyhyessä ajassa tiedemiesten onnistui kerätä merkittävät kokoelmat suullista kansantietoutta.
FL Tenho Pimiän etnologian väitöskirjan "Tähtäin idässä. Suomalainen sukukansojen tutkimus toisessa maailmansodassa" mukaan Vuosina 1941-1944 toteutettiin Suomen idästä miehittämillä alueilla Suomen lähihistorian laajin suomenheimoiseen kulttuuriperintöön kohdistunut hanke.
Verraten lyhyessä ajassa tiedemiesten onnistui kerätä merkittävät kokoelmat suullista kansantietoutta miehitetylle alueelle jääneeltä väestöltä, Suomeen saapuneilta pakolaisilta, maahan saksalaiselta miehitysalueelta siirretyiltä inkeriläisiltä sekä suomensukuisilta sotavangeilta.
Sodan autioittamista asumuksista, kalmismailta ja tsasounista ennätettiin hankkia myös laaja kansatieteellinen esinekokoelma.
Poliittinen toimeksianto
Miehityshallinnossa tiedemiesten poliittisena toimeksiantona oli osoittaa suomalaisjoukkojen Itä-Karjalasta valtaamien alueiden kansallinen ja historiallinen yhteys entisen Suomen kanssa.
Kansanelämän tutkijoille "suomensukuisuuden pelastusoperaatiossa" oli silti kyse myös katoavan kansankulttuurin viimeisien rippeiden talteen ottamisesta.
Rauhan tultua miehitysalueelta hankittu aineisto menetti osin merkityksensä ja samalla sen hallussapidosta tuli ulkopoliittisesti kiusallinen kysymys.
Nykyisin se liittyy kiinteästi osaksi toisen maailmansodan synnyttämää keskustelua sodan myötä kadonneen, kätketyn ja/tai sen seurauksena palautettavaksi vaadittuun kulttuuriperintöön kohdistunutta väittelyä.
- Suomalaisella miehitysajan tieteellisellä toiminnalla on yhtymäkohtia myös saksalaisten valloittamillaan alueilla harjoittaman tieteellisen työn kanssa, Tenho Pimiä sanoo.
Tuoreen väitöstutkimuksen mukaan suomalaiset tekivät tiivistä sukukansatutkimusta idästä miehittämillään alueilla 1941 - 1944. Lyhyessä ajassa tiedemiesten onnistui kerätä merkittävät kokoelmat suullista kansantietoutta.
FL Tenho Pimiän etnologian väitöskirjan "Tähtäin idässä. Suomalainen sukukansojen tutkimus toisessa maailmansodassa" mukaan Vuosina 1941-1944 toteutettiin Suomen idästä miehittämillä alueilla Suomen lähihistorian laajin suomenheimoiseen kulttuuriperintöön kohdistunut hanke.
Verraten lyhyessä ajassa tiedemiesten onnistui kerätä merkittävät kokoelmat suullista kansantietoutta miehitetylle alueelle jääneeltä väestöltä, Suomeen saapuneilta pakolaisilta, maahan saksalaiselta miehitysalueelta siirretyiltä inkeriläisiltä sekä suomensukuisilta sotavangeilta.
Sodan autioittamista asumuksista, kalmismailta ja tsasounista ennätettiin hankkia myös laaja kansatieteellinen esinekokoelma.
Poliittinen toimeksianto
Miehityshallinnossa tiedemiesten poliittisena toimeksiantona oli osoittaa suomalaisjoukkojen Itä-Karjalasta valtaamien alueiden kansallinen ja historiallinen yhteys entisen Suomen kanssa.
Kansanelämän tutkijoille "suomensukuisuuden pelastusoperaatiossa" oli silti kyse myös katoavan kansankulttuurin viimeisien rippeiden talteen ottamisesta.
Rauhan tultua miehitysalueelta hankittu aineisto menetti osin merkityksensä ja samalla sen hallussapidosta tuli ulkopoliittisesti kiusallinen kysymys.
Nykyisin se liittyy kiinteästi osaksi toisen maailmansodan synnyttämää keskustelua sodan myötä kadonneen, kätketyn ja/tai sen seurauksena palautettavaksi vaadittuun kulttuuriperintöön kohdistunutta väittelyä.
- Suomalaisella miehitysajan tieteellisellä toiminnalla on yhtymäkohtia myös saksalaisten valloittamillaan alueilla harjoittaman tieteellisen työn kanssa, Tenho Pimiä sanoo.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.