Vilpittömät ja rakkaudelliset

Monet uskovaiset, jt:t mukaanlukien, puhuvat lähimmäisenrakkaudesta. Ollaan vilpittömiä ja halutaan ihmisille pelkkää hyvää yms. Yhteisössä ihmiset kuulemma välittävät aidosti toisistaan. Oppi on täydellinen, tai ainakin melkein. Näinhän Jt:t minullekin aikanaan kertoivat. Pelkät puhet ovat tyhjän kanssa, teot ratkaisevat asiaa arvioitaessa eivät puheet. Mua ärsyttää tämä itsensä kehuminen, kun on näyttöä siitä, että totuus on toisenlainen. Miksi sitten näissä "rakkaudellisissa yhteisöissä" monet jäsenet ovat henkisesti pahoinvoivia? Miksi toisista välittäminen on ehdollista? Miksi ulkopuolisista "välitetään" vain käännytystarkoituksessa? Miksi käytetään kovaotteisia henkisen väkivallan keinoja kuten karttamisoppia? Karttamisoppi on hyvä esimerkki siitä, että mitä tahansa voidaan opettaa ja vaatia uskonnon varjolla, kunhan se kuorrutetaan raamatunjakeilla ja "hyvillä aikomuksilla". Valitettavasti se ei tee siitä hyväksyttävää. Uskovat selvästikin yliarvioivat oman hyvyytensä, samalla kun väheksyvät muita tavallisia ihmisiä. Sotiminen tuomitaan, mutta henkinen väkivalta hyväksytään. Erilaisissa yhteisöissä tuntuu esiintyvän paljon henkistä väkivaltaa.Miksi tästä ei olla huolissaan? Karttamiseen ja kurinpitoon kehoitetaan seurauksista välittämättä. Mä olen tullut omassa ajattelussani siihen tulokseen että erilaiset uskonliikkeet ovat uhka ihmisen mielenterveydelle. Uskonyhteisöön liittyminen voi tietää ongelmia myöhemmin. Minun on kierrettävä yhteisöt pysyäkseni henkisesti tasapainoisena. En saa onnea siitä, että olen toisten hallittavana tai muut määrittelevat miten minun on uskottava. Tässä ei ole mielestäni mitään myönteistä. Normaalina aikuisena ihmisenä en voi olla kenenkään opetuslapsi. Erilaiset uskonliikkeet voisivat itsensä kehumisen sijasta miettiä sitä, missä kohti olisi parannettavaa ja kuinka ihmisiä voitaisiin kohdella paremmin. Kun opeista päätetään niin voitaisiin miettiä motiiveja niiden takana. Onko se "rakkaus", vai useimminkin "halu hallita"?
194
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 1

Vanhimmat

Sinulle hyvää luettavaa. Niissä tulee esille Jeesuksen persoona, Hänen rakkautensa ja hyvyytensä. Pääauktoriteetti uskossa on Raamattu. Vaikka oletkin joutunut hylkäämään kristilliset yhteisöt, älä silti hylkää Raamattua. Parasta Sinulle toivoen:

Äänestä

Kommentoi aloitusta


uskovat? kirjoitti:

Monet uskovaiset, jt:t mukaanlukien, puhuvat lähimmäisenrakkaudesta. Ollaan vilpittömiä ja halutaan ihmisille pelkkää hyvää yms. Yhteisössä ihmiset kuulemma välittävät aidosti toisistaan. Oppi on täydellinen, tai ainakin melkein. Näinhän Jt:t minullekin aikanaan kertoivat. Pelkät puhet ovat tyhjän kanssa, teot ratkaisevat asiaa arvioitaessa eivät puheet. Mua ärsyttää tämä itsensä kehuminen, kun on näyttöä siitä, että totuus on toisenlainen. Miksi sitten näissä "rakkaudellisissa yhteisöissä" monet jäsenet ovat henkisesti pahoinvoivia? Miksi toisista välittäminen on ehdollista? Miksi ulkopuolisista "välitetään" vain käännytystarkoituksessa? Miksi käytetään kovaotteisia henkisen väkivallan keinoja kuten karttamisoppia? Karttamisoppi on hyvä esimerkki siitä, että mitä tahansa voidaan opettaa ja vaatia uskonnon varjolla, kunhan se kuorrutetaan raamatunjakeilla ja "hyvillä aikomuksilla". Valitettavasti se ei tee siitä hyväksyttävää. Uskovat selvästikin yliarvioivat oman hyvyytensä, samalla kun väheksyvät muita tavallisia ihmisiä. Sotiminen tuomitaan, mutta henkinen väkivalta hyväksytään. Erilaisissa yhteisöissä tuntuu esiintyvän paljon henkistä väkivaltaa.Miksi tästä ei olla huolissaan? Karttamiseen ja kurinpitoon kehoitetaan seurauksista välittämättä. Mä olen tullut omassa ajattelussani siihen tulokseen että erilaiset uskonliikkeet ovat uhka ihmisen mielenterveydelle. Uskonyhteisöön liittyminen voi tietää ongelmia myöhemmin. Minun on kierrettävä yhteisöt pysyäkseni henkisesti tasapainoisena. En saa onnea siitä, että olen toisten hallittavana tai muut määrittelevat miten minun on uskottava. Tässä ei ole mielestäni mitään myönteistä. Normaalina aikuisena ihmisenä en voi olla kenenkään opetuslapsi. Erilaiset uskonliikkeet voisivat itsensä kehumisen sijasta miettiä sitä, missä kohti olisi parannettavaa ja kuinka ihmisiä voitaisiin kohdella paremmin. Kun opeista päätetään niin voitaisiin miettiä motiiveja niiden takana. Onko se "rakkaus", vai useimminkin "halu hallita"?

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu