Kasteen kirkkohistoriaa tarkemmin
Ensimmäisen lapsikasteen hylkäävän ryhmän historia tuntee vasta 1100 -luvun alussa. Myöskään kastetavasta ei kiistelty, ennenkuin vasta oikeastaan 1600 -luvulla jolloin syntyi liikkeitä jotka kielsivät lapsikasteen ja vaativat upotuskastetta.
Kasteesta ovat lausuneet tunnetut varhaiskristityt ja kirkkoisät kirjoituksissaan seuraavasti:
DIDAKHE (Apostolien opetus, Herran oppi pakanoille kahdentoista apostolin kautta, kirjoitettu v. 70-100)
Didakhessa kirjoitetaan: "Mitä kasteeseen tulee, kastakaa seuraavasti: Kun olette lausuneet kaiken edellä olevan, KASTAKAA Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen juoksevaa vettä käyttäen. Mutta jos sinulla ei ole juoksevaa vettä, kasta muuhun veteen. Jos et voi kastaa kylmään veteen kasta lämpimällä. Mutta jos sinulla ei ole kumpaakaan, valele päähän kolmesti vettä Isän Pojan ja Pyhän Hengen nimeen". Mitään ehdotonta kastemenetelmää ei siis ollut, vaan sai toimia olosuhteiden kukaan.
IGNATIOS (kirjoitettu v.100 tienoilla)
Ignatios kirjoittaa kirjeessään: "Olkoon kaste teille kuin pysyvä aseistus, usko kypärinä, rakkaus keihäänä, kärsivällisyys asevarustuksena".
POLYKARPOS (eli v. 70-156/157)
Polykarpos oli Smyrnan piispa ja Johanneksen oppilas. Kun Polykarpos tuotiin petojen eteen Roomassa häntä kehotettiin pilkkaamaan Kristusta henkensä säästämiseksi. Tähän Polykarpos vastasi: "Jo kahdeksankymmentä kyysi vuotta olen häntä palvellut, eikä hän ole tehnyt minulle mitään pahaa. Kuinka voisin pilkata kuningastani, joka on minut pelastanut." Tuossa 86 vuotias Polykarpos ilmoittaa siis syntymästään saakka palvelleensa Kristusta, eli hänet oli kastettu siis vauvana v 67/68. Kastamaton oli tuohon aikaan pakana. Kun Johannes kuoli noin v 100, niin Polykarpos ehti olla hänen oppilaanaan yli kaksikymmentä vuotta. Johannesta muuten pidetään piispanviran perustajana.
BARNABAAN KIRJE (kirj. 117-135)
"Tutkikaamme nyt onko Herra huolenpidossaan antanut ilmoitusta myös vedestä ja rististä. Vedestä onkin kirjoitettuna Israelia koskeva sana, koska he eivät tule ottamaan vastaan kastetta, joka tuo SYNTIEN ANTEEKSIANTAMISEN, vaan rakentuvat omaan varaansa"
JUSTINUS MARTTYYRI (100-165)
Hän kirjoittaa: "Sitten me johdamme heidät paikkaan jossa on vettä ja synnytämme uudestaan samalla uudestisyntymisen tavalla kuin mekin, sillä heidät pestään vedessä. Meidän joukossamme on monia 60-70 vuotiaita miehiä ja naisia, jotka jo lapsena on tehty opetuslapsiksi" Nuo 60-70 vuotiaat olivat siis kastettu vuosien 80-90 välillä, eli aikana jolloin Johannes vielä eli.
KLEEMENSIN KIRJE
Kleemens oli Rooman piispa n. vuosina 92-101 (tai 88-97). Hänestä lausutaan: "Matkoillaan Klemens tapasi sellaisia miehiä jotka olivat säilyttäneet oikean perimätiedon autuaallisesta opista, joka oli kulkenut isiltä pojalle aina Pietarin, Jaakobin ja Paavalin ajoista asti." Klemens kehottaa pitämään kasteen puhtaana ja tahrattomana. Kasteella oli siis keskeinen merkitys jo alussa apostolisena aikana.
IRENEUS (140-202)
Hän oli Polykarpoksen oppilas, joka taasen oli Johanneksen oppilas. Ireneus kirjoittaa: "Kristus tuli pelastamaan kaikkia itsensä kautta, kaikkia jotka hänen kauttaan uudestisyntyvät Jumalalle. Rintalapsia, pieniä lapsia, lapsia, nuorukaisia ja vanhempia" Hän viittaa kastekäskyyn Mt 28:18-20. Ireneus oli arvostettu teologi- lähetyssaarnaaja ja opettaja. Hän puhuu lapsikasteesta täysin luonnollisena asiana, eikä tiedä mitään lapsikasteen vastustamisesta.
TERTULLIANUS (160-225)
Tertullianuksen kasteenuusijatkin hyväksyvät, sillä hän ainoa kirkkoisä, joka vastusti silloin yleistä lapsikastetta. Miksi muuten olisi vastustanut ellei lapsikaste olisi ollut yleinen tapa? On huomattava, että Tertullianus hyväksyi kyllä aivan pienten lasten kasteen tapauksessa jossa pelättiin lapsen kuolevan, silloin hänen mukaansa rintalapsikin oli kastettava. Hän kannatti siis hätäkastetta. Hän kirjoittaa kastetta käsittelevässä kirjassaan v 203: "On hyödyllistä viivyttää kastetta varsinkin pienten lasten suhteen. Sillä miksi tarvitsee kastaa pieniä, ellei välttämättä tahdota saattaa kummeja vaaraan" (kummijärjestelmä oli siis jo tuolloin käytössä). "Mikä kiire on rintalapsilla, noilla viattomilla, SYNTIEN ANTEEKSISAAMISEEN? Yhtä suurella syyllä myös vaimattomien henkilöiden kaste on syytä jättää tuonnemmaksi ,sillä he ovat kiusauksille alttiita kunnes he ovat joko naidut tai tulleet niin voimakkaiksi että voivat hillitä itsensä".
Jos lapsikastetta ei siis tuolloin olisi pidetty apostolisena tapana, niin Tertullianuksen olisi ollut helppo vedota siihen, että se ei olisi ollut apostolinen tapa. Apostolista tapaa kastaa lapsia hän ei kuitenkaan epäillyt eikä kumonnut. Huomattavaa on, että Tertullianus opetti, että kasteessa saadaan synnit anteeksi. Hän opetti myöskin, että lapsi on kastehetkeen saakka Aadamissa, perisynnin saastuttama. Siksi hengenvaarassa oleva lapsi oli hänen mukaansa kastettava välittömästi.
HIPPOLYTOS (170-236)
Hippolytos kirjoitti Rooman seurakunnan kastejuhlasta jotka tapa vallitsi toisen vuosisadan puolivälissä: "Ensin tulee kastaa lapset. Kaikkien jotka voivat puhua puolestaan, on puhuttava, mutta niiden puolesta, jotka eivät voi puhua, on heidän vanhempansa tai jonkun perheeseen kuuluvan puhua "(huomaa kummijärjestelmä jo tuolloin). Lapsikastetta ei tarvinnut puolustaa, vaan se oli selviö.
ORIGENES (185-254)
Origenes kastettiin vauvana v 185. Myöskin Origeneksen äiti ja isoisä oli kastettu lapsena. Origeneksen isoisä oli siis elänyt aikana jolloin Johannes eli. Origenes lausuu: "Kirkko on saanut apostoleilta perimätavan kastaa myös pienet lapset. Kaikissa on synnin luontainen saastutus, joka täytyy pestä pois veden ja Hengen kautta. Ei kukaan ole synnitön, vaikka olisi vain yhden päivän ikäinen. Koska synnynnäinen saasta pestään pois kasteen kautta, pienetkin lapset tulee kastaa. Sillä joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan."
CYPRIANUS (200-258)
Cyprianus oli Karthagon piispa. Hänen johdollaan pidettiin kirkolliskokous v. 253. Syy siihen oli aika kummallinen ja lapsikastetta kuvaavaa. Nimittäin oli piispa nimeltä Fidus joka noudatti pilkuntarkasti Raamatun ohjetta tervehtiä toista kristittyä pyhällä suudelmalla. Fidus ei kuitenkaan jostain syystä voinut suudella vastasyntynyttä lasta. Siksi hän kyseli, että pitääkö lapsi kastaa heti syntymän jälkeen, vai voidaanko kaste lykätä kahdeksaan päivään asti, kuten ympärileikkauskin. Tämän asian ratkaisemiseksi Cyprianus kutsui koolle 67 seurakunnan johtajaa Kokous ei ollenkaan käsitellyt sitä tuleeko lapsia kastaa vai ei, vaan kaikki 67 piispaa olivat yksimielisiä siitä, että lapset oli kastettava ja että se oli apostolien alkuperää. Kokous päätti yksimielisesti, että lapset on kastettava heti syntymän jälkeen, viimeistään toisena tai kolmantena päivänä.
AUGUSTINUS (354-430)
Augustinus on kirjoittanut: "Kirkko on aina pitänyt kiinni lapsikasteesta. Lapsikaste ei olisi uskottava ellei se olisi apostolien tapa." Sekä Augustinus että hänen vastustajansa Pelagius ovat sanoneet, etteivät ole kuulleet yhdestäkään, joka olisi niin harhaoppinen, että hylkäisi pikkulasten kasteen.
Ensimmäisen lapsikasteen hylkäävän ryhmän historia tuntee vasta 1100 -luvun alussa. Myöskään kastetavasta ei kiistelty, ennenkuin vasta oikeastaan 1600 -luvulla jolloin syntyi liikkeitä jotka kielsivät lapsikasteen ja vaativat upotuskastetta.
Kasteesta ovat lausuneet tunnetut varhaiskristityt ja kirkkoisät kirjoituksissaan seuraavasti:
DIDAKHE (Apostolien opetus, Herran oppi pakanoille kahdentoista apostolin kautta, kirjoitettu v. 70-100)
Didakhessa kirjoitetaan: "Mitä kasteeseen tulee, kastakaa seuraavasti: Kun olette lausuneet kaiken edellä olevan, KASTAKAA Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen juoksevaa vettä käyttäen. Mutta jos sinulla ei ole juoksevaa vettä, kasta muuhun veteen. Jos et voi kastaa kylmään veteen kasta lämpimällä. Mutta jos sinulla ei ole kumpaakaan, valele päähän kolmesti vettä Isän Pojan ja Pyhän Hengen nimeen". Mitään ehdotonta kastemenetelmää ei siis ollut, vaan sai toimia olosuhteiden kukaan.
IGNATIOS (kirjoitettu v.100 tienoilla)
Ignatios kirjoittaa kirjeessään: "Olkoon kaste teille kuin pysyvä aseistus, usko kypärinä, rakkaus keihäänä, kärsivällisyys asevarustuksena".
POLYKARPOS (eli v. 70-156/157)
Polykarpos oli Smyrnan piispa ja Johanneksen oppilas. Kun Polykarpos tuotiin petojen eteen Roomassa häntä kehotettiin pilkkaamaan Kristusta henkensä säästämiseksi. Tähän Polykarpos vastasi: "Jo kahdeksankymmentä kyysi vuotta olen häntä palvellut, eikä hän ole tehnyt minulle mitään pahaa. Kuinka voisin pilkata kuningastani, joka on minut pelastanut." Tuossa 86 vuotias Polykarpos ilmoittaa siis syntymästään saakka palvelleensa Kristusta, eli hänet oli kastettu siis vauvana v 67/68. Kastamaton oli tuohon aikaan pakana. Kun Johannes kuoli noin v 100, niin Polykarpos ehti olla hänen oppilaanaan yli kaksikymmentä vuotta. Johannesta muuten pidetään piispanviran perustajana.
BARNABAAN KIRJE (kirj. 117-135)
"Tutkikaamme nyt onko Herra huolenpidossaan antanut ilmoitusta myös vedestä ja rististä. Vedestä onkin kirjoitettuna Israelia koskeva sana, koska he eivät tule ottamaan vastaan kastetta, joka tuo SYNTIEN ANTEEKSIANTAMISEN, vaan rakentuvat omaan varaansa"
JUSTINUS MARTTYYRI (100-165)
Hän kirjoittaa: "Sitten me johdamme heidät paikkaan jossa on vettä ja synnytämme uudestaan samalla uudestisyntymisen tavalla kuin mekin, sillä heidät pestään vedessä. Meidän joukossamme on monia 60-70 vuotiaita miehiä ja naisia, jotka jo lapsena on tehty opetuslapsiksi" Nuo 60-70 vuotiaat olivat siis kastettu vuosien 80-90 välillä, eli aikana jolloin Johannes vielä eli.
KLEEMENSIN KIRJE
Kleemens oli Rooman piispa n. vuosina 92-101 (tai 88-97). Hänestä lausutaan: "Matkoillaan Klemens tapasi sellaisia miehiä jotka olivat säilyttäneet oikean perimätiedon autuaallisesta opista, joka oli kulkenut isiltä pojalle aina Pietarin, Jaakobin ja Paavalin ajoista asti." Klemens kehottaa pitämään kasteen puhtaana ja tahrattomana. Kasteella oli siis keskeinen merkitys jo alussa apostolisena aikana.
IRENEUS (140-202)
Hän oli Polykarpoksen oppilas, joka taasen oli Johanneksen oppilas. Ireneus kirjoittaa: "Kristus tuli pelastamaan kaikkia itsensä kautta, kaikkia jotka hänen kauttaan uudestisyntyvät Jumalalle. Rintalapsia, pieniä lapsia, lapsia, nuorukaisia ja vanhempia" Hän viittaa kastekäskyyn Mt 28:18-20. Ireneus oli arvostettu teologi- lähetyssaarnaaja ja opettaja. Hän puhuu lapsikasteesta täysin luonnollisena asiana, eikä tiedä mitään lapsikasteen vastustamisesta.
TERTULLIANUS (160-225)
Tertullianuksen kasteenuusijatkin hyväksyvät, sillä hän ainoa kirkkoisä, joka vastusti silloin yleistä lapsikastetta. Miksi muuten olisi vastustanut ellei lapsikaste olisi ollut yleinen tapa? On huomattava, että Tertullianus hyväksyi kyllä aivan pienten lasten kasteen tapauksessa jossa pelättiin lapsen kuolevan, silloin hänen mukaansa rintalapsikin oli kastettava. Hän kannatti siis hätäkastetta. Hän kirjoittaa kastetta käsittelevässä kirjassaan v 203: "On hyödyllistä viivyttää kastetta varsinkin pienten lasten suhteen. Sillä miksi tarvitsee kastaa pieniä, ellei välttämättä tahdota saattaa kummeja vaaraan" (kummijärjestelmä oli siis jo tuolloin käytössä). "Mikä kiire on rintalapsilla, noilla viattomilla, SYNTIEN ANTEEKSISAAMISEEN? Yhtä suurella syyllä myös vaimattomien henkilöiden kaste on syytä jättää tuonnemmaksi ,sillä he ovat kiusauksille alttiita kunnes he ovat joko naidut tai tulleet niin voimakkaiksi että voivat hillitä itsensä".
Jos lapsikastetta ei siis tuolloin olisi pidetty apostolisena tapana, niin Tertullianuksen olisi ollut helppo vedota siihen, että se ei olisi ollut apostolinen tapa. Apostolista tapaa kastaa lapsia hän ei kuitenkaan epäillyt eikä kumonnut. Huomattavaa on, että Tertullianus opetti, että kasteessa saadaan synnit anteeksi. Hän opetti myöskin, että lapsi on kastehetkeen saakka Aadamissa, perisynnin saastuttama. Siksi hengenvaarassa oleva lapsi oli hänen mukaansa kastettava välittömästi.
HIPPOLYTOS (170-236)
Hippolytos kirjoitti Rooman seurakunnan kastejuhlasta jotka tapa vallitsi toisen vuosisadan puolivälissä: "Ensin tulee kastaa lapset. Kaikkien jotka voivat puhua puolestaan, on puhuttava, mutta niiden puolesta, jotka eivät voi puhua, on heidän vanhempansa tai jonkun perheeseen kuuluvan puhua "(huomaa kummijärjestelmä jo tuolloin). Lapsikastetta ei tarvinnut puolustaa, vaan se oli selviö.
ORIGENES (185-254)
Origenes kastettiin vauvana v 185. Myöskin Origeneksen äiti ja isoisä oli kastettu lapsena. Origeneksen isoisä oli siis elänyt aikana jolloin Johannes eli. Origenes lausuu: "Kirkko on saanut apostoleilta perimätavan kastaa myös pienet lapset. Kaikissa on synnin luontainen saastutus, joka täytyy pestä pois veden ja Hengen kautta. Ei kukaan ole synnitön, vaikka olisi vain yhden päivän ikäinen. Koska synnynnäinen saasta pestään pois kasteen kautta, pienetkin lapset tulee kastaa. Sillä joku ei synny vedestä ja Hengestä, ei hän voi päästä sisälle Jumalan valtakuntaan."
CYPRIANUS (200-258)
Cyprianus oli Karthagon piispa. Hänen johdollaan pidettiin kirkolliskokous v. 253. Syy siihen oli aika kummallinen ja lapsikastetta kuvaavaa. Nimittäin oli piispa nimeltä Fidus joka noudatti pilkuntarkasti Raamatun ohjetta tervehtiä toista kristittyä pyhällä suudelmalla. Fidus ei kuitenkaan jostain syystä voinut suudella vastasyntynyttä lasta. Siksi hän kyseli, että pitääkö lapsi kastaa heti syntymän jälkeen, vai voidaanko kaste lykätä kahdeksaan päivään asti, kuten ympärileikkauskin. Tämän asian ratkaisemiseksi Cyprianus kutsui koolle 67 seurakunnan johtajaa Kokous ei ollenkaan käsitellyt sitä tuleeko lapsia kastaa vai ei, vaan kaikki 67 piispaa olivat yksimielisiä siitä, että lapset oli kastettava ja että se oli apostolien alkuperää. Kokous päätti yksimielisesti, että lapset on kastettava heti syntymän jälkeen, viimeistään toisena tai kolmantena päivänä.
AUGUSTINUS (354-430)
Augustinus on kirjoittanut: "Kirkko on aina pitänyt kiinni lapsikasteesta. Lapsikaste ei olisi uskottava ellei se olisi apostolien tapa." Sekä Augustinus että hänen vastustajansa Pelagius ovat sanoneet, etteivät ole kuulleet yhdestäkään, joka olisi niin harhaoppinen, että hylkäisi pikkulasten kasteen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
kirkkoisistä ei ole kastettu vauvana!!!
Vaikka heidän vanhempansa olisivat olleet kristittyjä,
kuten esim Ambrosius, (s. v 339 ) ei näitä oltu kastettu vauvana.
Ambrosius kastettiin vasta 35-vuotiaana, vaikka hän oli ollut koko ikänsä kristittyjen kanssa tekemisissä.
Toinen kristityn perheen lapsi oli Hieronymus (
s v 345 ) joka kastettiin sen ajan tavan mukaan vasta 19-vuotiaana.
Tämäkin todistaa, että lapsikaste ei ollut saanut
suurta
jalansijaa vielä silloin.
Kirkkoisä Augustinus kastettiin v 387 34-vuoti-
aana ja Ambrosius kastoi hänet.
Kirkkoisä Athanasios (s v 295) kertoo paastonneensa ennen kastettaan, joten häntäkään
ei oltu kastettu vauvana.
Johannes Krysostomus ( s v 344 ) oli syntynyt kristittyyn perheeseen, mutta hänetkin kastettiin
28-vuotiaana.
Edes kolme vanhinta kirkkoisää, Irenaeus, Tertullianus ja Klemens Aleksandrialinen eivät
olleet vauvanakastettuja.
Koska heidän syntymänsä ajoittuvat lähes samaan aikaan, n 150 jKr, olisi luullut, että jos lapsi-
kastekäytäntö olisi jo silloin ollut voimassa, niin heidät olisi kastettu vauvana.
Jotkut innokkaat lapsikasteen puolustajat ovat
väittäneet, että Irenaeus olisi ensimmäinen kirkkoisistä, joka on viitannut lapsikasteeseen.
He ovat tulkinneet hänen lausuntoansa väärin, kun
hän sanoi, että Kristus on tullut pelastamaan
kaikkia:lapsia, nuoria, aikuisia ja vanhuksia. Kui-
tenkaan tuossa ei viitata sanallakaan kasteeseen,
vaan Kristuksen sovintotyöhön.
Irenaeus on ainoa kirkkoisistä, jolla on suoranainen kosketus apostoleihin, sillä hän tunsi
henkilökohtaisesti Polykarpoksen, joka oli Johan-
neksen ystävä ja oppilas.
Joten sellainen väite, että apostolit olisivat kastaneet vauvoja, on valhe.
Kirkkoisä Cyprianus kastettiin 46-vuotiaana.
Kirkkoisä Origeneksen (k v 254) sanotaan kertoneen, että
“kirkko on apostoleilta saanut perimätiedon, että pikku lapset kastettava”. Tämä kohta on lisätty myöhemmin hänen teksteihinsä, kuten Hieronymos tunnustaa.Jos tämä kohta nyt olisikin Origeneksesta itsestään lähtöisin, niin ei hänkään siinä sano, että Jeesus tai apostolit olisivat lapsenkasteen asettaneet, vaan ainoastaan, että sellainen puhe oli kulkenut polvesta polveen, että lapset muka pitäisi kastaa.
Muutenkin Origenes meni täysin harhaan, sillä hän uskoi sielunvaellukseen, jälleensytymään ja hän
antoi kastroida itsensä. Hänethän julistettiin
myöhemmin kirkonkiroukseen.
Lapsikastekäytäntö alkoi levitä muiden harhaoppien
kanssa kirkkoon 200-luvulla ja kirkkoisä Tertullianus (k v 220) oli sen kiivas vastustaja. Tämä on erikoista, sillä hänkin uskoi
kasteen maagiseen , pelastavaan voimaan.
Hän sanoi, että lapsia on turha kastaa, koska ei voida tutkia heidän henkilökohtaista uskoaan.
Kaikenkaikkiaan, vaikka jotkut kirkkoisistä puolustivatkin myöhemmin lapsikastetta, ei heitä
itseään oltu kastettu vauvana. Heillä oli monia
muitakin Raamatulle vieraita käsityksiä ja kun he
kirkkolaitoksen kehittymisen myötä puolustivat
kirkon pelastavaa ominaisuutta,("kirkon ulkopuolella ei ole pelastusta") niin jotkut
, kuten esim Augustinus, menivät jopa niin pitkälle, että he hyväksyivät ihmisten pakkokasta-
misen, vedoten siihen, että Jeesus sanoi:"Pakotta-
kaa heitä tulemaan sisälle pelastukseen").
Valitettavasti tämä "pakottamien" on käytössä vielä meidänkin päivinämme, kun pikkuvauvat vie-
dään kasteelle ilman heidän omaa mielipidettään
tai uskoaan.
Raamatullista faktaa on tieto, ettei Jumala tai Jeesus ole lapsikaste sanaa sanonut mutta Jeesus on myllynkiviä varannut lapsia harhaan johtaville rikollisille. Sellaisia rikollisia ovat esimerkiksi omia uskovaisia, pikku lapsiakin tappaneet rikolliset. Niiden oppi on saatanaa jumalanaan palvelevien oppia.
Se mitä herra ja herrat sanoo ei ole Jumalan ja Jeesuksen Sanaa.
Mitä Jumala ja Jeesus ei ole Omalla Sanallaan sanoneet ei ole Heidän sanaa!