Onko teidän mielestä oikein että vanhemmat saavat päättää minkälaiseen uskonnonopetukseen lapsensa saavat? Minun mielestäni valinta on jokaisen ihmisen henkilökohtainen asia, ei vanhempien ei kenenkään muunkaan. Ja onko lapsi muka todella kykenevä selvittämään tälläisiä asioita? Mielestäni tälläisen muka "vain me olemme oikeissa" filosofian opettaminen lapsille on äärimmäisen vaarallista, eikä todellakaan opeta suvaitsevaisuutta toisia ihmisiä kohtaa/toisella tavalla uskovia ihmisiä kohtaan.
Mielestäni lasten käyttö uskollisina pelivälineinä on yksinkertaisesti väärin. Jokaisella ihmisellä tulisi olla oikeus ITSE valita mihin uskoa tai olla uskomatta. Näin ollen mielestäni uskollisten orgasaatioden ikäraja tulisi olla 18 vuotta. Lapsien käyttö tilastojen koristeluun on mielestäni aivan törkeää.
Mielestäni lasten käyttö uskollisina pelivälineinä on yksinkertaisesti väärin. Jokaisella ihmisellä tulisi olla oikeus ITSE valita mihin uskoa tai olla uskomatta. Näin ollen mielestäni uskollisten orgasaatioden ikäraja tulisi olla 18 vuotta. Lapsien käyttö tilastojen koristeluun on mielestäni aivan törkeää.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Jos jumalat olisivat totta, niin niihin uskottaisiin ihan ilman opettamistakin. Mutta näinhän ei ole. Pitää oikein opettaa miten uskoa ja mihin uskoa. Ihan hullua touhua.
Jos aurinko olisi vielä jumala ja siitä todetut faktat huomisen juttu, voisi aurinkojumalaan alkaa uskomaan "ilmeisenä jumalana" ilman opetustakin. Mutta kun nyt satumme tietämään, että aurinko on vain yksi tähti muiden kaltaistensa joukossa, ja kun tiedon lisäännyttyä jumalasta onkin tullut pikkuhiljaa näkymätön olento, niin ideaa jumalasta on nykyään pakko syöttää ihmiselle jo mahdollisimman nuorena, jotta hänen mielensä alkaisi kehittymättömyyttään ajattelemaan tuntematonta merkkinä juuri tästä yhdestä, oikeasta, näkymättömästä jumalasta.
Mutta kysymys kuuluu: miksi lasten pitäisi alkaa uskomaan jumalaan, mihin tahansa jumalaan? Mikä idea siinä on?
Kukaan ei ole osannut sitä selittää ainakaan niin, että selitys minua tyydyttäisi.
Nimenomaan.
Aina sellainenkin opastus kylmät ja välinpitämättömät vanhemmat voittaa!
Ehkäpä niin. Ja perinpohjainen perehdyttäminen jainalaisuuteen sekä päivittäiset palvontamenot jainalaiseen tapaan varmasti voittavat pahoinpitelyn ja nälässäpitämisen. Voihan asioita vertailla mielivaltaisesti, eikö totta?
Olen myös sitä mieltä että on moraalisesti väärin altistaa lapset uskonnolliselle opetukselle.
Mielestäni on kuitenkin OK antaa vanhempien päättää käyttäytyvätkö moraalisesti oikein vai väärin tässä asiassa.
Minä ja vaimoni erosimme seurakunnasta etteivät lapsemme joudu uskonnonopetuksen uhriksi koulussa.
Kotona ja koulussa heille on sitten opetettu hyvää moraalia muista kuin uskonnollisista lähtokohdista.
Sivuhuomautuksena mainittakoon, että minä olin ev.lut. seurakuntaan kuuluva ateisti, vaimoni agnostikko.
Sekin tuntui moraalisesti väärältä, mutta roikuimme kirkon jäseninä, ettemme olisi härinneet tapauskovaisten vanhempiemme sielunrauhaa. Mutta ensimmäisen tyttäremme syntymän aikaan emme enää voineet venyttää moraaliamme.
Montakohan ev.lut. ateistia Suomesta löytyy?
Vai puhut sinä moraalista? Miksi sitten niminerkkisi tarkoittaa itseään paholaista?
Se on niin notta lapset tynnöriin kasvamaan ja ulos päästetään sitten kun täyttävät 18v näin saadaan puhdas 100% aivopesemätön ihmisyksilö..
Ite oon 13v (älkää aliarvioiko iän takia) ja olen itse aina inhonnut uskonnon opetusta, mutta toisaalta siinä oppii muutakin kuin vain raamatun satuja. Sitäpaitsi, jos lapsesta kasvaa uskovainen ja hän ei ole opetellut näitä asioita jo koulussa niin missä sitten? Minua ei ole aivopesty. En usko jumalaan vaikka olen jo 6 vuotiaasta käynyt uskonnon tunneilla. Ussassa oppii mm. paljon hyödyllistä asiaa muista uskonnoista ja siten oppii ymmärtämään muita ihmisiä. Tietää myös miksi syntymäpäiviä, Joulua, Pääsiäistä ja muita uskontoon liittyviä päiviä vietetään.
Oletko tietoinen siitä, mikä on vaihtoehto? Eli elämänkatsomustieto. Katos kun se on nimenomaan juuri sitä, mitä lapsi tarvitsee, ilman niitä raamattusatuja. Ei ole mitään järkevää perustelua uskonnonopetukselle.
Mitään järkevää perustelua millekkään opetukselle jos pilkun kanssa tosissaan aletaan sextailemaan.
Ihan sama...
oikeus saada oikeaa tietoa maailmasta. Uskonnon opetus on luterilaista pappishapatusta. Siinä ei kerrota juuri mitään uskonnoista yleensä. Uskonnollinen kulttuuri-ilmentymä tulee esille historian opetuksessa. Kouluihin ei kuulu satujen opettaminen tosiasioina. Kouluttakoon kirkko jäseniään taikauskoon. Lasten aivopesu sielläkin on kyseenalaista.
Taitaa kirkko pelätä, että uskominen ei tulekaan luontojaan (henki ei lähesty omasta tahdostaan) edes taikauskojärjestön jäsenille, ellei siihen kasvateta maallisten ihmisten toimesta.
Olisiko sitten parempi heittää ne lapset kadulle, tai sanoa että häivy ja tee mitä huvittaa? Mieti sitä.
Uskoa joko on tai ei ole, ei sitä uskonnon tunneilta saa, vaan sen pitää tulla ihmiseen Jumalalta, ulkoapäin, ja monen asian vaikuttamana. Uskontotunnit ei tee uskovaista, oletko sattunut itse huomaamaan?
Eikö se ole niiden vanhempien oma asia mihin he jäkikasvunsa haluavat laittaa? On niin paljon ongelmanuoria jotka tarvitsisivat kuuntelijaa, jotka eivät ole uskonasioista kuuleetkaan. He tarvitsisivat rakkautta ja huolenpitoa, mutta monen kotona on valitettavasti itsekkäät alkoholistivanhemmat, joille paljon rakkaampi on viinapullo!