Agility syntyi 80- luvulla koiraharrastajien parissa, eräänlaisena länsimaisena, kaikkeen jo turhautuneen hyvinvointikansan mielijohteesta. Kun ei viitsitty enää itse urheilla, pantiin lemmiki sitä tekemään. Agility on kehittynyt jatkuvasti, useampia rotuja on vuosien saatossa otettu mukaan. Monet roduista ovat sitemmin menettäneet alkuperäiset käyttöominaisuutensa harrastuksen myötä(koska mm. entisestä paimenkoirarodusta on kehittynyt agilitykoira) Myös esteiden määrä on lisääntynyt ja käyneet vaikeammiksi.
Herää kysymys: onko agilityn terveyshaitat tutkittu? Koiran lonkille ei laji ainakaan liene hyväksi. Saati sitten koiran mielenterveys, kun se pistetään tekemään mitä luonnonvastaisimpia temppuja?
Herää kysymys: onko agilityn terveyshaitat tutkittu? Koiran lonkille ei laji ainakaan liene hyväksi. Saati sitten koiran mielenterveys, kun se pistetään tekemään mitä luonnonvastaisimpia temppuja?
Vastaukset 2
Vanhimmat
suorituksiin Agilityssä.Tai voihan koira tietenkin tehdä,mutta silloin on se aina jumbosijoilla ja ei omistaja sellasen kanssa jatka enään.Agilityssä pärjää vain jos koira on hulluna siihen itse ei muuten.Lonkille kaikkein pahinta on nyky koirien elämä eli kotona päivät ja isäntä vie hihnan kanssa lenkille pari kertaa.siinä lihaksisto ja luusto surkastuu ja suurin syy koirien lisääntyneille sairauksille.
Koirien pito ylipäätään lemmikkeinä on täysin eläinrääkkäystä!!! Koirien pitäisi antaa olla vapaana luonnossa, niin kuin kaikkien muidenkin "lemmikkieläinten" joita ihminen pitää huvinsa vuoksi vangittuina. Hävetkää!!!