Helppo kysyä mutta vaikeaa on antaa siihen vastaus.Helpompaa on pohtia vain mitä kuoleman jälkeen voisi tapahtua.On käynyt mielessä, että kun ruumis kuolee, kuoleman hetkellä sielu irtautuu ruumiista ja joko jää johonkin 'tilaan' tai sitten siirtyy sinne valoon tunnelin päässä, mistä niin paljon puhutaan.
Mitä kuoleman jälkeen?
Mietiskelijä :)
301135
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 30
Vanhimmat
Mitä sitten, ellei ihmisellä ole sielua kuollessaan, vaan se on kuollut ja kuopattu hänen elinaikanaan, sillä sellaisiakin ihmisiä on ollut olesassa
Hyvä kun löyty vähän lyhempi topicci, johon voi kirjoittaa.
Eli kun ihminen kuolee, niin hän kuolee. Kuoleman jälkeistä tietoisuutta ei ole. Kun raamattu alkoi muodostua, niin siitä tähän päivään asti ihminen on lohduttanut itseään ylösnousemuksella sun muulla löpinällä sen takia, koska kuolemahan on hirveä asia! Eikös? Vaan onko oikeasti?
Ihmisen toiminta perustuu aivoihin. Kun ne lakkaavat toimimasta, niin tietoisuus katoaa eli kuolemaa voi verrata vaikka nukutukseen: Kehosi tuntee sen, kun nukutusaine vaikuttaa ja pian silmät meneekin kiinni. Et tiedosta olevasi olemassa, kun nukut. Itse en tämän takia pelkää kuolemaa. Nyt eläessä on mahdollisuus miettiä, että kun kuolee niin ei pysty enää tekemään kaikkea kivaa eli elämään normaalia elämää. Kuoleman jälkeen ei ole paljon mahdollista miettiä, että "vitsi kun mä en oo tuolla elämässä". Kaikki nämä luulot siitä, että kuoleman jälkeen tiedostaisi jotenkin olemassaolonsa ja pystyisi siten kaipaamaan takaisin elämään, saa ihmiset pelkäämään kuolemaa.
Se on loppu vaan silloin. Sama homma käy ihmiselle kuin vaikka murskatulle tietokoneelle: Ei toimi! Eikä saa enää ikinä toimimaan samoista osista! Ihminenhän on eräänläinen biologinen kone, jota aivot ohjaavat. Meissä ei ole sen kummempia henkimaailman oliota kuten sielua, koska se ei nykytieteen nojalla voi olla totta.
Aika monihan meistä on joskus "kuollut". Nimittäin menettänyt tajuntansa. Useastikkin moni kyselee virkoontuaan, että mitä tapahtui, kun ei kerran muista mitään eli aivot eivät rekisteröineet sen hetken tapahtumia. Tajunnan lopullista menetystä voi verrata täten kuolemaan - aivot lakkaavat rekisteröimästä asioita ja katoat keskuudestamme.
Näin simppeliä tää on!
Eli lakatkaa miettimästä kuolemaa ja Eläkää!
Tylsä ja mielikuvitukseton materialistinen näkemys. Ei mitään uutta.
Palataan asiaan 50 vuoden päästä...
Vai tarvitaan kuolemaa miettiessä mielikuvitusta? Hmm...
Ja materialistisuus... Anteeksi loukkasinko sieluasi?
Tylsä? Elä vain omissa sfääreissäsi!!
Et sä mitään loukannut.
Mielikuvitus on mahtava juttu! Moni asia olis jäänyt keksimättä ilman sitä.
Vanhan mainoksen sanoin "alat oppia, poika!"
Luultavasti tulet vielä moneen kertaan muuttamaan kantasi. Voit toki uskoa kuolemaasi saakka, että mitään ei ole enää kuoleman jälkeen. Hiton tylsä elämä. Tai sitten ei. Sinähän sen itse päätät.
Ahdistaako ihmiset, jotka elävät "omissa sfääreissään"? Kadehditko heitä? Heillä on ainakin yleensä mielenkiintoinen elämä.
Mutta kuten sanottu, teet miten teet. Uskot tai et usko. ;)
ja yhtä pihalla, mitä tulee sen tietämykseen, mistään sielu henki tai "tuonpuoleiseen ja taivasmaailman asioihin.
Mitä on kuoleman jälkeen eikä siitä mitä HALUAISIN OLEVAN kuoleman jälkeen.
Haluatko jonkun katalogin mistä voi valita kaikki ominaisuudet mitä haluat kuoleman jälkeen olevan? Vai mietitkö mitä meitä oikeasti odottaa.
On tarjolla joko tieteen näkemykset tai sitten ihmisten subjektiiviset ja ristiriitaiset kokemukset. Monta uskontoa ja ristiriitaista uskomusta. Heitänkö noppaa siitä minkälainen taivas tai helvetti tai tyhjyys siellä odottaa?
kun alkaa tulla ikää.
Mutta jos tietää mitä kuolemassa tapahtuu niin se funtsiminen on ihan mielenkiintoista.
Valotunneli? Näin ainakin kuoleman rajalla käyneet ihmiset kertovat tapahtuvan. Tämä saattaa olla todellinen kokemus, koska niin monet ihmiset ovat sen kokeneet. Tämä tapahtuu uskonnosta riippumatta, ja tunnelissa tai sen jälkeen ihminen tuntee ääretöntä rakkautta.
Tunnelin jälkeen vastassa on joku ukonnollinen hahmo, johon kyseinen henkilö on eläessään uskonut. Kaikki uskonnot kokevat muunnelmia tästä eletyn elämän näkemyksien mukaan. Sitten Tavataan kuolleita ystäviä, tuttuja ja sukulaisia. Tämän jälkeen aletaan käydä henkiopettajan kanssa läpi eetyssä elämässä käytyjä kokemuksia.
Hyvä ja paha näytetään, sekä jokaisten tekojen ja sanojen vaikutukset kaikkiin osapuoliin. Nähdään, miten sanat ja teot ovat vaikuttaneet toisiin ihmisiin ja mitä he ovat reagoineet, tunteneet tai ajatelleet, ja mitä prosesseja kyseiset sanat tai teot toisen elämässä aiheuttivat. Sama koskee tietysti positiivisia tekoja.
Sitä mitä olet ennen kuolemaa, niin sitä olet myös kuoleman jälkeen, olit uskovainen tai et .
Ainut mahdollisuus vaikuttaa siihen mitä on fyysisen kuoleman jälkeen, on psykologinen kuolema, olit uskovaine tai et.
Vain psykologinen kuolema, joka tapahtuu, elämän aikana, on ainut kuolema jolla on jotain merkitystä ihmiselle.
Uskonnollinen uudesti syntyminen on pintapuolonen illuusio, joka ei muuta perisyntiä, joka on ihmisessä paljon syvemmällä, sitä ei voi poistaa rukoilemalla, eikä armolla, se on kärsittävä loppuun.
Tuo perisynti, vain jatkuu hamaan ikuisuuteen asti,ellet itse ymmärrä totuutta siitä, että mistä se on syntynyt, ja miksi se seraa ihmistä sukupolvesta toiseen.
>>>> Hyvä ja paha näytetään, sekä jokaisten tekojen ja sanojen vaikutukset kaikkiin osapuoliin. Nähdään, miten sanat ja teot ovat vaikuttaneet toisiin ihmisiin ja mitä he ovat reagoineet, tunteneet tai ajatelleet, ja mitä prosesseja kyseiset sanat tai teot toisen elämässä aiheuttivat. Sama koskee tietysti positiivisia tekoja. >>>>
Juu, kerrassaan kiintoisa idea. Jos on selkeästi tietoinen syvimmän unen aikana edes hetkittäin ja tuo sen päivätajuntaan, niin tietää syitä ja seurauksia. Syvimmän unen aikana avautuu syyseurauksen maailma. Se on sama maailma kuin kuolemanjälkeinen syiden ja seurausten pohdinta.
Olisi suuri siunaus olla jatkuvasti tietoinen päivälläkin syvimmän unen seuraus-tietoisuudesta. Siihen pystymme kun olemme kokonaan kuolleet psykologisesti.
tiedättekös että nämä valotunnelit sun muut äärimmäiset rakkaudet ovat vain aivojemme aikaansaamaa illuusiota. Monet kehomme toiminnot ovat tahdosta riippumattomia ja niin ovat tuollaiset spekuloinnitkin. Helppohan tuosta tunnelista on sitten jatkaa teoriaa yliluonnolliseen, kun kerran aivot ovat todellisuutta huijanneet. On ajateltava mitä fyysisesti tapahtuu, koska jos jokin ei ole fyysistä, niin sitä ei ole olemassa!
Okei :)
Myö ei tiijetä sen takia myö halutaan tietää että miten työ selitätte nämä seikat:
- potilaan sydän pysäytetään ja häneltä on teipattu silmät umpeen ja korvat tukittu tulpin, hän kertoo leikkauksen jälkeen leijuneensa katossa ja nähneensä mitä instrumenttia lääkäri käyttää (maallikoille tuntematon värkki)
- valotunnelikokemus päättyy siihen että astutaan tunnelista perille valoon jossa tavataan edesmenneitä omaisia (minkä vuoksi kaikki kokevat saman harhan?)
- jos (kuten tällä palstalla joku väitti) valotunnelin näkeminen tarkoittaa sitä että aivot ovat olleet liian kauan ilman happea ja vaurioita on jo syntynyt, niin miksi sydänpysähdyksestä selvinnyt ihminen joka kertoo tunnelin nähneensä ja edesmenneitä ihmisiä kohdanneensa ylipäätään ollenkaan PYSTYY kertomaan yhtään mitään, eikä ole muuttunut kuolaavaksi vihannekseksi?
Tiedepeikkoskeptikoissa on sama vika kuin uskovaisissa. Tullaan ilmoittamaan että NÄIN SE NYT SITTEN ON ja se siitä. En oikein pidä siitä että tieteestä tehdään uskonto. Tiede ei väitä tietävänsä mitään lopullisia totuuksia, tiede ei väitä mitään koska tiede ei ole olento vaan tiede eli väline hankkia lisää informaatiota.
Onko muuten auringonvalo fyysistä? Kyseessähän on hiukkanen jolla ei ole (lepo-)massaa, mutta liikettä piisaa ja energiaa:
http://fi.wikipedia.org/wiki/Fotoni
Miten jokin voi olla olemassa ilman massaa eli materiaa?
maailma jatkaa menoaan.
määritellä seuraavasti: Kaikkien elintoimintojen päättyminen. Sen jälkeen kun hengitys, sydämenlyönnit ja aivotoiminta pysähtyvät, elinvoima lakkaa vähitellen toimimasta ruumiin soluissa. Kuolema on elämän vastakohta.
Tätä kait sinäkin tässä kirjoituksessasi ajat takaa, ja näin se vain on totuus.
Mitä Raamattu sanoo missä kuolleet ovat?
1. Moos. 3:19: ”Otsasi hiessä sinun pitää syömän leipäsi, kunnes tulet maaksi jälleen, sillä siitä sinä olet otettu. Sillä maasta sinä olet, ja maaksi pitää sinun jälleen tuleman.”
Saarn. 9:10: ”Tee kaikki, mitä voimallasi tehdyksi saat, sillä ei ole tekoa, ei ajatusta, ei tietoa eikä viisautta tuonelassa, jonne olet menevä.”
Entä mitä Raamattu sanoo kuolleiden tilasta?
Saarn. 9:5: ”Sillä elävät tietävät, että heidän on kuoltava, mutta kuolleet eivät tiedä mitään”
Ps. 146:4: ”Kun hänen henkensä lähtee hänestä, niin hän tulee maaksi jälleen; sinä päivänä hänen hankkeensa raukeavat tyhjiin.”
Onko mitään kuoleman jälkeen?
Elinvoimamme palaa Jumalan luo mistä se on lähtöisinkin. Olemme sillätavalla Jumalan muistissa, jotta kun koittaa ylösnousemus, josta Raamattu puhuu, niin silloin Jehova Jumala voi palauttaa elämämme uuteen ruumiiseen, jonka hän meille valmistaa, jotta voimme jatkaa elämää täällä maan päällä paratiisimaisissa oloissa "uudessa maassa" jopa ikuisesti. Tämän toivon Raamattu lupaa. Apostolien teot 24:15:" ja pidän sen toivon Jumalaan, että on oleva ylösnousemus, jota nämä itsekin odottavat, sekä vanhurskasten että vääräin."
Minusta kannattaa sen elämisen lisäksi myöskin miettiä sitä tulevaisuutta jonka Raamattu meille lupaa ja ottaa selvää mitä meidän tulisi tehdä, jotta pääsisimme siitä nauttimaan.
Vastaus henkilölle, joka uskoo että "Se on loppu vaan silloin. Sama homma käy ihmiselle kuin vaikka murskatulle tietokoneelle" --> Miten perustelet? Haluaisin tietää, mistä voit olla niin varma, että ihmisen kuolemaa voi suoraan verrata siihen kun hakkaa pesismailalla fujitsun koneen tuusan nuuskaksi? Oletko kuullut jonkun sanovan niin? Kenties joku, joka on kokemuksen kautta oppinut, että tämä on homman nimi? En usko.
Toisaalta uskon, että joustamattoman kuuloinen uskosi asiaan johtuu siitä samasta ilmiöstä, joka esiintyy mielessämme kun joku kysyy: "Onko tässä maailmankaikkeudessa olemassa jotakin, mikä olisi loputonta ja samalla aineellista?" Miettiessään tuohon vastausta, ihmiset päätyvät nopeasti vastaamaan vain: "Ei tietenkään. Onko joku muka nähnyt jotain tällaista?" Vaan eipä olekaan kyse siitä, onko joku ihminen (joka on elänyt siis maapallolla, eli eräässä pienen pienessä kolkassa universumissa) nähnyt vastaavaa ilmiötä loputtomasta materiasta.
Koko ikämme kun kerta elämme maapallon päällä, niin täältä me myös saamme päähämme kaikki skeemat. Siksi useat uskovat että ajatus loputtomasta materiasta on mahdoton; sellaistahan ei ole olemassa edes maapallollakaan!!
Voisi vitsikkäästi jopa sanoa, että henkilö, jolle vastausta kirjoitan, on ollut aatteissaan yhtä kapeamielinen, kuin maapallo koossaan pieni (verrattaessa maailmankaikkeuteen).
tehdään itsari ja katotaan :D
mitä vaikeaa tämän tajuamisessa on?
tarkoitan siis sitä että kuoleman jälkeisyyttä ei tietenkään ole. asia on niin itsestäänselvyys kuin voi vain olla.
toki monelle ei ole.
eli ihminen palaa tietoisuuden retkeltä takaisin maahan eli jumalan seuraan.
jumala määritellään siis kun asiaa tulkitsee niin maailmankaikkeudeksi itsekseen.
olemme siis kaikki osa jumalaa. ja kuollessamme olemme jumalan kanssa yhtä.
kuoeman jälkeen siis seuraa loputon tiedottomuuden tila.
siis kapeamielinen siinä mielessä että et osaa ajatella, että tietoisuus voisi olla katoavaista.
Missä kohtaa tekstiäni ilmenee, etten osaisi ajatella tietoisuuden olevan katoavaista?
Perustele. Miksi se on itsestäänselvyys ettei kuoleman jälkeen ole enään mitään?
niin nousiko hän tässä maallisessa ruumiissa eikä henkiruumiissa, koska maallinen ruumishan katosi haudasta? Eikö Jeesuksen maallisia jäännökisä ole tosiaankaan koskaan löydetty ja etsittiinkö niitä edes? Luotetiin vain että enkeli vieritti kiven haudan suullta jne.
edellinen uuno kirjoittaa "meissä ei ole mitään sielua koska se on nykytieteen mukaan mahdotonta"
Eli aurinko kiertää maata, maa on pannukakku ja kuu juustoa. Koska vielä hetki sitten "nykytiede oli noiden asioiden kannalla"
Meinaatko sinä pikkuinen että maailmanjärjestys muuttuu aina sen mukaan miten "nykytiede" kehittyy.
Meidän tieteemme ovat niin kaukana maailman ymmärryksestä, että viimeinen asia mihin voi uskoa on tiede. Ikiaikaiset uskomuksetkin ovat lähempänä totuutta ja todellisuutta kuin niin kutsuttu, laput silmillä kulkeva nykytiede. Se ei ymmärrä sen enempää kuin ihminen. Etkä voi millään väittää selvittäneesi maailman kaikkia mysteerejä ja toimintamalleja.
Kun oivaltaa, niin ymmärtää.
Ihmisen hengellä ei ole alkua eikä loppua. Kaikki ovat saman lain alaisia.
Jos sokeutuu aineellisuuteen ja pitää vain sitä itseisarvona, ei mielestäni voi oivaltaa totuutta joka on käänteinen tähän aineellisuuden totuuteen verrattuna.
Henki on aina ollut ja se on saanut oikeuden myös aineelliseen olemassaoloon, tosin vai rajalliset ajanjaksot kerrallaan.
tämä jo kumosi väitteesi.