ansioutunut professori ja historioitsija timo vihavainen vertasi paljon keskustelua ja närääkin herättäneessä sunnuntaihesarin artikkelissa nykyistä maahanmuuttopoliittista keskusteluilmapiiriä aikoinaan kommunismin ja nykyisin feminismin ympärillä liikkuvaan keskusteluun. aatteisiinsa sulkeutuneet vakaumuksen kannattajat asettuvat kilpikonnapuolustukseen torjumaan kaiken kritiikin ja keskusteluun antautuessaankin he tyypillisesti kryhtyvät ensitöikseen vastahyökkäyksiin kutsuen opponenttejaan milloin kapitalismin kätyreiksi, rasisteiksi tai sovinisteiksi.
vihavaisen haastatteluartikkelin pystyy kylläkin älykäs lukija heti huomaamaan teräväksi kärjistykseksi, -rintamalinjat eivät todellisessa elämässä useinkaan ole yhtenäiset ja reuna-alueilla voidaan käydä henkilökohtaisella tasolla rakentavaakin vuoropuhelua.
palstan luonteen vuoksi on nyt pitäydyttävä kovinkin muodikkaassa feminismissä, jossa on ollut nähtävissä voimakastakin sisäistä muutoshenkeä. nuoremman polven akateemiset feministit ovat yhä suuremmassa määrin kyseenalaistaneet ns toisen polven feministien tavoitteita ja opportunistista asennetta. useilla suomalaisilla feministiblogeilla, joita on siis viime aikoina syntynyt runsaasti, on edellisen aallon feministejä arvosteltu pysähtyneisyydestä ja monia heidän arvokkaina pitämiään tavoitteita ja saavutettuja ansioita on lähdetty ruotimaan uusista näkökulmista. esimerkiksi suhtaumisessa seksityöhön kolmannen aallon feministit ovat lähentyneet jopa pelottavalla tavalla perinteistä heteromiehistä näkemystä. monet kokevat seksityön, kuten pornografian ja prostituution, haltuunoton merkitsevän feminististä vapautta. samoin kaikki muu kehollisuuteen liittyvä nähdään feministisin silmin voimaannuttavana, vastoin aikaisempaa, jolloin naisen kehoon liittyvät kulttuurisidokset nähtiin feminismissä patriarkaalisuuden kahleina. kuten esimerkiksi hennes&mauritzin tai vastaavat ulkomainokset, jotka parissa vuodessa ovat feministisessä tulkinnassa muuttuneet naisen esineellistämisestä vaihtoehtoiseksi tavaksi hankkia elantonsa. :)
näille uusille feministiblogisteille on tyypillistä, etten sanoisi jopa stereotyypillistä, amerikkalaisvaikutteiden kritiikitön matkiminen. esimerkiksi yhdysvaltalaiselta feministing-blogiportaalilta haetaan jatkuvasti uutta kirjoitusmateriaalia muokkaamatta sitä juurikaan suomen oloihin. mikä ilmiö syö hieman näiden sinänsä raikkaiden kirjoitusten persoonallisuutta.
näin siis feminismikin uudistuu kuvaannollisen äidinmurhan kautta. toisaalta alussa esittyihin ismeihin palatakseni on toki muistettava, että 1800-luvun puolivälissä pappisvallan alaisesta luterilaisesta kirkosta eronnut körttiläislahkokin tuntui sen ajan mittapuussa nuorekkaalta ja vapaamieliseltä. kaikki on siis suhteellista.
vihavaisen haastatteluartikkelin pystyy kylläkin älykäs lukija heti huomaamaan teräväksi kärjistykseksi, -rintamalinjat eivät todellisessa elämässä useinkaan ole yhtenäiset ja reuna-alueilla voidaan käydä henkilökohtaisella tasolla rakentavaakin vuoropuhelua.
palstan luonteen vuoksi on nyt pitäydyttävä kovinkin muodikkaassa feminismissä, jossa on ollut nähtävissä voimakastakin sisäistä muutoshenkeä. nuoremman polven akateemiset feministit ovat yhä suuremmassa määrin kyseenalaistaneet ns toisen polven feministien tavoitteita ja opportunistista asennetta. useilla suomalaisilla feministiblogeilla, joita on siis viime aikoina syntynyt runsaasti, on edellisen aallon feministejä arvosteltu pysähtyneisyydestä ja monia heidän arvokkaina pitämiään tavoitteita ja saavutettuja ansioita on lähdetty ruotimaan uusista näkökulmista. esimerkiksi suhtaumisessa seksityöhön kolmannen aallon feministit ovat lähentyneet jopa pelottavalla tavalla perinteistä heteromiehistä näkemystä. monet kokevat seksityön, kuten pornografian ja prostituution, haltuunoton merkitsevän feminististä vapautta. samoin kaikki muu kehollisuuteen liittyvä nähdään feministisin silmin voimaannuttavana, vastoin aikaisempaa, jolloin naisen kehoon liittyvät kulttuurisidokset nähtiin feminismissä patriarkaalisuuden kahleina. kuten esimerkiksi hennes&mauritzin tai vastaavat ulkomainokset, jotka parissa vuodessa ovat feministisessä tulkinnassa muuttuneet naisen esineellistämisestä vaihtoehtoiseksi tavaksi hankkia elantonsa. :)
näille uusille feministiblogisteille on tyypillistä, etten sanoisi jopa stereotyypillistä, amerikkalaisvaikutteiden kritiikitön matkiminen. esimerkiksi yhdysvaltalaiselta feministing-blogiportaalilta haetaan jatkuvasti uutta kirjoitusmateriaalia muokkaamatta sitä juurikaan suomen oloihin. mikä ilmiö syö hieman näiden sinänsä raikkaiden kirjoitusten persoonallisuutta.
näin siis feminismikin uudistuu kuvaannollisen äidinmurhan kautta. toisaalta alussa esittyihin ismeihin palatakseni on toki muistettava, että 1800-luvun puolivälissä pappisvallan alaisesta luterilaisesta kirkosta eronnut körttiläislahkokin tuntui sen ajan mittapuussa nuorekkaalta ja vapaamieliseltä. kaikki on siis suhteellista.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.