Hei!
Tänään meni usko suomalaiseen terveydenhuoltoon. Olen ollut liikenneonnettomuudessa 13v sitten, josta muistoksi on jäänyt krooniset kivut polveen. Polvea on operoitu tähystämällä useaan kertaan, välillä löydetty halkeamia kierukasta, välillä ei mitään. Pääasiallisena lääkityksenä on ollut Panacod tai Tramal, välillä vuorotellen, välillä melkein kokonaan ilman lääkkeitä jonkin aikaa. Monet särkylääkkeet (ibuprofeeni, asa ym) ovat kiellettyjen listalla muiden sairauksien/oireiden vuoksi. Nämä kaksi ovat toimineet suht hyvin tähän asti. Mutta tänään puhuessani lääkärini kanssa jatkohoidosta (fysioterapiasta) hän kieltäytyi uusimasta enää noita lääkkeitä. Olin kokeillut parin viikon ajan Arcoxiaa, joka taas aiheutti kivaa poltetta vatsaan vaikka otin ruoan kanssa. Lääkäri totesi vaan ettei sitten voi mitään, tietää hyvin, ettei monet lääkkeet minulle sovi.
Onko muilla kokemusta tästä, että varmuuden vuoksi jätetään lääkitsemättä, ettei vain potilas tule riippuvaiseksi lääkkeistä? Vaikka elämänlaatu olisi hyvä näiden avulla, ja töissä pystyisi käymään ilman sairauspoissaoloja. Väärinkäytöstä ei todellakaan ole kyse, eivätkä määrät ole oleellisesti nousseet.
Itku tuli puhelimessa, ei meinannut sanaa saada sanottua enää lääkärille, kun alkoi pelottaa niin vietävästi tulevaisuus ilman lääkkeitä, kivut palaavat ja työlle taitaa saada sanoa hyvästit.
En enää ihmettele yhtään, että kipupotilaat tekevät paljon itsemurhia Suomessa. Kannattaisko kokeilla privaattipuolen lääkäriä, josko sitä kautta onnistuisi ja potilasta todella ymmärrettäisi? Vai ajaa kallioleikkaukseen kun jäljellä olevat lääkkeet loppuvat? Alkaa tosissaan olla vaihtoehdot vähissä.
Tänään meni usko suomalaiseen terveydenhuoltoon. Olen ollut liikenneonnettomuudessa 13v sitten, josta muistoksi on jäänyt krooniset kivut polveen. Polvea on operoitu tähystämällä useaan kertaan, välillä löydetty halkeamia kierukasta, välillä ei mitään. Pääasiallisena lääkityksenä on ollut Panacod tai Tramal, välillä vuorotellen, välillä melkein kokonaan ilman lääkkeitä jonkin aikaa. Monet särkylääkkeet (ibuprofeeni, asa ym) ovat kiellettyjen listalla muiden sairauksien/oireiden vuoksi. Nämä kaksi ovat toimineet suht hyvin tähän asti. Mutta tänään puhuessani lääkärini kanssa jatkohoidosta (fysioterapiasta) hän kieltäytyi uusimasta enää noita lääkkeitä. Olin kokeillut parin viikon ajan Arcoxiaa, joka taas aiheutti kivaa poltetta vatsaan vaikka otin ruoan kanssa. Lääkäri totesi vaan ettei sitten voi mitään, tietää hyvin, ettei monet lääkkeet minulle sovi.
Onko muilla kokemusta tästä, että varmuuden vuoksi jätetään lääkitsemättä, ettei vain potilas tule riippuvaiseksi lääkkeistä? Vaikka elämänlaatu olisi hyvä näiden avulla, ja töissä pystyisi käymään ilman sairauspoissaoloja. Väärinkäytöstä ei todellakaan ole kyse, eivätkä määrät ole oleellisesti nousseet.
Itku tuli puhelimessa, ei meinannut sanaa saada sanottua enää lääkärille, kun alkoi pelottaa niin vietävästi tulevaisuus ilman lääkkeitä, kivut palaavat ja työlle taitaa saada sanoa hyvästit.
En enää ihmettele yhtään, että kipupotilaat tekevät paljon itsemurhia Suomessa. Kannattaisko kokeilla privaattipuolen lääkäriä, josko sitä kautta onnistuisi ja potilasta todella ymmärrettäisi? Vai ajaa kallioleikkaukseen kun jäljellä olevat lääkkeet loppuvat? Alkaa tosissaan olla vaihtoehdot vähissä.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mielestäni silloin, jos kipu on kroonistunut, sitä ei saisi jättää hoitamatta. Yritä päästä sairaanhoitopiirisi kipulääkärille, sillä uskoisin jokaisessa keskus-sairaalassa sellaisen olevan.
Voimi sinulle!
Samasta minäkin olen taistellut, viimeksi tänään.
Jo kuukausi sitten oli uusittavana reseptit, lääkäri oli laittanut viestin apteekkiin, ettei voi uusia näitä lääkkeitä ( tramal 100mg ja panacod ) niitä ei saa käyttää yhtäaikaa!
No, apteekissa huomattiin, että reseptillä oli vielä jäljellä lääkkeitä joksikin aikaa ( panacod)
tramal oli uusittu, mutta viestissä luki, että voit käyttää panadolia, voi per...e, mitä minä söisin tuota lääkettä, mikä ei tehoa todellakaan näihin kipuihin...
Eilen vein sitten panacod reseptin uusittavaksi tk:een ja laitoin viestin lääkärille, että vilkaisis välillä sairaskertomusta, minulla krooninen selkäkipu, on kokeiltu monenmoista lääkitystä ja viimein saatu suht. hyvä lääkitys kipuklinikalta, tosin ollut jo käytössä ainakin pari vuotta tuolla annostuksella.
Tänään soitti hoitaja tk:sta, kysyi miten otan lääkkeitä? otanko yhtäaikaa näitä molempia? voisiko vaihtaa annostusta yms.?
Nähtäväksi jää saanko kys. lääkettä enää, mutta saavat tooosi vihaisen asiakkaan tk:een jos lääkettä ei anneta!
En välitä moisesta vaikka olisin riippuvainen noista lääkkeistä, mutta ilman kipulääkettä en pysty olemaan, sen tiedän ja sanonkin suoraan lääkärille, että sittenpä menen vaikka junan alle...
Puhuin tänään lääkärin kanssa aiheesta, joka on työkaverini. Sanoi itse lääkitsevänsä kipuja vaikka selkeää diagnoosia ei potilaalle olisikaan saatu. Kävin työterveyslääkärillä nyt iltapäivällä, joka sanoi ettei voi ilman erikoislääkärin määräystä uusia noita lääkkeitä (samat kuin sinulla). Kysyin että mitenkäs tk-lääkäri on nämä lääkitykset aloittanut ja sitten mielivaltaisesti yhtäkkiä kieltäytyykin uusimasta. Ja minun annostukseni ovat kuulema vielä tosi pienet, eli ei mistään liikakäytöstä todellakaan ole kyse, eikä annostuksia ole tarvinnut nostaa vuosiin. Tosin tämän vuoden aikana kivut ovat lisääntyneet niin, että niitä on lähes päivittäin, myös öisin välillä.
Katsotaan, jos vaikka tämä työkaverini uusisi ja saisin käydä töissä normaaliin tapaan. Sanoin muuten työterveyslääkärille, että saa teettää minulle huumetestit, jos jotain epäilee, kun jotain niistä sattui ohimennen mainitsemaan. Naurettavaa touhua Suomessa. Ehkä meistä pääsee helpoimmin eroon, kun jättää uusimatta ja monet todellakin menevät junan alle.
Voimia!
Kipu on kamala vaiva. Oletko kokeillut Bioptron-lamppua, joka on kipuja lievittävä valohoito? Uskon,että siitä saisit apua, kun moni muukin tuttuni on saanut.
Kannattaa kokeilla asentohoitoa, onpa kipu missä tahansa kehossa ja sen syntyhistoria mikä tahansa.
Asentohoidolla hoidetaan tasapainoaistia, joka huonosti toimiessaan aiheuttaa lihasjännitystä
ja samalla lisää adrenaliinin (ponnistushormonin) eritystä. Tämän vuoksi koko hormonieritys
eli sisäeritysketju voi joutua epätasapainoon. Sen seurauksena edelleen saattaa syntyä häiriöitä
neste-, suola-, sokeri- tai rasva-aineenvaihdunnassa. Esim. neste- ja suola-aineenvaihdunnan häiriö
aiheuttaa usein eriasteisia kuivumisongelmia missä tahansa kehon osassa. Esim. nivelkalvojen kuivuminen voi tehdä liikkumisen kivuliaaksi. Lisäksi jännittyneiden lihasten liikeradat vääristyvät ja rasittavat ja kuluttavat niveliä.
On mahdollista, että liikenneonnettomuudessa tärähdyksen voimasta suuri määrä kalkkikivihiukkasia on singonnut tasapainoaistin kaarikäytäviin eivätkä ne pääse takaisin oikeisiin asemiinsa ilman asentohoitoa.
Tämän hoidon teho perustuu painovoiman hyväksikäyttöön ja sen välitön vaikutus on lihasten rentoutuminen, jolloin kehon oma säätelyjärjestelmä eli hormonieritys pystyy tasapainottamaan aineenvaihduntaa.
Lisätietoja osoitteessa asentohoito.auttaa.fi
Itsekin olen kivun kanssa tapellut nyt 2 vuotta, joista vuosi on ollut täysin invalidisoivaa, olen ollut nyt 300pv sairaslomalla ja nyt se muuttuu kuun vaihteessa sairaseläkkeeksi ja ikää on 26 vuotta. Selkärankareuma on ongelman syy ja siihen syön ja piikitän reumalääkkeitä, mm metotreksaattia ja Humiraa. Kipulääkkeet on käyty Panacod->Tramal->Tramal Retard ja siitä Temgesic 0.4mgx4 päivässä, yli 8kk söin Temgesicia päivittäin ja riippuvaisekshan siitä tulee ja se vaihdettiin suorilta vaan ainakin 10x tehottomampiin Norspan laastareihin (sama aine, mutta tasanen vaikutus, vaihdetaan 7vrk välein). En ole aikoihin nukkunut normaalisti, selkä valvottaa useamman vuorokauden putkeen ja sitten väsyn täysin ja nukun päivällä ja yöllä ja milloin mitenkin. En näe ystäviä ja olen syvästi masentunut ja ahdistunut tästä tilanteesta, ei mitään valoa edessä. Ja suomen kivunhoito on maailman huonompia, opioideja jotka auttavat suurimmalla osalla, ei määrätä ollenkaan tai tarpeeks kun "niihin jää koukkuun". Mielummin olen riippuvainen lääkkeistä ja elän kohtuu kivutonta elämää kun elän elämän luhistuttavan kivun kanssa.
En todellakaan ihmettele itsekään miksi suomessa tehdään itsemurhia niin paljon.