kroonisen kivun hoito/hoidon lopetus

Hei!

Tänään meni usko suomalaiseen terveydenhuoltoon. Olen ollut liikenneonnettomuudessa 13v sitten, josta muistoksi on jäänyt krooniset kivut polveen. Polvea on operoitu tähystämällä useaan kertaan, välillä löydetty halkeamia kierukasta, välillä ei mitään. Pääasiallisena lääkityksenä on ollut Panacod tai Tramal, välillä vuorotellen, välillä melkein kokonaan ilman lääkkeitä jonkin aikaa. Monet särkylääkkeet (ibuprofeeni, asa ym) ovat kiellettyjen listalla muiden sairauksien/oireiden vuoksi. Nämä kaksi ovat toimineet suht hyvin tähän asti. Mutta tänään puhuessani lääkärini kanssa jatkohoidosta (fysioterapiasta) hän kieltäytyi uusimasta enää noita lääkkeitä. Olin kokeillut parin viikon ajan Arcoxiaa, joka taas aiheutti kivaa poltetta vatsaan vaikka otin ruoan kanssa. Lääkäri totesi vaan ettei sitten voi mitään, tietää hyvin, ettei monet lääkkeet minulle sovi.

Onko muilla kokemusta tästä, että varmuuden vuoksi jätetään lääkitsemättä, ettei vain potilas tule riippuvaiseksi lääkkeistä? Vaikka elämänlaatu olisi hyvä näiden avulla, ja töissä pystyisi käymään ilman sairauspoissaoloja. Väärinkäytöstä ei todellakaan ole kyse, eivätkä määrät ole oleellisesti nousseet.

Itku tuli puhelimessa, ei meinannut sanaa saada sanottua enää lääkärille, kun alkoi pelottaa niin vietävästi tulevaisuus ilman lääkkeitä, kivut palaavat ja työlle taitaa saada sanoa hyvästit.

En enää ihmettele yhtään, että kipupotilaat tekevät paljon itsemurhia Suomessa. Kannattaisko kokeilla privaattipuolen lääkäriä, josko sitä kautta onnistuisi ja potilasta todella ymmärrettäisi? Vai ajaa kallioleikkaukseen kun jäljellä olevat lääkkeet loppuvat? Alkaa tosissaan olla vaihtoehdot vähissä.
4515
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

kipukynnystä nostava lääke. Tiedät itsekin että Panacod ei ole hyvä pitkäaikaisessa käytössä, ei pelkästään siis codeiinin takia, ei, vaan kuten tiedät, parasetamol ei ole mikään maksaystävällinen.

Käänny kipuvin hoitoon erikoistuneen yksityislääkärin puoleen. Missä sinulla on ollut hoitokontakti tähän saakka, siis koko tuon 13 vuoden ajan? Minkä alan erikoislääkäreiden hoidossa?

Äänestä
  • Pääasiassa julkisella puolella olen ollut hoidossa, ortopedillä käynyt n. kerran vuodessa tk-lääkärin lähettämänä arviossa, kun aina vaan ajattelevat että jotain leikattavaa saattaisi olla. Itse en todellakaan menisi enää ortopedille, kun tiedän ettei sieltä apua saa. Liikuntaa kehoitetaan harrastamaan enemmän, ja ottamaan enemmän särkylääkettä, kun liikkuminen sattuu. Tai jos pyydän uusimaan unilääkereseptin, että kivun takia saisin nukuttua (ja töissä käytyä nuokkumatta) niin käsketään ottaa enemmän lääkettä. Ja ulostuslääkettä, kun ummetuksesta valitan.

    Nyt siis menossa fysioterapiaan, johon toivon pääseväni työterveyshuollon kautta, ettei tarvitsi joka poissaolotuntia korvata. Pian kolmeen vuoteen ei yhtään poissaolopäivää töistä, enkä haluaisi kierteeseen joutua vain sen takia, ettei kipua uskalleta lääkitä Suomessa. Työelämää normaaliin eläkkeeseen asti vielä 30v edessä, enkä halua jämähtää ennenaikaiselle eläkkeelle, kun paljon vielä opiskelu- ym suunnitelmia haaveissa.

    Seuraava askel on fysiatri tai kipupoliklinikka ortopedin kirjoittaman epikriisin mukaan, ellei fysioterapiasta ole pian apua.

    Äänestä

  • hoitajaepätoivoinen2 kirjoitti:

    Pääasiassa julkisella puolella olen ollut hoidossa, ortopedillä käynyt n. kerran vuodessa tk-lääkärin lähettämänä arviossa, kun aina vaan ajattelevat että jotain leikattavaa saattaisi olla. Itse en todellakaan menisi enää ortopedille, kun tiedän ettei sieltä apua saa. Liikuntaa kehoitetaan harrastamaan enemmän, ja ottamaan enemmän särkylääkettä, kun liikkuminen sattuu. Tai jos pyydän uusimaan unilääkereseptin, että kivun takia saisin nukuttua (ja töissä käytyä nuokkumatta) niin käsketään ottaa enemmän lääkettä. Ja ulostuslääkettä, kun ummetuksesta valitan.

    Nyt siis menossa fysioterapiaan, johon toivon pääseväni työterveyshuollon kautta, ettei tarvitsi joka poissaolotuntia korvata. Pian kolmeen vuoteen ei yhtään poissaolopäivää töistä, enkä haluaisi kierteeseen joutua vain sen takia, ettei kipua uskalleta lääkitä Suomessa. Työelämää normaaliin eläkkeeseen asti vielä 30v edessä, enkä halua jämähtää ennenaikaiselle eläkkeelle, kun paljon vielä opiskelu- ym suunnitelmia haaveissa.

    Seuraava askel on fysiatri tai kipupoliklinikka ortopedin kirjoittaman epikriisin mukaan, ellei fysioterapiasta ole pian apua.

    tämän vastarannan kiiskin teorioihin kivuista, lääkityksestä ym? Itse olen myös kipupotilas (selkä), käytössä Panacod, Tradolan, Noritren.. kokeilin myös Cymbaltaa (jolla kivut mielestäni vain lisääntyivät).

    http://www.anttiheikkila.com/index.php?id=4&sivu=3

    En täysin ymmärrä Heikkilän aivoituksia, mutta jotain perää tässä väitteessä voisi olla:

    "Pitkäaikainen lääkitys lisää oleellisesti vakavien sivuvaikutusten määrää ja kroonistavat vaivaa. Juuri lääkkeet ovat selkäkivun pitkittymisen pääasiallinen syy nykyaikana. Kemiallinen keskushermoston manipulaatio johtaa vain kierteeseen sillä oireet pyrkivät lisääntymään jolloin niiden vaimentamiseksi tarvitaan lisälääkitystä. Kolmiolääkkeet ylläpitävät kipua sillä ne tavallaan jähmettävät aivotoiminnan ehkäisten kaikki muutokset. Moni pääsee kivuistaan pelkästään lopettamalla lääkityksen. Huumatut aivot menettävät plastisuutensa eivätkä kykene mukautumaan muuttuneisiin tiloihin."

    Olen itse huomannut, että vaikka yritän vaimentaa kipua nostamalla annostusta, saatan olla kipeämpi kuin niinä päivinä jolloin syön pienempää annosta. Eli Heikkilän väitteessä voisi olla perää. Kipuja on, siitä en pääse mihinkään, mutta ehkä minun pitäisi testata kuinka kipeä olen jos lopetan lääkkeet kokonaan.

    Äänestä

Kannattaa selvittää, olisiko mahdollista hyödyntää kannabista kivunlievityksessä. Tehokas kipulääke kuulemani mukaan. Alla joitain linkkejä.

http://www.uusisuomi.fi/kotimaa/59087-suomen-pankin-entinen-paajohtaja-”vanhuksille-kannabista”
http://kannabisuutiset.wordpress.com/2008/09/21/uudet-kannabispohjaiset-laakkeet-voivat-ehkaista-kipua-aivoihin-vaikuttamatta/
http://wikikko.info/wiki/Hamppu#L.C3.A4.C3.A4kek.C3.A4ytt.C3.B6
http://fi.wikipedia.org/wiki/Kannabis#Kannabis_l.C3.A4.C3.A4kkeen.C3.A4

Äänestä

Kommentoi aloitusta


hoitajaepätoivoinen2 kirjoitti:

Hei!

Tänään meni usko suomalaiseen terveydenhuoltoon. Olen ollut liikenneonnettomuudessa 13v sitten, josta muistoksi on jäänyt krooniset kivut polveen. Polvea on operoitu tähystämällä useaan kertaan, välillä löydetty halkeamia kierukasta, välillä ei mitään. Pääasiallisena lääkityksenä on ollut Panacod tai Tramal, välillä vuorotellen, välillä melkein kokonaan ilman lääkkeitä jonkin aikaa. Monet särkylääkkeet (ibuprofeeni, asa ym) ovat kiellettyjen listalla muiden sairauksien/oireiden vuoksi. Nämä kaksi ovat toimineet suht hyvin tähän asti. Mutta tänään puhuessani lääkärini kanssa jatkohoidosta (fysioterapiasta) hän kieltäytyi uusimasta enää noita lääkkeitä. Olin kokeillut parin viikon ajan Arcoxiaa, joka taas aiheutti kivaa poltetta vatsaan vaikka otin ruoan kanssa. Lääkäri totesi vaan ettei sitten voi mitään, tietää hyvin, ettei monet lääkkeet minulle sovi.

Onko muilla kokemusta tästä, että varmuuden vuoksi jätetään lääkitsemättä, ettei vain potilas tule riippuvaiseksi lääkkeistä? Vaikka elämänlaatu olisi hyvä näiden avulla, ja töissä pystyisi käymään ilman sairauspoissaoloja. Väärinkäytöstä ei todellakaan ole kyse, eivätkä määrät ole oleellisesti nousseet.

Itku tuli puhelimessa, ei meinannut sanaa saada sanottua enää lääkärille, kun alkoi pelottaa niin vietävästi tulevaisuus ilman lääkkeitä, kivut palaavat ja työlle taitaa saada sanoa hyvästit.

En enää ihmettele yhtään, että kipupotilaat tekevät paljon itsemurhia Suomessa. Kannattaisko kokeilla privaattipuolen lääkäriä, josko sitä kautta onnistuisi ja potilasta todella ymmärrettäisi? Vai ajaa kallioleikkaukseen kun jäljellä olevat lääkkeet loppuvat? Alkaa tosissaan olla vaihtoehdot vähissä.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu