lopun elämääni sattui pari vuotta sitten jolloin meinasin menettää henkeni autokolarissa. Kaikki oli milleistä kiinni konkreettisesti sanottuna. Se päivä opetti minulle enemmän elämästä kuin yhteensä mitä olen oppinut siihen mennessä. Se sai tajuamaan kuinka pienestä elämä on kiinni loppujenlopuksi ja kuinka sattumanvaraista meidän syy voi olla täällä oloon tai lähtö täältä. Silloin vain ei ollut minun aikani lähteä täältä, kaikelle on syy ja sille seuraus. Monta kertaa olen pohtinut tässä parin vuoden aikana, että miksi juuri näin, miksi minä, mitä jos olisin tehnyt tuon ja tuon asian toisin, olisiko asiat sitten toisin, kenties pahemmin vai paremmin..hmm kuka sen tietää, en ainakaan minä, tuskin kukaan ja ehkä niin on parempi. Siitä lähtien näen maailman ja ihmiset, ympäristön ihan eri tavalla. Osaan arvostaa pieniä tavan arkisia asioita enemmän enkä valita pienestä, koska tiedän että joillakin asiat ovat todella huonosti eikä sille voi juuri mitään.
Perhe ja ystävät ovat tulleet uuteen rooliin entistä enemmän, olisin voinut menettää kaiken tuon tuosta noin vaan ja jättänyt pelkkää tyhjää ja surua taakseni. Olen alkanut tehdä enemmän asioita sydäm
en äänellä enkä niinkään järjellä, mitä tulee omiin päätöksiini eikä koske muita. Tämän sai aikaan ajatus siitä että mitä kaikkia asioita en olisi ehtinyt tekemään. Opettava kokemus oli ja olen kasvanut ihmisenä.
Onnettomuudesta jäi henkisiä ja fyysisiä arpia, selvisin vähällä loppujen lopuksi, mutta huonommin olisi voinut käydä. Olen iki onnellinen, että sain toisen mahdollisuuden, olen tässä ja nyt, tunne eläväni ja elämä maistuu tällä hetkellä melko makealta. Vieläkin silloin tällöin kun vilkaisen peiliin niin muistan mitä tapahtui ja tulen muistamaan sen lopun elämääni, siitä ei pääse eroon, se on varma. Asian olen loppuun käsitellyt itseni kanssa ja olen sujut itseni kanssa, näin vaan tapahtui. Onnettomuutta ennen en juuri pohdiskellut asioita kovin syvällisesti ja harkinnut asioita monelta kantilta, nykyään asiat ovat toisin. Elämänarvot uuteen järjestykseen ja tiedän mikä elämässä on loppujen lopuksi tärkeää. Eri toten tiedän mitä itse elämältä haluan ja siihen tähtään. Perhe,ystävät,terveys ja omien tavoitteiden/unelmien toteuttaminen on jotain mitä tulisi vaalia.
Kaikki ei pyöri kolikon ympärillä, elämä on lahja.
Perhe ja ystävät ovat tulleet uuteen rooliin entistä enemmän, olisin voinut menettää kaiken tuon tuosta noin vaan ja jättänyt pelkkää tyhjää ja surua taakseni. Olen alkanut tehdä enemmän asioita sydäm
en äänellä enkä niinkään järjellä, mitä tulee omiin päätöksiini eikä koske muita. Tämän sai aikaan ajatus siitä että mitä kaikkia asioita en olisi ehtinyt tekemään. Opettava kokemus oli ja olen kasvanut ihmisenä.
Onnettomuudesta jäi henkisiä ja fyysisiä arpia, selvisin vähällä loppujen lopuksi, mutta huonommin olisi voinut käydä. Olen iki onnellinen, että sain toisen mahdollisuuden, olen tässä ja nyt, tunne eläväni ja elämä maistuu tällä hetkellä melko makealta. Vieläkin silloin tällöin kun vilkaisen peiliin niin muistan mitä tapahtui ja tulen muistamaan sen lopun elämääni, siitä ei pääse eroon, se on varma. Asian olen loppuun käsitellyt itseni kanssa ja olen sujut itseni kanssa, näin vaan tapahtui. Onnettomuutta ennen en juuri pohdiskellut asioita kovin syvällisesti ja harkinnut asioita monelta kantilta, nykyään asiat ovat toisin. Elämänarvot uuteen järjestykseen ja tiedän mikä elämässä on loppujen lopuksi tärkeää. Eri toten tiedän mitä itse elämältä haluan ja siihen tähtään. Perhe,ystävät,terveys ja omien tavoitteiden/unelmien toteuttaminen on jotain mitä tulisi vaalia.
Kaikki ei pyöri kolikon ympärillä, elämä on lahja.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Ihmiselämä on hyvin hauras. Itse kiitän sitten ketä kiitän, mutta onneksi viime joulun jälkeen katselin vain yhtä arkkua, enkä kolmea jotka siinä siunaustilaisuudessa olisi voinut olla. Se tosiaan oli kyllä hyvin lähellä, mutta joku antoi kahden ihmisen matkan jatkua.