mummoni muistolle

gulta83 kirjoitti:

Muistan ikuisesti vuoden 2005 jouluaaton. Oltiin siskon ja vanhempien kanssa mummon ja vaarin luona. Kesken kaiken mummolle tuli aivoverenkierronhäiriön oireita. hänet vietiin ambulanssilla tk:hon ja diagnoosiksi tuli TIA-kohtaus. Hänellä oli ollut jo nuoruudessa kasvain aivoissa joka oli hoidettu mutta kasvain uusi 2003 ja leikattiinkin Hus:issa. noh..mumma oli terveyskeskuksessa ja sieltä ehdotettiin jatkohoitoa paikalliseen vanhainkotiin. Sain kuulla, että kyseisen vanhankodin kokouksessa mumman sinne tulo oli sivuutettu ja otettu tilalle toinen iäkäs. Ensimmäisinä viikkoina käydessäni kattomassa häntä tk:ssa hän olis tietenkin halunnut kotiin mutta jalassa oli ilmenny infektio eikä kotiin meno ollut mahollista. ihmettelin mummolle, että kun hänen huoneessaan ei ollut tv:tä ollenkaan ja mummoa ei ollu kävelytetty saatika laitettu edes pyörätuoliin esim. päiväsaliin. Pikkuhiljaa vuosien saatossa mummo muuttui liikuntakyvyttömäksi, vaipat tuli ja puhe oli sekavaa.

Kävin kattomassa häntä tässä pari viikkoa sitte ja järkytys oli suuri. koko osasto oli eristetty mrsa:n vuoksi..mummo makas happiletkuissa puhumattomana ja poissaolevana. No, tässä viime viikolla mumma oli piristyny, söi taas normaalisti ja puhuikin. Eilen hänelle oli noussu kova kuume ja mumma nukku ikiuneen illalla.

Mumman kuolema ei ollut millään lailla arvokasta, se oli kaikkea muuta. Kaikilla pitäis olla oikeus arvokkaaseen vanhuuteen ja kuolemaan. Valitettavasti se ei enää toteudu.

kirjoitti:

Anonyymi

Kirjoita kommentti

5000

Lähetä