Ateistit oivaltavat jumalat satuhahmoiksi. Mutta eivätkö he silti voi osallistua palvontamenoihin? Ovathan ne aivan hauskoja, vaikkei niitä jumalia olekaan kuin uskovien pääkopissa. Tällainen ajattelu on muuten ev.lut.pappien keskuudessa yleistä.
Miksi jumalan palvonta edellyttäisi uskoa Jumalaan?
Miksi jumalan palvonta edellyttäisi uskoa Jumalaan?
Vastaukset 13
Vanhimmat
Ei se siitä ole kiinni ettenkö voisi, vaan siitä etten keksi yhtäkään syytä miksi niin tekisin.
Voisinhan minä ostaa karaoke-levynkin, mutta miksi minä niin tekisin? Ihan vaan siksi, että voisin sen tehdä?
Kyllä sun lasarus kannattaisi mennä nukkumaan jos et tuon kummempia pysty enää "ajattelemaan".
Esimerkiksi kommunistinen Kiina: heidän jumalansa oli Mao Tsetung, Kommunistinen Neuvostoliitto palvoi Leniniä ja Stalinia. Kuubassa F. Castro oli jumalallinen. Pohjoi8s Koreassa Kim il Jung jne... esimerkkejä on paljon. Kaikki kommunistiset (ateistiset) yhteiskunnat PALVO(I)VAT JOHTAJIAAN . Ihmisen sisikunnassa on ns. "Jumalkaipuu" = Jumalan kokoinen reikä sydämessa. Ei ole yhtäköän kulttuuria, jossa ei palvottaisi jotain korkeampaa (tuntematon) Pelkästään se tieto todistaa, että jotakin ihmistä korkeampaa on olemassa IHAN OIKEASTI. MINÄ USKON JUMALAAN, KAIKKIVALTIAASEEN TAIVAAN JA MAAN LUOJAAN SEKÄ JEESUKSEEN KRISTUKSEEN, MEIDÄN HERRAAMME. Joku muu uskoo johonkin toiseen tai muuhun jumalaan.
Omatunto ratkaiskoon, mikä hyväksi on.
asiaan uskovien määrä metkitse sitä että se jokin olisi totta.
Eikö ole niin että Jeesus on sanoinut että jumalaa pitää rukoilla jossakin yksityisessä paikassa ja vain siten jumala vastaa. Ton perusteella kristinuskon toisten päähänpaukuttaminen on Jeesuksen sanoja vastaan. Eikö jeesus ole myös sanonu että toisia pitää rakastaa, jos sitä toteltaisiin niin miksi "tosiuskovat " inhoavat tai jopa vihaavat erilaisia ihmisiä (homot ,ateistit)
Ei ole väitetty Jumalan puolesta, että pitäisi rukoilla piilossa ja vain silloin Jumala vastaa. Siihenkin on kuitenkin kehotettu, ja se on sen takia, ettei juku mene kovalla äänellä ihmisten joukkoon rukoilemaan että muut kunnioittaisivat häntä hänen rukoilemisensa takia.
Jeesus sanoi: Missä on kaksi tai kolme minun nimessäni koolla, siellä minä olen heidän keskellään! (Raamatusta)
Jos joku nuori juuri uskoon tullut ja tempperamenttinen ihminen kiistelee homoutta vastaan, ja antaa sellaisen kuvan että uskovaiset vihaavat homoja, se ei pidä paikkaansa.
Raamatusta tajuaa selvästi että Jumala loi Aadamille seuraksi Eevan eikä toista miestä. Myös Jeesuksen äiti Marialla oli mies, eikä mitään saman sukupuolen edustajaa, mieti siitä.
Raamatusta löytyy lisääkin paikkoja joista tajuaa, ettei homous ole hyväksyttävää, mutta jos ihminen luopuu homoudesta, tekee parannuksen ja elää uskonelämää, hän kelpaa, onhan hän ihminen.
Jotkut uskovat huonoon olevaiseen tyhmyyttään, jotkut täysin olemattomaan "sisäänrakennetuista syistä".
Vaikea arvottaa hulluuden mittaa.
Totta kai ateistikin voi osallistua jumalanpalvelusmenoihin.
Kuinka monen kirkollisissa tilaisuuksissa näyttäytyvän ammattipoliitikon voi ajatella olevan pesunkestävä hihhuli?
Tosi ateistin lähteminen mukaan jumalanpalvontapelleilyihin vaatii kyllä pokkaa olla purskahtamasta nauruun väärällä hetkellä...
Kyseessä on klassinen kysymys ortopraksian ja ortodoksian välillä.
Ortopraksiassa uskonnon ulkoisen liturgian noudattaminen, esim. että muslimina suorittaa julkisesti kaikki päivän viisi rukousta moskeijassa, mutta päänsä sisällä pitää salaisuutena sen, ettei oikeasti usko mihinkään jumalaan.
Ortodoksiassa ollaan huolissaan siitä, ajatteleeko naapuri oikein ja päätyykö hän siksi taivaaseen vain helvettiin.
Niin, käyhän se joulupukkikin monessa kodissa, vaikka ei joulupukkiin uskottaisikaan.
Pyhää kanaa ja munaa olemme tavanneet silloin palvoa. Kahvia kuluu ja pyhää omelettia myös. Ihan mukavaa karkelointia. Munanjanuntalaisuudeksi kutsuttu.
Mikä sisäinen pakko sinulla olis sitten palvoa olematonta. Sinulla on tarve siihen, ne vallat jotka vaikuttavat sisimmässäsi vaativat huomiota itselleen.
En varsinaisesti palvo, koska en usko jumalaan. Voin kyllä osallistua seremonioihin, mutta loitsut jätän väliin jollen ole jostain syystä "roolissa" esim. kummina tai jotain.
On ihmisiä, jotka uskovat, ovat siis uskossa, ja menevät Jumalanpalvelukseen. He elävät kuitenkin tässä maailmassa niinkuin muutkin, ja mokailevat ja tekevät virheitä. Heillä n usko, jonka he ovat myös päättäneet pitää, koska Jeesuksen seuraamiseen kuuluu päätös että tahtoo, ja sitten aloittelee uskonelämän. Tämä elämä on niin lyhyt aika, alle sata vuotta, että ei kannattaisi halveksia tuntematonta, vaikkei siihen uskoa olisikaan, koska mitä hyötyä siitä on sitten kun elämä päättyy? Eihän rikaskaan saa rahoja mukaansa kun aika jättää, vaan kuolee niinkuin syntyikin, vain ihmisenä.