Kirkko on Konstantinus Suuren päivistä nykyaikaan saakka aina sopeutunut kulloisiinkin olosuhteisiin, tehnyt auliisti lehmänkauppoja maallisen vallan kanssa, tavoitellut aikansa mahtavien suosiota, etsinyt yhteistyön mahdollisuuksia oman asemansa ja statuksensa säilyttämisen nimissä. Kirkko julistaa olevansa erehtymätön, mutta muuttaa oppejaan ja doktriinejaan ajan vaatimusten mukaisesti. Sillä tärkeintä on kirkon vallan ja vaurauden säilyminen tässä raakojen tosiasioiden maailmassa.
Kirkon "modernisointi" ei ole mikään uusi ilmiö. Kirkko on AINA ollut nykyaikainen ja ajanmukainen. Kun se oli Rooman valtakunnassa vainottu vähemmistölahko, se julisti Rooman keisarit antikristuksiksi. Kun se oli Rooman valtakunnan virallinen valtionuskonto, se julisti Rooman ikuisuutta. Kun (Länsi-)Rooman valtakunta romahti, kirkko sanoi sen romahtaneen maallisuuteen ja syntiinsä. Kirkko sai lopulta frankkien kuninkaasta uuden sponsorin, ja niin Ranskasta tuli "kirkon vanhin tytär". Kun Ranska heikkeni, paavin uudeksi yhtiökumppaniksi tuli Pyhä Saksalais-Roomalainen Keisarikunta, joka ei ollut sen paremmin pyhä kuin roomalainenkaan.
Kirkko sulatti aina parhaansa mukaan paikalliset pakanauskonnot osaksi katolilaisuutta pyhimyskulttien muodossa. Kun muslimit valtasivat yli puolet entisen Rooman valtakunnan alueista ja paavi joutui välirikkoon idän kirkon kanssa, katolilaisuudesta tuli vähemmän itämaista ja leimallisesti germaanista, herooista, ritarillista ja hyökkäävän sotaisaa. Kirkko määräsi ristiretkiä tehtäväksi kaikkiin ilmansuuntiin, erityisesti rikkaaseen itään, jossa kätevästi sijaitsi myöskin Pyhä Maa. Neljäs ristiretki suuntautuikin sitten suoraan Rooman pahinta kilpailijaa Konstantinopolia vastaan, eikä ortodoksinen Bysantti, vanhan kreikkalaisen sivistyksen ja kristillisyyden keskus, koskaan toipunut katolilaisten antamasta iskusta. Islaminuskoiset turkkilaisetkin olivat idän kristityille pienempi paha kuin katolilaiset.
Keskiaikaisen mahtinsa päivinä kirkko vainosi, paitsi vääräuskoisina pitämiään toisinajattelijoita, myöskin ruhtinaita, jotka julistettiin kirkonkiroukseen heti jos he uskalsivat vähän ryppyillä paaville. Mutta ruhtinaiden valta vahvistui, ja 1300-luvulla Ranskan kuningas oli kyllin vahva pakkosiirtääkseen paavin Roomasta Avignoniin panttivankeuteen. Tästä seurasi suuri skisma, jossa välillä kolmekin paavia, kukin eri ruhtinassponsoriensa kanssa, tavoitteli yhtä aikaa Pietarin seuraajan valtuuksia. Kun paavinistuin palasi Roomaan, sen uskottavuutta ei ollenkaan parantanut renessanssipaavien puolipakanallinen elämäntapa ja heidän kaikkialla Euroopassa edesauttamansa korruptio. Reformaatiosta kirkko voi syyttää vain itseään.
Mistä sai alkunsa "vastauskonpuhdistus"? Siitä, että Espanjan - aikansa mahtavimman suurvallan - kuninkaan tuen varmistettuaan kirkolla oli jälleen niin sanotusti voimaa takana. Tridentin kirkolliskokouksen päätösten mahtipontinen, itsevarma henki kumpuaa juuri tuosta maallisesta, ei hengellisestä lähteestä. Samalla tavalla kuin kirkko hyväksyi Habsburgit, se pääsi myöhemmin sopimukseen Napoleonin, Mussolinin ja Hitlerin kanssa. Kun mainitut diktaattorit kukistuivat, kirkko tietysti muiden mukana kirosi heidän muistonsa. Mistä suunnasta tuuli sitten puhaltaakin. Tällä hetkellä se puhaltaa Euroopassa Brysselistä. Tuleva EU:n presidentti, valehtelija ja sotarikollinen Tony Blair on auliisti hyväksytty katolisen kirkon jäseneksi. Blair on ottanut askeleen katolilaisuutta kohtaan ja totta kai katolilaisuus vastaavasti periaatteilleen (niiden puutteelle) uskollisena ottaa askeleen Blairia kohtaan.
Kirkko katsoo myöskin maailmantilannetta, ja havaitsee, että katolilaisuudesta on tullut ns. kolmannen maailman eli kehitysmaiden uskonto. Euroopan vanhojen katolilaisten maiden asukkaat kun ovat käytännössä luopuneet katolisesta kristillisyydestä. Aina kun kirkon pitää nykyään valita eurooppalaisten ja Euroopan ulkopuolisten intressien välillä, kirkko luonnollisesti kallistuu jälkimmäisten puolelle. Ikuisen opportunismin perinne jatkuu. Kirkko kannattaa myös meksikolaisten ja muiden latinojen rajoittamatonta - laillista tai laitonta - maahanmuuttoa Yhdysvaltoihin, koska se lisää katolilaisten prosenttiosuutta maan väestöstä, olivat maahanmuuton sosiaaliset vaikutuksen sitten millaisia tahansa.
Mitä yritän sanoa? Sitä, että kirkko on hyvin ovela, hyvin selviytymiskykyinen, hyvin maallinen, aina valppaana. Jos itse Lucifer ilmaantuisi maan päälle ja rupeaisi yliherraksemme (ja eikö Blairin EU-presidenttiys tarkoita suunnilleen tätä?), katolinen kirkko pääsisi varmasti hänenkin kanssaan sopimukseen.
Kirkon "modernisointi" ei ole mikään uusi ilmiö. Kirkko on AINA ollut nykyaikainen ja ajanmukainen. Kun se oli Rooman valtakunnassa vainottu vähemmistölahko, se julisti Rooman keisarit antikristuksiksi. Kun se oli Rooman valtakunnan virallinen valtionuskonto, se julisti Rooman ikuisuutta. Kun (Länsi-)Rooman valtakunta romahti, kirkko sanoi sen romahtaneen maallisuuteen ja syntiinsä. Kirkko sai lopulta frankkien kuninkaasta uuden sponsorin, ja niin Ranskasta tuli "kirkon vanhin tytär". Kun Ranska heikkeni, paavin uudeksi yhtiökumppaniksi tuli Pyhä Saksalais-Roomalainen Keisarikunta, joka ei ollut sen paremmin pyhä kuin roomalainenkaan.
Kirkko sulatti aina parhaansa mukaan paikalliset pakanauskonnot osaksi katolilaisuutta pyhimyskulttien muodossa. Kun muslimit valtasivat yli puolet entisen Rooman valtakunnan alueista ja paavi joutui välirikkoon idän kirkon kanssa, katolilaisuudesta tuli vähemmän itämaista ja leimallisesti germaanista, herooista, ritarillista ja hyökkäävän sotaisaa. Kirkko määräsi ristiretkiä tehtäväksi kaikkiin ilmansuuntiin, erityisesti rikkaaseen itään, jossa kätevästi sijaitsi myöskin Pyhä Maa. Neljäs ristiretki suuntautuikin sitten suoraan Rooman pahinta kilpailijaa Konstantinopolia vastaan, eikä ortodoksinen Bysantti, vanhan kreikkalaisen sivistyksen ja kristillisyyden keskus, koskaan toipunut katolilaisten antamasta iskusta. Islaminuskoiset turkkilaisetkin olivat idän kristityille pienempi paha kuin katolilaiset.
Keskiaikaisen mahtinsa päivinä kirkko vainosi, paitsi vääräuskoisina pitämiään toisinajattelijoita, myöskin ruhtinaita, jotka julistettiin kirkonkiroukseen heti jos he uskalsivat vähän ryppyillä paaville. Mutta ruhtinaiden valta vahvistui, ja 1300-luvulla Ranskan kuningas oli kyllin vahva pakkosiirtääkseen paavin Roomasta Avignoniin panttivankeuteen. Tästä seurasi suuri skisma, jossa välillä kolmekin paavia, kukin eri ruhtinassponsoriensa kanssa, tavoitteli yhtä aikaa Pietarin seuraajan valtuuksia. Kun paavinistuin palasi Roomaan, sen uskottavuutta ei ollenkaan parantanut renessanssipaavien puolipakanallinen elämäntapa ja heidän kaikkialla Euroopassa edesauttamansa korruptio. Reformaatiosta kirkko voi syyttää vain itseään.
Mistä sai alkunsa "vastauskonpuhdistus"? Siitä, että Espanjan - aikansa mahtavimman suurvallan - kuninkaan tuen varmistettuaan kirkolla oli jälleen niin sanotusti voimaa takana. Tridentin kirkolliskokouksen päätösten mahtipontinen, itsevarma henki kumpuaa juuri tuosta maallisesta, ei hengellisestä lähteestä. Samalla tavalla kuin kirkko hyväksyi Habsburgit, se pääsi myöhemmin sopimukseen Napoleonin, Mussolinin ja Hitlerin kanssa. Kun mainitut diktaattorit kukistuivat, kirkko tietysti muiden mukana kirosi heidän muistonsa. Mistä suunnasta tuuli sitten puhaltaakin. Tällä hetkellä se puhaltaa Euroopassa Brysselistä. Tuleva EU:n presidentti, valehtelija ja sotarikollinen Tony Blair on auliisti hyväksytty katolisen kirkon jäseneksi. Blair on ottanut askeleen katolilaisuutta kohtaan ja totta kai katolilaisuus vastaavasti periaatteilleen (niiden puutteelle) uskollisena ottaa askeleen Blairia kohtaan.
Kirkko katsoo myöskin maailmantilannetta, ja havaitsee, että katolilaisuudesta on tullut ns. kolmannen maailman eli kehitysmaiden uskonto. Euroopan vanhojen katolilaisten maiden asukkaat kun ovat käytännössä luopuneet katolisesta kristillisyydestä. Aina kun kirkon pitää nykyään valita eurooppalaisten ja Euroopan ulkopuolisten intressien välillä, kirkko luonnollisesti kallistuu jälkimmäisten puolelle. Ikuisen opportunismin perinne jatkuu. Kirkko kannattaa myös meksikolaisten ja muiden latinojen rajoittamatonta - laillista tai laitonta - maahanmuuttoa Yhdysvaltoihin, koska se lisää katolilaisten prosenttiosuutta maan väestöstä, olivat maahanmuuton sosiaaliset vaikutuksen sitten millaisia tahansa.
Mitä yritän sanoa? Sitä, että kirkko on hyvin ovela, hyvin selviytymiskykyinen, hyvin maallinen, aina valppaana. Jos itse Lucifer ilmaantuisi maan päälle ja rupeaisi yliherraksemme (ja eikö Blairin EU-presidenttiys tarkoita suunnilleen tätä?), katolinen kirkko pääsisi varmasti hänenkin kanssaan sopimukseen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Katolilaisuuden voittokululle ei näy loppua. Koeta kestää;-). Mihinkään ei tästä kadota eikä mureta.