Ihan sama

Onko normaalia/yleistä tämän laatuinen ajattelu??:
Toinen vanhempani kuoli reilu vuosi sitten vaikeaan sairauteen, hän oli vasta vähän päälle nelikymppinen, eli kesken jäi elämä. Olen itse päälle parikymppinen tyttö, asun vielä kotona. Siitä asti on tuntunut ihan samalta, että kuoleeko vai elääkö. Menen vaan eteenpäin, ja tarkoituksena ei ole tehdä itsemurhaa tms. mutta jos nyt auto sattuisi ajamaan päälle tms., niin ihan sama, pääsisipähän lepäämään. En kauheasti odota elämältä suuria.
4202
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 4

Vanhimmat

käyt läpi ja siksi tuntuu, että millään ei ole mitään väliä. Olen kokenut saman ja ainakin minulla ajatukset muuttui kun aikaa meni ja sain tehtyä surutyötäni. Aikaa se vei paljon, mutta lopulta Aurinko taas paistoi elämääni. Tärkeää olisi puhua surusta ja menetyksestä läheistesi ja ystäviesi kanssa. Oletko käynyt/harkinnut meneväsi johonkin sururyhmään, josta saisit vertaistukea. Minä en mennyt ja kaduin sitä jälkeenpäin. Voimia sinulle ja lähetän sinulle virtuaalihalauksen :)

Äänestä
  • Et ole tyttö, vaan nainen.

    Äänestä

  • Suuret kiitokset vastauksestasi! Hyvä jos toi kuuluu vaan tähän surutyöhän, vähän aloin hätääntyä kun tapahtumasta jo yli vuosi. Toisaalta tuntuu etten toivu koskaan, niin rankkoja juttuja joutunut näkemään.

    En oikein tiedä missä olisi nuorille sururyhmiä ja varmaan googlettamalla löytyisi, mut kaikki ylimääräiset ponnistukset tuntuu niin vaikeilta. Käyn vaan koulussa ja katon telkkua.

    Äänestä

  • greatergood.. kirjoitti:

    Suuret kiitokset vastauksestasi! Hyvä jos toi kuuluu vaan tähän surutyöhän, vähän aloin hätääntyä kun tapahtumasta jo yli vuosi. Toisaalta tuntuu etten toivu koskaan, niin rankkoja juttuja joutunut näkemään.

    En oikein tiedä missä olisi nuorille sururyhmiä ja varmaan googlettamalla löytyisi, mut kaikki ylimääräiset ponnistukset tuntuu niin vaikeilta. Käyn vaan koulussa ja katon telkkua.

    ottaisit yhteyttä kaupunkisi kriisipalveluun, josta voit saada yhteystietoja muihin tarpeellisiin osoitteisiin. Kriisipalvelun työntekijät ovat tekemisissä läheisten menettäneiden ihmisten kanssa päivittäin, joten heiltä saattaisit saada apua ja ohjeistusta. Tuossa alla on lisäksi RAY:n tukema palvelu-linkki, josko siitä olisi sinulle apua.
    https://www.secure-tukinet.net/

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


greatergood.. kirjoitti:

Onko normaalia/yleistä tämän laatuinen ajattelu??:
Toinen vanhempani kuoli reilu vuosi sitten vaikeaan sairauteen, hän oli vasta vähän päälle nelikymppinen, eli kesken jäi elämä. Olen itse päälle parikymppinen tyttö, asun vielä kotona. Siitä asti on tuntunut ihan samalta, että kuoleeko vai elääkö. Menen vaan eteenpäin, ja tarkoituksena ei ole tehdä itsemurhaa tms. mutta jos nyt auto sattuisi ajamaan päälle tms., niin ihan sama, pääsisipähän lepäämään. En kauheasti odota elämältä suuria.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu