Suomen sotahistorioitsijoille tuntematon operaatio Viipuri oli puna-armeijan pääesikunnan kenraali Antonovin ja tykistökenraali Govorovin käsialaa. Sekä hyökkääjän että puolustajan raskaista menetyksistä huolimatta operaatio oli täsmällisyydessään shakkimestarin näytös: Viipurimme joutui antautumaan kymmenessä päivässä.
Seuraavaksi ja välittömästi Viipurin menetyksen jälkeen shakkimestari Antonov teki maailmansodan ”kauneimman” siirron, operaatio Bagrationin, jossa kesä- heinäkuussa tuhoutui kolmannes Saksan Wehrmactista, keskinen armeijaryhmä - 800 000 miestä.
Seuraavaksi ja välittömästi Viipurin menetyksen jälkeen shakkimestari Antonov teki maailmansodan ”kauneimman” siirron, operaatio Bagrationin, jossa kesä- heinäkuussa tuhoutui kolmannes Saksan Wehrmactista, keskinen armeijaryhmä - 800 000 miestä.
Vastaukset 18
Vanhimmat
... ja sitten se tyssäs, Suomen valloituksesta ei tullutkaan mitään, kun rintama ei romahtanut ja lopulta joukot (ne mitä oli jäljellä) otettiin pois uudelleenryhmitettäviksi tärkeämmille rintamille luoteisrintaman osoittauduttua liian kovaksi murtaa niillä joukoilla, jotka tehtävään oli etukäteen tarkoitettu ja joiden oli ajateltu riittävän Suomen murskaamiseen. Ei riittänyt.
Suomi oli tietysti aivan liian kova vastus Antonoville ja Govoroville, niinpä
ne lähtivätkin Puolan Auschwitzin kautta Berliiniin, mikä olikin jo helpompi
saalis.
Niinpä. Etukäteen asetettuja tavoitteita ei saavutettu määräajassa eikä määräjoukoin ja tärkeämmät asiat kohosivat rinnalle ja ohi. Kukas se muuten kerjäsikään Stalinilta lisää joukkoja Suomen rintamalle? Ei saanut kuin nuhteita selvän asian ryssimisestä. ; )
... tietysti itärintaman ja melkeinpä koko maailmasodan tärkein
kohde ryssille.
Sehän on selvää!
Mutta kun eivät päässeet etteenpäin niin piti lähteä Tallinnaan
ensin ja sieltä vasta sitten Berliiniin..
...ja sinulle tuo olkiukkojen hakkaaminen tuntuu olevan henki ja elämä! :D
muuten valheella on liian helppo ratsastaa!
Se on vaarallista se mille kansakunnalle tahansa.
Seuraavaksi ja välittömästi Viipurin menetyksen jälkeen shakkimestari Antonov teki maailmansodan ”kauneimman” siirron eli törmäsi Suomen mäntyyn! Tuon männyn hän löysi joka suunnasta, missä alkoikin kolkuttamaan kohti Suomea. Vielä nykyäänkin sitä törmäilyä kutsutaan leikkisästi jopa torjuntavoitoksi.
Kun Suomen armeijalle oli annettu murskaava isku, josta Mannerheimin joukot eivät enää toipuneet, puna-armeija saattoi siirtää iskujoukot Suomen rintamalta lyömään natseja, etenemään suuren rynnäkön mukana kohti Berliiniä, fasistisen aggression keskusta. Suomessa taistelumoraali oli jo luhistunut ja usko voittoon natsien rinnalla lopullisesti murskattu. Ryti syrjäytettiin ja Mannerheim pyysi rauhaa. Operaatio Viipuri oli saavuttanut tarkoituksensa.
NL:n neljäs straeginen isku epäonnistui. Suomen armeijaa ei tuhottu, vaan se saavutti torjuntavoiton laajalla rintamalla. Puna-armeijan joukot kärsivät raskaita tappioita. Vain pieni osa säilytti taistelukelpoisuutensa. Vasta useiden viikkojen kuluttua ne kykenivär osallistumaan operatioihin Baltiassa. Berliiniin ei edennyt yksikään Suomen rintaman joukko.
Onnistuneen torjunnan jälkeen NL tarjosi rauhanneuvotteluja ilman ehdotonta antautumista. Nä'in itsenäisyys säilyi, vaikka se Degtjarjovia harmittaa niin, että päivittäin pitää valehdella. Helpottaako se?
... olivat jo Heinäkuun lopulla Narvassa, ja itse kaupungissa, josta ne olivat lyöneet mm. Steinerin SS-armeijakunnan ulos.
Gusevin 30. kaartin armeijakunta, Viipurin operaation läpimurtoyhsikkö, vedettiin sekin pois kannakselta jo heinäkuun alussa. Tietysti kovat tappiot kärsittyään, mutta ei juurikaan sen kovempia kuin Laatikaisen III AK.
Ja lopeta se tyhjänpäiväinen lässyttäminen, saatanan yksinkertainen maanpetturi! Tosiasiat ovat tosiasioita ja sitä ei äärioikeistolainen roskajoukko miksikään muuta!
tosiasioiden edessä? Niinhän se aina käy. Sitten alkaa solvaaminen, jolla yritetään peittää tietämättömyys faktoista. 30. KaK torjuttiin Ihantalassa 3.-5. 7. niin, että se vedettiin pois rintamasta lepoon ja täydennettäväksi. Laatikaisen joukot olivat lyöneet sen peruteellisesti.
Nämä faktatko noin kirvelevät? Mitäs jos hieman perehtyisit kesän -44 sotahistoriaan? Ei tarvitse elää pelkän neuvostopropagandan varassa.
Viipuri oli vain eräs välitavoite. Leningradin rintaman tehtävä oli tuhota Suomen armeija Kymijoen-Lappeenrannan tasalle yhdxessä Karjalan rintaman kanssa ja saada näin Suomi antautumaan.. Tästä ei tullut mitään. Aika loppui ja joukot tarvittiin muualla.
--- varmasti ymmärtänyt sodasta tuskin enmpää kuin sinäkään.
Selaili vain kuvitettuja Stalinin koottuja kuten sinä Walt Disneyn Aku-Ankkaa!
teki Voroshilovin työryhmä ohjeet ehdoitta antautuneen Suomen käsittelystä. Ne luovutettiin NL:n ulkoministeriölle 28.6. 44. Kun antautumista ei tullutkaan. laadittiin uudet aselepo-ohjeet heinäkuun puolivälissä. Niiden mukaan sitten pelattiin. Suomalaisten torjuntavoitto pelasti meidät antautumiselta.
Harmittaa vieläkin. Täytyy myöntää.
Yllätys onnistui täydellisesti. Suomalaisten ryhmitys oli lisäksi aivan väärä, suorastaan typerä. Sen parempi puna-armeijalle, joka rientomarssia eteni Viipuriin vapauttaen kaupungin liki kolme vuotta jatkuneesta miehityksestä, ajaen suomalaiset joukot hajalle ja pakosalle, osan aina Lappeenrantaan saakka. Moskovassa ammuttiin kunnianlaukauksia vapautuksen kunniaksi, ja tiedettiin hyvin että suomalaisten niska oli nyt vihdoin katkaistu. Se oli salamasotaa, tuhoamistaistelua. Samanlaista puna-armeijan rieumukasta etenemistä nähtiin pian myöskin Valko-Venäjällä, kun Zhukovin Operaatio Bagration murskasi natsien Keskustan armeijaryhmän sotatoimessa jota sekä läntiset että itäiset historioitsijat ansaitusti ylistävät koko maailmansodan parhaiten suunnitelluksi ja toteutetuksi.
Tekstisi on provosoivaa, mutta tosiasia on, että maailmansodan päänäyttämä ei ollut kannaksella, vaan ensin Normandiassa alkaen 6. kesäkuuta, ja sitten Valko-Venäjällä alkaen 22. kesäkuuta 1944.
Suomalaiset "sotahistorian" kiihkoilijat ovat kuin pikku kakaroita, joilta viedään tikkukaramelli, kun se ei nyt ihan ollutkaan niin kuin koulussa opettaja-setä kertoi...
Puna-armeijan hyökkäys pysähtyi suuriin tappioihin. Tavoitteet jäivät saavuttamatta. Suomi luopui kyllä sodasta, koska Saksa hävisi.
Viipurin väestö oli evakuoitu toistamiseen, joten ketään vapautettavia ei ollut. Suomalaiset joukot vetäytyivät kaupungista vesistön taakse, mutta eivät pitemmälle. Lappeenrantaan päätyi joukko Degtjarjovin henkisiä edeltäjiä eli karkureita. Yksikään yksikkö ei sinne perääntynty, vaan torjuntarintama piti loppuun saakka.
Vapauttaen talvisodassa anastetun suomalaisen kaupungin?
Siehän sälli oot.