Minun hartain toive olisi ollut että bussissa olleet olisi nukkunu eikä tuntenut sitä tuskaa!! se on surullista kun osat oli nukkunu eikä ikinä ollut herännyt siitä unesta!!!Koulussa kun juteltiin tapahtuneesta oli jo vettä silmissä mutta kun pääsin kotiin kyyneleet alkoivat virrata ja nytkin kun kirjotan itken samalla vaikka siellä ei ollut minun omaisia mutta mietin jos vaikka olisin omainen tai menehtyjä!!! Suuret osanottoni koko perheeltä!!!
Se on jo tapahtunut!!
Hartain toive!!!
3842
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Samaa tosiaan mietin minäkin. Itku tulee kun ajattelen omaisten kohtaloa. Se suru ja epätoivo ja epäusko, että voiko tämä olla totta ja toive, että kaikki olisikin vain pahaa unta. Haluaisi auttaa, mutta miten? Elämä on niin julmaa, ei voi kun toivoa, että kuolema on parempi ja että taivas todellakin on olemassa.
Toivottavasti ne kuunteli hyvää musaa
niimpä...mäki mietin koko ajan että miltä omaisilta tuntuu ja muista...että entä jos ite oisin siellä ollu tai kaveri yms..ihan kauheeta! mäki melkee itken vaikka tuttuja ei siellä ollut.tämä oli kyllä ihan liian järkyttävää.