Viime viikolla oltiin niin innoissaan siitä terroristien pommista, että kehuttiin sitä oikeana tekona tässä samaisella palstalla.. Silloin kuoli n. 200 madridilaista. Eikä täällä ollut kukaan oikeastaan suremassa kuolonuhreja, päinvastoin. Nyt taas suomessa kuoli 23 nuorta ja lopun tiedättekin. Ei oikeastaan tämä tunnu miltään. Ajatelkaa madridissa asuvien kannalta.. 200 kuolee kotikaupungissasi ja noin puolet heistäkin lapsia. Ja äitien kannalta, satut katsomaan pihalle parvekkeelta ja näät kauhean palo- ja poliisiautojen kulkevan kaikki samaan suuntaan. Sitten avaat teeveen, huomaat ylimääräisen uutislähetyksen ja katsot sitä hiukan aikaa ja sitten muistat, että kaikki lapsesi olivat juuri samaiseen aikaan shoppailemassa kaupungilla.. Ajattelet '' He ovat kaikki kuolleita!'' -Ajatelkaa tunnetta siihen, että te tunnette tuskaa kahteenkymmeneenkolmeen tuntemattomaan kuoleeseen nuoreen.. Omaisten huolen kyllä ymmärrän.. Mutta, hävetkää muu suomi, vain suomalaiset muka tärkeitä!
Ps. Tämä oli minun vain kantani..
Ps. Tämä oli minun vain kantani..
Vastaukset 5
Vanhimmat
Niin ihmiset on niin typeriä! Aina ajatellaan omaa napaa. Kuka todella on kiinostunut asiasta ja kuka ei.
täytyy tunnstaa eetä tuossa oli asiaakin..mutta täytyy muistaa että on sinänsä eri asia jos onnettomuus tapahtuu ómassa kotimaassa mitä tuhansienki km päässä..saisi olla aina pahoillaan niin paljon tässä maailmassa tapahtuu!!
tottakai se sattu enemmän jos onnettomuus tapahtuu kotimaassa.täällä asia sentään huomioitiin mutta tuskin madridissa puhutaan suomen rekka turmasta mitään.ja oma napa no kyllähän se niin on että jos sää esim menettäsit omat vanhemmat niin se sattuu ja paljon mutta jos sun kaveri nenettää niin tuskin se sinuun niin kovasti sattuu entä häneen niin se vain on
Olen jo menettänyt vanhempani.. Eikä enää paljon satu!
Olen täysin samaa mieltä. On aivan sama mistäpäin on tai kuka on. Ihmisarvo on saman arvoinen tai pitäisi olla..Päivittäin kuolee myös ihmisiä ja jopa nuoria sairauksiin, tapaturmiin yms. Miksi ei surra sitten joka päivä. Itse olen menettänyt läheisiä ihmisiä käynyt ja käyn läpi surutyötä. Apua tai myötätuntoa ei ole herunut lukuunottamatta henkistä tukea tai kuuntelijaa kun sitä tarvitsee. Mutta kun tuntemattomia ihmisiä kuolee, kyllä Suomi ja Suomalaiset suree...sitten ymmärrystä kyllä löytyy...tekopyhyttäkö vai omanapaisuutta, eli pelkoa, jos vaikka MINULLE sattuu jotain ! KREISIÄ
Osaanotto kuitenkin menettäneille ja voimia selviytymiseen.
Vielä sellainen juttu tuli mieleen...eli Myyrmäki, eikö surua ja myötätuntoa siihen suuntaan enää löydy...