Antaa typerysten painaa oravanpyörässä mutta sellanen elämä ei vaan oo mua varten.
Koskaan en oo tehny päivääkään duunia! Amias jäi keske ja siittä lähtien oon asunu kaupungin ilmasessa kämpässä. Asevelvollisuus hoitu hyvin ku sanoin lääkärille etten haluu mennä ja se järjesti vapatuksen. Nytte pelaan vaan tietokoneella, hengaaan kavereitten kans ja elän hyvin tolla 400 euron tuella. Rahalla saa ihan hyvin ruuat, vaatteet, kaljat ja uudet pelit ku tarkkaan laskee.
Fiksun ei tarvi kärvistellä laskujen kans ku antaa muitten maksaa ;)
Koskaan en oo tehny päivääkään duunia! Amias jäi keske ja siittä lähtien oon asunu kaupungin ilmasessa kämpässä. Asevelvollisuus hoitu hyvin ku sanoin lääkärille etten haluu mennä ja se järjesti vapatuksen. Nytte pelaan vaan tietokoneella, hengaaan kavereitten kans ja elän hyvin tolla 400 euron tuella. Rahalla saa ihan hyvin ruuat, vaatteet, kaljat ja uudet pelit ku tarkkaan laskee.
Fiksun ei tarvi kärvistellä laskujen kans ku antaa muitten maksaa ;)
Vastaukset 24
Vanhimmat
Hauskaahan se varmaan nyt on ja epäilemättä olet omasta mielestäsi oikein nokkela.
Mutta odota kun tulee vähän enemmän ikää ja järkeä päähän ja saattaisi olla että prioriteetit on hieman erilaiset kuin nyt. Se on satavarmaa että siinä vaiheessa vituttaa ja rankasti että tuli heitettyä hukkaan oma elämä, niitä kun on vain tämä yksi.
Ei verojen maksu ole mikään ongelma. Oikea koulutus ja mielenkiintoinen, hyvin palkattu työ. Elämä hymyilee.
miten se on hukkan heitettyä , jos nuorena vähän huilii ennnen oravanpyörään menoa? ehtihän duunia painaa sitten kun se huutava työvoimapula on. Vielä ei ole.
lisään vielä tarkennusta tuohon edelliseeni ..
En siis mitenkään ihannoi tms. tahallista työttömänä lorvimista ja sosiaalietujen käyttöä. Tosi on että kyllä ihminen tarviaa pidemmän päälle päämäärää ja duunia elämäänsä, löytääkseen esim. mielekkyyttä ja toimeentuloa. Kuitenkin työelämään pääsy on todellakin monelle hyvin vaikeaa, kunnon duunin löytyminen voi olla tavalliselle työttömälle jannulle ilman suhteita todella vaikeaa; siinä helposti luovuttaa ja lopettaa aktiivisen työn haun kun turhautuu. Jos töitä ei vaan saa.
Lisäksi työnantajilla voi olla ennakko asenteita, että jos on aukko CV:ssä, ei kelpaa.. Jos on työtön, ei kelpaa.. Jos on niin ja näin, ei voi ottaa töihin.
Siis työttömälle : suosittelen kehittämään osaamista ja taitoja itse opiskelulla (itseä kiinnostavissa asiossa) vaikka kotona ja harrastamaan hyödyllisiä harrastuksia (liikunta vaikka).
Tämä ei ole provo; tämä on tosielämää;
Tiedän yhden kaverini joka teki noin.
Toinen tuttuni kävi hiki hatussa "juosten" koulunpenkillä ja luki itsensä omalla alallaan niin pitkälle kuin pystyi. Samalla laittoi oman alansa firman. Yritys kasvoi tämän IT-kuplan aikana kovasti (tietotekniikka firma ja kaveri siis diplomi-insinööri) ja kaverini myi firmansa pois. Voitolla hän sitten osti, silloin 2000-luvun alussa vielä suhteellisen edullisen omakotitalon ja liekkö jäi jotain taskun pohjalle. Perusti perheen ja hankki nyk. vaimonsa kanssa pari tenavaa. Rahaa heillä on ihan hyvin, en pitäisi mitenkään kadehdittavan rikkaina, mutten usko että heidän pitää hirveästi laskea kaupassa ostaakko euroshopperia vaikko jotain kallista merkkiä. Kaverini meni osa-aika töihin; Valitsi itse paikan kun ei ollut rahasta kiinni. Vaimo taas sai myös pitkän opiskeluputken jälkeen hyvän työpaikan valtiolta, palkka ei päätä huimaa mutta on virassa. Kaikinpuolin siis mukavasti mennyt, velaton talo ja auto sekä hyvät työpaikat mutta ovat tehneet Paljon töitä.
Tämä kaverini nro 1. Vittuili kokoajan tälle dipl.ins:ille kuinka hänen toiminnassaan ei ole järkeä. Miten rikas valtio elättää häntä. Pelaili pelejä kotonaan ja varmaan joissain verkkopeleissä saattoi olla melko kovalla rankingillakin, en tiedä. Jokatapauksessa päivääkään ei tämä heppu tehnyt töitä. Pikkuhiljaa ylimielisyys muuttui masennukseksi kun kaverit pärjäsivät ympärillä, tai pärjäsivät ja pärjäsivät; Tekivät jotain. Varsinkin tämä dippa-inssi alkoi suorastaan olla "vihollinen". -Kaverin jutut olivat enemmän ja enemmän katkeria, enkä itse enää tuolloin jaksanut kuunnella häntä; Kaikki vain oli päin helvettiä, rikkaat ja menestyjät johtavat maata eikä köyhille (lue: laiskoille) anneta mitään arvoa jnejne.. Laitoin välit poikki.
Viimeisen kerran kun sain kuulla kaverista, hän oli "yrittänyt" itsemurhaa. Siksi lainausmerkit, että tapa jolla hän sitä yritti oli mielestäni yhtä säälittävä ja tuomittu epäonnistumiseen kuin tapa jolla hän elämäänsä eli. Pelaaminen on hauskaa, itsekkin pelailen vaikka iästäni päätellen minun olisi se jo aikoja pitänyt jättää taakse. -Joku raja siinäkin, sekä tässä tuki-pelleilyssä.
Suosittelen erittäin lämpimästi töihin menoa: jossain vaiheessa sinulla ei ole enää kavereita, niitä kavereita siis joiden kanssa joskus aikaisemmin hengailit. Eikä sinulla ole mitään päämäärää elämällesi, se on ihmiselle erittäin tuhoisaa.
Ota nyt hyvä mies ryhtiä ja mene vaikka ensitöiksesi vitutuskurssille armeijaan! Puoli vuotta siellä avaa todellakin silmiä: MIKÄÄN ei vituta sen jälkeen yhtä lujasti ja varmasti jaksat paremmin vaikkapa ihan rehellistä työn tekoa.
Siis tuo aloitus on mielestäni selvä provo ja nämä kommentit ovat sitten ympätty siihen jatkoiksi.
Jos sitten tällaisia aloittajan lailla puhuvia nuoria jossain onkin, niin en kyllä usko yhdenkään niistä ihan oikeasti olevan tuota mieltä asioista, vaan takana on jotain syitä miksi he ovat 'valinneet' k.o. elämäntyylin. Johan sekin kertoo asiasta paljon kun heillä on tarve oman valintansa paremmuudella 'rehvastella' selvästi onnekkaammille ja menestysuralla oleville.
Se on kyllä niin näiden koulutuksien ja ammattikoulutuksien suhteen, että ei niiden suorittaminen mitään menestystä vielä takaa vaikka ne kuinka hyvin läpi olisi pakertanut eikä olisi esim. vaikkapa muun porukan ahdistamaksi jouduttuaan joutunut opintijaan keskeyttämään. Se kriittinen vaihe on koulutuksesta töelämään siirtyminen. Tässä vaiheessa ei tule varmasti diskatuksi vain se määrä alalle koulutettuja jotka ovat yli kysynnän, vaan myös erilaisista muistakin syistä osaa ei haluta alkuunkaan kouluttautumisalalle töihin ottaa.
Jos taas ei pikapuoliin koulutuksensa suoritettuaan omalta alalta sitä ensimmäistä työpaikkaa ja uraansa alkuun saa niin ei siinä mene hukkaan vain koulutuspakerrukset, vaan myös ne vuodet jotka kouluttautumisensa aikana on vanhentunut. Tähän paikkaan sitten jos jollain hanttihommalla lähtee työelämässä aloittelemaan jo vähän kouluttautumisissaan vanhenneenakin niin syrjäytymisuran todennäköisyys on melkoinen. Näin mennen tämä lopullinen syrjäytyminen työelämästä( ja elämästä muutenkin) uhkaa jossain 40-50 ikävuden välillä jonka ikäisenä jossain vaiheessa työttömäksi jäätyään ei sitten mihinkään hanttihommaankaan enää pääse niinkuin vielä nuorempana. Mitä taas tulee näihin yrittäjäksi ryhtymisiin niin ei niinkään menetellen millekkään alalle sen paremmin pääse omaa yritystä perustaen ellei jo ole uraa ja työkokemusta alalta.
Niille jotka haluavat syyllistäen asioita selitellä todettakoon, että ihmiset hakeutuvat niihin koulutuksiin joita tarjolla on ja joihin he pääsevät tai sitten eivät hae mihinkään koulutukseen.
"Siis tuo aloitus on mielestäni selvä provo"
Voi kuule! Yhteiskunta tekee nuorisolle, etenkin siis nuorille miehille, hirveän karhunpalveluksen kun se mahdollistaa olemisen tekemättä mitään. Sosiaalihuolto suorastaan syleilee nuoret ihmiset täysin turtanoiksi, apaattisiksi ja epäitsenäisiksi eläteiksi.
Aluksi voi olla ihan kivaa elää toisten kustannuksella tekemättä mitään ja pelata kämpällä, mutta sitten alkaa jossain vaiheessa masennus hiipimään esiin ja tuntee itsensä surkeaksi ja epäonnistuneeksi hylkiöksi. Ainoa ratkaisu tuosta on yksinkertaisesti mennä töihin, vaikka osa-aikaiseen hanttihommaan. Moni sängyllä makoileva masentunut nuori ei ymmärrä, että töihin meneminen ja säännöllinen elämänrytmi on lähes ainoa lääke tuohon tilaan - masennuslääkkeet taas johtavat vain syvemmälle.
Harmillista meitä kaikkia kohtaan, että hyvää tarkoittava sosiaalihuolto antaa monien nuorten elämän raunioitua ja muuttua merkittömäksi vailla päämääriä.
Kasvatetaanko nuoret miehet jotenkin vinoon, kun tämä ongelma ei mielestäsi koske nuoria naisia? Vai onko miehissä sellainen luonnollinen laiskuusgeeni läsnä, mitä ei naisissa ole? Jos taas miehet syrjäytyvät herkemmin, niin voisiko olla niin, että yhteiskunnan rakenteissa on jotain nimenomaan miehiä syrjäyttävää, joka vie heiltä tulevaisuudenuskon ja passivoittaa. Enkä tällä tarkoita sosiaalihuoltoa.
En mäkään oo koskaan ollut duunissa mitä 17-v vähä aikaa jaoin mainoksii. masiksen takii ei tarvinnu inttii käydä. Nyt oon 22-v ja pelailen yöt pelejä ja dokailen. Viikonloppuna sit baaris. Hyvin pärjään. Päiväsaikaan en ole käynyt ulkona pariin viikkoon no mä usein sillon nukun .
Tiedä kuitenki se, että jossain kohtaa rupee ahdistamaan se ettei ole saavuttanut yhtään mitään sekä mahdollinen yksinäisyys! Sitten kun kyseinen asia rupee vituuttaan, ahdistamaan ja masentamaan, niin rupee tekeen edes jotain duunia sillä se todellakin auttaa, vaikkei sitä masennuksen keskellä välttämättä edes uskoisi.
Ilmainen raha ja "helppo elämä" on pilannut niin monen nuoren tulevaisuuden Suomessa että oikein pahaa tekee! Järjestelmä on luotu avuntarvitsijoita varten, mutta kun sen varaan heittäytyvät terveet nuoret, niin tuho on varmaa....
Lisäksi monikaan täysi-ikäisyyden kynnyksellä oleva ei välttämättä vielä ajattele asiaa kovin pitkälle. Tokihan muutaman vuoden lomailu kuulostaa ajatuksena oikein mukavalta, mutta se näyttää CV:ssä aika epäilyttävältä. Aktiivisuutta arvostetaan työelämässä, enkä itsekään työnantajana taatusti palkkaisi ihan ensimmäisenä kaveria, joka on lähinnä loisinut vuosikaudet himassaan. Töihinhän sellaisesta tuskin olisi.
"enkä itsekään työnantajana taatusti palkkaisi ihan ensimmäisenä kaveria, joka on lähinnä loisinut vuosikaudet himassaan."
Juu, entäpä jos kaveri on maannut masennuksessa kotona muutaman vuoden ilman kenenkään apua, mutta sitten on viimein joku tullut nostamaan hänet kurjuudesta ja sanonut että nyt menet puhumaan asiantuntijalle ja hankit töitä. Kaveri tekee niin kuin neuvottiin, koska nyt hän haluaa kääntää uuden sivun elämässään. Sitten hän menee haastatteluun ja tulee eitä sen takia, että on ollut muutaman vuoden aukko työhistoriassa! Onko tuo nyt reilua?
Ärsyttää tuollaiset leimaajat ja herkästi tuomitsevat pyhimystyönantajat. Niin kuin he olisivat täydellisiä ja elämän alamäet eivät heitä koskettaisi. Valitetaan, että porukat makaa kotona ja ei tee töitä, sitten ei kuitenkaan palkata kun ne on maannut kotona niin kauan, vaikka ne niin halutaan pois punkan pohjalta. Mikä helvetin logiikka tuossakin on? Syöstään siis tätä kaveria entistä syvemmälle kurjuuden kierteeseen!
Mielestäni myös kotona päivät pitkät pelaavalle voisi antaa edes mahdollisuuden ja katsoa, onko siitä työntekijäksi, ettei sitten taas tarvi vinkua, että se vaan makaa kotona...
Pitäisi teidän kaltaisillannekin sentään jonkinlainen tolkku olla siitä minkälaista väkeä pienituloiset tai köyhät tässä maassa ovat. He siis ovat lähinnä vanhempaa väkeä ja suurin osa heistä on kyllä työelämässä ollut pitkäänkin. Heissä on paljon juurikin vanhemmiten työttömiksi jääneitä tai jollekkin pienelle vjaalle eläkkeelle saneeratuiksi tulleita.
Haluat yleistää miesten syrjäytymisen ja köyhyyden johtuvaksi siitä että he ovat vaan maanneet nuorena koton eikä heitä ole työelämä tai kouluttautuminen kiinnostanut.
Minä en muuten alkuunkaan usko että olisit aidosti huolissasi k.o. nuorten miesten mariginaaliryhmästä sikäli kun sellainen ryhmä nyt sitten edes on mikään merkittävän suuri. Saat vaan nähtävästi itsellesi siitä jotain mielihyvää kun pääset kelvottomiksi ihmisiksi tällaisisa kuvailemiasi nuoria miehiä leimaamaan. Ihan vielä pitää tulla korostamaan sitä että ei varmasti ketään sellaisia töihin ottaisi jotka ovat vaan maanneet kotona(mistä muuten tämän makailemisenkin niin hyvin tiedät ellet sitten itse kovasti makailemisesta pidä ja oleta muiden olevan kaltaisiasi), ja tietenkin vielä sen yli kaiken tärkeän armeijankin jättäneet suorittamatta. Eikös se vaan jotenkin tähän malliin mene.
Jos olisit todella aidosti huolissasi tällaisista nuorista miehistä niin pyrkisit päinvastoin heitä rohkaisemaan ja kannustamaan etkä parhaan kykysi mukaan heitä kelvottomiksi leimaamaan.
kaiken oleellisen työnantajalle niin se valitettavasti menee. Ei siinä ruveta miettimään kunkin työnhakijan syytä siihen aukkoon. Oli sitten lorvailu, masennus etc...
Mutta luulisi kyllä hyvinkin olevan aihetta vähän enemmänkin syitä miettiä varsinkin silloin kun toisaalta alituiseen maristaan työvoimapulasta. Ei todellakaan voi välttyä ajatukselata että tässä tällaisessa vääntämisessä on takana enemmänkin vaan halu yhtäältä itseään tärkeänä ylöstehdä ja toisaalta leimata ja solvata töitä haluvia kelvottomiksi ihmisiksi.
Hienoa, viesti aiheutti keskustelua. Niin pitikin. Kyseinen vastaus oli eräänlainen vastaveto aloittajan asenteelle, ja ihan tarkoituksenmukaisesti myös verraten kylmä. Vaikkakin myös samalla osa totuutta, koska työhön pääsy on todella hankalaa vailla työhistoriaa, tai epäilyttävän näköisellä sellaisella. Niitäkin kavereita kun on, joilla ei 30-vuotiaanakaan ole oikein minkäänlaista työkokemusta, ja moniko työnantaja lähtee opettamaan aikuiselle ihmiselle työelämän pelisääntöjä? Jos suhteita ei ole, niin hankala on tilanne.
Tottahan työnantaja katsoo tapaukset yksilökohtaisesti, mutta kun haastattelujen jälkeen tehdään valintoja, muuttuu yksilöt kirjaimiksi. Ja silloin ne ratkaisevat. Sen kyllä jokainen tietää.
Mitä siihen välittämiseen tulee, niin asia on minulle merkityksellinen, ja juuri siksi aion herättää asiasta ajatuksia ja keskustelua. Se pitääkö joku tavastani tehdä sen, on hänen asiansa.
Noinhan se menee turha sitä on kaunistella. Olen kuullu, että joillakin työnantajilla on ns. puolen vuoden ajatus eli jos yli puolin vuotta työttömänä niin sinne ei mitään asiaa. Sen ne ymmärtävät jos hommat loppuu ja ei ole muuta kuin hanttihommia niin tehdään niitä, mutta jos parempia hommia on niin se vaihto ei oo pahasta. Sekään ei saa johtaa firmasta toiseen hyppelyyn koska siitäkään ne ei oikein innostu, toinen vaara mikä tossa hyppelyssä on niin sana kiertää jos ns. maine menee niin sitten ne parhaat paikat saa unohtaa...
totta."""työnantajilla on ns. puolen vuoden ajatus eli jos yli puolin vuotta työttömänä niin sinne ei mitään asiaa. """. Sen on myöntänyt työvoima viranomaisetkin. Ne ensimmäiset kuukaudet työttömänä on aika ratkaisevia työnsaannin suhteen. Puolen vuoden jälkeen on mahdollisuudet heikenneet jo reillusti ja vuoden jälkeen melko mahdotonta ilman apua tai työuran aloittamista uudestaan ruohon juuritasolta kuten minä jouduin 90-luvun laman takia. Jos ei siihen ruohonjuuri tasolle suosti sitten palamaan niin onkin sitten jatkossakin työtön ja pompoteltavana kursseille sekä työnvalmennuksiin.
Joo mutta minua ei kyllä innosta tämän sortin provoilut ja yleistämiset ja taatusti en nyt tällä palstalla kauaa viihdy.
Tuohon muutaman kommentin pakersin ja vähän hauskakin yritin olla mutta kun ei ihmisiä kiinnosta ne näkökulmat asioihin joista minä olen kiinnostunut. Aina vaan jauhetaan näiden niin viisaiden provojen pohjalta.
Kun yhtäältä minun kommenteistani ei ole juuri kukaan kiinnostunut ja toisaalta taas minua ei tällainen provopohjalta kommentointi kiinnosta lainkaan niin totta ihmeessä se on parempi silloin minun häipyä tällaisilta sivuilta.
Ei kiinnosta kyllä Hesarinkaan palstoille enää paljon kirjoitella, kun näköjään on ne muuttuneet yhä enemmän vaan yksittäisiksi kommenteiksi aloittajan kirjoitukseen, eikä pidempiä viestiketjuja siellä niin paljon enää esiinny.
Mutta kuka jaksaa kauan viihtyä sellaisia ketjuja seuraamassa jotka lähtevät jostain provosta johon sitten vastakommentteja tulee. Ei varsinkaan näitä vastakommentteja jaksa kukaan ainakaan kovin pitkään pakertaa.
Tällaisen provon heittäjä yleensä pitää itseään kauhiastas älykkäänä ja viisaana jos hän on saanut keskustelua aikaiseksi. Järkeilevätpä jotkut provoilijat vielä asioita sanonta-analogioidenkin pohjalta kuten esim. sanonnan 'se koira älähtää johon kalikka kalahtaa' . Voi että ne tympäisevät tällaisen lajin viisastelut ja analogiajärkeilyt.
Tietenkin jos provoilija itse viihtyy palstalla saa hän itse jotain mielihyvää siitä palautteesta jonka provoillaan aikaan saa, mutta kuka jaksaa pitkään olla tällaisille provoilijoille ikäänkuin ilmaisena terapeuttina varsinkaan siinä tapauksessa jos provoilija ei myöskään anna itsestään muutenkaan mitenkään mielenkiintoista saati viehettävää kuvaa.
No minäkin tähän sitten otan analogian(joskaan en käytä sitä järkeilyyn) pornosivujen keskusteluista. Tämä analogiani on tässä yhteydessä myös paljon vähemmän kaukaa haettu kuin mitä tuo y.m. koiranälähdysanalogia jota omassa yhteydessään jotkut järkeiluyssään käyttävät.
Eräs pornomallina toimiva pimu opastaa itsensä esittelyssä hänen kanssaan keskustelvia miehiä sen osalta minkälaisista keskustelukommenteista hän ei pidä( hänen turn-offsinsa) seuraavanlaisesti:
- Beggars
- Liars
- People who dont use hi, bye and please. Dear guys, its real life and i'm real girl so lets respect each other
- Quickfuckers
-Rude, unpolite people n people who like to judge..uff guys i dont need this shit here so if u have any problems -go to doctor-he will help.
Damn if i will see that persons in my chat... they will be fucked in ass with my huge toy till the moment when ass will be like big black hole. deal? ]:) hehe
No tässä ainakin nuo Beggars ja Quickfuckers ovat nimenomaan sellaisia jotka johtuvat siitä, että pimu chattailee ja esiintyy ensisijaisesti hankkiakseen rahaa. Mutta sitten nuo henkilökohtaisemman puolen juttunsa hän on tuossa minusta hyvin tiivistäen murjaissut, ja niiden tarkoitus pitäisi kyllä siitä perille mennä. Siis keskeinen turn- offsi tässä on tuo 'Rude, unpolite people and people who like to judge'
Vaikka juurikin tuomitsemitsemista ja syyllistämistä tulisi keskusteluissa välttää, niin toisaalta lähes pelkästään näitä juttuja ovat niin monet kirjoitukset tälläkin palstalla.
Provo jostain tulee tai se tahallisesti pläjästään ja siihen sitten päästään tyydyttämään tuomitsemisen, syyllistämisen ja yleensä parempana ihmisenä patsastelemisen tarpeitaan. Usein myös itse provo on pelkkää syyllistämistä ja tuomitsemista ja parempana ihmisenä patsastelua ja tähän sitten haetaan vastakommentteja joista haetaan tukea sille että ollaan parempia tai vauraampia ihmisiä, ja näiden vastakommenttien pohjalta kauhiastas älykkäänä ja viisaana järkeillään esim. juuri tätä analogiaa 'se koira älähtää johon kalikka kalhtaa' käyttäen.
Ei kukaan jaksa tällaista pitkään oli hän sitten sillä tasolla tai tällä tasolla näiden henkimaailman juttujensa kanssa. Ei vaarsinkaan jos ja kun nämä esiintyvät provotkin ovat toistensa kaltaisia eikä mitään uutta sitäkään kautta esiin tule.
veroja?
Maksaako joku hullu vielä tänäpäivänä veroja vaikka hallitus kuseekin meitä linssiin minkä kerkeevät. Menivät kusipäät sijottamaan meidän eläkkeetki jonneki paskaan.
itse tunnen erään 24v kaverin, jolle ei oikein työnteko ole maittanut,työkokemusta yhteensä 2kk. Tää tyyppi ostelisi vaikka mitä, jos ois rahaa, mut kun ne vähätkin työt mitä se on tehnyt, on helvetin alipalkattuja.
Kiva mennä 24v:nä hakeen ekoja kertoja elämässään töitä - ei juurikaan työkokemusta, ei taitoa...
Mitähän mahtaa käydä tälle tapaukselle, kun muuttaa pois vanhempien luota? Noiden alipalkattujen duunien palkoilla ei pysty juuri minkäänlaiseen elintasoon, jos ylipäätään voi asua edes jossain.
Sääliksi käy, ois kannattanut miettiä sitä vähän aiemmin. Varmasti harmittaa seurata ympärillään kaverien jo ostelevan ekaa asuntoa, perustavan perhettä...
Toisaalta 24-vuotias on vielä hyvin ja nuori ja hän on vielä ehkä aika lapsellinen. Hän kyllä ehtii tulevina vuosina hyvinkin opiskella itselleen useammankin tutkinnon. Tokihan siinä pitää jossain vaiheessa elämää "ryhdistäytyä" ja nähdä nykytilanne mahdottomana.
Tänne kirjoittavat aikamoiset moralisoijat ja heillä on ainoastaan taka-ajatuksena todistella "miten paljon parempia" juuri he itse ovat verrattuna näihin pudokkaisiin verrattuna. Menkääpä hetki itseenne ja miettikääpä miksi teillä on tarve notkua palstalla ja osoittaa "paremmuuttanne"?
Tuolla yksi kommentoija sanoi, että valmistumisen jälkeen on hyvin kriittinen hetki työllistymisen ja koko tulevan uran suhteen. Se on aivan totta, jos ei ala ainakaan vuoteen löytyä alan töitä tai tule valituksi alkaa jo työnhaussa olla muiden jaloissa. Oikeastaan kellekään ei tällaisessa työelämässä ole valmista työpaikkaa, eli jokaisen on löydettävä ihan itse se vihreä oksansa ja pyrkittävä parempaan elintasoon. Koulutusta on todella paljon liikaa tietyillä aloilla ja se on fakta, palkkatöitä ei sitten niinkään kaikille ole suotu. Yrittäjyyskö ei muka kannata. No ei varmasti kannata, jos jo asennoituu asiaan sillä tavalla, ettei muka itse pysty vaikuttamaan menestymiseen.
Toisaalta eihän mitään voi saavuttaa, jos ei mitään edes yritä, mutta eiköhän se ole ihmisen oma valinta ja aina jokaisella on omat syynsä, miksi joutuvat turvautumaan sosiaaliturvaan vuosiksi. Ei siinä näemmä pitäisi olla mitään kadehdittavaa, että joutuu venyttämään joka senttiä. Jokaisen pitää ajatella vain omalta kannaltaan, eikä noin yleisesti. Mitä sitä haluaa itse saavuttaa? Nykyisillä työmarkkinoilla työntekijäasemassa on melkolailla heittosäkkinä ja yhteinen nimittäjä on ainoastaan ahneus, tuloksen tuottaminen ja ainainen muutos. Eivät kaikki sentään ole samanlaisia työjuhtia, eikä ole pakko ollakaan.
Elämäkin on vain jatkuvaa muutosta, ei sitä välttämättä saakaan pysyvää työpaikkaa, eihän sellaista nykyisin ole edes olemassakaan. Älkää viitsikö olla noin ikäviä suomalaisia.
Tuo on ihan hienoa tekstiä, mutta en usko kovinkaan monella olevan tarvetta tuntea itseään huono-osaista paremmaksi. Itsekkin vertaan "pitää myöntää" omaa tulotasoani muihin samoissa tuloissa oleviin. Sivutulot pyöritän silleen että sieltä ei ole ns tuloja ettei tarttee maksaa veroja. Se on ikävä tilanne jos putoaa nuorena työelämästä niin se on vaikea ottaa myöhemmin kiinni. Olen vain seurannut että on paljon ihmisiä kenellä ei ole mitään halua parantaa omaa asemaa elämäsä, kirotaan omaa huonoa palkkaa, mutta ei olla valmiita tekemään mitään se eteen tilanteen parantumiseksi. Kirjottelen tässä sopivassa kännissä mut tässä on kuitenkin ajateltavaa...elämä on kuitenkin aina täynnä muutoksia ja niiden mukaan on vain elettävä.