Helsinki tuo katajanokan hotellikaavan päätettäväksi sellaisena kuin "lautakunta on äänin 5-4 luonnoksen jo hyväksynyt"!? Ehdotusta on myös sekä virallisella lausuntokierroksella että julkisesti vastustettu harvinaisen laajasti.
Näinkö Helsingissä toteutuu demokraattinen, vuorovaikutteinen, asukaslähtöinen kaavavalmistelu? Viiden, ehdotusta puolustavan, kaupunkisuunnittelulautakunnan jäsenen mielipide takaa koko suurkaupungin kannalta parhaan ja demokraattisen lopputuloksen?
Totta kai valtuusto viime kädessä päättää kaavan hylkäämisestä tai hyväksymisestä. Mutta ovatko sen tosiasialliset mahdollisuudet muuttaa vuosia suunnitellun kaavan sisältöä valtuustovaiheessa muuta kuin lähinnä teoreettiset?
Myös Helsingin Sanomat on asian käsittelyn alkuvaiheissä syyllistynyt maankäyttö- ja rakennuslain kannalata arveluttavaan journalismiin, vaatimalla kaupunginhallitukselta selkeää päätöstä "hotellitontin" vuokraamiseksi jo etukäteen hankkeen puuhamiehille. Perusteluna oli varmistaa ulkolaiselle pääomalle hotellikaavan suotuisa eteneminen? Vaan minkä "tontin" kaupunki olisi vuokrannut? Mitä kaupunki olisi vuokrannut ennen hotellitontin lainvoimaiseksi tuloa? Olisiko nykyisen makasiinialueen vuokraaminen riittänyt sijoittajalle?
MRL:n selkeä henki on, ettei kaavan valmistelukoneiston käsiä tällaisin etukäteispäätöksin voida sitoa. Vai uksoisiko kukaan kaupunginhallituksen vuokrauspäätöksen jälkeen aitoon eri vaihtoehtoja rehellisesti pohtivaan valmisteluun. Ehkei ulkolainen puuhamieskään?
Onko MRL:n edellyytämiä vaihtoehtoisia suunnitelmia nytkään ihan tosissaan edes tutkittu? Ettei olisi suorastaan potentialliseen valitukseen aihetta?
Näinkö Helsingissä toteutuu demokraattinen, vuorovaikutteinen, asukaslähtöinen kaavavalmistelu? Viiden, ehdotusta puolustavan, kaupunkisuunnittelulautakunnan jäsenen mielipide takaa koko suurkaupungin kannalta parhaan ja demokraattisen lopputuloksen?
Totta kai valtuusto viime kädessä päättää kaavan hylkäämisestä tai hyväksymisestä. Mutta ovatko sen tosiasialliset mahdollisuudet muuttaa vuosia suunnitellun kaavan sisältöä valtuustovaiheessa muuta kuin lähinnä teoreettiset?
Myös Helsingin Sanomat on asian käsittelyn alkuvaiheissä syyllistynyt maankäyttö- ja rakennuslain kannalata arveluttavaan journalismiin, vaatimalla kaupunginhallitukselta selkeää päätöstä "hotellitontin" vuokraamiseksi jo etukäteen hankkeen puuhamiehille. Perusteluna oli varmistaa ulkolaiselle pääomalle hotellikaavan suotuisa eteneminen? Vaan minkä "tontin" kaupunki olisi vuokrannut? Mitä kaupunki olisi vuokrannut ennen hotellitontin lainvoimaiseksi tuloa? Olisiko nykyisen makasiinialueen vuokraaminen riittänyt sijoittajalle?
MRL:n selkeä henki on, ettei kaavan valmistelukoneiston käsiä tällaisin etukäteispäätöksin voida sitoa. Vai uksoisiko kukaan kaupunginhallituksen vuokrauspäätöksen jälkeen aitoon eri vaihtoehtoja rehellisesti pohtivaan valmisteluun. Ehkei ulkolainen puuhamieskään?
Onko MRL:n edellyytämiä vaihtoehtoisia suunnitelmia nytkään ihan tosissaan edes tutkittu? Ettei olisi suorastaan potentialliseen valitukseen aihetta?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Turha käynnistellä valituskierrosta. Kuten huomattiin uutisessa kerrottiin kuinka asia seuraavaksi menee kaupunginhallituksen pönkittämänä valtuustoon, jossa se hyväksytään lakina noudatettavaksi.
Tässä vaiheessa ei enää voi valittaa kuin asian käsittelyn laillisuudesta, ei kaavapäätösten tarkoituksenmukaisuudesta. Käsittelyhän on hoidettu ihan pilkkuja hipoen "lainmukaisesti". Kaava-asia on jo tässä vaiheessa loppuunkäsitelty?
Nyt he ovat laittaneet kansan ihmeteltäväksi havainnekuvan uudesta ristikirkosta. Se kuulemma näyttää, että hotelli sopii Helsingin keskustaan paremmin kuin Alvari suunnittelema palatsi.
Kuka tämän jälkeen voisi enää vastustaa hyvää hanketta. Vähemmän sen toiminta häiritsee ympäristöään kuin Pallaksen hotelli omaansa!
Ilmeisesti Helsingissä on hotellit jotenkin vähissä, kun niitä voi rakennella minne vaan. Ei paljon paina, mihin maisemaan, onko historiaa tai ei jne. Mutta Kruunuvuoren siltaa ei saada näkymäsyistä muka aikaiseksi, vaikka pitäis ihmisten päästä liikkumaan?
Hotellihanke on jännä kikka: maailmalla liikkuu tieto, jonka mukaan vain yli 300 huoneen hotelli yleensäkään voi kannatta. Niinpä hotellitontti on oivallinen tapa saada tämä rakennusoikeus hyväksyttyä (vrt. Pallas).
Ku tontille sitten on saatu rakennusoikeutta tarpeeksi, (noin 10 000 kerrosneliötä = 300 kertaa 30 respa ja siivous- ja sos.tilat), ei hätää: jos hotellia ei tarvita, saavutettu rakennusoikeus voidaan muuttaa muuhunkäyttöön sillä kvartaalilla kannattavaan hankkeeseen. Ja kaikki voittaa, niin kaupunki ansiottoman arvonnousn korvauksillaan kuin rakentaja kalliimalla mahdollisella kaupaksi menevällä neliöhinnalla.
Jos ei muu auta kaupunki luopuu vastaavasta määrästä joko vuokra-asuntoja tai palvelutaloja ja lupaa ostaa vastaavat palvelut "halvalla" yksityiseltä. Näinkin on monasti käynyt? Kukas nyt voittaa?