kirjan suosittelu samassa yhteydessä.
Suosittelen valistavaa Veikko Litzenin kirjaa nimeltään "Tie Roomaan" kaikille lukutaitoisille.
Kirjan takakannessa kerrotaan kirjan aiheesta ja kirjan kirjoittajasta seuraavaa:
"Mysteerikulttien riitit, katakombien hautakirjoitukset, tähtitaivaan konstellaatiot, runous ja kansanperinne mutta myös roomalainen oikeus, diplomatian koulerot ja poliittisen valtapelin käänteet ovat Veikko Litzenin välineitä hänen kertoessaan, miten kristityistä tuli roomalaisia.
Radikaali uskonnollinen liike kesyyntyi kolmen ensimmäisen vuosisadan kuluessa yhteiskuntakelpoiseksi, samalla kun sisarien ja veljien yhteydenpito luutui hierarkkiseksi kirkoksi.
Viime vaiheessa tapahtumien kulusta määräsi keisari Konstantinus, joka imperiumin hallitsijana oivalsi piispojen verkoston käyttökelpoisuuden. Konstantinuksen koolle kutsuman Nikean kirkolliskokouksen päätösasiakirjaa vuodelta 325 pidetään ensimmäisenä kristillisenä uskontunnustuksena.
Veikko Litzen (1933 - ) on toiminut Turun yliopiston kulttuurihistorian professorina 1978 - 1987, Suomen Rooman- instituutin johtajana 1983 - 1985 ja arkistolaitoksen pääjohtajana 1987 - 1996. Hän asuu osan vuodesta Roomassa."
Esimerkkinä kirjan annista, lainaan nyt kirjan alkupuolelta selostuksen siitä, miten alkuperäisen kristillisen sakramenttinäkemyskin, koskien nimenomaan kasteen sakramenttia, on väärennetty, eli alkuperäiseltä merkitykseltään toiseksi muutettu.
Tässä uunituoreessa kirjassaan ”Tie Nikeaan” Veikko Litzen näet kertoo alkuperäisen sacramentumin muuttumisesta sisällöltään aivan toiseksi.
Kirjansa sivulla 58 hän kertoo alkuperäisen sacramentumin olleen oikeus-prosesseissa käytetty ”vala”, ja myös sotilaiden ”lippuvala”, kuten myös gladiaattorien vannoma vala:
Alkuperäisen sakramenttikäsityksen sisältöä hän selostaa seuraavin sanoin:
”Roomalaisten sacramentum puolestaan oli pyhä vala, sitoutuminen, jota käytettiin sekä oikeusprosessissa että sotilaiden lippuvalana.
Sellainen oli olemukseltaan myös gladiaattorien vannoma vala, jolla noiden taistelijoiden joukkoon liittyvä sitoutui kestämään `polttamisen, kahlehtimisen, ruoskimisen, ja miekalla surmaamisen´, uri, vinciri, verberari, ferroque, necari. …
Sotilasvala puolestaan vannottiin joukko-osaston sotamerkin tai lipun edessä, jonka huippuun oli kiinnitetty joukkoa suojelevan jumaluuden tunnus, tunnetuim-pana niistä Jupiterin kotka. …”
Kirjansa sivulla 59 Litzen valistaa:
”Alun perin roomalaiset näkivät kristittyjenkin pyhän lupauksen sacramentumiksi, josta jo 100-luvulle tultaessa Bithynia-Pontuksen (Turkin Anatolian luoteisosan) maaherra Plinius nuorempi kertoi keisari Tiberiukselle lähettämässään kirjeessä. …”
Sivuilla 57 – 58 Litzen kertoo lisää tosiasioita siitä, millainen oli alkuaan kristittyjen kasteen sakramentti.
Hän kertoo esimerkkinä, miten kirkkoisä Ambrosius vielä 300-luvulla kuvasi kristillistä sakramenttia sanan alkuperäisessä merkityksessä eli: Kirkkoisä Ambrosiuksen kirjoittaessa 300-luvun lopulla sakramenteista ja mysteereistä, hän vertasi kristittyjen kastetta otteluun tai taisteluun valmistautumiseen:
”Sinut voideltiin Kristuksen atleetiksi (ottelijaksi, kilpataistelijaksi) kuin olisit menossa maalliseen otteluun. Lupasit osallistua kamppailuun, ja hänellä joka ottelee, on toiveensa.
Ja missä on ottelu, siellä on voitonseppele. Sinä ottelet maailmassa, mutta seppeleen saat Kristukselta. Maailmassa käydyistä kamppailuista sinut seppelöidään.”
Tämän lainaamansa Ambrosiuksen tekstin jälkeen Litzen toteaa, mitä kaste alkuaan kristityille merkitsi. Hän toteaa myös Rooman piispa Clemensin nimittäneen apostoleita ”ensimmäisiksi ottelijoiksi”.
Veikko Litzen siis kertoo, mistä kristillisessä kasteessa oli alkuaan kysymys, kun kristillistä kastetta alettiin luonnehtia sakramenttina:
"Kasteessa kysymys oli juhlallisesta lupauksesta ryhtyä ottelijaksi."
Sitten hän jatkaa:
"Yhdessä varhaisimmista kristillisistä dokumenteista, Rooman piispaksi sanotun Clemensin kirjeessä, apostoleita sanotaankin ensimmäisiksi ottelijoiksi, athletes."
Kirjansa sivulla 57 Litzen toteaa, kuinka kauaksi meidän aikamme käsitys sakramentin merkityksestä on liukunut ja muuttunut sanan alkuperäisestä kristillisestä käytöstä, kuten myös sanan alkuperäisestä kristillisestä merkityksestä:
Alkuaan ”Se oli pyhä sitoumus. Kun me tulkitsemme sakramentin `armon välineeksi´ tai kirkolliseksi toimitukseksi, sen merkitys on sangen etäällä sotilasvalasta.
Meille sakramentteja ovat kaste ja Pyhä ehtoollinen; katoliset ja ortodoksit pitävät sakramentteina kastetta, konfirmaatiota, ehtoollista, rippiä, viimeistä voitelua, papiksi vihkimystä ja avioliittoa.”
Suosittelen valistavaa Veikko Litzenin kirjaa nimeltään "Tie Roomaan" kaikille lukutaitoisille.
Kirjan takakannessa kerrotaan kirjan aiheesta ja kirjan kirjoittajasta seuraavaa:
"Mysteerikulttien riitit, katakombien hautakirjoitukset, tähtitaivaan konstellaatiot, runous ja kansanperinne mutta myös roomalainen oikeus, diplomatian koulerot ja poliittisen valtapelin käänteet ovat Veikko Litzenin välineitä hänen kertoessaan, miten kristityistä tuli roomalaisia.
Radikaali uskonnollinen liike kesyyntyi kolmen ensimmäisen vuosisadan kuluessa yhteiskuntakelpoiseksi, samalla kun sisarien ja veljien yhteydenpito luutui hierarkkiseksi kirkoksi.
Viime vaiheessa tapahtumien kulusta määräsi keisari Konstantinus, joka imperiumin hallitsijana oivalsi piispojen verkoston käyttökelpoisuuden. Konstantinuksen koolle kutsuman Nikean kirkolliskokouksen päätösasiakirjaa vuodelta 325 pidetään ensimmäisenä kristillisenä uskontunnustuksena.
Veikko Litzen (1933 - ) on toiminut Turun yliopiston kulttuurihistorian professorina 1978 - 1987, Suomen Rooman- instituutin johtajana 1983 - 1985 ja arkistolaitoksen pääjohtajana 1987 - 1996. Hän asuu osan vuodesta Roomassa."
Esimerkkinä kirjan annista, lainaan nyt kirjan alkupuolelta selostuksen siitä, miten alkuperäisen kristillisen sakramenttinäkemyskin, koskien nimenomaan kasteen sakramenttia, on väärennetty, eli alkuperäiseltä merkitykseltään toiseksi muutettu.
Tässä uunituoreessa kirjassaan ”Tie Nikeaan” Veikko Litzen näet kertoo alkuperäisen sacramentumin muuttumisesta sisällöltään aivan toiseksi.
Kirjansa sivulla 58 hän kertoo alkuperäisen sacramentumin olleen oikeus-prosesseissa käytetty ”vala”, ja myös sotilaiden ”lippuvala”, kuten myös gladiaattorien vannoma vala:
Alkuperäisen sakramenttikäsityksen sisältöä hän selostaa seuraavin sanoin:
”Roomalaisten sacramentum puolestaan oli pyhä vala, sitoutuminen, jota käytettiin sekä oikeusprosessissa että sotilaiden lippuvalana.
Sellainen oli olemukseltaan myös gladiaattorien vannoma vala, jolla noiden taistelijoiden joukkoon liittyvä sitoutui kestämään `polttamisen, kahlehtimisen, ruoskimisen, ja miekalla surmaamisen´, uri, vinciri, verberari, ferroque, necari. …
Sotilasvala puolestaan vannottiin joukko-osaston sotamerkin tai lipun edessä, jonka huippuun oli kiinnitetty joukkoa suojelevan jumaluuden tunnus, tunnetuim-pana niistä Jupiterin kotka. …”
Kirjansa sivulla 59 Litzen valistaa:
”Alun perin roomalaiset näkivät kristittyjenkin pyhän lupauksen sacramentumiksi, josta jo 100-luvulle tultaessa Bithynia-Pontuksen (Turkin Anatolian luoteisosan) maaherra Plinius nuorempi kertoi keisari Tiberiukselle lähettämässään kirjeessä. …”
Sivuilla 57 – 58 Litzen kertoo lisää tosiasioita siitä, millainen oli alkuaan kristittyjen kasteen sakramentti.
Hän kertoo esimerkkinä, miten kirkkoisä Ambrosius vielä 300-luvulla kuvasi kristillistä sakramenttia sanan alkuperäisessä merkityksessä eli: Kirkkoisä Ambrosiuksen kirjoittaessa 300-luvun lopulla sakramenteista ja mysteereistä, hän vertasi kristittyjen kastetta otteluun tai taisteluun valmistautumiseen:
”Sinut voideltiin Kristuksen atleetiksi (ottelijaksi, kilpataistelijaksi) kuin olisit menossa maalliseen otteluun. Lupasit osallistua kamppailuun, ja hänellä joka ottelee, on toiveensa.
Ja missä on ottelu, siellä on voitonseppele. Sinä ottelet maailmassa, mutta seppeleen saat Kristukselta. Maailmassa käydyistä kamppailuista sinut seppelöidään.”
Tämän lainaamansa Ambrosiuksen tekstin jälkeen Litzen toteaa, mitä kaste alkuaan kristityille merkitsi. Hän toteaa myös Rooman piispa Clemensin nimittäneen apostoleita ”ensimmäisiksi ottelijoiksi”.
Veikko Litzen siis kertoo, mistä kristillisessä kasteessa oli alkuaan kysymys, kun kristillistä kastetta alettiin luonnehtia sakramenttina:
"Kasteessa kysymys oli juhlallisesta lupauksesta ryhtyä ottelijaksi."
Sitten hän jatkaa:
"Yhdessä varhaisimmista kristillisistä dokumenteista, Rooman piispaksi sanotun Clemensin kirjeessä, apostoleita sanotaankin ensimmäisiksi ottelijoiksi, athletes."
Kirjansa sivulla 57 Litzen toteaa, kuinka kauaksi meidän aikamme käsitys sakramentin merkityksestä on liukunut ja muuttunut sanan alkuperäisestä kristillisestä käytöstä, kuten myös sanan alkuperäisestä kristillisestä merkityksestä:
Alkuaan ”Se oli pyhä sitoumus. Kun me tulkitsemme sakramentin `armon välineeksi´ tai kirkolliseksi toimitukseksi, sen merkitys on sangen etäällä sotilasvalasta.
Meille sakramentteja ovat kaste ja Pyhä ehtoollinen; katoliset ja ortodoksit pitävät sakramentteina kastetta, konfirmaatiota, ehtoollista, rippiä, viimeistä voitelua, papiksi vihkimystä ja avioliittoa.”
Vastaukset 13
Vanhimmat
Kirjoitit:
""Kasteessa kysymys oli juhlallisesta lupauksesta ryhtyä ottelijaksi.""
Ne ensimmäiset kristinuskon pyhät ottelijat olivat mielestäni Jeesuksen seuraajien tappajat!
Veikko Litzenin "tie roomaan" ei ole osoituts tiestä Jumalan valtakuntaa!
=
Sielutomien opeilla ei aikanaan (ehkä ei vieläkään) tajuttu mitä Jeesuksen käyttämä "veri" ja "leipä" vertauskuvat tarkoittavat vaikka tieto ON EDELLEENKIN SELVYYDELLÄ RAAMATUSSA. (Laitan esiin raamatun tekstiä jatkona...)
29. sillä joka syö ja juo erottamatta Herran ruumista muusta, syö ja juo tuomioksensa.
Tämän raamatun kohta osoittaa selvyydellä, että ehtoollisen nauttiminen (sieluttomien rituaali) on selvää Jeesuksen pilkkaamista jossa Hänestä tehdään ulostetta!
Matteus 15:17-20
Matteus 26:26-29
Markus 14:22-25
Luukas 22:17-20
Johannes 5:48-58
1 Korinttilaiskirje 11:23-29
23. Sillä minä olen saanut Herralta sen, minkä myös olen teille tiedoksi antanut, että Herra Jeesus sinä yönä, jona hänet kavallettiin, otti leivän,
24. kiitti, mursi ja sanoi: "Tämä on minun ruumiini, joka teidän edestänne annetaan; tehkää tämä minun muistokseni".
25. Samoin hän otti myös maljan aterian jälkeen ja sanoi: "Tämä malja on uusi liitto minun veressäni; niin usein kuin te juotte, tehkää se minun muistokseni".
26. Sillä niin usein kuin te syötte tätä leipää ja juotte tämän maljan, te julistatte Herran kuolemaa, siihen asti kuin hän tulee.
27. Sentähden, joka kelvottomasti syö tätä leipää tai juo Herran maljan, hän on oleva vikapää Herran ruumiiseen ja vereen.
28. Koetelkoon siis ihminen itseänsä, ja niin syököön tätä leipää ja juokoon tästä maljasta;
29. sillä joka syö ja juo erottamatta Herran ruumista muusta, syö ja juo tuomioksensa.
Korinttilaiskirjeessä kehoitetaan kaikkia henkilökohtaisesti arvoimaan onko ihmisen veren juonti ja ihmisen lihan syönti ihmisestä tai ei. Ihmisen veren juonti ja lihan syönti on kuoleman julistamista, ja se on Luojan ja Sielujen Valtakunnan vastainen oppi. Joka ei osaa erottaa sitä mikä on ihmisestä ja mikä on eläimestä, juo ja syö tuomioksensa. Ei kukaan "yhdy Jeesukseen" hänen verta juomalla ja hänen lihaa syömällä, sillä hän tulee takaisin. Kun hän tulee, viimeistään silloin loppuu m.m. kannibaaliksi opettaminen, siitä voitte olla varmoja. Sopii asiaa miettiessä muistaa, että eläimissäkin on "sielullisesti" niin sivistyneitä, etteivät syö oman lajinsa lihaa puhumattakaan että joisivat lajinsa verta.
Ihminen, joka ymmärtää, tietää mitä vertauskuvat sanat "leipä" ja "veri" tarkoittavat tietää myös sen ettei itselleen tule turmiota syödä tai juoda.
Siis nk. Pyhä Ehtoollinenkin ja sen tulkinta paljastaa erot sielullisten ja sieluttomien välillä. Sieluton oppi manipuloi sielullisten ihmisten mieleen harran, herra saatanan jumalaksi. Todistuksina siitä on Jumalan ja Jeesuksen Lain lain rikkomiset esim. omien kastettujen ja syyttömien uskovaisten, pikku lapstenkin tappamiset. Ja kristinuskon aikanastakin selviää että ovat jopa syöneet tappamiaan joten se pedion omaisuuden sieluttomuus sai aikaan sen, että kristittyjä vainottiin rikollisina.
http://www.suol.fi/raamattunet/kkohjana.html
nenäsi visusti poissa sellaisiin aloituksiin ja teksteihin vastaamasta, joiden sisällöstä ja tarkoituksesta sinä et näköjään ymmärrä tuon taivaallista.
Nuo mantrasi joita toistuvasti postaat pitkinä litanioina tälle kasteosiolle, työntäen nenäsi melkein joka
ainoaan ketjuun (ymmärtämättä monestikaan ketjussa keskusteltavasta aiheesta edes alkeitakaan) ovat varmuudella sairasta tekstiä.
Noiden sinun tekstiesi sisällöstä tulisi täällä keskustelevien henkilöiden kummankin osapuolen päästä varjeltumaan, siis sekä sylilapsikasteen puolustajien kuten myös uskovien kasteen kannattajien.
Eli, lopeta nyt jo vihdoinkin tuo vastaaminen joka aloitukseen, kun et kumminkaan ymmärrä niiden sisällöstä alkeitakaan. Omilla asiattomilla mantroillasi sinä vain turmelet hyvät keskusteluketjut.
eikö olisi parempi että opettaisit herrasi palveljoita ymmärtämään että Jumalan ja Jeesuksen Laki on voimassa ??? Ja sen Lain mukaan kristinusko, luterilaisuuskin on lainrikkoja. Uskovaiset eivät ymmärrä vielä, että rikolliselle avun antaminen on myös vastoin Jumalan ja Jeesuksen Lakia.
Ja kun väität että turmelen hyvät keskustelut niin itse todistat, että pidät hyvänä Lain rikkomisia ja Suomi24:ssa on kielletty rikoksiin yllyttäminen. Ja jos teidän pitää välttämättä uskoa siihen herraan, herra saatanaan jumalana niin tehkää se sen herran omassa nimissä tahrimatta Jumalan ja Jeesuksne Nimeä ja Kunniaa.
Sinulla on otsaa arvostella minua mutta et huomaa että arvostelet Jumalan ja Jeesuksen Lakia ja tahtoa jotka olen raamatun Sanan tuella esiin tuonut. Jumalan ja Jeesuksen Laki on voimassa heillekkin jotka saatanaa jumaloivat jopa murhaten omia syyttömiä uskovaisia.
Rikollisia puolustat Lakia halveksuen ja siitä sinua Jumalan valtakunta tulee muistamaan.
Ymmärsinkö väärin kirjoituksesi, kun sain sellaisen käsityksen, ettet kirjoituksessasi tuonut lainkaan esille KASTEEN raamattuperusteita ja sen ilmoittamaa sisältöä ja merkitystä Jeesuksen lähetyskäskyssään asettamasta kasteesta.
Eikö tämä kastepalsta pitäisi olla varattu KRISTILLISELLE KASTEELLE?
Missä kohtaa raamattua on Jumala tai Jeesus määrännyt lapset syyttömiä lapsia tappaneen rikollisen kasteelle???
Ellei sitä käskyä ole olet antanut väärää todistusta Jumalan ja Jeesuksen Lakia rikkoen.
---
HUOM!
Lähetyskäskyksi kutsuma Jeesuksen vuorisaarnassa Jeesus antaa ohjeita omille (aikuisille) opetuslapsilleen EI OMIA USKOVAISIA TAPPANEEN RIKOLLISJÄRJESTÖLLE TAI SEN ASIAMIEHILLE!
...
Jeesuksen vuorissaarnana tunnetun osan johon lähetyskäsky sana lisättiin vuoden 1992 vuoden raamattuun. Jumala tai Jeesu ei ole sitä lisäystä määrännyt.
Jeesus ei ole säätänyt vesikastetta eikä lapsikastetta, eikä velvoittanut seuraajiaan toimittamaan opetuslapsiaan sitä.
Kastekäskyä ylösnousseen Jeesuksen ei tarvinnut antaa, koska opetuslapseksi tekemiseen kuului jo Jeesuksen lihassa vaelluksen aikana oppilaiksi suostuvien kastaminen joka todistaa, ettei nk. vuorisaarnassa ole kyse lapsikasteesta.
Tajutkaa tuo ja antakaa sitten väärää todistusta Jeesuksen Nimessä herraanne palvellen!
Pieniä lapsia Jeesus siunasi osoittaen esimerkkiä miten meidän tulee lapsia kohdella. Jeesuksen seuraajikseen suostuvia aikuisia Jeesus kastatti oppilaikseen. Ylösnousemuksensa jälkeen Jeesus raamatun mukaan antaa (Matteuksen mukaan) oppilailleen lähetyskäskyn, tehdä kaikista kansoista oppilaita hänen nimessään. Siis siinäkin edelleen on kyse pelkästään aikuisten, Jumalan ja Jeesuksen Lakiin uskovien, tottelevien, noudattavien aikuisten ihmisten kasteesta. Kristinuskon, luterilaisuudenkin Jumalan ja Jeesuksen Lakia rikkonut rikollisjärjestö ei USKO Jumalan ja Jeesuksen Lakia vaan on sitä rikkonut jopa omia syyttömiä, pikku lapsiakin tappaen. Lukekaa hyvät uskovaiset joskus raamattua niinkuin siinä lukee eikä niinkuin harhauttaja haluaa ne teidän tulkita!
Olet ottanut tavaksesi kirotarallatella täällä raitilla kuin kurittomat pikkupojat, niin sarattele nyt senkun ehdit, niin saat kai mielestäsi sielullesi RAUHAN, jota kestää sen aikaa kuin kestää. Jos jumalasi ei kuule, niin huuda lujempaa ja jos sekään ei auta, niin ....
Mielestäni et edusta mitään raamatullista uskoa, vaan kai olet se valkoisen kiven lumoaja. Niitä kiviä kai päivät pääksyttäin hierot ja niille loitsusi hoet.
Kun käytät nimimerkissäsi nimeä alapo, niin Sinun täytyy sitten olla alapo.
Mutta jos tarkoitat minua (Alpo Ahola), niin silloin vasten ohjesääntöjä kirjoitat minun nimelläni ja vielä väärstellen nimeni. Siis tuossa tapauksessa kysyn, että mikä ihmeen puskasta huutaja olet ja miksi kirjoitat toisen nimellä ja sitten vielä vääristelet toisen nimen. Sellainen menettely ei kerro hyvää valveutuneisuudestasi.
Annanko viestisi ylläpidolle tutkittavaksi?
http://kotisivu.dnainternet.net/raipou/alpoaho.htm
ite edustat kysymyksiin vastaamatonta perkeleen perisynnin tartuttajaa
Ei sinulla ole yksin oikeutta nimees. Vituttaa tuollainen toisten yläpuolelle itsensä asettaja.
Selitä oi "gogo!!!", että mitä hoet lauseellasi:
"ite edustat kysymyksiin vastaamatonta perkeleen perisynnin tartuttajaa".
Oletkohan humanoidi, kun rohkenet Suomen perustuslain suoman oikeuden sabotointiin sanoillasi: "Ei sinulla ole yksin oikeutta nimees."
Siis mikähän herra ja hidalko luulet olevasi? Onneksi et ole todellinen lain asettaja, joka myös voisit toteuttaa kuvitelmissasi asettaman lain. Olet siis hyttysen ininä omassa atmosfäärissäsi.
on uunituoreessa kirjassaan nimeltään ”Tie Nikeaan” ottanut kantaa myös
niitten kristillisissä teksteissä esiintyvien sanojen alkuperään, jotka nykyisissä
muodoissaan mainitsevat Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen, ja kolmiyhteyteen
viittaavana kaavana samaistavat heidät toisiinsa.
Hän vihjaa kirjansa sivuilla 230 siihen, että kolminaisuuskaavan mukaiset sanat
”Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen” on vasta jälkeenpäin lisätty Polycarpuksen
marttyyrio - nimiseen tekstiin:
”Kyseenalaiselta näyttää Polycarpuksen marttyyrikuoleman kuvauksessa myös
Isän, Pojan ja Pyhän Hengen toisiinsa liittäminen kolmiyhteyteen viittaavana
`fraasina´.
Sitä ei esiinny Polycarpuksen omissa kirjoituksissa, kuten ei yleensäkään saman
aikaisissa tai varhaisemmissa kristittyjen keskeisissä teksteissä lukuun ottamatta
Didakheta, `Kahdentoista apostolin opetusta´, sellaisena kuin se on meille
välittynyt.”
Mikä kanta Litzenillä on näiden ”Isä, Poika ja Pyhä Henki” sanojen ajoituksesta
Didakhessa esiintyvinä, siitä Litzen jatkaa seuraavasti:
”On toki selvää, että Uudessa testamentissa mainitaan niin Isä, Poika kuin myös
Pyhä Henki, joiden suhdetta monet kirkon opettajista alusta alkaen pohtivat.
Ajatus kolmiyhteisestä Jumalasta – Isän, Pojan ja Pyhän Hengen muodostamasta
yhdestä, erottamattomasta jumaluudesta – on käsitykseni mukaan vasta 300-luvun
kirkolliskokousten luomus.
Meille säilynyttä Polycarpuksesta kertovaa tekstiä, samoin kuin monien välittäjien
kautta kulkenutta ja viime kädessä ns. Moskovan käsikirjoitukseen perustuvaa
Didakhen tekstiä, on tarkasteltava myöhemmän kehityskulun tuotteina.”
Lopuksi Veikko Litzen ottaa tässä kirjansa kohdassa (sivu 231) kantaa myös
Matteuksen evankeliumin nykymuodossa esiintyvän lähetyskäskyn aitouteen,
kirjoittaen:
”Jopa Matteuksen evankeliumin lähetyskäskyn sanat: `Menkää siis ja tehkää
kaikki kansat minun opetuslapsikseni; kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän
Hengen nimeen´ (Matt.28:19) esiintyvät tiettävästi ensi kerran vasta 300-luvun
lopulta peräisin olevassa käsikirjoituksessa.”
Veikko Litzen siis tarkoittaa, että sanat ”kastakaa heitä Isän ja Pojan ja Pyhän
Hengen nimeen” esiintyvät tiettävästi vasta 300-luvun lopulla kirjoitetusta käsi-
kirjoitusjäljennöksestä, johon siis on lisätty nuo sanat, ja joiden sanojen tieltä
poistettiin sanat. ”minun nimessäni”.
Samaan käsikirjoituksen muodonmuutokseen viittaa myös Harri Heinon kirjaan
"Mihin Suomi uskoo" lainattu ja sivulta 93 löytyvä edesmenneen William Bran-
hamin saarna, josta lainattu kohta kuuluu seuraavasti:
"Tässä on allas täynnä vettä. Herra kutsuu tänään ulos kansan, joka kantaa
hänen nimeään. Onko sinut jo kastettu Herran Jeesuksen nimeen syntien
anteeksi saamiseksi?
Kirjoituksista ei löydy jaetta eikä tietoa siitä, että joku elävän Jumalan
seurakunnassa olisi kastettu Isän, Pojan ja Pyhän Hengen nimeen.
Se on katolinen opinkappale eikä Raamatun opetusta.
Sanon tämän syvästi murheellisena, mutta katsantokantani mukaan et ole
kastettu ollenkaan jos ylläsi on lausuttu nuo kolme arvonimeä.
Jeesus ei koskaan sanonut: `Käyttäkää näitä nimiä.` Niin ei ole tehty
ainoassakaan Raamatussa kerrotuista kastetilaisuuksissa.
Ne hyväksyttiin Nikean kirkolliskokouksessa. He ottivat nimen sijasta
arvonimet.
Sinä siis olet joko kastettu roomalaiskatoliseen opinkappaleeseen tai
Herran Jeesuksen nimeen."