olen sanattomasti surussanne mukana.Ei ole sanoja
ahdistavaa tuskaa rauhoittamaan. Kriisiapuhenkilöt ovat turvallisia lähelläolijoita.Toivon vain, että kysymykset miltä tuntuu heiltä ei olisi vielä lähipäivien tärkein tehtävä vaan vaikka ottaa halauksenomaisesti ja pitää kiinni kunnes järkyttynyt ihminen vähän rauhoittuu.Näin olisin itse halunnut kun jouduin sellaiseen tilanteeseen.Surunkin keskellä voimia teille
ahdistavaa tuskaa rauhoittamaan. Kriisiapuhenkilöt ovat turvallisia lähelläolijoita.Toivon vain, että kysymykset miltä tuntuu heiltä ei olisi vielä lähipäivien tärkein tehtävä vaan vaikka ottaa halauksenomaisesti ja pitää kiinni kunnes järkyttynyt ihminen vähän rauhoittuu.Näin olisin itse halunnut kun jouduin sellaiseen tilanteeseen.Surunkin keskellä voimia teille
Vastaukset 1
Vanhimmat
Läheisyyttä...Kiinnipitämistä...Hiljaista läsnäolemista...
Tällaisena minä haluaisin kriisiavun olevan itselleni.
Olen tuntenut surun, suurenkin, mutta en oman oman lapseni menetystä. Se kuitenkin on ehkä suurin suru, joka ihmistä voi kohdata. Varsinkin kun on kysymyksessä nuori, jolla piti olla kaikki elämä ja tulevaisuus edessään.
Kriisiapu ei saa mielestäni olla kotiin pyrkivää, tunkeilevaa ja väkisin tarjottua.
Otan koko sydämestäni osaa omaisten suruun sanoin: "Menit pois, mutt' olet lähempänä kuin koskaan".