suunnaton ikävä

Otan osaa suruusi. Oma isäni kuoli reilu vuosi sitten ja hänellä olisi ollut elämää paljon jäljellä.Itse mietin silloin kuinka jaksan jatkaa elämää välillä mennään syvälle suohon ja toisena päivänä aurinko paistaa.Se vie aikaa toipua jotkut eivät toivu surusta koskaan mutta et ole asian kanssa yksin. Puhu läheisille hae apua jos et jaksa älä jää suruun yksin ja murehtimaan sitä.Tämä on hyvä paikka jakaa surua täällä on paljon kohtalotovereita. Iso halaus ja voimaa jatkaa eteenpäin=)

Halaus sinulle! Kyllä sinä selviät, pienin , pienin askelin kylläkin. Suunnaton suru ei katoa, mutta muuttaa muotoaan jotta jaksat jatkaa elämää. Jostain, joka päivä, tulee annos voimaa jolla jaksaa päivän iltaan ja se riittää nyt kun suru on suurin. Toivon sydämestäni että olosi paranee, mutta anna kuitenkin itkun tulla.
Suosittelen että puhut surustasi jollekin joka aidosti kuuntelee sinua, ja jos tuntuu että et pysty käsittelemään asiaa lähipiirisi kanssa niin että olosi helpottuu, mene puhumaan ammattiauttajan kanssa.
Se, miksi halusin kirjoittaa sinulle, on tuo kirjoittamasi otsikko "suunnaton ikävä". Noilla sanoilla kuvailin tunteitani viime vuonna , kun menetin elokuussa 2008 rakkaan pikkuveljeni moottoripyöräonnettomuudessa. Vanhat vanhempani menettivät ainoan poikansa, iltatähtensä. Oli musertavaa katsoa vanhempien surua.
Veljeni oli kuollessaan 40v, joten hänelläkin olisi ollut elämää edessään.
(Hän jäi silloin v. 2004 tsunamiaallon alle, mutta kuin ihmeen kaupalla selvisi sieltä kattopeltien ja romun joukosta , eli sai jatkoaikaa elämälle tuon vajaat 4 vuotta.)
Suru-uutisen saavuttua tuntui että minäkin kuolen. Kapinoin Luojaa vastaan kysyen miksi ne ihanimmat ihmiset otetaan täältä ensin pois? Huusin ikävääni vadelmapuskassa. Annoin itkun tulla. Veljeni haudattiin lauantaina ja heti maanantaina sain tietää sairastavani rintasyöpää. Oli kova paikka. En tiedä miten selvisin.
Mutta selvisin kuitenkin! Nyt on rankat hoidot takana ja elämä kantaa taas jollain tavalla.
On suunnaton ikävä pikkuveljeä, mutta lohduttaudun sillä, että hän varmasti toivoisi meidän jaksavan.
En tiedä auttaako nämä ajatukset sinua, mutta toivon niin!

Lämpimin ajatuksin täältä Savosta!