Siitä miten maailma on syntynyt ja onko kaikelle luonnollinen selitys vaiko ei, niin siitä voi keskustella vaikka miten kauan, eikä siitä päästä yksimielisyyteen koskaan. Koska kummallakaan osapuolella (uskovat ja ateistit) ei ole pitäviä todisteita siitä onko esim. jumala olemassa vaiko ei, niin on oikeastaan turhaa keskustella koko asiasta.
Itsekin oikeastaan vihaan monien ateistien tietynlaista ylpeyttä. Olen näilläkin palstoilla huomanut että hyökkäätte typerinne kysymyksinenne toisten kimppuun. Käytätte kysymyksiä joihin ei ole vastausta. Siitä ei saada kovin rakentavaa keskustelua eikä se johda mihinkään.
Monet uskovaiset taas ovat liian itsevarmoja ja pitävät omia mielipiteitään itsestään selvyyksinä. Vaikka ateisti lukisi raamatun, ottaisi sieltä jonkin kohdan ja esittäisi vastaväitteen, uskovainen vastaisi siihen luultavasti että "lukemiseen tarvitaan pyhää henkeä" ja kun ateistilla sitä ei mukanaan ole niin hän ei ymmärrä raamatun sanomaa oikein, heidän mukaansa. Eli he vetoavat heti tälläsiin yliluonnollisiin juttuihin. Olen monesti törmännyt myös siihen, että kun he eivät osaa selittää jotain asiaa (ihan sellaista mille ateisiti kyllä saisi vastauksen) niin he vain selittävät kuinka jumalallinen voima on ollut asialla tms.
En oikeastaan puolla kumpaakaan. Koska itse en usko yliluonnollisiin juttuihin. kaikille on mielestäni luonnollinen selitys, vaikka ihminen ei sitä aina välttämättä löydäkään. Mutta en pidä totuutena mitään teorioita enkä kirjoja. Jos pitäisi valita, olisin enemmän evoluution kannalla, mutta se muuttuu jatkuvasti. Ne ovat vain arvioita, laskelmia, päätelmiä... niihin ei voi luottaa täysin. Siksi yritän ajatella monelta kantilta asioita.
Sekä kristinuskossa että evoluutioteoriassa on aukkoja, molemmilla vahvuuksia ja heikkouksia. Ovat samalla viivalle! Voitte siis keskustella aiheesta ikuisuuden ja totuus paljastuu - jos paljastuu vasta kun kuolette itse.
Itsekin oikeastaan vihaan monien ateistien tietynlaista ylpeyttä. Olen näilläkin palstoilla huomanut että hyökkäätte typerinne kysymyksinenne toisten kimppuun. Käytätte kysymyksiä joihin ei ole vastausta. Siitä ei saada kovin rakentavaa keskustelua eikä se johda mihinkään.
Monet uskovaiset taas ovat liian itsevarmoja ja pitävät omia mielipiteitään itsestään selvyyksinä. Vaikka ateisti lukisi raamatun, ottaisi sieltä jonkin kohdan ja esittäisi vastaväitteen, uskovainen vastaisi siihen luultavasti että "lukemiseen tarvitaan pyhää henkeä" ja kun ateistilla sitä ei mukanaan ole niin hän ei ymmärrä raamatun sanomaa oikein, heidän mukaansa. Eli he vetoavat heti tälläsiin yliluonnollisiin juttuihin. Olen monesti törmännyt myös siihen, että kun he eivät osaa selittää jotain asiaa (ihan sellaista mille ateisiti kyllä saisi vastauksen) niin he vain selittävät kuinka jumalallinen voima on ollut asialla tms.
En oikeastaan puolla kumpaakaan. Koska itse en usko yliluonnollisiin juttuihin. kaikille on mielestäni luonnollinen selitys, vaikka ihminen ei sitä aina välttämättä löydäkään. Mutta en pidä totuutena mitään teorioita enkä kirjoja. Jos pitäisi valita, olisin enemmän evoluution kannalla, mutta se muuttuu jatkuvasti. Ne ovat vain arvioita, laskelmia, päätelmiä... niihin ei voi luottaa täysin. Siksi yritän ajatella monelta kantilta asioita.
Sekä kristinuskossa että evoluutioteoriassa on aukkoja, molemmilla vahvuuksia ja heikkouksia. Ovat samalla viivalle! Voitte siis keskustella aiheesta ikuisuuden ja totuus paljastuu - jos paljastuu vasta kun kuolette itse.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Aloittaja on joko hyvin nuori tai sitten käsitteet eivät ole oikein hanskassa. Itsensä hän kuvittelee jonnekkin ateistin ja teistin välimaastoon, vaikkei sellaista edes ole.
"Koska kummallakaan osapuolella (uskovat ja ateistit) ei ole pitäviä todisteita siitä onko esim. jumala olemassa vaiko ei, niin on oikeastaan turhaa keskustella koko asiasta."
Niin, ja halusit kuitenkin keskustella asiasta..? Ja mörköjä siis sinun mielestäsi on, koska en pysty niitä poiskaan todistamaan?
"Itsekin oikeastaan vihaan monien ateistien tietynlaista ylpeyttä. Olen näilläkin palstoilla huomanut että hyökkäätte typerinne kysymyksinenne toisten kimppuun. Käytätte kysymyksiä joihin ei ole vastausta. Siitä ei saada kovin rakentavaa keskustelua eikä se johda mihinkään."
Esimerkiksi mikä ateistinen "typerä" kysymys on jäänyt vastausta vaille? Ateistilla on ainakin se vastaus, ettei tiedetä, päinvastoin kuin teistin GDI. Mitä rakentavaan keskusteluun tulee, niin ei tämä sinun murkkuikäinen vuodatuskaan sitä edusta.
"Monet uskovaiset taas ovat liian itsevarmoja ja pitävät omia mielipiteitään itsestään selvyyksinä."
No, siltä saattaa vaikuttaa. Mutta peloissaanhan he täällä ovat. Tietävät tulleensa huijatuiksi. Ongelmana on, että ateismilla ei ole tarjottavana uutta mielihyväsatua kadotetun tilalle.
"En oikeastaan puolla kumpaakaan. Koska itse en usko yliluonnollisiin juttuihin. kaikille on mielestäni luonnollinen selitys, vaikka ihminen ei sitä aina välttämättä löydäkään."
Olet siis ateisti. Miksi yrität olla jotenkin "puolueeton", kun et sitä oikeasti ole. Jos et usko jumaliin, olet epä-uskovainen eli a-teisti.
"Sekä kristinuskossa että evoluutioteoriassa on aukkoja, molemmilla vahvuuksia ja heikkouksia. Ovat samalla viivalle! Voitte siis keskustella aiheesta ikuisuuden ja totuus paljastuu - jos paljastuu vasta kun kuolette itse."
Höpöhöpö. Kristinusko ja evoluutioteoria ovat samalla viivalla vain jos haluaa tarkastella sammakon syljeneritystä ja ydinfysiikkaa samassa lauseessa. Voihan niin toki tehdä, mutta siinä paljastuu vain lukijalle se fakta, että kirjoittaja ei ole ymmärtänyt kummastakaan asiasta yhtään mitään.
Kristinusko ja ateismi samalla viivalla?
Oikeastaan kristinusko on ateismista edellä siinä, että heillä on uskontokysymyksessä lähde, josta ammentaa (raamattu) mutta ateisteilla ei ole mitään muuta kuin se mitä oman pään sisältä löytyy.
Siis uskonasiassa.
Tiede on ihan eri juttu. Evoluutioteoria ei ole luomisuskon vastakohta. Evoluutioteoria on tiedettä, luomisusko on uskontoa. Tieteessä harjoitetaan juttua, jota kutsutaan lähdekritiikiksi. Uskonnossa hyvin harvoin. Tieteessä väitteet alistetaan asiantuntijoiden, kolleegoiden ja yleisön kritiikille, jonka kiirastulessa teoria joko kestää tai kaatuu. Joskus joku huijari on pystynyt hämäämään tiedeyhteisöä, ja todennäköisesti hämää nytkin, mutta yleensä huijaukset pystytään paljastamaan ennemmin tai myöhemmin. Juuri siinä, että omat erehdykset pystytään tunnustamaan julkisesti, on tieteen hienous. Tiede pelaa avoimin kortein. Jokaisella on mahdollisuus perehtyä itse asiaan ilman auktoriteetin ennalta käskemiä rajoituksia.
Siis: kristinusko ja evoluutio eivät todellakaan ole samalla viivalla; eivät edes samassa kirjassa.
Ps. Muistakaa hyvät ihmiset pliis, että ateismi ei ole kristinuskon vastavoima, vaan se on kaikkien uskontojen puute ateistin pääkopassa. Kaikkien!
Usko on Jumalan työ ja lahja. Sinä ymmärrät nyt näitä juttuja vain filosofisesti järkesi suppean kapasiteetin mukaisesti. Ilman Pyhän Hengen voimaa ei päästä filosofiaa pitemmmälle!
Hyvä Hanni,sinä se osaat sanan säilällä sivaltaa,jatka hyvää työtä.