Pari kysymystä tietäjille:
1. Kun nyt Suomessa oli traaginen auto-onnettomuus, niin vietetäänhän Madridissa hiljainen hetki uhrien muistoksi, vietetäänhän? Meinaan, että kun Suomessa vietettiin hiljainen hetki Madridin pommin uhreille, niin tottahan sielläkin tunnetaan yhteiseurooppalaista tuskaa, tapahtuipa tragedia missä päin isänmaatamme EU:ta tahansa,ja hienotunteisesti muistetaan suomalaisia?
2. Onnettomuutemme jälkeen vedettiin liput kaikkialla ympäri maata puolitankoon. Vedettiinkö liput puolitankoon myös Myyrmannin räjäytyksen jälkeen pari vuotta sitten Mitä, eikö?!? Mistä SE sitten johtuu? Varmaan siitä, että silloin kuolleita oli vain kuusi, eivätkä he kaikki olleet nuoria.
Johtopäätöksenä voisi arvioida, että a) mitä enemmän kuolleita tulee, sitä enemmän lippuja vetaistaan tankoihin ja että b) nuorten elämä on eettisesti ajateltuna arvokkaampi kuin aikuisten, ja kaikkein arvokkainhan on tietenkin lasten elämä - toki lemmikkieläinten jälkeen, tietysti.
Tähän on siis tultu: ihmisarvolle ja surulle lasketaan tässä maassa kilohintaa sen mukaan määritellen, kuinka arvokkaita ihmisiä on kuollut ja kuinka monta. Toisethan OVAT arvokkaampia kuin toiset. Hyvä Suomi!
1. Kun nyt Suomessa oli traaginen auto-onnettomuus, niin vietetäänhän Madridissa hiljainen hetki uhrien muistoksi, vietetäänhän? Meinaan, että kun Suomessa vietettiin hiljainen hetki Madridin pommin uhreille, niin tottahan sielläkin tunnetaan yhteiseurooppalaista tuskaa, tapahtuipa tragedia missä päin isänmaatamme EU:ta tahansa,ja hienotunteisesti muistetaan suomalaisia?
2. Onnettomuutemme jälkeen vedettiin liput kaikkialla ympäri maata puolitankoon. Vedettiinkö liput puolitankoon myös Myyrmannin räjäytyksen jälkeen pari vuotta sitten Mitä, eikö?!? Mistä SE sitten johtuu? Varmaan siitä, että silloin kuolleita oli vain kuusi, eivätkä he kaikki olleet nuoria.
Johtopäätöksenä voisi arvioida, että a) mitä enemmän kuolleita tulee, sitä enemmän lippuja vetaistaan tankoihin ja että b) nuorten elämä on eettisesti ajateltuna arvokkaampi kuin aikuisten, ja kaikkein arvokkainhan on tietenkin lasten elämä - toki lemmikkieläinten jälkeen, tietysti.
Tähän on siis tultu: ihmisarvolle ja surulle lasketaan tässä maassa kilohintaa sen mukaan määritellen, kuinka arvokkaita ihmisiä on kuollut ja kuinka monta. Toisethan OVAT arvokkaampia kuin toiset. Hyvä Suomi!
Vastaukset 2
Vanhimmat
En ota kantaa kirjoittajan konkreettisiin kysymyksiin näitten surullisten tapahtumien johdosta.
Tässä tulivat esille nämä ainaiset kysymykset : miksi on tehty - miksi ei tehty - missä vedetään raja - kuka on arvokkaampi kuin toinen jne. Ihmiset ovat sen verran erilaisia, että täysin tyydyttäviä vastauksia tuskinpa löytyy. Tärkeämpää olisi pohtia oman elämämme syvimpiä asioita.
Jumalan edessä olemme kaikki samanarvoisia !
Väistämätön totuus : Hebr.9:27. Jokaisen ihmisen osana on kerran kuolla ja sitten joutua tuomiolle. 28. Samoin on Kristus kerran uhrattu, jotta hän ottaisi pois kaikkien synnit, ja hän ilmestyy vielä kerran, mutta ei enää synnin tähden vaan pelastaakseen ne, jotka häntä odottavat.
Miten me voimme oikealla tavalla suhtautua tähän ?
Miten voimme löytää kestävän elämämme pohjan ?
Tästä ajatuksia : http://www.nic.fi/~jlindell
"Tähän on siis tultu: ihmisarvolle ja surulle lasketaan tässä maassa kilohintaa sen mukaan määritellen, kuinka arvokkaita ihmisiä on kuollut ja kuinka monta. Toisethan OVAT arvokkaampia kuin toiset. Hyvä Suomi!"
Jaa suretko sinä yhtä paljon kuollutta vanhusta ja kahta kuollutta lasta? Minusta on ihan loogista surran enemmän kahta kuollutta kuin yhtä kuollutta, ellei sitten ole joku misantrooppi. Kyllä kaksi murtunutta sormea sattuu enemmän kuin yksi. Itse suren enemmän lapsen kuolemaa kuin aikuisen, koska lapsella on vielä elämä edessä. Aikuinen sen sijaan on jo saanut elää pitkän aikaa. Se minua hieman ihmetyttää miksi vanhuksen kuolemaa tunnutaan pidettävän pahempana kun keski-ikäisen.