Muistorunoja

vaikka minulla ei ollut siellä läheisiä mutta haluan kuitenkin laittaa tänne..

Tähdet taivaalla valaisevat polkujani tiellä.
Kyynel tulee poskelleni. Suru sydämmeeni.
Tuuli puhaltaa polullani kuivaa kyyneleeni.
Nostan katseeni taivaalle. Muistelen niitä hetkiä kuinka yhdessä leikimme. Nytten olet poissa viereltäni. Kukanytten kuuntelee huoliani?
Tuuli puhaltaa ja lämmön tuo. Jäähän mulle susta muistot niin ihanat lempeät. On mun jatkettava elämääni polullani. Mutta sen muistan että kuljet aina mun rinnallain muistot mielessäin.

Sairaalan yö

Oli hiljennyt sairaalan yö,
eräässä huoneessa valvottiin
yölmppu valaisi hiljaa
pojan kasvoihin valkoisiin

Joku seisoi vuoteen luona,
joku kättänsä puristaa.
He tuntevat hetkenä tuona,
ovel kuolema odottaa.

"RAKAS!" Kuiskaa poika hiljaa
"Ole luonani hetki tuo
kun kuolema niittää viljaa,
niin siirryn Jumalan luo."

He ovat ääneti hetken,
poika raskaasti hengittää.
Tyttö tuntee pojan käden,
joka hetki hetkeltä kylmenee.

Pojan rintaa vasten painuu
tytön vaalea tukkainen pää
"Olit mulle ainoa rakas"
Hän tuskissaan nyyhkyttää.

"Rakas Jumalanrauhaa"
Kuuluu katkeillen huulilta pojan
ja hymyssä siinä hän
vaipuu taakse kuoleman rajan.

Ja sairaalan yö nyt hiljenee,
käy aamuhun valkeaa.
On niitetty kallista viljaa
nyt aittahan taivahan

Itki vuoteen äärellä tyttö,
itki kyynelin vuolahin
kerran taivaassa toistaa huulet
eihän ero ole iäinen

rakkaalle ystävälleni, jota niin paljon kaipaan.

Lemmikeitä kummullesi,

niistä sinä pidit.

Pehmeä utuinen hahmo silmänurkassa.

Olet juuri näkökenttäni ulkopuolella.

Tiedän, että olet siinä.

Lämmität jalkojani yhä öisin,

pusket aamulla huomenet.

Olet, muttet ole kuitenkaan.

Kunnes jälleen tavataan.

Siks oon mä suruinen,
kun päivä huominen
niin toisenlainen mulle olla nyt vois.

Ne kulkevat unikuvin edessäin vieläkin,
nuo hetket, mi kerran yhdessä vietettiin.

Siks oon mä suruinen,
kun sua nyt muistelen
niin paljon meni kanssas kaunista pois.
Niin kaunista pois.

sanat Kerttu Mustonen

http://www.youtube.com/watch?v=85gOqbQxGTQ säv. T. Kärki, es. T. Tammi

Kun päättyy työ

Kun päivä taas pois yksi on. Se ollut on kuin muutkin yhtä armoton.
Käyn portistain näin miettien, työpäivä tää entä jos lie viimeinen.



Kun ilta on jää päivän työ, taas kuulen kuinka ehtookellot hiljaa lyö.
Nyt taaksepäin näin katselen, mä teinkö työn oikein vaiko väärin sen.





Kun yö jo on maa uinahtaa. Työn raskaan raatajatkin hetken rauhan saa.
Mut valvon vain mä aatoksin, työn teinkö oikein vai väärin kuitenkin.

Kun päättyy työ ja aikaa jää, niin sitten voin kenties kaiken ymmärtää.

Kun aamu saa, kun yö käy pois, niin entä sitten jos en työhön nousta vois.
Ja siksi vain nyt toivonkin, mä menneen työn että oikein suoritin.

KUN PÄÄTTYY TYÖ JA KAIKKI JÄÄ, NIIN TOIVON JONKUN MUA VOIVAN YMMÄRTÄÄ...

http://www.youtube.com/watch?v=AHICIZPNtfk (säv. R Lehtinen, san. J Vainio, es. G Ots)

Virsi 621: http://www.youtube.com/watch?v=BFdFLvaflTU Matkamiehen mieli palaa

"Väsymys tuli kuin hiipien hiljaa,
vei voimat ja unen antoi.
Se taittoi sukumme vanhinta viljaa,
pois rakkaamme luokseen kantoi."

Näin mä kerran tieni aloin
näin mä kuljen, paljain jaloin

Avohaavat syvät näissä
ammottavat kantapäissä

Mutta niinkuin tieni aloin
päätän myös sen, paljain jaloin

Uuno Kailas

hyvä: http://www.youtube.com/watch?v=0xf3VctNP3k&feature=related

nurmettuu

Pihalla pystyyn kuivanut omenapuu

Reppu naulassa oven pielessä

Kun olen kuollut, kun olen kuollut

Kesä jatkuu, kesä

(Mukaellen, kirj. Lauri Viita)

Tiesin, että sinua rakastaisin.
Tiesin, etten muita tahtoisi.
Tiesin, että Sinut joskus menettäisin.
Mutta tiesin, etten Sinua unohtaisi.
Muiden perään en katsonut,
tahdoin vain sinut.
En muita ajatellut, olit mut lumonnut.
Eikä kukaan unelmiani rikkonut.
Olimme toisillemme luodut.
Sinusta jouduin eroamaan.
Se sai sydämeni halkeamaan.
Pilvistä jouduin laskeutumaan.
Kivinen maa mua alhaalla odottaa.
Sinä katsoit mua suurilla silmilläsi.
Et tiennyt, että joutuisit lähtemään.
Olisin halunnut pitää Sinut lähelläni.
Mutten kyennyt kuin itkemään.