Kun ajattelee järjellä, ilman mitään "Jumala tulee ja vie taivaaseen!!!" -juttuja, kuolemanhan jälkeen ruumis rupeaa mätänemään ja maatumaan, eikös? Kun kaikki geenit ym. pikkusysteemitkin ovat jo maanperässä, ruoho rupeaa kasvamaan jossa todennäköisesti on meidänkin geenejä...en ole kuitenkaan 100% varma... esimerkiksi vaikka hevonen syö sitä ruohoa--->hevosesta tehdään makkaraa--->ihminen syö sitä makkaraa--->geenit menevät "hengailemaan alakertaan"--->kahden ihmisen rakkaus kukoistaa peiton alla--->lapsi syntyy jossa on meidän geenit--->uusi minä syntynyt eri näköisenä? Aika järkevää kun ajattelee.
Ajatelkaa loogisesti.
XES
9406
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Se minuus ei ainakaan tän hetken tietojen mukaan synny uudestaan. Tietoisuus on se joka tekee ihmisestä yksilöllisen eikä sen arvoitusta ole vielä selvitetty. Mutta periaatteessa olet oikeassa paitsi ettet ottanut huomioon tietoisuutta kirjoituksessasi.
ruoho rupeaa kasvamaan jossa todennäköisesti on meidänkin geenejä...
Geenit ovat aminohappoja eli valkuaisaineta, jotka hajovat ihmisen kuoltua. Näin ollen ruohossa eikä missään muuallakaan ole kuolleen geenejä.
Ihmisen henki sen sijaan on aineeton ja ikuinen.
Sielun vaellus eli inkarnaatiojutut ovat myös humpuukia joita tosin itämaiset uskonnot levittävät...
http://www.patmos.fi/uskonpuolesta/artikkelit/reinkarnaatio.htm
"Sielun vaellus eli inkarnaatiojutut ovat myös humpuukia joita tosin itämaiset uskonnot levittävät..."
Parempi olisi jos ihmiset uskoisivat inkarnaatioon. Ei elettäisi kuin "viimeistä päivää" ja tuhottaisi ympäristöämme.
Jos kerran ihmisen henki on aineeton ja ikuinen mihin se sitten menee kuoleman jälkeen? äläkä liitä tähän kristinuskoa koska jos pystyt kritisoimaan itämaisia uskontoja silloin pystyt myös kritisoimaan kristinuskoakin. suvaitsevaisuutta, suvaitsevaisuutta...
Fyysinen keho hajoaa ja yhtyy fyysiseen maahan.
Henkinen keho hajoaa ja yhtyy suurempaan henkeen.
Tietoisuus ei kuitenkaan lakkaa olemasta.
Kirjassa Kokemuksia kuolemasta on tapausesimerkkejä siitä, kuinka kliinisesti kuolleet ovat palanneet tähän maailmaan. Kokemukset "rajan" toisella puolella ovat samansuuntaisia. He ovat nähneet, mitä heidän ruumiilleen on tehty, kun sen on luultu kuolevan/jopa olevan kliinisesti kuollut.
Monilla ihmisillä on kokemuksia kuoleman rajalta. He eivät niistä paljon puhu. Kirja on kirjoitettu 70-luvulla ja se on muistaakseni filosofian tohtorin keräämää aineistoa (oli myös saanut koulutusta lääketieteessä).
Näitä kirjoja on myös muita. Aivan ihana lukuelämys on Betty Eadien Valon syleilyssä, joka kertoo kuolemanlähikokemuksen.
Meistä pidetään hyvää huolta. Olemme täällä kehittymässä kohti korkeampaa olemassaolon muotoa. Ruumis on karkea ja raskas. Kuolemassa sielu saa henkiruumiin ja olemassaolo vain muuttaa muotoaan.
Monilla on myös kokemuksia siitä, kuinka kuolleet ovat jollakin tavalla näyttäytyneet/ilmaisseet itsensä kuolemansa jälkeen. Kokemukset on taltioitu selväjärkisiltä ihmisiltä, jotka eivät ole olleet lääketokkurassa eivätkä ole kärsineet mielenterveyden häiriöistä.
Jos suoralta kädeltä torjuu tällaisten kokemusten todellisuuspohjan tai tulkitsee ne paholaisen työksi, on ankkuroinut itsensä turvalliseen, suojaisaan satamaan, josta ei uskalla lähteä aavalle merelle.
Sillä horisonttia kauemmas et koskaan näe, mutta se mikä on todellista, ei ole horisontti vaan kunkin hetkinen sijaintisi.
Olen muistaakseni tutustunut tuohon Valon syleilyssä -kirjaan.
Itselleni Hengen ja kehon erillisyys on tullut tutuksi kehosta irtautumisteni myötä. Kuolema on samantyyppinen kokemus ja vain välitön paluu puuttuu.
.....puhut kai nyt energian haviattomyyden laista.......onhan sekin ihan cool juttu.....itse kylla uskon, etta se "tosi-mina" eli sielu tai joku "energialataus" kylla paatyy jonnekin muualle kuin hevosen suuhun tai ihmisten sukupuolielimiin......
...noinhan se tavallaan voisi mennä. mutta jokin siitä ajatuksessa mättää, en vain tiedä mikä....
käsittääkseni xesin näkemyksessä oli paljon tottakin, ja juuri molekyylirakenteiden hajoaminen, ja alkeishiukkasten vapautuminen maaperään lienee se tieteellisin ja totuudenmukaisin selitys. Ihmisen kognitiiviset toiminnot lakkaavat ruumintoimintojen myötä, sillä nehän ovat vain monimutkaisia luonnon determinoimia biokemiallisia prosesseja. Tähän siis loppuu tiedostus, mutta alkeihiukkasemme jatkavat olemassaoloaan jossain toisessa muodossa.