Varoitus, saattaa sisältää kristittyjä shokeraavaa juttua..jos omaksut asioita helposti ajatuksia toisilta ihmisiltä, niin sulje tämä samantien. Jos minä olisin kolme vuotta sitten lukenut tälläisen kirjoituksen, olisi maailmani ainakin hetkellisesti romahtanut.
Kerronpas ensni jotain itsestäni. Synnyin uskonnolliseen, mutta onnelliseen perheeseen. Vietin käytännössä lapsuuteni ja nuoruuteni helluntaiseurakunnassa milloin missäkin aktiviteetissä. Minut laitettiin pyhäkouluun Raamattukäsitystäni muodostamaan niin pienenä (3-5v) etten enää kykene edes muistamaan paljoa mitään niistä ajoista.
Olin siis uskovainen siinä missä muutkin, täytyin "Pyhällä Hengellä" useita kertoja, olin tuntenevani Hengen läsnäolon tietyissä tilaisuuksissa. Olen polvistunut alttarille koko seurakunnan edessä milloin mistäkin syystä. Tuttuja kaikki.
Monta vuotta uskoin Jumalaan, vaikka luomiskertomuksen olinkin jo hylännyt. Se oli asia joka käänsi ihmisiä mua vastaan. Katkeroiduin ja lähdin siitä seurakunnasta. Vaihdoin paikkakuntaa parikymppisenä ja tutustuin uuteen seurakuntaan uusine ihmisineen..mutta kaikki ei ollut ennallaan. Aloin näkemään asioita menneisyydestäni uusin silmin. Päätin ottaa selvää kaikesta. Oliko mut oikeasti aivopesty lapsena muodostamaan tämä raamattukäsitys mikä minulla oli, vai onko kaikki sittenkin totta.
Yskinkertaisesti sanottuna, se tieto mitä luin, käänsi koko asetelman ympäri. Näin selvästi omin silmin, miten uskomattoman samanlaisia tarinoita esimerkiksi sumereilla oli. Mitä enemmän luin, sitä enemmän palaset alkoivat loksahdella paikalleen, ja jopa sellaiset asiat mitä en ollut aikesemmin ymmärtänyt Jumalasta tai Raamatusta, kävivät nyt järkeen. Moni VT:n kertomus on suora KOPIO vanhemmasta kertomuksesta ja jopa ihmiskunnan synnit sovittava ja väliaikaisesti vuoksemme kuoleva "Jeesus" leipineen ja viinineen löytyi naapurikansan mytologiasta.
En pysty enää ajattelemaan Raamattua elävänä sanana, koska näen sen kirjoittajien motiivit ja kulttuurillisen ympäristön. Myöskin kaikki henkilökohtaiset "kokemukset" Jumalan toiminnasta, ovat täysin selitettävissä. Koskaan en ollut ihmettä nähnyt, ja vaikka "rukousvastauksia" huomasinkin, ei mikään estä niiden olleen vain hyviä sattumia minun ja kavereiden elämissä. Ihmismieli on kovin heikko oikeanlaisten olosuhteiden ja lähtöasetelmien vallitessa...
Ajattelin vain tälläisen tänne kirjoitta, jos tämä jonkinlaista keskustelua synnyttäis.
Kerronpas ensni jotain itsestäni. Synnyin uskonnolliseen, mutta onnelliseen perheeseen. Vietin käytännössä lapsuuteni ja nuoruuteni helluntaiseurakunnassa milloin missäkin aktiviteetissä. Minut laitettiin pyhäkouluun Raamattukäsitystäni muodostamaan niin pienenä (3-5v) etten enää kykene edes muistamaan paljoa mitään niistä ajoista.
Olin siis uskovainen siinä missä muutkin, täytyin "Pyhällä Hengellä" useita kertoja, olin tuntenevani Hengen läsnäolon tietyissä tilaisuuksissa. Olen polvistunut alttarille koko seurakunnan edessä milloin mistäkin syystä. Tuttuja kaikki.
Monta vuotta uskoin Jumalaan, vaikka luomiskertomuksen olinkin jo hylännyt. Se oli asia joka käänsi ihmisiä mua vastaan. Katkeroiduin ja lähdin siitä seurakunnasta. Vaihdoin paikkakuntaa parikymppisenä ja tutustuin uuteen seurakuntaan uusine ihmisineen..mutta kaikki ei ollut ennallaan. Aloin näkemään asioita menneisyydestäni uusin silmin. Päätin ottaa selvää kaikesta. Oliko mut oikeasti aivopesty lapsena muodostamaan tämä raamattukäsitys mikä minulla oli, vai onko kaikki sittenkin totta.
Yskinkertaisesti sanottuna, se tieto mitä luin, käänsi koko asetelman ympäri. Näin selvästi omin silmin, miten uskomattoman samanlaisia tarinoita esimerkiksi sumereilla oli. Mitä enemmän luin, sitä enemmän palaset alkoivat loksahdella paikalleen, ja jopa sellaiset asiat mitä en ollut aikesemmin ymmärtänyt Jumalasta tai Raamatusta, kävivät nyt järkeen. Moni VT:n kertomus on suora KOPIO vanhemmasta kertomuksesta ja jopa ihmiskunnan synnit sovittava ja väliaikaisesti vuoksemme kuoleva "Jeesus" leipineen ja viinineen löytyi naapurikansan mytologiasta.
En pysty enää ajattelemaan Raamattua elävänä sanana, koska näen sen kirjoittajien motiivit ja kulttuurillisen ympäristön. Myöskin kaikki henkilökohtaiset "kokemukset" Jumalan toiminnasta, ovat täysin selitettävissä. Koskaan en ollut ihmettä nähnyt, ja vaikka "rukousvastauksia" huomasinkin, ei mikään estä niiden olleen vain hyviä sattumia minun ja kavereiden elämissä. Ihmismieli on kovin heikko oikeanlaisten olosuhteiden ja lähtöasetelmien vallitessa...
Ajattelin vain tälläisen tänne kirjoitta, jos tämä jonkinlaista keskustelua synnyttäis.
Vastaukset 20
Vanhimmat
kävitkö helluntailaisten uudestikasteella vai mormoonien kasteella?
Raamattu "avautuu" paremmin kun ottaa Pekka Ervastin tekstit ja tulkinnat avuksi.
Yksi hyvä opus raamatun esoteeriseen tutkiskeluun on Pekka Ervastin "Tietäjän aarteisto".
on Saatanasta, siksi sellaista suosittelet
otappa selvää asioista ennenkuin tulet tänne kaveriasi mainostamaan..
jos Jumalan viisas olisit, niin pysyisit kautana Saatanan antamasta " teosofisesta viisaudesta"
Aabraham oli uskossa, eikä ottanut Sodoman kuninkaalta (=Saatanalta) vastaan edes kengännauhaa, ettei tullut riippuvuutta.
mielisairaitten pappien keskiaikainen kansan pelottelukeksintö.
Yksinkertaisten ihmisten aivopesua.
valitettavasti Saatana on todellisuutta sinunkin elämässäsi kun niissä "noitapiireissä" käyt ottamassa yhteyttä "henkioppaaseesi"?
ja hän neuvoo minua unessa.
Noituus eli musta magia ei ole minun juttu.
Saatana on lapsellista mutta julmaa petosta. Sinuakin on petetty,
Naisen hahmossa.
Olet pahassa liemessä.
Tiedoksi...
Niin opetti minuakin. Kaikkeni annoin, kaikkeni uhrasin ja kaikkeni menetin. Terveydestä alkaen; ja silloin kun sitä Jumalaa olisi hädässä tarvittu, sitä jumalaa ei ollutkaan.
Eli utopiaa on - länsimainen kristillisyys. Varsinkin helluntailaisuus.
kerro, miksi annoit helluntailaisten eksyttää itseäsi?
että täällä Sodankylässä ei ollut 1870-luvun puolivälissä muita vaihtoehtoja. Kun huhtikuulla 1976 suunnittelin kasteelle menoa, kaikki hälytyskellot ja varoitusvalot sisällä soi ja vilkkui: "Älä hyvä mies. Eivät nämä ole oikeita" ja jos silloin olisi ollut vaihtoehto, ikinä en olisi helluntailaisten kasteelle mennyt.
Juhannusaattona 1983 luotin Jumalan varjelukseen niin, ettei hiuskarvakaan päästäni katkea. No. Seuraavana päivänä löysin itseni Lapin keskussairaalan teho-osastolta ja katkesi viimeinenkin hiuskarva kun hoitajat ajoivat pääni paljaaksi ja nyt istun pyörätuolissa lainsuojattomana ihmiskunnan hylkiönä, ongelmajätteenä, joka ei kelpaa edes kaatopaikalle.
Eli hyvästi länsimainen kristinuskon utopia.
Olen surullinen, kuinka halvasta panette Jumalaa. :(
Mä olen perustanut Raamatun ilmoittamaan sanaan elämäni, ihan tosissani, ja tuo sana osoittautui pienen raaputtelun jälkeen vääräksi.
Pahinta tässä on se, että olin jopa käynyt maailman toisella puolella todistamassa uskostani ihmisille..kaikki ne kerrat kun olen kavereilleni uskostani kertonut..mitä mä olen tehnyt.. Jos isä tai ja tietäisivät, olisi se varmasti hirveää heille kun oma poika tulee palamaan helvetin tulessa kun he elävät ikuisesti taivaassa.
menitkö helluntain henkivallan alle?
kysymystäsi. Vietin ison osan elämäni kyllä helluntaiseurakunnassa.. Pahoittelen muuten typoista, pitää ruveta tarkastamaan viestit paremmin kun ei voi muokkailla.
se on uskovaisten harhaoppia.
Kun raamatua tulkitaan kirjaimellisesti ollaan menossa täysin pimeyteen.
Ala uusi elämä, tee vaikka luonnonsuojelutyötä ja tutki luonnonlakien toimintaa.
Saitko helluntailaisilta sen "uskovien upotuskasteen" helluntailaiseksi sen henkivallan alaiseksi?
Samoin käsien alle meneminen?
Selälleen kaataminen?
Kaikki ne vievät vieraan voiman ja vallan alamaisuuteen!
Mitä sinä intät? Oletko sunilainen vai minkä lahkon hörhö olet? Kerro oma taustasi ennen kuin muita kertät kertomaan. Se olisi reilu peli.
Minä avaan: en kuulu mihinkään kirkkoon enkä lahkoon. En myös usko Raamattuun yhtään enempää kuin muihinkaan uskontokirjoihin. No, kerropa sinä vuorostasi jos uskallat.