Bussi turma oli kauheinta,mitä olin ikinä kuullut,koska siellä oli minulle hyvin läheinen ystävä,joka kuoli välittömästi.Juttelin hänen kanssaan vielä,kun linja auto oli matkalla =( Itkin kauan,koska kuulin,että hän oli istunut ihan edessä ja kuollut heti ;( Älkää surko pieniä virheitä,vaan eläkää elämänne täysillä,kun on siihen mahdollisuus =( Kaverini oli 14 vuotias ;(
Pitäkää elämästänne kiinni
Surullinen
2189
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Syvimmät osanottoni. En osaa sanoa tuohon paljonkaan tuota enemmän, mutta ymmärrän sinua! (oikeasti vaikken voi tietää tarkalleen miltä tuo tuntuu)Minun enoni kuoli noin 4 kuukautta sitten ja minun on häntä sanoin kuvaamaton ikävä, vaikken kovin läheinen hänen kanssaan ollutkaan.Myöhemmi sain kuulla, että sairaalassa oli tehty hoitovirhe. Hän olisi selvinnyt ilman sitä. Ensin tunsin suurta surua, sitten pohjatonta vihaa ja turhautumista ja sitten taas surua. Minua riipaisi sydämmestä kun kuulin tapahtuneesta, Niin nuoria! Minua itkettä heti kun muistan taas heidän läheisensä ja ystävänsä.Juuri tämän takia minun oli pakko vastata sinulle ja monelle muulle. En usko, että nämä sanat helpottavat sinun oloasi, mutta toivon ,että tiedät, että täällä on joku joka ihan oikeasti välittää...
vaikka siellä ei mun tuttuja ollutkaan, on kauheeta ajatella et siellä oli joidenkin kavereita/lapsia/sisaruksia/serkkuja ym.. en tiedä mitä itse tekisin samas tilantees, mut kun se istu edes, ni se kuoli kai aika nopeeta eikä kärsinyt, niin kauaa kun jotkut.. lämmin osanotto ja voimia!!