Jälleen kerran olemme saaneet todisteen siitä, miten kaiken muun pettäessä usko näkymättömän maailman todellisuuteen antaa merkillisesti voimia ja toivoa selvitä ylipääsemättömiltä tuntuvista vaikeuksista ja murheesta.
Kristinusko lohduttaa rakkaimpiensa menettäneitä jälleennäkemisen lupauksella, joka voi olla juuri se ratkaiseva toivonkipinä elämän jatkamisen mielekkyydelle.
Joutuessamme kasvokkain kuoleman todellisuuden kanssa alkavat epäolennaiset asiat menettää merkityksensä ja niiden tilalle tulevat suuret ja perinteiset arvot, kuten lähimmäisenrakkaus, uskonnon sanoma ja toisista huolehtiminen ja tukeminen vaikeimpien hetkien yli.
Nuoren ihmisen elämän päättyminen ennenkuin se on kunnolla edes päässyt alkamaan tuntuu erityisen epäoikeudenmukaiselta.
Silloin kuka tahansa ihminen kapinoi Jumalaakin vastaan ja kyselee selityksiä tapahtuneelle.
Olen itse sitä mieltä, että vaikka vastaukset jäävät yleensä saamatta, voi ihminen silti lohduttautua monin tavoin, kun pahin tuska on ohitettu.
Noin nuorten ihmisten kohdalla mm. kysymys iankaikkiseen elämään pääsemisestä voidaan jättää Taivaan Isälle luottaen Hänen armeliaisuuteensa.
Tuossa iässä ei olla vielä mitään pinttyneitä syntisiä, vaan elämä on vasta alkamassa, kokeiluineen ja virheineenkin.
Minä luotan lujasti siihen, että kaikki nuo linja-autossa menehtyneet ovat jo Taivaan kodissa, sillä ei Luojamme meitä nuoruuden virheiden perusteella ole hylännyt.
Muistetaan ristin ryöväriä, joka viimeisillä elinhetkillään sai kuulla Vapahtajalta, että hän on jo samana päivänä Jeesuksen kanssa paratiisissa.
Mies ei taatusti enää ollut mikään elämäänsä opetteleva nuori, vaan paatunut rikollinen.
Linja-auton nuoret olivat sen sijaan urheilullisia, vasta aikuisuuteen siirtymässä olevia kunnon ihmisiä, erehtyväisiäkin, kuten me kaikki olemme.
Taivaan Isä armahtaa lapsiaan!
Kristinusko lohduttaa rakkaimpiensa menettäneitä jälleennäkemisen lupauksella, joka voi olla juuri se ratkaiseva toivonkipinä elämän jatkamisen mielekkyydelle.
Joutuessamme kasvokkain kuoleman todellisuuden kanssa alkavat epäolennaiset asiat menettää merkityksensä ja niiden tilalle tulevat suuret ja perinteiset arvot, kuten lähimmäisenrakkaus, uskonnon sanoma ja toisista huolehtiminen ja tukeminen vaikeimpien hetkien yli.
Nuoren ihmisen elämän päättyminen ennenkuin se on kunnolla edes päässyt alkamaan tuntuu erityisen epäoikeudenmukaiselta.
Silloin kuka tahansa ihminen kapinoi Jumalaakin vastaan ja kyselee selityksiä tapahtuneelle.
Olen itse sitä mieltä, että vaikka vastaukset jäävät yleensä saamatta, voi ihminen silti lohduttautua monin tavoin, kun pahin tuska on ohitettu.
Noin nuorten ihmisten kohdalla mm. kysymys iankaikkiseen elämään pääsemisestä voidaan jättää Taivaan Isälle luottaen Hänen armeliaisuuteensa.
Tuossa iässä ei olla vielä mitään pinttyneitä syntisiä, vaan elämä on vasta alkamassa, kokeiluineen ja virheineenkin.
Minä luotan lujasti siihen, että kaikki nuo linja-autossa menehtyneet ovat jo Taivaan kodissa, sillä ei Luojamme meitä nuoruuden virheiden perusteella ole hylännyt.
Muistetaan ristin ryöväriä, joka viimeisillä elinhetkillään sai kuulla Vapahtajalta, että hän on jo samana päivänä Jeesuksen kanssa paratiisissa.
Mies ei taatusti enää ollut mikään elämäänsä opetteleva nuori, vaan paatunut rikollinen.
Linja-auton nuoret olivat sen sijaan urheilullisia, vasta aikuisuuteen siirtymässä olevia kunnon ihmisiä, erehtyväisiäkin, kuten me kaikki olemme.
Taivaan Isä armahtaa lapsiaan!
Vastaukset 7
Vanhimmat
Se mitään armahda.Sitä ei ole olemassakaan muuta ku joittenki ihmisten seonneessa mielessä.
löpö löpö löpö.....ja maksakaa kirkollisveronne, alamaiset.
löpö löpö löpö.....ja maksakaa kirkollisveronne, alamaiset.
on tyypillistä kun ei itse jakseta kohdata elämää (ja kuolemaa) sellaisena kuin se on.
kun ei kestetä todellisuutta.
Näin on :)
.. kiitos lohduttavista sanoistasi!
Minäkin haluan uskoa, että eilisen suuronnettomuuden nuoret menehtyneet ovat Jumalan luona, Taivaan kodissa.
Siellä heillä on hyvä olla.
Mutta mikä oli tämän tragedian sanoma - mitä meille aikuisille halutaan sanoa??
Sitäkö, ETTÄ VÄLITTÄKÄÄ ENEMMÄN NUORISTANNE.
He eivät ole itsestään selvyyksiä!
Aivan liian usein saa kuulla ja lukea, millainen hätä ja henkinen tyhjyys lapsilla ja nuorilla tänä päivänä Suomessa on.
Vanhemmat ja muut aikuiset, jopa isovanhemmat, RIENTÄVÄT OMIEN JUTTUJENSA perässä, itseään toteuttamassa.
Lapset ja nuoret jäävät liian usein selviämään omin nokkineen, olemaan liian vahvoja liian nuorina.
Nyt on tullut aika muuttaa suuntaa ja lakata olemasta itsekäs aikuinen!