Kerroin eräälle ortodoksille kuinka hyvältä ja turvalliselta tuntui olla kirkossa, kuinka nautin tuohuksien valoista hämärässä, ikonien lempeistä katseista. Sain tyrmäävän kommentin: ei usko ole mitään tunteilua!
Tämänsuuntaista opastusta olen saanut muiltakin ortodokseilta. Että uskossa ei saa olla tunnetta. Kyllä tunteet ovat mielestäni ehdottomasti osa ihmistä ja ihmisyyttä. Enkä voi kuvitella uskoa, suhdetta Jumalaan ja ihmiseen ilman tunteita.
Tämänsuuntaista opastusta olen saanut muiltakin ortodokseilta. Että uskossa ei saa olla tunnetta. Kyllä tunteet ovat mielestäni ehdottomasti osa ihmistä ja ihmisyyttä. Enkä voi kuvitella uskoa, suhdetta Jumalaan ja ihmiseen ilman tunteita.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Ortodoksit eivät ole tunteettomia, kysymys on jostakin muusta. Usko ei ole tunteettomuutta! Tarkoittivat varmaankin tunteilua, ei tunteita. Ne ovat kaksi eri asiaa. Tunteilu on pinnallista, tunteminen syvällistä.
Parasta olla noteeraamatta ihmisten sanomisia. Syvenny vaan jumalanpalvelemiseen ja jätä "tunnelmoijat" omaan arvoonsa.
Enemmän oikeassa kuin hänelle vastanneet.
On johdattamassa sinua oman viisautensa majaan. Meille on annettu ilmoitus; Minä olen teidän kanssanne maailaman loppuun saakka. Ei sinun ole pakko kuunnella kaikkia. He voivat myös olla väärässä.
rippi-isä tai muu pappi on oikea henkilö vastaamaan kysymyksiisi.
vaikka et olisi ortodoksi, voit ottaa yhteyttä Kirkon pappiin ja keskustella asioistasi..
pitää kysyä papilta??
Onko oma järjen käyttö ja maalaisjärki kiellettyä ortodokseilta? On siinä papilla hommaa kun seurakuntalaiset kyselee kaikenmaailman juttuja saako tehdä sitä ja saako tehdä tätä. Yks mummo meinas kuolla kun ei ollut ehtinyt kysyä papilta saako ottaa lääkkeet ennen ehtoollista, eikä sitten uskaltanut ottaa lääkkeitään, helvetin pelossa kai. Käsittämätöntä typeryyttä. Ihan kuin helluntailaiset varmistaa oikeaoppisuutensa seurakunnan vanhimmalta. Mikä oikean elämän tietopankki se pappi on? Ihminen siinä missä muutkin.
Mitä ihme puhdasoppisuuden vartijoita nämä ihmiset olivat? Totta kai sinulla saa olla hyvä ja turvallinen olla kirkossa! Totta kai saat nauttia ikonien lempeistä katseista! Ihanaa että sinulla on vielä tuollainen lapsenusko. Totta kai usko voi olla myös tunnetta, rakkautta Jumalaa kohtaan!
Älä kuuntele noita ilkeitä ihmisiä.
Muunlaisiakin löytyy....
Ja pappien puoleen voi aina kääntyä.
Jokaisella meistä on ajattelu, tunne ja tahto. Niiden käyttö on myös jokaisen asia. Turha siihen on keneltäkään lupaa kysyä. Rippi-isäni varoitti puhumasta kehityksestä ennen aikojaan ja piti sitä vahingollisena. Tässä mielessä ei kannata kovin paljoa kysellä.
Liian nopeasti valaistuneilla on taipumus että mahla nousee päähän.
laskeutuu sieltä kyllä aikanaan.
joson laskeutuakseen...
välillä ihmettelen näitä juttuja täällä, ihmiset kun perustavat tietonsa vain yhteen mainintaan jossain, rippi-isä on sanonut, joku kirkkoisä on kirjoittanut jne., mutta mitään muuta käsitystä ei ole. Eikö kukaan ole oppinut yhtään mitään jo lapsuudessaan oman perheen ja suvun keskuudessa?
Täällä neuvotaan hyvin yleisesti muita pelkän ulkoa opitun perusteella, kun jossain valmennuskurssilla on sanottu niin tai näin. Mutta mitä ortodoksisuutta sellainen on? Ulkoaoppija on itsekin vielä vain opiskelija, joten hän pysyköön vaiti hamaan loppuun asti, vai onko heidän rippi-isänsä antanut luvan mennä jakamaan oppejaan muille vielä vietämättömämmille?
suvulta opitaan sukuperinteitä, mutta usko opitaan kirkossa käymällä ja hengelliseltä ohjaajalta sekä uskonveljiltä ja sisarilta. ei monistakaan lapsina ortodokeiksi kastetuista valitettavasti tule ortodokseja.
kastettuina.
sellaista käsitettä kuin "uskoon tuleminen", se on täysin käsittämätön ja protestanttinen ilmiö, siitä huolimatta viime vuosina on ortodoksisissa seurakunnissakin alkanut olla ortodoksiseen uskoon tulleita (uusia) jäseniä, valitettavasti vieras kulttuuri on alkanut pesiytyä tietämättömien keskuuteen
ei ole ortodoksi, vaikka nimi olisi seurakunnan jäsenrekisterissä. niin yksinkertaista se on.
ei voi tulla uskoon niin voiko hän luopua uskosta?
suhde Jumalaan on henkilökohtaista niin miten tuo suhde alkaa? Eikö sitä voisi kutsua uskoon tulemiseksi?
jokainen ortodoksi on jo lapsena oppinut kotonaan, ettei sellaista henkilökohtaista uskoon tulemista ole olemassakaan, se on vain joidenkin uskonlahokojen opetusta. Ortodoksi saa uskonsa kasteessa ja jokainen kastettu on uskovainen.
tästä sanot? Lainaan suoraan Rukous- ja hartauskirjaa (jonka on julkaissut Ortodoksisen kirjallisuuden julkaisuneuvosto, painettu Pieksämäellä 1979):
"Jeesukselle Kristukselle
Ylen armollinen ja kaikkilaupias Jumalani, Herra Jeesus Kristus! Sinä suuren rakkautesi tähden tulit alas maan päälle, ja otit päällesi lihan, että pelastaisit kaikki. Rukoilen vieläkin Sinua, Pelastajaani: Pelasta minut armostasi! Jos tekojeni tähden pelastaisit minut, niin se ei olisi minulle armo eikä mikään lahja, vaan ansaittu palkka. Oi Kristukseni, Sinä olet rikas laupeudestasi ja tutkimaton armostasi! Sinä olet sanonut, että joka uskoo Sinuun hän elää eikä näe kuolemaa iankaikkisesti. Jos usko Sinuun pelastaa toivottomat, niin katso, minä uskon. Pelasta minut, sillä Sinä olet minun Jumalani ja Luojani. Kelvatkoon Sinulle, Jumalani, tämä usko tekojeni asemesta. Minulla ei ole yhtään tekoa, joka vanhurskauttaisi minut. Minun uskoni olkoon täydellisesti otollinen Sinulle kaiken sen edestä, mikä minulta puuttuu. Se vastatkoon puolestani. Se vanhurskauttakoon minut. Se tehköön minut Sinun iankaikkisesta kunniastasi osalliseksi, oi Sana, ettei saatana minua saaliikseen saisi ja ettei hän kerskaisi, että on ryöstänyt minut Sinun kädestäsi ja Sinun linnastasi. Pelasta minut, Kristus, minun Jumalani, vaikken osaisikaan pelastustani oikein pyytää Sinulta. Kiiruhda apuun minulle, pian kiiruhda, sillä muuten hukun. Sinähän olet minun Jumalani hamasta äitini kohdusta. Tee minut, Herra, otolliseksi nyt rakastamaan Sinua, niinkuin ennen syntiä rakastin. Suo minun taaskin palvella Sinua ilman minkäänlaista velttoutta, niinkuin ennen kavalaa saatanaa palvelin. Ennen kaikkea minä tahdon palvella Sinua, Herraa, minun Jumalaani Jeesusta Kristusta, kaikkina elämäni päivinä, nyt, aina ja iankaikkisesti. Amen."
Jos ortodoksi on kasteessa saanut tämmöisen uskon, niin miten tuo usko pysyy hänessä? Onko kaste taikatempunomainen juttu, mikä automaattisesti antaa uskon ja pitää ihmisen uskossa niin, että hänen ei tarvitse rukoilla vaikkapa siten kuin tuossa lainaamassani rukouksessa sanotaan? Eikö uskosta voi luopua? Jos voi, niin voiko palata uskoon ja Jumalan yhteyteen?
Pelkästään tässä "keskustelussa" on huikeita hyppyjä:'
- kastettu ja voideltu etc mutta ei elä kuten Dibs asian määrittää (hukkaputki 1)
- kastettu ja voideltu on ja pysyy ortodoksina (ei-hukkaputki 1)
- uskoon ei tulla (ei-hukkaputki 2)
- uskossa ollaan kasteen etc kautta (ei-hukkaputki 3)
- käännynnäisistä puhutaan, vaikka loogisesti heitä ei ole edes olemassa, ja käännynnäinen tarkoittanee toisesta uskonnosta kääntynyttä, ei kristinuskon sisäistä liikettä (hukkaputki 2, ks eksklusiivisuus)
- väärä tausta, perhe, suku, maa tai maakunta leimaa (hukkaputki 3)
- tieto on hyvästä/pahasta, riippuu kuka puhuu ja mistä (hukkaputki vrt Jokisen eväät)
Eksklusiivinen käsitys sanoo
- Kirkon ulkopuolella ei ole pelastusta, tällä tarkoitetaan vain ja ainoastaan ortodoksista kirkkoa
- Kirkon ulkopuolella ei ole pelastusta, tällä tarkoitetaan vain ja ainoastaan ortodoksista kirkkoa, poislukien Suomen kirkko
- Kirkon ulkopuolella on pelastus, ehkä
- Moskovasta loistaa idän kirkkaus
- Ei oo tietoo
- Ei uavistustakkaa, mistähän nuo höperehtivät.
Tästä sitten vaan etiäpäin.
tuhlaajapoikana tai tyttönä. Lapsena kastetuilla on lapsena ns lapsenusko. Sen on kuitenkin tarkoitus muuttua aikuisen tietoiseksi uskonvakaumukseksi. Aina ei kuitenkaan käy niin, ja ihminen jää kirkon jäseneksi, mutta ei elä ortodoksina -tai eroaa kirkosta, jos ei halua maksaa palveluista, joita ei käytä. Monelle ortodoksille usko on vain lapsuudenmuisto. Ortodoksisista suvuista paasaaminen on absurdia maassa, jossa miltei kaikki alle 65-vuotiaat ortodoksit ovat syntyneet seka-avioliitoista. Kirkkomme jäsenistä 90% on seka-avioliitossa.
rehellisestä vastauksesta! Suurin piirtein noin olin itsekin ajatellut asian menevän.