Ei ole yks eikä kaks nuorta paria, jotka sisustaa yli varojensa velkarahalla omaa kotia. Järki ei pysy mukana, kun pitää heti tällätä kaikki viimesen päälle. Asuntolainaa otetaan surutta ja kohtuuton osa siitä mällätään asioihin, joita ilmankin tulis toimeen. Ei ole malttia tehdä hankintoja ajan kanssa ja keskittyä olennaiseen . Tuskan hiki otsalla juostaan kaameessa stressissä, jotta saatais tienattua rahat lainanlyhennyksiin. Elämänlaatu on peestä ja perheen perustamista on pakko lykätä, mutta onpahan keittiössä terästä ja savulasia, lepotuolit ja sänky säätyy nappia painamalla. Kun vaan joku ehtis ja jaksais nauttia niistä ihmeistä...
Ensiasunnon sudenkuoppa
hulvatonta hupaa
71696
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
ja sama meno jatkuu vaikka olisi pieniä lapsiakin.
Otetaan lainaa, rakennetaan talo, sinne kaikki (no ei nyt ihan viimeisen päälle, mutta hienosti kuitenkin), nainen ei käy töissä, mies elättää. Sitten naisen on pakko saada sisustustavaraa, uutta sitä sun tätä. Mies haluaa mönkijää ja mopoautoa ja uutta autoa ja ties mitä.
Sitten mietitään, että mistä rahat ruokaan ja laskuihin. Entä lääkäriin ja lääkkeisiin kun lapset sairastaa?
Kinutaan vanhemmilta, isovanhemmilta, lainataan kavereilta jne.
Eikö sitä uutuudenviehätystä saa seuraavaksi 10 vuodeksi, kun ensin rakentaa talon. Sitten parin vuoden päästä vasta autotallin. Ja siittä muutaman vuoden päästä pihaterassin. Ja taas muutaman vuoden päästä grillikatoksen jne. Aina tulee jotain uutta.
Mä haluun ton. Ja ton,ja ton. Ton, ton, ton ja ton. Ja pikku Emilialle vielä noi. Visalla. Pakko kuluttaa, kuolema tulee ihan pian, faija on jo melkein haudassa, ja naapurillakin on, miksei meillä? Ei kai me nyt sentään mitään köyhiä olla, stna? Duunikavereillakin on kaikilla shitimaasturit ja Ellu-serkkukin kävi Thaimaassa. Ja tosta meidän Tanelista tehdään uus Selänne, makso mitä makso, pitäähän sitä lapsilla harrastuksia olla.
Kato kun on tottunut lapuudenkodissa siihen että kaikkee kamaa on. Omat vanhemmat aloitti 20 neliön vuokrayksiössä ja kattiloita oli vaan yks. Mutta kun nuori immeinen on tottunu siihen että se vanhempien kymmenien vuosien aikana kokoama elintaso on se normaali - standardi - tila jossa normaalisti eletään, niin sitä vanhempien elintasoa pyritään jatkamaan heti kun muutetaan omilleen, vaikkei siihen varaa oliskaan.
Ja pakkohan se iskän ja äiskän elintaso on pistää paremmaksi, sehän olisi suuri häpeä jos nuorella parilla olis paskemmat vehkeet vanhemmilla, täytyy näyttää että kyllä me poijaat menestytään ja pärjätään, älkää te muumiot huolehtiko (mutta voisit silti vipata huntin, tai kaks).
se on hieno asia tämä kilpailuyhteiskunta ja kapitalismi, aivopestyä massaa, ostettuja aatteita, päät täynnä turhia keloja, kulisseja, tyhjä sisältö, rahan ja omaisuuden määrä ihmisarvon mittarina..
Asuntoon on hankittava HETI kunnolliset kalusteet ja varusteet.
Eihän sinne muuten voi viedä kavereita, tuttuja, köyhempiä sukulaisia, ja doorista baarista.
Ajattele nyt, viet jonkun lupaavan blondin kämppään missä on joku kämänen runkopatja, lundia ja tavallinen kahvinkeitin. Jääkaapissa pullo kuoharia.
Jää muuten saamatta pesää.
Asuin kaksi vuotta täällä ilman pöytää ja tuoleja, istuin lattialla ja pistelin hampurilaisia poskeen. Hiljaa hyvä tulee. Kehtasin viedä vieraitakin vaikka oli pelkkä patja.
Joku mainitsi etkö ole muka ehtinyt hankkia mitään, en sanonut ettei ollut rahhaa. Asunnossa ei tarvita välttämättä kuin televisio ja patja, ehkä verho ikkunassa.
No eipä sitten ole velkataakkaakaan, on eri stressivapaata elää ja se on jotakin se! Enemmän kuin kaikki tavara.
Aika kallista sapuskaa. Olisit kokannu ite - hamppareista säästyneillä rahoilla olis jo saanu vaikka mitä.