Opiskelun lopettaminen viime hetkellä

Kiitos syvästä ymmärryksestä nimimerkille Näin onnistuu. Antamasi vaihtoehto onkin vissiin se ainoa. Kun päätät lopettaa koulun, niin olet automaattisesti "luuseri" ja pian myös alkoholisti ja narkomaani, joka ei muuta tee kuin nostaa toimeentulotukea. Kaikkeenhan tarvitaan korkeakoulututkinto.

*S* kirjoitti:

Kiitos syvästä ymmärryksestä nimimerkille Näin onnistuu. Antamasi vaihtoehto onkin vissiin se ainoa. Kun päätät lopettaa koulun, niin olet automaattisesti "luuseri" ja pian myös alkoholisti ja narkomaani, joka ei muuta tee kuin nostaa toimeentulotukea. Kaikkeenhan tarvitaan korkeakoulututkinto.

Lue lisää

Opiskelijoilla on aivan oikeasti pelko suorittaa loppututkintonsa, sillä sen jälkeen heidän on todella oltava omillaan, eli itse päätettävä, mitä elämällään tekevät. Tilanne pelottaa hyvin monia, jopa niin paljon, ettei loppututkintoa suoriteta.

Kysynpä vielä sinulta, mitä mahdollisuuksia elämästäsi menetät, jos suoritat loppututkintosi? Loppututkinto on vain loppututkinto ja osoitus siitä, että sen suorittaja on pystynyt viemään loppuun pitkäaikaisen hankkeen. Se ei millään tavalla rajaa tekemisiäsi tai valintojasi tulevaisuudessa, vaan päinvastoin, se voi antaa niille uusia ulottuvuuksia.

Beetasalpaajia käytetään kohonneen verenpaineen, sepelvaltimotaudin ja sydämen rytmihäiriöiden hoitoon. Nykyisin ne ovat vakiintuneet myös sydämen vajaatoiminnan hoitoon, vaikka aiemmin sydämen vajaatoimintaa pidettiin beetasalpaajien käytön vasta-aiheena. Beetasalpaajat ovat tehokkaita verenpainetta alentavia lääkkeitä etenkin henkilöillä, joilla on taipumus ns. hyperkineettiseen verenkiertoon eli kohonneeseen syketaajuuteen. Niiden on osoitettu alentavan kuolleisuutta verenkiertoelimistön sairauksiin, ja siksi niillä onkin vakiintunut asema verenpainetaudin ja muiden sydän- ja verisuonisairauksien hoidossa.

Doping-käyttö
Beetasalpaajilla on suorituskykyä parantava vaikutus urheilulajeissa, joissa vaaditaan keskittymiskykyä, rauhallisia hermoja ja vakaata kättä. Tällaisissa lajeissa, kuten ammunnassa beetasalpaajien käyttö on kielletty. Sen sijaan kestävyyttä ja nopeutta vaativissa lajeissa beetasalpaajien käytöstä on vain haittaa.

Tärkeintähän maailmassa on suorittaminen, kaikkeen pitää pystyä ja mennä virran mukana, kuin kuolleet kalat. Lääkkeillä haetaan ratkaisua kaikkeen. Mitä väliä vaikkei ole aivan oma itsensä, kun pitää kuitenkin voida näyttää pystyvänsä. Minä en usko, että moniakaan on tarkoitettu asioihin, joita he kuitenkin tekevät vaikka sitten väkisin tai lääkityksen avulla. Tästä oivia arkipäivän esimerkkejä, mm. arkiaamun linja-autojen tunnelma, kuskien vastaanottavaisuus ja asiakaspalvelijoiden asenne. Samoin monien sosiaali- ja terveysalan työntekijöiden tavat hoitaa työnsä. Tästä saa lukea lehdistäkin ja kuulee sekä kokeehan sitä. Kuinka moni oikeasti menee mielellään töihin? Kuinka moni on oikeasti omalla alalla? Näyttävätkö vaeltavat massat onnellisilta? Puhuvatko he toisilleen? Kuinka usein kuulet kuskilta huomenen tai saat hymyn kassalla? Kuinka moni istuu mielellään viereesi linja-autossa tai puhuu sinulle?

Hyvin moni, huolestuttavan moni turruttaa tunteensa lääkkeiden avulla. Kaikkeen huoleen haetaan lääkitystä. Masennuslääkkeitä syövien määrä vain kasvaa, mutta elämmekö ja toimimmeko silti toisin? Voivatko ihmiset paremmin? Niin, ja kuinka moni juo itsensä humalaan joka viikonloppu vain siksi, koska muutkin tekevät niin, eikä selvinpäin ole mukavaa, koska puhe ei luista ja arki pysyy vain mielessä. Silti moni pysyy yksinäisenä tai vähintäänkin onnettomana. Humalassa on myös helppo purata suruja tai kiukkua muihin.

Olemmeko me hyviä toisillemme? Ovatko ihmiset hyviä toisilleen täällä suomi24:n keskustelupalstoilla esimerkiksi? Moni ei edes tunne toista, mutta helppo on tuomita ja manata. Useat keskustelut, joita olen lukenut ovat olleet kamalia. Toki jokainen saa ilmaista mielipiteensä, mutta joillakin tuntuu olevan tarve vain loukata.

Niin, kuinka paljon se todistus siellä laatikon pohjalla lämmittää sitten vanhoilla päivillä, jollei ole sitten unohtanut millaista kouluajat todella olivat. Minun ei ollut tarkoitus kirjoittaa tänne, koska tiesin jo etukäteen kokemuksesta, ettei syvempää ajatusta asioihin ilmaannu. Asiat nähdään aika usein yksioikoisesti, tavallisen kaavan mukaan. Sinä joku, yllätä minut. Kerro mitä varten me elämme täällä.

*S* kirjoitti:

Beetasalpaajia käytetään kohonneen verenpaineen, sepelvaltimotaudin ja sydämen rytmihäiriöiden hoitoon. Nykyisin ne ovat vakiintuneet myös sydämen vajaatoiminnan hoitoon, vaikka aiemmin sydämen vajaatoimintaa pidettiin beetasalpaajien käytön vasta-aiheena. Beetasalpaajat ovat tehokkaita verenpainetta alentavia lääkkeitä etenkin henkilöillä, joilla on taipumus ns. hyperkineettiseen verenkiertoon eli kohonneeseen syketaajuuteen. Niiden on osoitettu alentavan kuolleisuutta verenkiertoelimistön sairauksiin, ja siksi niillä onkin vakiintunut asema verenpainetaudin ja muiden sydän- ja verisuonisairauksien hoidossa.

Doping-käyttö
Beetasalpaajilla on suorituskykyä parantava vaikutus urheilulajeissa, joissa vaaditaan keskittymiskykyä, rauhallisia hermoja ja vakaata kättä. Tällaisissa lajeissa, kuten ammunnassa beetasalpaajien käyttö on kielletty. Sen sijaan kestävyyttä ja nopeutta vaativissa lajeissa beetasalpaajien käytöstä on vain haittaa.

Tärkeintähän maailmassa on suorittaminen, kaikkeen pitää pystyä ja mennä virran mukana, kuin kuolleet kalat. Lääkkeillä haetaan ratkaisua kaikkeen. Mitä väliä vaikkei ole aivan oma itsensä, kun pitää kuitenkin voida näyttää pystyvänsä. Minä en usko, että moniakaan on tarkoitettu asioihin, joita he kuitenkin tekevät vaikka sitten väkisin tai lääkityksen avulla. Tästä oivia arkipäivän esimerkkejä, mm. arkiaamun linja-autojen tunnelma, kuskien vastaanottavaisuus ja asiakaspalvelijoiden asenne. Samoin monien sosiaali- ja terveysalan työntekijöiden tavat hoitaa työnsä. Tästä saa lukea lehdistäkin ja kuulee sekä kokeehan sitä. Kuinka moni oikeasti menee mielellään töihin? Kuinka moni on oikeasti omalla alalla? Näyttävätkö vaeltavat massat onnellisilta? Puhuvatko he toisilleen? Kuinka usein kuulet kuskilta huomenen tai saat hymyn kassalla? Kuinka moni istuu mielellään viereesi linja-autossa tai puhuu sinulle?

Hyvin moni, huolestuttavan moni turruttaa tunteensa lääkkeiden avulla. Kaikkeen huoleen haetaan lääkitystä. Masennuslääkkeitä syövien määrä vain kasvaa, mutta elämmekö ja toimimmeko silti toisin? Voivatko ihmiset paremmin? Niin, ja kuinka moni juo itsensä humalaan joka viikonloppu vain siksi, koska muutkin tekevät niin, eikä selvinpäin ole mukavaa, koska puhe ei luista ja arki pysyy vain mielessä. Silti moni pysyy yksinäisenä tai vähintäänkin onnettomana. Humalassa on myös helppo purata suruja tai kiukkua muihin.

Olemmeko me hyviä toisillemme? Ovatko ihmiset hyviä toisilleen täällä suomi24:n keskustelupalstoilla esimerkiksi? Moni ei edes tunne toista, mutta helppo on tuomita ja manata. Useat keskustelut, joita olen lukenut ovat olleet kamalia. Toki jokainen saa ilmaista mielipiteensä, mutta joillakin tuntuu olevan tarve vain loukata.

Niin, kuinka paljon se todistus siellä laatikon pohjalla lämmittää sitten vanhoilla päivillä, jollei ole sitten unohtanut millaista kouluajat todella olivat. Minun ei ollut tarkoitus kirjoittaa tänne, koska tiesin jo etukäteen kokemuksesta, ettei syvempää ajatusta asioihin ilmaannu. Asiat nähdään aika usein yksioikoisesti, tavallisen kaavan mukaan. Sinä joku, yllätä minut. Kerro mitä varten me elämme täällä.

Lue lisää

Kuka sinut pakottaa elämään sitten tässä oravanpyörässä? Ei sinun tarvitse elää oravanpyörässä, jos et halua.
Ymmärsin, että ongelmasi on esiintymisjännitys, rivien välistä luin että se on se ongelma jonka takia et haluaisi/kykenisi suorittamaan loppuun tutkintoasi. Se on se ongelma, jonka takia et kykenisi esiintymään satapäisele yleisölle.

Nyt sitten kysyt "Sinä joku, yllätä minut. Kerro mitä varten me elämme täällä." Miten tämä liittyy alkuperäiseen kirjoitukseesi? On tietenkin hyvä pohtia noita asioita, mutta uskon että suurin ongelmasi on edelleen se esiintymisjännistys - se sitten aiheuttaa ongelmia elämän muille alueille.

Tartu ongelmaan, älä syihin. Itse ongelmasi on esiintymisjännitys, herkkyytesi ja ujoutesi sekä yksinäisyys koulussa. Herkkyys on usein vain hyvä asia. Myös ujous. Tartu noihin syihin. Ja koita oppia elämään niiden kanssa.

Uskon, että olet vielä kovin nuori, mutta kokemusten ja iän myötä näet itsesi rohkeempana ja uskallat esiintyä vaikka satapäiselle yleisölle. Tai sitten et. Mutta mieti nyt todella, mikä on se syy miksi haluaisit lopettaa opinnot - onko se esiintymisjännitys vaiko se kun tämä maailma on niin paha?

Nyt puhuit masennuslääkkeistä jne. en suositellut suinkaan niitä, vaan vain beetasalpaajaa noin kerran viikossa esiintymisjännitystilanteisiin.

Arvosta itseäsi, rakasta itseäsi - elä kuten haluat. Mutta älä myöskään tuomitse niiden ihmisten toimintaa, jotka näkevät esimerkiksi masennuslääkkeet tai beetasalpaajat hyvinä tiettyihin elämäntilanteisiin. :) Jos ongelmasi on noin suuri että olet ajatellut lopettavasi opiskelut loppumetreillä, näkisin sinun nimenomaan tarvitsevan niitä lääkkeitä (beetasalpaajia), jotta saisit hoidettua asiat päiväjärjestyksestä. Tiedän kymmeniä opiskelijoita, jotka beetasalpaajan avulla ovat saaneet niinkin hyviä kokemuksia esiintymisistä etteivät he ole enää turvautuneet mihinkään pilleriin.

Ole armollinen itsellesi... :)

tsemppiä!

*S* kirjoitti:

Beetasalpaajia käytetään kohonneen verenpaineen, sepelvaltimotaudin ja sydämen rytmihäiriöiden hoitoon. Nykyisin ne ovat vakiintuneet myös sydämen vajaatoiminnan hoitoon, vaikka aiemmin sydämen vajaatoimintaa pidettiin beetasalpaajien käytön vasta-aiheena. Beetasalpaajat ovat tehokkaita verenpainetta alentavia lääkkeitä etenkin henkilöillä, joilla on taipumus ns. hyperkineettiseen verenkiertoon eli kohonneeseen syketaajuuteen. Niiden on osoitettu alentavan kuolleisuutta verenkiertoelimistön sairauksiin, ja siksi niillä onkin vakiintunut asema verenpainetaudin ja muiden sydän- ja verisuonisairauksien hoidossa.

Doping-käyttö
Beetasalpaajilla on suorituskykyä parantava vaikutus urheilulajeissa, joissa vaaditaan keskittymiskykyä, rauhallisia hermoja ja vakaata kättä. Tällaisissa lajeissa, kuten ammunnassa beetasalpaajien käyttö on kielletty. Sen sijaan kestävyyttä ja nopeutta vaativissa lajeissa beetasalpaajien käytöstä on vain haittaa.

Tärkeintähän maailmassa on suorittaminen, kaikkeen pitää pystyä ja mennä virran mukana, kuin kuolleet kalat. Lääkkeillä haetaan ratkaisua kaikkeen. Mitä väliä vaikkei ole aivan oma itsensä, kun pitää kuitenkin voida näyttää pystyvänsä. Minä en usko, että moniakaan on tarkoitettu asioihin, joita he kuitenkin tekevät vaikka sitten väkisin tai lääkityksen avulla. Tästä oivia arkipäivän esimerkkejä, mm. arkiaamun linja-autojen tunnelma, kuskien vastaanottavaisuus ja asiakaspalvelijoiden asenne. Samoin monien sosiaali- ja terveysalan työntekijöiden tavat hoitaa työnsä. Tästä saa lukea lehdistäkin ja kuulee sekä kokeehan sitä. Kuinka moni oikeasti menee mielellään töihin? Kuinka moni on oikeasti omalla alalla? Näyttävätkö vaeltavat massat onnellisilta? Puhuvatko he toisilleen? Kuinka usein kuulet kuskilta huomenen tai saat hymyn kassalla? Kuinka moni istuu mielellään viereesi linja-autossa tai puhuu sinulle?

Hyvin moni, huolestuttavan moni turruttaa tunteensa lääkkeiden avulla. Kaikkeen huoleen haetaan lääkitystä. Masennuslääkkeitä syövien määrä vain kasvaa, mutta elämmekö ja toimimmeko silti toisin? Voivatko ihmiset paremmin? Niin, ja kuinka moni juo itsensä humalaan joka viikonloppu vain siksi, koska muutkin tekevät niin, eikä selvinpäin ole mukavaa, koska puhe ei luista ja arki pysyy vain mielessä. Silti moni pysyy yksinäisenä tai vähintäänkin onnettomana. Humalassa on myös helppo purata suruja tai kiukkua muihin.

Olemmeko me hyviä toisillemme? Ovatko ihmiset hyviä toisilleen täällä suomi24:n keskustelupalstoilla esimerkiksi? Moni ei edes tunne toista, mutta helppo on tuomita ja manata. Useat keskustelut, joita olen lukenut ovat olleet kamalia. Toki jokainen saa ilmaista mielipiteensä, mutta joillakin tuntuu olevan tarve vain loukata.

Niin, kuinka paljon se todistus siellä laatikon pohjalla lämmittää sitten vanhoilla päivillä, jollei ole sitten unohtanut millaista kouluajat todella olivat. Minun ei ollut tarkoitus kirjoittaa tänne, koska tiesin jo etukäteen kokemuksesta, ettei syvempää ajatusta asioihin ilmaannu. Asiat nähdään aika usein yksioikoisesti, tavallisen kaavan mukaan. Sinä joku, yllätä minut. Kerro mitä varten me elämme täällä.

Lue lisää

Tuskin ainakaan elämme täällä sitä varten, että voisimme keskeyttää opintomme loppututkinnon kynnyksellä.

Vastaapa itse minulle, kuinka paljon maailma paranee tai miten saat paremmat edellytyksen maailman parantamiseen, kun keskeytät opintosi?

tuleva psykologi kirjoitti:

Kuka sinut pakottaa elämään sitten tässä oravanpyörässä? Ei sinun tarvitse elää oravanpyörässä, jos et halua.
Ymmärsin, että ongelmasi on esiintymisjännitys, rivien välistä luin että se on se ongelma jonka takia et haluaisi/kykenisi suorittamaan loppuun tutkintoasi. Se on se ongelma, jonka takia et kykenisi esiintymään satapäisele yleisölle.

Nyt sitten kysyt "Sinä joku, yllätä minut. Kerro mitä varten me elämme täällä." Miten tämä liittyy alkuperäiseen kirjoitukseesi? On tietenkin hyvä pohtia noita asioita, mutta uskon että suurin ongelmasi on edelleen se esiintymisjännistys - se sitten aiheuttaa ongelmia elämän muille alueille.

Tartu ongelmaan, älä syihin. Itse ongelmasi on esiintymisjännitys, herkkyytesi ja ujoutesi sekä yksinäisyys koulussa. Herkkyys on usein vain hyvä asia. Myös ujous. Tartu noihin syihin. Ja koita oppia elämään niiden kanssa.

Uskon, että olet vielä kovin nuori, mutta kokemusten ja iän myötä näet itsesi rohkeempana ja uskallat esiintyä vaikka satapäiselle yleisölle. Tai sitten et. Mutta mieti nyt todella, mikä on se syy miksi haluaisit lopettaa opinnot - onko se esiintymisjännitys vaiko se kun tämä maailma on niin paha?

Nyt puhuit masennuslääkkeistä jne. en suositellut suinkaan niitä, vaan vain beetasalpaajaa noin kerran viikossa esiintymisjännitystilanteisiin.

Arvosta itseäsi, rakasta itseäsi - elä kuten haluat. Mutta älä myöskään tuomitse niiden ihmisten toimintaa, jotka näkevät esimerkiksi masennuslääkkeet tai beetasalpaajat hyvinä tiettyihin elämäntilanteisiin. :) Jos ongelmasi on noin suuri että olet ajatellut lopettavasi opiskelut loppumetreillä, näkisin sinun nimenomaan tarvitsevan niitä lääkkeitä (beetasalpaajia), jotta saisit hoidettua asiat päiväjärjestyksestä. Tiedän kymmeniä opiskelijoita, jotka beetasalpaajan avulla ovat saaneet niinkin hyviä kokemuksia esiintymisistä etteivät he ole enää turvautuneet mihinkään pilleriin.

Ole armollinen itsellesi... :)

tsemppiä!

Lue lisää

Olen hyvin tietoinen, kuinka moni on keskeyttänyt opintonsa erilaisista syistä ja heitä on paljon vaikka asioita ei ehkä tuoda aina päivänvaloon. Tavoittelin kokemuksen omaavia. Esimerkki jännittämisestä oli vain yksi esimerkki, ei suinkaan elämäni ongelma. Voin sanoa, että en ole enää kovin nuori. Minulla on runsain mitoin elämänkokemusta, avioliitto ja lapsiakin. Olen nähnyt paljon surullisia ihmiskohtaloita ja yhä edelleen. Teen myös päihteisiin liittyvää työtä ja näin ollen en voi olla ajattelematta, kuinka monilla lääkkeiden käyttökin on rinnastettavissa päihteiden käyttöön. Se vain lähtee pikkuhiljaa. En ole koskaan nähnyt, että kenenkään lääkkeiden käyttö poistaisi aidosti itse ongelmaa. Monesti ongelmat vain lisääntyvät. Olen huolissani ihmisten pahoinvoinnista ja minusta olisi ollut kiinnostavaa saada vastaus joltain sellaiselta, joka on päättänyt pysähtyä ja katsoa ympärilleen. Kenties nähdä asiat toisin. Minusta on jännä, kuinka koulun keskeyttäminen rinnastetaan yksioikoisesti ongelmiin. Kohta sinä alat nostamaan toimeentulotukea, sinusta tulee alkoholisti ja jopa narkomaani. Et koskaan aikuistu. Aivan kuin koulunkäynti olisi se ainut mittapuu. Vanhoillista ajattelua.

Myönnän olevani absolutisti, myönnän tunteneeni alkoholisteja ja narkomaaneja. Myönnän nähneeni, tunteneeni elämässäni ihmisiä, jotka ovat tehneet itsemurhia. Koulunkäynti ei ole mikään pelastus eikä todellakaan kaikille sopiva juttu. Joillakin sosiaaliset ongelmat tulevat aivan ylipääsemättömiksi. Jotkut voivat kiusata itseään vuosia tekemällä asioita pakosta. Minä en todellakaan omaa tällaista ongelmaa, koska tiedän että on vaihtoehtoja ja uskallan toteuttaa niitä. Tunnen paljon ihmisiä ja tiedän olevani perusvarma, mikä näkyy, mutta en silti siedä esiintymistä isolle yleisölle - en vain pidä siitä. Olen omistanut paljon elämästäni muiden auttamiseen ja kohtaamaan nimenomaan yksilöitä. Olen viettänyt vuosia eri maissa kohdaten monenlaisia ihmisiä. Minusta vain on väärin laittaa ketään koulun eteen pitämään jopa 45 min esitelmää. Kuka siitä pitää, se tehköön, mutta ei ketään pitäisi pakottaa. Se ajaa ahdinkoon, mikä ei välttämättä aina näy. Olen nähnyt oppilaita, joilla on jokin sairaus, esim. diabetes ja he ovat kärsineet esiintymisestä aivan kohtuuttoman paljon. Heille on tullut hyvin paha olo. Ennen oli tapana jopa laittaa laulamaan luokan eteen tai hyppäämään uintitunnilla pää edellä altaaseen. Kaikki eivät pysty kaikkeen, eikä tarvitsisikaan. Kouluni arvomaailma on näissä asioissa täysin ristiriidassa. Minusta seminaarien läpäisy ei ole mikään todiste siitä, että kykenee toimimaan työelämässä ja on aikuinen. Vaikka jonain päivänä itse esiintyisin isoille yleisöille, niin en silti puhuisi siitä, kuinka se on hyväksi kaikille. Myöskään esimerkiksi arvosanojen esille laitto ei ole oikein. Minusta se on väärä tapa motivoida opiskelijoita.

En itse henkilökohtaisesti aivan usko lääketieteeseen ja psykiatriaan. Vaikka lopettaisinkin koulun viime hetkellä, en silti ajautuisi tuhoon ja muiden elätettäväksi loppuelämän ajaksi. Minusta on aika maallista ajatella, että ongelmani on suuri jos ajattelen opintojen lopettamista. Minulla on muutakin elämää ja tulee olemaan niin kauan kuin elän. Olen oppinut varsin hyvin elämään itseni kanssa ja tuntemaan itseni. Olen selättänyt kymmenkertaisesti vaikeammat vastoinkäymiset. Ehkä arvomaailmani puolesta en ymmärrä suorittamisen pakkoa. Ehkä siksi, että moni kohtaamani "suorittaja" ei sisimmässään ole ollut onnellinen. Voi olla helppo kulkea viitoitettuja teitä, mutta rohkeaa on poiketa polulta, eikä sen polun tarvitse aina johtaa kielekkeelle tai umpimetsään. Joskus elämän suurin täyttymys voi ilmetä yllättäviä teitä. Edelleen, kaipaan kuulla ihmisiä, jotka ovat päätyneet päinvastaiseen ratkaisuun opintojensa suhteen ja tehneet niin vaikka jopa oma suku olisi ollut vastaan ja jokainen, jolle on asiasta puhunut. En sano, että minulla on näin, mutta näin on kyllä heidän kanssaan, jotka eivät tunne tai ymmärrä minua. Voin vielä sanoa, että moni heistä on katkeroitunut omassa elämässään. Pahoittelen, että ilmaisin ensimmäisessä viestissäni asiat ehkä harhaanjohtavasti, mutta en suinkaan tavoitellut manaajia tai analyytikoita vaan kokemuksen omaavia. Mielestäni toista voi ymmärtää vain ja ainostaan kokemuksen kautta. Kaikki muu on jäljitelmää.

Sinulle nimimerkki Näin onnistuu: Tuskin elämme täällä tehdäksemme asioita vain itseämme varten. Minusta yhteiskunta toimii monella tavoin väärin ja yksilöt elävät liikaa yksilökeskeisesti. En tarkoita, että kaikkien tulisi keskeyttää opintonsa, siitä ei ole ollut missään vaiheessa kyse. Minä en arvosta tohtorintutkintoja ja muuta vastaavaa. Täysin kouluja käymätönkin voi saada aikaan huomattavan suuria ja muistettavia asioita. Tällaisista tehdyistä asioista yksi hyvä esimerkki on Äiti Teresa. Jospa joku nyt ymmärtää hieman millainen yksilö täällä kirjoittelee ja mitä muutoksia toivoisin maailmassa tapahtuvan.

*S* kirjoitti:

Olen hyvin tietoinen, kuinka moni on keskeyttänyt opintonsa erilaisista syistä ja heitä on paljon vaikka asioita ei ehkä tuoda aina päivänvaloon. Tavoittelin kokemuksen omaavia. Esimerkki jännittämisestä oli vain yksi esimerkki, ei suinkaan elämäni ongelma. Voin sanoa, että en ole enää kovin nuori. Minulla on runsain mitoin elämänkokemusta, avioliitto ja lapsiakin. Olen nähnyt paljon surullisia ihmiskohtaloita ja yhä edelleen. Teen myös päihteisiin liittyvää työtä ja näin ollen en voi olla ajattelematta, kuinka monilla lääkkeiden käyttökin on rinnastettavissa päihteiden käyttöön. Se vain lähtee pikkuhiljaa. En ole koskaan nähnyt, että kenenkään lääkkeiden käyttö poistaisi aidosti itse ongelmaa. Monesti ongelmat vain lisääntyvät. Olen huolissani ihmisten pahoinvoinnista ja minusta olisi ollut kiinnostavaa saada vastaus joltain sellaiselta, joka on päättänyt pysähtyä ja katsoa ympärilleen. Kenties nähdä asiat toisin. Minusta on jännä, kuinka koulun keskeyttäminen rinnastetaan yksioikoisesti ongelmiin. Kohta sinä alat nostamaan toimeentulotukea, sinusta tulee alkoholisti ja jopa narkomaani. Et koskaan aikuistu. Aivan kuin koulunkäynti olisi se ainut mittapuu. Vanhoillista ajattelua.

Myönnän olevani absolutisti, myönnän tunteneeni alkoholisteja ja narkomaaneja. Myönnän nähneeni, tunteneeni elämässäni ihmisiä, jotka ovat tehneet itsemurhia. Koulunkäynti ei ole mikään pelastus eikä todellakaan kaikille sopiva juttu. Joillakin sosiaaliset ongelmat tulevat aivan ylipääsemättömiksi. Jotkut voivat kiusata itseään vuosia tekemällä asioita pakosta. Minä en todellakaan omaa tällaista ongelmaa, koska tiedän että on vaihtoehtoja ja uskallan toteuttaa niitä. Tunnen paljon ihmisiä ja tiedän olevani perusvarma, mikä näkyy, mutta en silti siedä esiintymistä isolle yleisölle - en vain pidä siitä. Olen omistanut paljon elämästäni muiden auttamiseen ja kohtaamaan nimenomaan yksilöitä. Olen viettänyt vuosia eri maissa kohdaten monenlaisia ihmisiä. Minusta vain on väärin laittaa ketään koulun eteen pitämään jopa 45 min esitelmää. Kuka siitä pitää, se tehköön, mutta ei ketään pitäisi pakottaa. Se ajaa ahdinkoon, mikä ei välttämättä aina näy. Olen nähnyt oppilaita, joilla on jokin sairaus, esim. diabetes ja he ovat kärsineet esiintymisestä aivan kohtuuttoman paljon. Heille on tullut hyvin paha olo. Ennen oli tapana jopa laittaa laulamaan luokan eteen tai hyppäämään uintitunnilla pää edellä altaaseen. Kaikki eivät pysty kaikkeen, eikä tarvitsisikaan. Kouluni arvomaailma on näissä asioissa täysin ristiriidassa. Minusta seminaarien läpäisy ei ole mikään todiste siitä, että kykenee toimimaan työelämässä ja on aikuinen. Vaikka jonain päivänä itse esiintyisin isoille yleisöille, niin en silti puhuisi siitä, kuinka se on hyväksi kaikille. Myöskään esimerkiksi arvosanojen esille laitto ei ole oikein. Minusta se on väärä tapa motivoida opiskelijoita.

En itse henkilökohtaisesti aivan usko lääketieteeseen ja psykiatriaan. Vaikka lopettaisinkin koulun viime hetkellä, en silti ajautuisi tuhoon ja muiden elätettäväksi loppuelämän ajaksi. Minusta on aika maallista ajatella, että ongelmani on suuri jos ajattelen opintojen lopettamista. Minulla on muutakin elämää ja tulee olemaan niin kauan kuin elän. Olen oppinut varsin hyvin elämään itseni kanssa ja tuntemaan itseni. Olen selättänyt kymmenkertaisesti vaikeammat vastoinkäymiset. Ehkä arvomaailmani puolesta en ymmärrä suorittamisen pakkoa. Ehkä siksi, että moni kohtaamani "suorittaja" ei sisimmässään ole ollut onnellinen. Voi olla helppo kulkea viitoitettuja teitä, mutta rohkeaa on poiketa polulta, eikä sen polun tarvitse aina johtaa kielekkeelle tai umpimetsään. Joskus elämän suurin täyttymys voi ilmetä yllättäviä teitä. Edelleen, kaipaan kuulla ihmisiä, jotka ovat päätyneet päinvastaiseen ratkaisuun opintojensa suhteen ja tehneet niin vaikka jopa oma suku olisi ollut vastaan ja jokainen, jolle on asiasta puhunut. En sano, että minulla on näin, mutta näin on kyllä heidän kanssaan, jotka eivät tunne tai ymmärrä minua. Voin vielä sanoa, että moni heistä on katkeroitunut omassa elämässään. Pahoittelen, että ilmaisin ensimmäisessä viestissäni asiat ehkä harhaanjohtavasti, mutta en suinkaan tavoitellut manaajia tai analyytikoita vaan kokemuksen omaavia. Mielestäni toista voi ymmärtää vain ja ainostaan kokemuksen kautta. Kaikki muu on jäljitelmää.

Sinulle nimimerkki Näin onnistuu: Tuskin elämme täällä tehdäksemme asioita vain itseämme varten. Minusta yhteiskunta toimii monella tavoin väärin ja yksilöt elävät liikaa yksilökeskeisesti. En tarkoita, että kaikkien tulisi keskeyttää opintonsa, siitä ei ole ollut missään vaiheessa kyse. Minä en arvosta tohtorintutkintoja ja muuta vastaavaa. Täysin kouluja käymätönkin voi saada aikaan huomattavan suuria ja muistettavia asioita. Tällaisista tehdyistä asioista yksi hyvä esimerkki on Äiti Teresa. Jospa joku nyt ymmärtää hieman millainen yksilö täällä kirjoittelee ja mitä muutoksia toivoisin maailmassa tapahtuvan.

Lue lisää

Jos kerran maailmankatsomuksesi mukaan opiskeluilla ja tutkinnoilla ei ole mitään arvoa, niin lopeta ihmeessä sellaisten kanssa askartelu ja heti. Mutta muista kuitenkin, että sinun pitää sitten tulla toimeen tämän päätöksen seurausten kanssa myöhemminkin. Ei kannata tehdä ketjussa vääriä päätöksiä ja katua sitten niiden kaikkien seurauksia.

Vielä sanoisin, että elämä näyttää täältä toisesta päästä varsin toisenlaiselta kuin sieltä alusta. Harvoilla riittää tarmoa, jaksamista ja uskallusta loputtomiin, vaikka ei olisikaan leipääntynyt töihinsä tai elämäänsä. Tätä harva nuori tulee koskaan ajatelleeksi.

*S* kirjoitti:

Olen hyvin tietoinen, kuinka moni on keskeyttänyt opintonsa erilaisista syistä ja heitä on paljon vaikka asioita ei ehkä tuoda aina päivänvaloon. Tavoittelin kokemuksen omaavia. Esimerkki jännittämisestä oli vain yksi esimerkki, ei suinkaan elämäni ongelma. Voin sanoa, että en ole enää kovin nuori. Minulla on runsain mitoin elämänkokemusta, avioliitto ja lapsiakin. Olen nähnyt paljon surullisia ihmiskohtaloita ja yhä edelleen. Teen myös päihteisiin liittyvää työtä ja näin ollen en voi olla ajattelematta, kuinka monilla lääkkeiden käyttökin on rinnastettavissa päihteiden käyttöön. Se vain lähtee pikkuhiljaa. En ole koskaan nähnyt, että kenenkään lääkkeiden käyttö poistaisi aidosti itse ongelmaa. Monesti ongelmat vain lisääntyvät. Olen huolissani ihmisten pahoinvoinnista ja minusta olisi ollut kiinnostavaa saada vastaus joltain sellaiselta, joka on päättänyt pysähtyä ja katsoa ympärilleen. Kenties nähdä asiat toisin. Minusta on jännä, kuinka koulun keskeyttäminen rinnastetaan yksioikoisesti ongelmiin. Kohta sinä alat nostamaan toimeentulotukea, sinusta tulee alkoholisti ja jopa narkomaani. Et koskaan aikuistu. Aivan kuin koulunkäynti olisi se ainut mittapuu. Vanhoillista ajattelua.

Myönnän olevani absolutisti, myönnän tunteneeni alkoholisteja ja narkomaaneja. Myönnän nähneeni, tunteneeni elämässäni ihmisiä, jotka ovat tehneet itsemurhia. Koulunkäynti ei ole mikään pelastus eikä todellakaan kaikille sopiva juttu. Joillakin sosiaaliset ongelmat tulevat aivan ylipääsemättömiksi. Jotkut voivat kiusata itseään vuosia tekemällä asioita pakosta. Minä en todellakaan omaa tällaista ongelmaa, koska tiedän että on vaihtoehtoja ja uskallan toteuttaa niitä. Tunnen paljon ihmisiä ja tiedän olevani perusvarma, mikä näkyy, mutta en silti siedä esiintymistä isolle yleisölle - en vain pidä siitä. Olen omistanut paljon elämästäni muiden auttamiseen ja kohtaamaan nimenomaan yksilöitä. Olen viettänyt vuosia eri maissa kohdaten monenlaisia ihmisiä. Minusta vain on väärin laittaa ketään koulun eteen pitämään jopa 45 min esitelmää. Kuka siitä pitää, se tehköön, mutta ei ketään pitäisi pakottaa. Se ajaa ahdinkoon, mikä ei välttämättä aina näy. Olen nähnyt oppilaita, joilla on jokin sairaus, esim. diabetes ja he ovat kärsineet esiintymisestä aivan kohtuuttoman paljon. Heille on tullut hyvin paha olo. Ennen oli tapana jopa laittaa laulamaan luokan eteen tai hyppäämään uintitunnilla pää edellä altaaseen. Kaikki eivät pysty kaikkeen, eikä tarvitsisikaan. Kouluni arvomaailma on näissä asioissa täysin ristiriidassa. Minusta seminaarien läpäisy ei ole mikään todiste siitä, että kykenee toimimaan työelämässä ja on aikuinen. Vaikka jonain päivänä itse esiintyisin isoille yleisöille, niin en silti puhuisi siitä, kuinka se on hyväksi kaikille. Myöskään esimerkiksi arvosanojen esille laitto ei ole oikein. Minusta se on väärä tapa motivoida opiskelijoita.

En itse henkilökohtaisesti aivan usko lääketieteeseen ja psykiatriaan. Vaikka lopettaisinkin koulun viime hetkellä, en silti ajautuisi tuhoon ja muiden elätettäväksi loppuelämän ajaksi. Minusta on aika maallista ajatella, että ongelmani on suuri jos ajattelen opintojen lopettamista. Minulla on muutakin elämää ja tulee olemaan niin kauan kuin elän. Olen oppinut varsin hyvin elämään itseni kanssa ja tuntemaan itseni. Olen selättänyt kymmenkertaisesti vaikeammat vastoinkäymiset. Ehkä arvomaailmani puolesta en ymmärrä suorittamisen pakkoa. Ehkä siksi, että moni kohtaamani "suorittaja" ei sisimmässään ole ollut onnellinen. Voi olla helppo kulkea viitoitettuja teitä, mutta rohkeaa on poiketa polulta, eikä sen polun tarvitse aina johtaa kielekkeelle tai umpimetsään. Joskus elämän suurin täyttymys voi ilmetä yllättäviä teitä. Edelleen, kaipaan kuulla ihmisiä, jotka ovat päätyneet päinvastaiseen ratkaisuun opintojensa suhteen ja tehneet niin vaikka jopa oma suku olisi ollut vastaan ja jokainen, jolle on asiasta puhunut. En sano, että minulla on näin, mutta näin on kyllä heidän kanssaan, jotka eivät tunne tai ymmärrä minua. Voin vielä sanoa, että moni heistä on katkeroitunut omassa elämässään. Pahoittelen, että ilmaisin ensimmäisessä viestissäni asiat ehkä harhaanjohtavasti, mutta en suinkaan tavoitellut manaajia tai analyytikoita vaan kokemuksen omaavia. Mielestäni toista voi ymmärtää vain ja ainostaan kokemuksen kautta. Kaikki muu on jäljitelmää.

Sinulle nimimerkki Näin onnistuu: Tuskin elämme täällä tehdäksemme asioita vain itseämme varten. Minusta yhteiskunta toimii monella tavoin väärin ja yksilöt elävät liikaa yksilökeskeisesti. En tarkoita, että kaikkien tulisi keskeyttää opintonsa, siitä ei ole ollut missään vaiheessa kyse. Minä en arvosta tohtorintutkintoja ja muuta vastaavaa. Täysin kouluja käymätönkin voi saada aikaan huomattavan suuria ja muistettavia asioita. Tällaisista tehdyistä asioista yksi hyvä esimerkki on Äiti Teresa. Jospa joku nyt ymmärtää hieman millainen yksilö täällä kirjoittelee ja mitä muutoksia toivoisin maailmassa tapahtuvan.

Lue lisää

arvosta tohtorintutkintoa. Jos se ei ole minkään arvoinen, raadan minäkin aivan suotta. Toisaalta tässä iässä siihenkin on jo varaa.
Jos yhteiskunta toimii mielestäsi väärin, niin rupeapa muuttamaan sitä. Mistä olet ajatellut aloittaa?
Ja jos Äiti Teresaksi mielit, niin panepa töpinäksi. Elämä on meillä kaikilla niin kovin lyhyt, ja tekemistä' riittää.

Näin onnistuu kirjoitti:

Tuskin ainakaan elämme täällä sitä varten, että voisimme keskeyttää opintomme loppututkinnon kynnyksellä.

Vastaapa itse minulle, kuinka paljon maailma paranee tai miten saat paremmat edellytyksen maailman parantamiseen, kun keskeytät opintosi?

Lue lisää

On niin samat fiilikset kuin aloittajalla eli tekisi mieli heittää hanskat tiskiin vaikka opinnoista puuttuu enää 30 op ja opinnäytetyön luovutus. Olen turhautunut nysväämään ot:n kanssa. Ohjaaja ei tunne sen aihealuetta ja alkeellisiakin perusasioita saa selittää hänelle siinä vaiheessa kun hän kyseenalaistaa teoriatietoa, joka on taatusti faktaa ym ym. Ohjaajan kanssa työskennellessä tuntuu siltä, että taistelemme eri taistelua ja alkaa tuntua siltä, että työ on hyvä vähemmän omani. Yöllä pyörin sängyssä ja mietin, että haluanko enempää käyttää elämääni opinnäytetyöhöni, johon olen nyt jo tehnyt valtavan työn ja saan lopulta siitä vain 15 op.

Tämmösiä fiiliksiä minulla ja sitten on turha sanoa mulle kenenkään, että aikuistu, olen jo aikuinen, mutta nämä nyt ovat tunnelmat.

Loputon Suo kirjoitti:

On niin samat fiilikset kuin aloittajalla eli tekisi mieli heittää hanskat tiskiin vaikka opinnoista puuttuu enää 30 op ja opinnäytetyön luovutus. Olen turhautunut nysväämään ot:n kanssa. Ohjaaja ei tunne sen aihealuetta ja alkeellisiakin perusasioita saa selittää hänelle siinä vaiheessa kun hän kyseenalaistaa teoriatietoa, joka on taatusti faktaa ym ym. Ohjaajan kanssa työskennellessä tuntuu siltä, että taistelemme eri taistelua ja alkaa tuntua siltä, että työ on hyvä vähemmän omani. Yöllä pyörin sängyssä ja mietin, että haluanko enempää käyttää elämääni opinnäytetyöhöni, johon olen nyt jo tehnyt valtavan työn ja saan lopulta siitä vain 15 op.

Tämmösiä fiiliksiä minulla ja sitten on turha sanoa mulle kenenkään, että aikuistu, olen jo aikuinen, mutta nämä nyt ovat tunnelmat.

Lue lisää

Kai oppilaitoksellasi on joku, joka tuntee opinnäytteesi aihealueen? Tuntuu nimittäin varsin merkilliseltä, jos joku on tekemässä opinnäytettä alalta, jota kukaan ei oppilaitoksella tunne. Kannattaa käydä juttelemassa tällaisen alan asiantuntijan kanssa, vaikka tämä ei olisikaan työn ohjaaja.

Ja minulle on turha tulla epäilemään, etten tiedä opinnäytteen tekemisestä yhtään mitään, sillä olen niitä elämäni aikana useammankin tehnyt.

Loputon Suo kirjoitti:

On niin samat fiilikset kuin aloittajalla eli tekisi mieli heittää hanskat tiskiin vaikka opinnoista puuttuu enää 30 op ja opinnäytetyön luovutus. Olen turhautunut nysväämään ot:n kanssa. Ohjaaja ei tunne sen aihealuetta ja alkeellisiakin perusasioita saa selittää hänelle siinä vaiheessa kun hän kyseenalaistaa teoriatietoa, joka on taatusti faktaa ym ym. Ohjaajan kanssa työskennellessä tuntuu siltä, että taistelemme eri taistelua ja alkaa tuntua siltä, että työ on hyvä vähemmän omani. Yöllä pyörin sängyssä ja mietin, että haluanko enempää käyttää elämääni opinnäytetyöhöni, johon olen nyt jo tehnyt valtavan työn ja saan lopulta siitä vain 15 op.

Tämmösiä fiiliksiä minulla ja sitten on turha sanoa mulle kenenkään, että aikuistu, olen jo aikuinen, mutta nämä nyt ovat tunnelmat.

Lue lisää

tarkennus:

paitsi että saat opinnäytetyöstäsi sen 15 pojoa, hyödyt siitä muutakin.

Ilman sitä et valmistu, et pääse eroon opinnoistasi etkä voi unohtaa koko juttua. Eiköhän tuossa ole jo sellaiset bonukset, että kannattaa vielä vähän pakertaa.

Muista sekin, että ohjaaja ei ole vihollisesi. Eiköhän hänenkin intressinsä ole päästä sinusta ja työstäsi eroon, mutta niin, että saat mahdollisimman hyvän arvosanan.

Sisua! kirjoitti:

tarkennus:

paitsi että saat opinnäytetyöstäsi sen 15 pojoa, hyödyt siitä muutakin.

Ilman sitä et valmistu, et pääse eroon opinnoistasi etkä voi unohtaa koko juttua. Eiköhän tuossa ole jo sellaiset bonukset, että kannattaa vielä vähän pakertaa.

Muista sekin, että ohjaaja ei ole vihollisesi. Eiköhän hänenkin intressinsä ole päästä sinusta ja työstäsi eroon, mutta niin, että saat mahdollisimman hyvän arvosanan.

Lue lisää

tuo, että opekin haluaa minusta eroon :) Joo, kyllä koulusta löytyy asiantuntemusta ja olen tässä vaiheessa (työ periaatteessa valmis, mutta nysväämistä riittää silti, kieliasu yms.) jo sattuneista syistä perehtynyt alueeseen hyvin, mutta ärsyttää vaan erinäisten seikkojen takia, että ohjaajaksi on valikoitunut henkilö, jolla ei ole kyseisen alueen asiantuntemusta, voi sanoa, että puhutaan eri kieltä. Jos vielä elämässäni niin hulluksi tulen, että alan suorittaa uutta tutkintoa, niin enää en suostu ot ohjaukseen opettajan kanssa, jolla ei ole aihealueen asiantuntemusta.

Enkä epäile, ettetkö olisi tehnyt opinnäytetöitä ;)

Kiitos näkökulmista.

vielä puuttuu?
Neuvoni kuuluu näin: älä turhaan lopeta. Joudut aikanaan automaattisesti ulos, joko valmiina tai sitten et. Tai jos olet aloittanut opiskelun tiettyä vuotta aikaisemmin, jäät ikuiseksi opiskelijaksi. Minusta nuo kaikki ovat parempia vaihtoehtoja kuin se, että menet varta vasten ilmoittamaan lopettavasi. Varsinkaan jos sinulla ei ole mitään muita suunnitelmia, ei kannata lopettaa.

Samaa mieltä olen. Elämässä joutuu joka tapauksessa tekemään töitä ja tulemaan toimeen myös tilanteissa, jotka eivät miellytä.

Tutkinto toisi enemmän valinnanvapautta jatkossa. Sen puuttuminen voi muodostua taakaksi, joka rajoittaa sinua ja syö voimavarojasi. Tekemätön työ on raskain työ!