Todella, syntisellä ei olekaan iankaikkista elämää ilman Kristusta, eli elämänleipä tuo sovituksen ja iankaikkisen elämän.
Kyllä oon ollut sinisilmäinen näille oppi-isille, että sielu eläisi helvetin liekeissä päättymättömästi.
Oonpa elänyt mielettömän opin tunnustajana, käsittämätöntä.
Kyllä oon ollut sinisilmäinen näille oppi-isille, että sielu eläisi helvetin liekeissä päättymättömästi.
Oonpa elänyt mielettömän opin tunnustajana, käsittämätöntä.
Vastaukset 7
Vanhimmat
ja Jumalasta mielettömän kuvan.
ettei vain ota elämänpuusta syö, ja niin eläisi iankaikkisesti ja Jumala ajoi ihmisen pois paratiisista.
Näin se on.. Jeesus on elämänleipä, joka syö saa elää ja herätetään viimeisen pasunan soidessa.
että antoi ainokaisen Poikansa, jottei yksikään joka Hänee uskoo hukkuisi vaan saisi
iankaikkisen elämän,.... siis elämän.. siinä sanassa soi sana elämää ja siinä eletään.
iankaikkisesti.
on syy tuossa inhimillessä korvienvälin uskomuksissa.
On sitä profetoitu helvetistä oikein näkyjen ja kirjojen voimasta.
Siinä sitä uskotaan näitä profeettoja.
http://wapedia.mobi/fi/Helvetti?t=9
Katolisen kristinuskon kaudella taivaaseen tai helvettiin päästiin kiirastulen myötä ja myöhemmin luterilaisuudessa suoraan jompaankumpaan. Suomalaiset, omaperäiset herätysliikkeet syntyivät 1700-1800-luvuilla. Ne saarnasivat eurooppalaisten esikuviensa tavoin Jumalan johdatusta tai Saatanan eksytystä. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon sisältä kasvoi 1900-luvulla uusia herätysliikkeitä - niin sanottu viides herätysliike - jotka nousivat kirkon vapaamielistä helvettikäsitystä vastaan.[2]
Helvetin merkitys evankelis-luterilaisen kirkon sisällä väheni merkittävästi 1900-luvun jälkipuolella. Nykykirkolle helvetti on arka aihe, josta saarnoissakin yleensä vältetään puhumasta. Yleisemmällä tasolla viitataan kadotukseen ja kirkkohistoriaan, mutta pidemmälle ei juuri mennä. Vuonna 1997 pastori Antti Kylliäinen julkaisi kirjan Kaikki pääsevät taivaaseen. Kylliäisen mukaan helvettioppi on ristiriidassa muun kristillisen uskon kanssa, ja siitä tulisi luopua. Kirja nosti kohua ja harhaoppisuuskanteluita.[2] Dosentti Kari Kuulan kirjassa Helvetin historia vuodelta 2006 käydään yksityiskohtaisesti läpi kristillisen helvetin historia ja nykytila. Kuulan mukaan helvetti on nykyiselle luterilaiselle kirkolle ikään kuin perheenjäsenen juoppous, jonka kaikki tietävät ja joka vaikuttaa kaikkeen, mutta josta ei koskaan haluta puhua avoimesti[2].
Kirkon julkisessa sanastossa helvetti on muuttunut kadotukseksi.[48]
»Koska kadotus on iankaikkisuudessa, siihen ei liity aika-avaruudellisia käsitteitä. Kadotus merkitsee siten iankaikkista, pysyvää, muuttumatonta pimeyttä eli eroa Kristuksesta. Tässä pimeydessä ovat jo Saatana ja hänen enkelinsä.»
(Suomen evankelis-luterilaisen kirkon sanasto)
Sanomalehti Aamulehden vuonna 2004 teettämässä tutkimuksessa 48 prosenttia suomalaisista ei uskonut helvetin olemassaoloon. 44 prosenttia uskoi, että helvetti oli todellinen. Suomen evankelis-luterilaisen kirkon työntekijöistä 30 prosenttia epäili helvetin olemassaoloa.[49][50]
Haamujen haades
Helvetti ei ole syntynyt tyhjästä. Alussa oli kreikkalaisten haades, varjomaisten vainajien valtakunta, jota Homeros kuvaa teoksessaan Odysseia. Haades-kuninkaan ja kuningatar Persefonen hallitsema maanalainen valtakunta, jättiläismäinen onkalo, sijaitsi pohjoisessa maassa, jossa aurinko ei lainkaan noussut.
Sisäänkäyntiä vartioi kolmipäinen helvetinkoira Kerberos. Suurin osa vainajista joutui ikuisen hämärän peittämälle kentälle. Vain pieni joukko pääsi onnellisten saarelle, jossa linnut lauloivat ja viini virtasi. Epäonnisinta joukkoa kutsui tartaros, syvä kuilu, jonka pohjaan alasin putosi yhdeksän päivää.
Parhaimmat ainekset helvettivisioiden rakentamiseen on saatu filosofi Platonilta 400-luvulla eKr. Platonin mukaan sielu on kuolematon, ja vapauduttuaan ruumiista se pääsee tavoittelemaan viisautta. Sielut ovat kiertotavaraa, ja haadeessa vaeltavista kuolleista tulee aikanaan taas eläviä.
- Koska sielu, toisin kuin ruumis, ei ole koottu osista, se ei kulu loppuun eikä tuhoudu edes helvetin kärsimyksissä, Kari Kuula selittää.
Platonin helvettiä kehitteli edelleen runoilija Vergilius. Haadeen linnan lähellä asuivat kärsimysten henkilöitymät Murhe, Huolet, Taudit, Vanhuus, Pelko, Nälkä, Puute, Vaiva, Himot, Riita, Sota sekä Kuolema ja tämän velipuoli Uni.
Linnan porteilla vaanivat kentaurit, satakäsi, monipäinen hydra, tulta syöksevä sekasikiö khimaira, kiveksi muuttavat gorgot ja naispuoliset harpyijat. Helvetissä oli samea joki, jonka yli pääsivät vain haudatut vainajat. Hautaamattomat joutuivat harhailemaan rantamailla sata vuotta.
Pahantekijät saivat palkkansa: yksi istui unohduksen tuolissa, toista kotka raateli loputtomasti ja kolmas vieritti kivijättiä yhä uudelleen. Vergiliuksen helvetti muistutti niin paljon myöhempää kristillistä helvettiä, että häntä kutsutaan helvetinprofeetaksi.
http://www.ts.fi/sunnuntai/?ts=1,3:1012:0:0,4:12:0:1:2007-02-11,104:12:437966,1:0:0:0:0:0:
Ihan kiva, alex, jos olet pelastunut kadotuksen kuiluilta. Ja vankasti pysyy kaidalla tiellä jos tunnustaa itselleen,
millaisen kauhean tulevaisuuden olisi ansainnut, ellei Jumalan sormi, Jeesus, olisi asiaan puuttunut.
Dan. 12:2
Monet maan tomussa nukkuvista heräävät, toiset ikuiseen elämään, toiset häpeään ja ikuiseen kauhuun.
[2. Makk. 7:9; Matt. 25:46]
3 Oikeat opettajat loistavat niin kuin säteilevä taivaankansi, ja ne, jotka ovat opastaneet monia vanhurskauteen, loistavat kuin tähdet, aina ja ikuisesti.
[Dan. 11:33 | Viis. 3:7; Matt. 13:43]
Rohkaisen sinua todella syömään elämän leipää ja taittamaan sitä muillekin, silloin sinulla on loistava
tulevaisuus, eikä tarvitse kaiken aikaa taistella näillä näkyvin ikuisesti sinua piinaavia kauhukuvia vastaan.