puhuminen on vaikeaa

Niin, ja olen myös huomannut että en uskalla enää katsoa ihmisiä silmiin, tulee jotenkin heti todella ahdistava olo kun pitäisi olla katsekontaktissa ja samalla puhua jotain. En tykkää esim. istua jotakin tyyppiä vastapäätä ja keskustella kun hän näkee kasvoni koko ajan... siis en todellakaan enää tajua itseäni.

Hei!

Käytä leivän päällä Keijua, siinä on omega3, syö perusruoan lisäksi vähint. 3 h välein jotain terv. välipalaa, jotta verensokerin nopeat vaihtelut eivät pahentaisi tilannetta.
Vähennä kahvin/kofeiinin käyttöä, sillä se pahentaa oireita, koska olet stressille herkkä, sis. ja ulkoiselle stressille. Terkkarista voisit hakea lekurilta jotain sopivaa lääkettä, mikä helpottaa oloa vaikeissa tilanteissa. Vaikka propralia. Ja ihan pikkuniksi psykosomaattisiin oireisiin on ottaa 100 mg aspiriinipilleri, peruslääkityksen lisäksi, jos se ei auta tarpeeksi, mutta ei niitä pidä hirveasti syödä. Sitten on tärkeää kuunnella musiikkia ennen nukahtamista ainakin 10 min sillä se parantaa masennusta, muistia ja lisää sosiaalisuutta ja erityisesti puhetaitoa, kahden vuoden päästä olet jo toinen ihminen. Vielä lisäksi jos on masennusta kannattaa ottaa kaksi kylmää suihkua päivässä se lisää serotoniinia aivoissa ja helpottaa masennusta.

Mulla itelläni on just toi sama oon huomannu. Tää on tosi ahistavaa ja häiritsevää.. ja kun ennen ei ollut mitään ongelmaa puhua nyt jopa jo monta vuotta tunteneille on vaikea puhua. Viestis lähettämisestä on aikaa jo vähän, mutta jos näät tän vielä niin kärsitkö edelleen ? Ja ootko saanut mitään helpotusta jos oot niin mitä?

Mulla on myös ollut pitkään samanlaista, oikeastaan niin pitkään etten aina muista minkälaista on osata puhua normaalisti :P Ainakin omalla kohdalla tämä johtuu jännittämisestä, varmaan sinullakin kun olet tänne palstalle kirjoittanut? Kannattaa hakea apua tässä vaiheessa, kun tilanne ei ole lähtenyt käsistä. Mun mielestä tällaisesta asiasta voi puhua ystävän kanssa, ainakin meidän koulutusalalla ihmiset ovat tämän suhteen avoimia (sosiaali-ja terveysala) jos jollakulla on satunnaisesti tällaista ongelmaa. Toi lopun linkki on enkunkieliselle sivulle, josta löytyy syitä tähän ongelmaan, mut jos enkku ei suju niin tiivistän tähän pääkohtia
Epäselvää puhetta aiheuttavat:
-yliaktiiviset ajatukset, jolloin aivot "ylikuormittuvat" ja eivät selviydy hyvin muista tehtävistä, kuten puheen muodostamisesta
-jännityksen aiheuttama lihasjännitys suussa, jolloin puhe vaikeutuu
-liika tietoisuus itsestä. Tällöin automaattiset toiminnot, kuten esim kävely, syöminen ja puhuminen vaikeutuvat, kun kiinnität niihin liikaa huomiota. Jos et kiinnitä niihin niin paljoa huomiota, ne hoituvat alitajuisesti paremmin (huomannut ainakin omalla kohdalla oikeaksi)
-lääkitys, joka saattaa vaikuttaa puheeseen
-väsymys/alhainen vireystila, jolloin aivot eivät toimi yhtä tehokkaasti puheen säätelyssä ja käskyjen lähettämisessä suun lihaksille. Saattaa johtua kahviaddikteilla kofeiinin puutteesta

Tekstissä todetaan vielä, ettei epäselvä puhe ole sinänsä vaarallista. Mutta kyllähän se elämää rajoittaa, jos asialle ei tee mitään.

En tiedä auttoiko tämä yhtään ja johtuuko ongelmasi jännittämisestä, mut tällaista tuli mieleen :)

Mulla on kolmen hengen kaveriporukka ollut jo muutaman vuoden, jossa minun lisäksi on kaksi muuta, joista toinen on ollut kaverini päiväkodista asti ja toinen tavattiin justiinsa muutama vuosi sitten. Ennen pärjäsimme mainiosti kolmistaan, mutta nyt tuntuu, että tämä pidempiaikaiseni kaveri alkaa väkisin jäädä ulkopuolelle uudemman kaverin keskuudessa. Ei sekään ole tilanteessani kivaa. Tämä pidempiaikainen kaverini on jo noin vuoden verran kärsinyt samasta asiasta kuin sinä, kun taas tämä uudempi kaveri puhuu ihan kokoajan ja minä taas puhun ihan normaalisti. Tämä pidempiaikainen kaveri ei ole itse kertonut tästä ongelmastaan, vaan olen kuullut aikuisten kautta. Tulen hyvin molempien kanssa toimeen keskenään, mutta kolmistaan tavattaessa ja jopa yhteisessä ryhmächatissa se menee siihen, että tämä uudempi kaveri vain suosii minua. Se käy kiusalliseksi. Ei taideta olla yhteensopiva porukka. Käy sääliksi myös tämä pitkäaikaisempi kaveri, kun hän aivan varmasti tuntee itsensä ulkopuoliseksi siksi, että hänen sietoraja menee tässä jatkuvasti puhuvassa kaverissa, eikä hän edes voi ongelmalleen mitään. Vaikeaa puhua tästä heille.

Olen alkuperäinen kirjoittaja, satuin löytämään tämän ketjun uudestaan (en muistanut edes tätä kirjoittaneeni).

Minulla on siis edelleen tämä puheongelma. Se pahenee silloin kun olen masentunut. Tai ehkä silloin kun en ole masentunut, olen itsevarmempi ja tällöin ainakin kuvittelen osaavani puhua paremmin. Ehkä todellisuudessa en osaa oikeasti ikinä puhua järkeviä/puhua fiksusti. Minusta tuntuu että aivoni ovat todella hitaat ja että en ole kovin älykäs ihminen. En kyllä tällä hetkellä teekään mitään asioita mitkä parantaisivat aivojeni tilaa, koska olen jumittunut kotiin. Olen jäänyt jumiin haitalliseen kierteeseen.