Kun näin asiasta uutisissa, tuntui kuin aika olisi pysähtynyt. En tuntenut ketään bussiturmassa olleita ihmisiä ja silti se satutti. Halusin itkeä ja itkeä, mutta jokin esti. En uskaltanut. Ajattelin, että jos itkisin, en voisi lopettaa. Lopulta istuin yksin huoneessani, sytytin kynttilän ja itkin. Selvitin kaikki tunteeni ja ajattelin bussiturmaa. Puhuin itsekseni ja mietin. Se helpotti. Itkekää ja surkaa rauhassa. Miettikää ja puhukaa siittä. Älkää antako surun ja kivun jäädä sisälle, sillä joskus sen on tultava esiin.
Tapaturmassa kuolleiden omaiset: on aina joku joka kuuntelee. Lapsenne/Vanhempanne/Sukulaisenne on nyt paremmassa paikassa ja hän katsoo teitä ja kuuntelee..
Tapaturmassa kuolleiden omaiset: on aina joku joka kuuntelee. Lapsenne/Vanhempanne/Sukulaisenne on nyt paremmassa paikassa ja hän katsoo teitä ja kuuntelee..
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.