Kirjottanut tutuille ja nyt tännekkin pitkät suruviestit mutta en pysty lähettää niitä ja poistan kaikki. En haluu rikkoa tuttavien iloisia päiviä, ja täällä suomi24 vaan haukuttaisiin jos kirjotan pidempään.
Tuntuu että jaksaa rakastaa enää vaan junaratoja ja yöllistä kiskojenkilinää ja ujellusta.
Tuntuu et ainoo mihin enää tukeutuu on kuntoutustuen avulla saatu eläkeläisten alennuslippu juniin. Rakastan sitä alennuslippua. Rakastan junia. Mulla ei oo mitään, ketään..ei yhtään ystäviä, ei mitää, ei ketään...itken kynttilöiden keskellä kotona ja painan ton alennuskortin mun rintaan..
Rakastan miljoonaa asiaa maailmassa...kevättä syksyä öitä ja päiviä, rajuja teollisuusalueita ja huoltoasemien ankeutta, kesäniittyjen Suomen satumetsien kauneutta, kaikkia vastakohtia ja yhtäläisyyksiä..oisin halunnut rakastaa jotai tyttööki oon 10 vuotta haaveillu enkä jaksa enää..oon ollu tän vuoden ilosempi ku koskaan..koska yritin, taistelin, yritin naura ja hymyillä ja olla iloinen pienistä asioista..mutta ei vaan jaksa....rakastan piirtää ja maalata ja säveltää, mutta en jaksa enää, kun ei ole ketään kuka kuuntelee ja haltioituu ja rakastuu niistä..
Tuntuu että sattuu sydämeen nyt jokainen pieni asia...sekin että nyt on aamu ja en saa yhtään vastausta ja ei kestä yhtää odottaa ku haluun ihmisii ympärille haluun rakastuu mutta ei oo ketää eikä koskaan tuu koska oon liian herkkä ja taiteellinen tähän maailmaan..mietin syvällisii juttui joita kukaan ei haluu kuulla...
Haluun tanssii, laulaa, juosta, kirjoittaa, runoilla, huutaa, nauraa itkeä, matkustaa, istua, valvoa, nukkua, halata, sekoilla ja seikkailla päivin ja öin jonku ihmisen kaa mut en vaa kestä oon liian rakkausihminen kestää koko elämää yksin..oon koko nuoruuden ollu yksin enkä pysty enää jatkaa...kukaan ei ees ymmärrä et joku voi tarvita niin paljon rakkautta kun tällanen henkilö ku mie oon....
Mä en jaksa kirjottaa enempää.......on tuhansii asioit en vaa jaksa kirjottaa...tappakaa mut =(((((((((((((((((((((((((((((((((((((((((((((((((((((((((((((((((((((((
Tuntuu että jaksaa rakastaa enää vaan junaratoja ja yöllistä kiskojenkilinää ja ujellusta.
Tuntuu et ainoo mihin enää tukeutuu on kuntoutustuen avulla saatu eläkeläisten alennuslippu juniin. Rakastan sitä alennuslippua. Rakastan junia. Mulla ei oo mitään, ketään..ei yhtään ystäviä, ei mitää, ei ketään...itken kynttilöiden keskellä kotona ja painan ton alennuskortin mun rintaan..
Rakastan miljoonaa asiaa maailmassa...kevättä syksyä öitä ja päiviä, rajuja teollisuusalueita ja huoltoasemien ankeutta, kesäniittyjen Suomen satumetsien kauneutta, kaikkia vastakohtia ja yhtäläisyyksiä..oisin halunnut rakastaa jotai tyttööki oon 10 vuotta haaveillu enkä jaksa enää..oon ollu tän vuoden ilosempi ku koskaan..koska yritin, taistelin, yritin naura ja hymyillä ja olla iloinen pienistä asioista..mutta ei vaan jaksa....rakastan piirtää ja maalata ja säveltää, mutta en jaksa enää, kun ei ole ketään kuka kuuntelee ja haltioituu ja rakastuu niistä..
Tuntuu että sattuu sydämeen nyt jokainen pieni asia...sekin että nyt on aamu ja en saa yhtään vastausta ja ei kestä yhtää odottaa ku haluun ihmisii ympärille haluun rakastuu mutta ei oo ketää eikä koskaan tuu koska oon liian herkkä ja taiteellinen tähän maailmaan..mietin syvällisii juttui joita kukaan ei haluu kuulla...
Haluun tanssii, laulaa, juosta, kirjoittaa, runoilla, huutaa, nauraa itkeä, matkustaa, istua, valvoa, nukkua, halata, sekoilla ja seikkailla päivin ja öin jonku ihmisen kaa mut en vaa kestä oon liian rakkausihminen kestää koko elämää yksin..oon koko nuoruuden ollu yksin enkä pysty enää jatkaa...kukaan ei ees ymmärrä et joku voi tarvita niin paljon rakkautta kun tällanen henkilö ku mie oon....
Mä en jaksa kirjottaa enempää.......on tuhansii asioit en vaa jaksa kirjottaa...tappakaa mut =(((((((((((((((((((((((((((((((((((((((((((((((((((((((((((((((((((((((
Vastaukset 1
Vanhimmat
rakastin junissa istumista enemmän kuin mitään muuta, kuvajaiseni ikkunassa tuntui todellisemmalta kuin ihmiset ympärilläni. Olin lukossa, enkä halunnut muuta kuin olla matkalla, koska en uskaltanut pysähtyä. En tiennyt kuka olen, mitä haluan. En uskaltanut avautua ottamaan ketään lähelleni vaikka ystäviä olikin, sillä pelkäsin liikaa että minua satutetaan. Toivoin että joku rakastaisi minua, vaikken uskaltanut ottaa sitä riskiä, että saattaisin pettyä. Sitä kesti vuosia.
Sittemmin elämä on muuttunut mielekkäämmäksi, enkä pelkää enää että kaikki hajoaa. Elämän myötä minusta on tullut vahvempi, onnellisempi. Mutta se on vaatinut sen, että otan vastaan asiat sellaisina kuin ne ovat enkä yritä väkisin vaikuttaa sellaiseen johon en voi vaikuttaa. En odota mitään (positiivisessa mielessä) vaan olen läsnä ja iloitsen pienistä asioista sitä mukaa kun niitä tulee. Etsin apua silloin kun sitä tarvitsen, ja puran tunteitani erilaisilla keinoilla. Koetan olla mahdollisimman avoin ja rehellinen sekä itselleni että toisille.
Herkkyys on kaunis piirre ihmisessä, ja sen voi myös nähdä voimavarana.