Suomettunut Sotamuseo taipui NL:n painostuksen edessä 1970 -luvulla ja vääristeli Suomen kunniakasta sotahistoriaa!
Näin se kerrotaan kirjassa Suomen Kenttätykistön historia, osa III, sivu 363-364:
"Kenttätykistönäyttely avattiin Sotamuseolla 25.5.1973. Näyttelyesineiden luku ylitti 1500 rajan. Kohteet oli koottu sotamuseon ohella varikoilta, lainattu yksityishenkilöiltä ja joukko-osastoilta. Mittavan kuva-aineiston oli muokannut Pääesikunnan Kuvakeskus. Näyttely herätti suurta huomiota kautta maan. Omalaatuista mielenkiintoa kenttätykistönäyttelyä kohtaan osoitti kutsuvieraana muiden sotilas-asiamiesten tavoin avajaisissa mukana ollut Neuvostoliiton sotilasasiamies, joka oitis näyttelyyn perehdyttyään vaati poistettavaksi joukon Talvi- ja Jatkosodan aikaisia venäläisesineitä ja valokuvia. Sotilasasiamies selvitti vaateensa perusteeksi sen, ettei NL ollut koskaan menettänyt sotien aikana siinä määrin varustustaan kuin näyttelystä saattoi päätellä. Asia vietiin huipputasolle, ja näin syntyi eräänlainen bibliografinen harvinaisuus. Alkuperäinen esitevihko näet jouduttiin ylipyyhkimällä saattamaan hyväksyttäväksi ja myöhemmin painettiin uusi esite. Näin ollen täysin koskemattomat vihkoset jäivät harvalukuisiksi. Näyttelystä poistettiin joitain kiistan kohteita."
NLn antama massiivinen aseapu pienelle sotaa käyvälle Suomelle oli vertaansa vailla.
Asetoimitukset tehtiin, kaikista vaikeuksista välittämättä ja esteistä piittaamatta, suoraan paikan päälle. 1. asetoimitus tapahtui jo joulukuussa 1939 Tolvajärvellä. Jatkoa seurasi heti perään Suomussalmella alkuvuodesta 1940. Tämä toimituskäytäntö alkoi siis 1939-1940 vuodenvaihteessa jatkuen reilun vuoden keskeytyksen jälkeen, kesäkuun lopulta 1941 aina elokuun puoliväliin 1944 saakka.
Onkin siis ihme, että aikoinaan Sotamuseolla järjestetyn näyttelyn avajaisissa vieraillut Neuvostoliiton sotilasasiamies hermostui ja vaati näytteillepanoon muutoksia sanoen, ettei Nl ole koskaan "menettänyt" tuollaista määrää tykkejä Suomelle. Kas kun hän ei käyttänyt sanaa toimittanut! Asiasta nousi ihan diplomaattinen jupakka ja niin oli näyttelyn esittelyvihkosta yliviivattava nuo "valheet" ja sen uudemmassa painoksessa kerrottiinkin jo puhdasta "Pravdaa". Tiettävästi esillepanoakin muutettiin hieman. Tuo episodi kerrotaan Suomen Kenttätykistön historiikin kolmannessa osassa, jossa käsitellään Tykistömuseon perustamista ja -vaiheita eli osassa III sivulla 363-364.
Näin se kerrotaan kirjassa Suomen Kenttätykistön historia, osa III, sivu 363-364:
"Kenttätykistönäyttely avattiin Sotamuseolla 25.5.1973. Näyttelyesineiden luku ylitti 1500 rajan. Kohteet oli koottu sotamuseon ohella varikoilta, lainattu yksityishenkilöiltä ja joukko-osastoilta. Mittavan kuva-aineiston oli muokannut Pääesikunnan Kuvakeskus. Näyttely herätti suurta huomiota kautta maan. Omalaatuista mielenkiintoa kenttätykistönäyttelyä kohtaan osoitti kutsuvieraana muiden sotilas-asiamiesten tavoin avajaisissa mukana ollut Neuvostoliiton sotilasasiamies, joka oitis näyttelyyn perehdyttyään vaati poistettavaksi joukon Talvi- ja Jatkosodan aikaisia venäläisesineitä ja valokuvia. Sotilasasiamies selvitti vaateensa perusteeksi sen, ettei NL ollut koskaan menettänyt sotien aikana siinä määrin varustustaan kuin näyttelystä saattoi päätellä. Asia vietiin huipputasolle, ja näin syntyi eräänlainen bibliografinen harvinaisuus. Alkuperäinen esitevihko näet jouduttiin ylipyyhkimällä saattamaan hyväksyttäväksi ja myöhemmin painettiin uusi esite. Näin ollen täysin koskemattomat vihkoset jäivät harvalukuisiksi. Näyttelystä poistettiin joitain kiistan kohteita."
NLn antama massiivinen aseapu pienelle sotaa käyvälle Suomelle oli vertaansa vailla.
Asetoimitukset tehtiin, kaikista vaikeuksista välittämättä ja esteistä piittaamatta, suoraan paikan päälle. 1. asetoimitus tapahtui jo joulukuussa 1939 Tolvajärvellä. Jatkoa seurasi heti perään Suomussalmella alkuvuodesta 1940. Tämä toimituskäytäntö alkoi siis 1939-1940 vuodenvaihteessa jatkuen reilun vuoden keskeytyksen jälkeen, kesäkuun lopulta 1941 aina elokuun puoliväliin 1944 saakka.
Onkin siis ihme, että aikoinaan Sotamuseolla järjestetyn näyttelyn avajaisissa vieraillut Neuvostoliiton sotilasasiamies hermostui ja vaati näytteillepanoon muutoksia sanoen, ettei Nl ole koskaan "menettänyt" tuollaista määrää tykkejä Suomelle. Kas kun hän ei käyttänyt sanaa toimittanut! Asiasta nousi ihan diplomaattinen jupakka ja niin oli näyttelyn esittelyvihkosta yliviivattava nuo "valheet" ja sen uudemmassa painoksessa kerrottiinkin jo puhdasta "Pravdaa". Tiettävästi esillepanoakin muutettiin hieman. Tuo episodi kerrotaan Suomen Kenttätykistön historiikin kolmannessa osassa, jossa käsitellään Tykistömuseon perustamista ja -vaiheita eli osassa III sivulla 363-364.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Täydennän hieman tuota Turun Sanomien artikkelin huonosti muotoiltua lausetta ymmärrettävämpään muotoon:
"Jatkosodan päätyttyä oli kenttätykistömme käytössä satakunta erilaista tykkimallia ja tykkejä oli kaikkiaan 3 000 kappaletta. Näistä puolet oli vallattu Venäjän tykistöltä kolmessa eri sodassa"
Tykistömuseo kertoo kappaleen karua historiaa
http://www.turunsanomat.fi/ajassa/?ts=1,3:1007:0:0,4:7:0:1:2000-04-03,104:7:44443,1:0:0:0:0:0:
"Museon yli 90 tykin kokoelma on kansainvälisesti arvioiden huomattava. Venäläisten tykkien kokoelma on laajin Venäjän ulkopuolella oleva, Vilhu lisää."
"Museon kokoelmissa on monia harvinaisuuksia johtuen kenttätykistömme kaluston hankkimistavasta. Jatkosodan päätyttyä oli kenttätykistömme käytössä satakunta erilaista tykkiä kaikkiaan 3 000 kappaletta. Näistä puolet oli vallattu Venäjän tykistöltä kolmessa eri sodassa."
http://www.axishistory.com/index.php?id=4098
Saksan suorittamat materiaalitoimitukset Suomelle oli toki nekin merkittävät, mutta monipuolisuudessaan eivät läheskään samaa luokkaa ja toimitukset tapahtuivat yleensä vain Suomen satamiin saakka.
http://www.axishistory.com/index.php?id=3254
Talvisodan aikana saatiin kiväärejä reilu 25 000, konetuliaseita noin 2 500, pst-tykkejä 123, kranaatinheittimiä 94, kenttäkanuunoita 89, haupitseja 49. Lisäksi saatiin suuret määrät ajoneuvoja, sadoittain hevosia, kymmeniä panssarivaunuja, ampuatarvikkeita, pistooleja sekä mm. soittimia, lippuja ja valistuskirjallisuutta.
Jatkosodassa luvut moninkertaistuivat. Pelkästään Porlammin motista saatiin 2-3 divisioonan varustus.
Lienee vielä tottakin.
Suomen rähmällään olo NL:n edessä oli täyttä totta vielä 1988 vuonna näin väkevästi: Tykistömuseon esittelykirjan Kirjan nimi on 78 tykkiä, vaikka museolla oli tuolloinkin ja on nykyisinkin paljon enemmän tykkejä kokoelmissaan ja esillä. Toki niitä on hankittu muualta maailmalta vaihtokaupoilla, mutta viime sotien sotasaalistykit oli jätetty esittelykirjasta kokonaan poissa! Voi prkle kun hämmästyin!
Unto Partanen: Tykistömuseon 78 tykkiä, Tykkimiehet Ry, 1988. ISBN-951-99934-4-4
Tykistömuseon 78 tykkiä todistaa tapauksen. Kirja on vuodelta 1988 ja siinä esitellään silloin Niinisalossa olleen Tykistömuseon 78 erilaista tykkiä kuvin ja tekstein. Kirjassa on 128 sivua ja kaikki muut tykkimallit esiteltynä PAITSI NL:lta sotasaaliina Talvi- ja Jatkosodassa runsain mitoin sotasaaliina saadut isot haupitsit 152 H/37 ja 152 H / 38 ja lukuisat kenttätykit. Ne on kyllä häveliäästi mainitti joukkojemme aseistuksena kirjan sivuilla 121-124 olevassa luettelossa Kenttätykistöjoukoilla olleet kenttätykkimallit Talvi- ja Jatkosodassa. Ev. Jyri Paulaharju.
Näitä on kirjasta turha etsiä. Yksi esimerkkipiirroskuva haupitsista on sivulla 25 ja se muistuttaa suoraan tällaista 152 mm sotasaalishaupitsia.
Tuossa on mallit ja määrät 1. luku 1941 ja toinen kulu 1944 vuodelta. Mukana on Saksasta ostetut tykitkin. Ja teksti on wikistä, joten määrät voi heittää. Wikin linkki on tuolla lopussa.
122 H/09-30 Neuvostoliitto 25 23
122 H/09-40 Neuvostoliitto 28 26
122 H/10-30 Neuvostoliitto 161 217
122 H/10-40 Neuvostoliitto 31 17
122 H/38 Neuvostoliitto 21 35
122 K/31 Neuvostoliitto 25 21
152 H/09-30 Neuvostoliitto 108 97
152 H/37 Neuvostoliitto 39 64
152 H/38 Neuvostoliitto 42 99
http://fi.wikipedia.org/wiki/Suomalaisen_kenttätykistön_kalusto_jatkosodassa
Unto Partanen: Tykistömuseon 78 tykkiä, Tykkimiehet Ry, 1988. ISBN-951-99934-4-4
Tykistömuseo kertoo kappaleen karua historiaa ja tämä juttu kertoo suomalaisten kyyristelystä. Yli 90 tykkiä vs. 78 tykkiä! Siihen mahtuu sopivasti sotasaaliit väliin. Koko museon kiinnostavimpia tykkejä ei haluttu esitellä lainkaan.
http://www.turunsanomat.fi/ajassa/?ts=1,3:1007:0:0,4:7:0:1:2000-04-03,104:7:44443,1:0:0:0:0:0:
"Museon yli 90 tykin kokoelma on kansainvälisesti arvioiden huomattava. Venäläisten tykkien kokoelma on laajin Venäjän ulkopuolella oleva, Vilhu lisää."
Tuoltapa ne onneksi löytyvät:
http://www.jaegerplatoon.net/MAIN.html
http://www.jaegerplatoon.net/ARTILLERY5.htm
http://www.jaegerplatoon.net/ARTILLERY6.htm
Åken Tali-Ihantala elokuvan valmistumisen jälkeen loput jäljellä olevat raskaat 152 mm sotasaalishaupitsit ajettiin terässulattoihin! Olisihan niillä voitu käydä kauppaa maailmalla toisten sotamuseoiden kanssa. Nähtävästi suomenruotsalaiset rahoittajapiirit halusivat varmistaa, ettei kilpailevia sotaelokuvia enää voida Suomessa tehdä alkuperäiskalustolla!
Kylläpä Suomi olikin kyyryssä kun alkoi antamaan tuollaisissakin jutuissa periksi!
Kenttätykistönäyttely avattiin Sotamuseolla 25.5.1973.
Tykkimies 1974 -vuosikirjassa on taustaa tapahtumalle, kaikki avauspuheenvuorot ja kuvia tuosta tilaisuudesta.
Tykkimies 1974
Suomen Kenttätykistön Säätiö, 1974, 382 s.,