Isä kuoli 2 vuotta sitten,vieläkin kova ikävä.Näen jatkuvasti isästä unia,ne on niin eläviä että aamuisin usein itkettää.Isä oli tukipilari.Ehkä ne unet loppuu jossain vaiheessa.
Rakas isä
isän tyttö
91883
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 9
Vanhimmat
Minun isäni kuoli 4v. sitten. Näin myös ennen, nykyään en enää niin paljon, hyvin todellisia unia isästäni. Se oli aivan uskomatonta, kuinka uni voi tuntua niin aidolta ja tuntui kuin olisin ollut yhteydessä isään. Seuraava päivä herätessä meni aina todella oudosti kun oli saanut tuon kummalisen tunteen, "pystyi olla" ihmisen kanssa ketä ei enää ollut meille.
Olin viisitoista kun menetin isäni, unia olen nähnyt hänestä säännöllisesti. Minulla on vain aamulla tunne että voi kun tuo uni loppui, olisin halunnut nähdä sitä pidempään, pitää isän luonani pidempään edes unessa.
Muuten haluan toivottaa sinulle voimia ja jaksamista, suru hellittää joskus.
..se on totta. Te olette isänne kanssa öisin. Se on ainoa konsti saada teihin yhteys. Päivällä jos ottaisi teihin yhteyttä niin teidät leimattaisiin mielenvikaisiksi. Kukaan ei voi teitä haukkua eikä sairaalaan viedä, sen enempää lääkkeitä teihin ajaa kun näette unta. Ajatelkaas minkä ihanan lahjan olette saaneet. Mutta ajatelkaas sitä kuinka ihanan lahjan teidän Isänne on saanut..? Hänellä se vasta hieno lahja on että on saanut luvan seurustella teidän kanssanne unessa eli tulla maanläheisyyteen. He lakkaavat teitä tapaamasta kun heidän oma huoli teistä hälvenee, kun he huomaavat että nyt teillä menee jo paremmin...") Kyllä hän vieläkin seurailee muttei ilmesty luoksenne niin usein kun alkuun tekevät.
Tulkintasi saattaa pitää paikkansa. Aina kun elämässäni tapahtuu jotain merkittävää näen isän unessa.
Myös mun isä on kuollut. Siitä on vaan vuosi aikaa... Itken vieläkin joka päivä ikävöiden isää. Suruaika kestää kauan! Voimia sulle!
Myös minun isäni on kuollut vuosi sitten ja etenkin aluksi näin paljon unia, jossa kuolema osoittautuikin uneksi.Herätessä oli aika kurja tunne.
Mielenkiintoista lukea muiden samantapaisia kokemuksia.
Jaksamista kaikille.
Olin 14, kun tulin kotiin kavereiden luota puoli 9 illalla. Äitio li Helsingissä konsertissa ja minä isän kanssa kotona. Löysin isän kuolleena sohvalta...sydänkohtaus Olin yksin kotona, äiti 400 kilometrin päässä. Sisko tuli paikalle 2 minuutissa soitetuani ensin ambulanssin. Minulla on muistinkatkos seuraavasta 2 viikosta. En ole nähnyt kuin muutaman unen isästäni. En itkenyt yhtäkään kyyneltä sinä yönä enkä sen jälkeen paitsi hautajaisissa siunauksen ajan. En ole kolmeen vuoteen vieläkään suosutnut myöntämään ääneen, että isäni on kuollut. En ole puhunut kenellekkään asiasta. Jotkut yrittivät, mutta minä vaikenin. Siitä on jo 3 vuotta enkä vieläkään suostu puhumaan asiasta... hautaan kaiken ja toivon, että unohdan. Ehkä vielä joskus näen isäni...
muistan kun itselläni oli jatkuvia unia isästä.
heräsin ja luulin että isä on vielä elossa ja monesti unissä isä on pyydellyt anteeksi tekojaan.
kyllä ne itkemään laittoi.
tajusin jokunen vuosi sitten että olen ajatellut isääni joka päivä. en siis tarkoituksella.
mutta nyt en enää ajattele niin paljon, pahalta se välillä tuntuu mutta on helpompaa päästää meneemään.
isäni siis kuoli reilu 10 vuotta sitten omasta tahdosta.
sen voin sanoa että niitä unia tulee ikävä myöhemmin kun ei enää niitä näe... isää ei muualla enää pysty näkemäänkään niin unet on aina yleensä tosi mukavia tapaamisia.
koeta jaksaa!
minun isäni kuoli -00- ja olen vielkin usein surullinen ja itken...perheeni suree myös eniten äiti joka jäi aivan"yksin"...voimia sinulle ja kaikille muille rakkaansa menettäneille...