Kirjassa Jatkosodan torjuntataisteluja Juri Kilin kertoo venäläisiin asiakirjoihin perustuen, kuinka 108. armeijakuntaan kuuluneen 90. divisioonan joukot valtasivat Viipurin. Sivulla 141 kerrotaan, kuinka ne joutuivat taistelemaan melkein jokaisesta rakennuksesta ja kadusta sitkeästi puolustautuneita suomalaisjoukkoja vastaan.
Palstalla, kun taas on kuvailtu, kuinka 6./II/20. Pr juoksi tukka putkella karkuun muutaman laukauksen jälkeen.
Kumpaa tässä nyt uskoa??
Palstalla, kun taas on kuvailtu, kuinka 6./II/20. Pr juoksi tukka putkella karkuun muutaman laukauksen jälkeen.
Kumpaa tässä nyt uskoa??
Vastaukset 8
Vanhimmat
.. oli aivan liian suuri. Yksi prikaari, noin 5 000 miestä, ei paljoa paina kun kaupunkiin tunkeutuu 40 000 vihollista raskaine panssareineen. Joukoilla ei ollut edes panssarintorjunta-aseita, eikä panssareita, ei mitään muuta kuin pyssy kädessä.
Siinä oli turha pistää kovasti hanttiin ...
Valitettavasti Kilin lukee vain sitä, mitä 90. Divisioona on kehunut.
Tosin aina unohdetaan, että Viipurissa kaatui pienellä aikavälillä toistasataa miestä, suuri osa vastahyökkäyksissä. Eivät kaikki juosseet! Siellä ne makaavat.
Tuossa on muuten tunnelmallinen 20.Pr.n veteraanimuistelo Juustilasta, Bäckman-parka ei esiinny siinäkään ihan edukseen. Olisi varmaan ollut ihan hyvä mies jossakin muualla. Sotamiehelle kun tulee huono päivä, se ei ole paha juttu. Majuri saa enemmän aikaiseksi ja kenraalin huono päivä se vasta kallista onkin.
http://www.veteraanienperinto.fi/suomi/Kertomukset/sotilas/sotilas/talvisota/topi_mustonen/viipurin_taistelun_jalkeen.htm
Kumuri, kahden everstin taistelu (1989), Kertoo Kumurin tapahtumat ja valottaa muutamien niihin tapahtumiin vaikuttaneiden henkilöiden taustojakin. Eräs heistä oli Kurt Erik Bäcman.
Puhevikainen 20.Pr II pataljoonan komentajana! Onko hullumpaa juttua kuultu ennen tai jälkeen? Kuinka merkittävä osuus tuolla seikalla oli tapahtumien kulkuun II -pataljoonan osalta?
Tätä 20.Pr:n II pataljoonan komentajan osuutta ei Viipurin tapahtumia käsittelevissä kirjoissa juurikaan kerrota, miksiköhän ei? Varmankin häveliäisyyssyistä, koska juttuhan päätyi lopulta itsemurhaan. Kummallista häveliäisyyttä näyttävät nuo sotakirjojen kirjoittajat harrastavan vaikka nyt on jo teloitettujen rintamakarkureidenkin nimilistat kirjoissa ja kansissa!
Kuinka sellainen upseeri voisi toimia tiukoissa paikoissa komentajana, jos ei pysty puhumaan kunnolla? Eikä varsinkaan kiihtyessään...
Kyllä upseerien virkauran vaatima tehtäväkierto oli älyttömyyksiin vietynä ainakin tässä tapauksessa. Olisihan tuollainen mies varmaankin pärjännyt jossakin takaportaan esikuntahommissa, mutta etulinjan pataljoonankomentajaksi laitetaan puhevammainen ja erään toisenkin, ehkä pahemmankin, henkilökohtaisen ongelman omaava mies.
Viipurin menetyksen eräänä aiheuttajana tuomittu majuri Kurt Erik Bäckman oli tunnettu änkyttäjä. Kirjoissa kerrotaan kuinka hän kiihtyessään ei kyennyt puhumaan lainkaan ja siksipä varmaankin viina maistui tuolle miehelle. Sen vaikutus taisi lievittää änkytystä. Kempin kerrotaan antaneen ensimäisenä lasillisen konjakkia kun Bäckman tuli kertomaan pataljoonansa II/20.Pr karkaamisesta asemistaan kesällä 1944. Puheesta ei kuulemma tahtonut sittenkään saada selkoa. Olihan mies varmaankin tosi väsynyt ja muutenkin vauhkona neljä päivää valvottuaan.
Hänhän sai tuomion tästä Viipuri -jutusta. Hänet oli Turjan mukaan aiemmin tuomittu juopottelusta sakkoihin jo aiemmin 1941 Kumuri -jutun tutkinnan yhteydessä.
Pallen alias Reino Hirvisepän ja Martti Sinerman Kaaderikaskut -kirjassa kerrotaan Bäckmannista parikin kaskua ja toinen meni näin: Bäcman kertoi jollekin upseeritutulleen käyneensä Helsingin reissullaan "jonkinlaisessa änkytysopetuksessa" ja kaveri sanoi tähän "mitä sinä sinne enää menet kun osaat änkyttää jo muutenkin ihan tarpeeksi hyvin"!
Se toinen kasku liittyykin Bäckmannin juomatapoihin nuorena upseerina. Hän tapasi olla niitä maan hiljaisia sivustakatsojia ja veti vain kuppia kunnolla. Illan nyötä, juuri ennen sammumistaan pöydän alle, hän lauloi aina saman venäläisen laulunpätkän ja senkin varmuuden vuoksi nuotin vierestä. Nämä tarinat on kertonut itse Palle.
Käsityseni K.E. Bäckmanista perustuvat Ilmari Turjan kirjaan Kumuri, kahden everstin taistelu, Uuno Tarkin kahteen Viipuri -kirjaan, Lauri Jäntin useampaan Viipurin tapahtumia käsittelevääm kirjaan, Halstin arvioon kirjassaan Suomen sota 1939-1945, Ratkaisu ja Pallen alias Reino Hirvisepän ja Martti Sinerman Kaaderikaskut -kirjaan ja Jukka L. Mäkelän kirjaan Aunuksen savut.
P.S.
Juoksukomentaja Kurt Erik Bäcmanin kiitospuhe Syvärillä 1944:
Lähteenä on Jukka L. Mäkelän kirja Aunuksen savut, WSOY 1974. s. 25
"Viimeisenä tai ainakin yhtenä viimeisimmistä viihdytyskiertueista Syvärin alueella kävivät Viipurilaisen osakunnan tytöt piristämässä sotilaita ohjelmanumeroillaan.
Ne lienevät olleet sangen vaikuttavia, koska majuri Kurt Bäckman, jota puhevikaisuutensa takia Bä-Bä-Bäckmaniksi kutsuttiin, innostui pitämään kiitospuheen. Se ei ollut pitkä, mutta tunnepitoinen: - O-o-oli oikein ha-ha-hauskaa saada nä-nä-nähdä täällä muutakin kuin pe-pe-pelkkää pu-pu-purkkilihaa."
Mitä yhteistä on noilla kahdella suomenruotsalaisella upseerilla, K. E. Bäckmannilla ja S.O. Lindgrenillä?
Tietenkin oman käden kautta saatu loppu!
Bäckman oli ns. Kumuri -jutun tutkimuksen yhteydessä sakot saanut juopottelija ja Viipurin 20.Pr:n II pataljoonan komentajana 1944 kesällä, siis eräänlaisena juoksukomentajana...
Kirjassaan Kumuri, kahden everstin taistelu (1989), Ilmari Turja kertoo häpeällisen Viipurin katastrofin syitä ja valottaa 20.Pr:n II pataljoonan komentajan, Kurt Erik Bäckmannin, taustoja ja aiempaa hillitöntä viinan käyttöä (lähesi 100 pulloa kuukaudessa, tekee á 3 pulloa päivässä, 2 yöllä ja 1 päivällä) syksyllä 1941 Kumurissa. Siellähän vastoinkäymiset pantiin Etelä-Pohjalaisen eversti Laurilan syyksi. Bäckman saikin sakot viinahommistaan 1941 ja kesän 1944 Viipurin karkuunjuoksustaan tuomion, vuosi kuritushuonetta. Päätteeksi hän ampui itsensä 1945 alussa.
minä pyyhin persettäni. Sen sijaan olen hyvinkin huolestunut siitä äärimmäisen heikkotasoisesta vetäytymisestä mitä nimimerkki BYBI osoitti Mustamäen taisteluissa.
Voit olla huolia vailla, kuten Tauno Palo ravintola Elitessä.
Eräs irvileuka sanoi: "En ole vetäytynyt vaan tehnyt täyskäännöksen ja etenen jälleen."
Parempi kuvaus olisi asemasota. Olen vielä Mustamäessä, mutta ammukset ja täydennykset lopussa (lisäinfo puuttuu). Makaan pensaan juurella ja lasken panssareita.
(Viimeisessä viestissäni jäin sille kannalle, ettei Tiihosen kuvailema ottelu ole teknisesti mahdollinen.)
Viipurissa oli jo alettu hipsimään, kun 10 divisioonan jr 1 ym. tulivat. Tuossa kirjoituksessa väitetään tämän joukon säilyttäneen taistelukykynsä, mutta se lähti tämän 20 prikaatin perässä. Niin kuin kaikki muutkin sotaurhot. Viipurin viinavarastot olisi pitänyt jakaa joukoille suosiolla, niin kaupunki olisi kestänyt pidempään.
http://jaskanpauhantaa.blogspot.com/2009/08/kannas-1944.html
Kannas 1944
http://jaskanpauhantaa.blogspot.com/2009/08/kannas-1944.html
Valkeasaari 9.6.1944 kello kuusi aamulla. Suomalaiset joukot ovat miehittäneet samaa rintamalinjaa jo lähes kolme vuotta. Miehittävä joukko on kuitenkin uusi, sillä JR 1 on ottanut rintamavastuun vain kolme viikkoa aiemmin. Vuosia kestänyt asemasota päättyy äkkirytinällä yli 200 lentokoneen pommittaessa asemia ja venäläisen tykistön aloittaessa jatkosodan historian siihen asti rajuimman keskityksen. Myöhemmin päivällä puna-armeijan jalkaväki valtaa osan asemia. Tämä on vasta alkua. Seuraavana päivänä kello viisi aamulla alkaa eräs koko toisen maailmansodan tehokkaimmista tulivalmisteluista. Seuraavan kahden tunnin aikana suomalaisten juoksuhaudat, esteet ja korsut tuhoutuvat, miehet hautautuvat elävältä hiekkaan, aseet likaantuvat toimintakyvyttömiksi ja maasto peittyy kymmenien metrien korkeuteen kohoavaan pölypilveen. Jalkaväen ja panssarien hyökkäyksen alkaessa JR 1:n toimintamahdollisuudet ovat jo menneet. Rykmentin komentaja everstiluutnantti Tauno Viljanen määrää joukkonsa vetäytymään Rajajoen yli. Seuraavana päivänä käy ilmi, että rykmentti on menettänyt vahvuudestaan 28 %, mm. kahdeksan komppanianpäällikköä.
Seuraavat kaksi viikkoa Kannaksella tunnettiin neljänkymmenen vuoden ajan nimellä Kannaksen läpijuoksu, nykyisin niitä kutsutaan vetäytymisvaiheeksi. Suomalaisten pääasema murtui kaikkialla, VT-linja piti vain osittain, VKT-linja taipui mutta kesti, Salpalinjaa ei onneksi tarvittu.
Todellisuudessa ennen suurhyökkäystä tapahtui seuraavaa:
3.2.1943. Tiedustelupäällikkö Aladár Paasonen pitää valtionjohdolle ja korkeimmalle sotilaspäällystölle esitelmän yleistilanteesta, jossa hän kertoo Saksan häviävän sodan ja Moskovan rauhan ehtojen olevan parasta, mitä Suomi voi toivoa. Kuusi päivää myöhemmin hän pitää saman esityksen eduskunnalle, jossa valtaosa edustajista pitää väitteitä liian pessimistisinä.
Maalis-huhtikuun vaihde 1943. Ulkoministeri Ramsay vierailee Berliinissä, jossa von Ribbentrop tekee selväksi, että erillisrauha on mahdoton.
8.2.1944. Neuvostoliitto ilmoittaa olevansa halukas rauhaan.
Helmikuun alkupuoli. Panssaridivisioona siirretään Aunuksesta Karjalan kannakselle.
16.2. Käsky Kannaksen Ryhmä lakkauttamisesta. Käsky tulee voimaan 4.3, josta alkaen Kannaksella ei ole enää yhtenäistä johtoa. Puolustuksesta vastaa kaksi erillistä, suoraan Päämajan alaista armeijakuntaa.
23.2. Paasikivi palaa Tukholmasta, jossa hän on neuvotellut Neuvostoliiton suurlähettilään Aleksandra Kollontain kanssa. On käynyt ilmi, että Neuvostoliiton vähimmäisvaatimus on Moskovan rauhan raja.
Maaliskuun alku. Eversti Paasonen antaa kaukopartiotoiminnasta vastaavalle ErP 4:lle määräyksen valmistella ns. Matti-partioita, joiden on tarkoitus jättäytyä vihollisen valtaamalle alueelle tekemään tiedustelua. Painopiste määrätään Kannakselle.
4.3. Kannaksen IV AK:n komentajaksi tulee kenraaliluutnantti Taavetti Laatikainen. Hänet tunnetaan pätevänä, mutta aina optimistisena ja laiskanpulskeana upseerina. Armeijakunnan vastuualue on juuri se, josta suurhyökkäys myöhemmin tulee.
20.3. Saksalaiset miehittävät rauhantunnusteluja tehneen Unkarin ja muutamaa päivää myöhemmin Romanian samasta syystä.
21.3. Mannerheim antaa käskyn laatia suunnitelma siviilien evakuoimisesta Kannakselta.
Kevät. Suomeen hankitaan Saksasta uusia
panssarintorjunta-aseita. Koulutusta niiden käyttöön ei juuri anneta salassapitosyistä, vaan se on tarkoitus aloittaa kesäkuussa.
1.4. Paasikivi palaa salaiselta vajaan viikon kestäneeltä matkalta Moskovasta ja vahvistaa rauhansopimuksen lähtökohtana olevan Moskovan rauhan rajat.
" 1.4. Paasikivi palaa salaiselta vajaan viikon kestäneeltä matkalta Moskovasta ja vahvistaa rauhansopimuksen lähtökohtana olevan Moskovan rauhan rajat. "
Asia ei ollut noin. Stalinin PÄÄVAATIMUS oli saksalaisten vangitseminen muutamassa viikossa, sekä armeijamme demopilisointi. Tässä "lähtökohdat".